Yleisellä tasolla siellä kuitenkin muistutettiin palkankorotusten vaikutuksesta suomalaisyritysten kilpailukykyyn ja Euroopan mahdollisesta luisumisesta taantumaan. Sekä julkisen sektorin negatiivisesta (välillisestä) vaikutuksesta vientiyrityksille
Tunnetusti äärimmäisen lakkoherkän AKT:n edustaja taas totesi, että "tuloveron alennus ei ole meidän listalla ykkösenä eikä kakkosena" ja sanoi suoraan, ettei järjestöltä voi ostaa palkkamalttia veronalennuksella. Sen sijaan ay-jyrä kertoi, että tulevalla neuvottelukierroksella on tarkoitus kuitata pudonnut rahan arvo eli inflaatio. Siksi hänen mielestään "kolme prosenttia tuntuu tällä hetkellä kovin alhaiselta" palkankorotukselta.
Hoitajien lakkokenraalitar Millariikka Rytkösellä ei ollut tarvetta tuntea solidaarisuutta muuta yhteiskuntaa kohtaan. Hänhän oli jo käytännössä neuvotellut palkkaratkaisun, jonka lopulliset luvut riippuvat muiden sopimuksista siten, että hoitajat saavat kaikissa tilanteissa niitä paremmat korotukset.
Niinpä Rytkönen kyseli itsevarmasti ja muille lievästi sanoen haistatellen, että "miten valtiovarainministeri ajattelee veroalen ratkaisevan hoitajapulan tai sote-alan kriisin? Veroalehan koskettaisi kaikkia ihmisiä."
Inflaatio ei ole oman ikäluokkani ihmisille tietenkään uusi asia. Nuoruudessani se huiteli kaksinumeroisissa luvuissa ja viennin ongelmat ratkaistiin kerta toisensa jälkeen devalvaatioilla eli rahan ulkoisen arvon laskemisella. Nimelliset palkankorotukset olivat suuria, mutta nousseiden palkkojen ostovoiman söi inflaatio samalla kun ihmisten säästöt katosivat kuin itsestään.
Nykyisin Suomella ei ole käytössä omaa markkaansa, vaan sen talous on sidoksissa euron kurssiin. Eikä Suomen pienellä taloudella ole sen ulkoiseen arvoon juuri minkäänlaista vaikutusta. Siksi muuta EU:ta selvästi korkeammat tuottavuuden kasvun ylittävät palkankorotukset loisivat vientiyrityksille ja siten myös yhteiskunnalle ongelman, jonka ratkaiseminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1970-luvulla.
Eikä tätä asiaa helpota ainakaan valtion ja koko julkisen sektorin jatkuva velkaantuminen. Joten mikäli työmarkkinajärjestöjen edustajien puheet pitävät ja kaikille aloille syntyy korkeat palkankorotukset on edessämme "mielenkiintoisia" aikoja, joiden loppusaldon maksavat viime kädessä juuri nyt ja tulevaisuudessa työelämään astuvat nuoret.
Se ero 1970-lukuun kuitenkin on, että meillä on eräänlainen perälauta. Eli jos maamme vientivetoinen talous lopulta romahtaa, voi Suomi päätyä ns. EU:n nettosaajien kerhoon, joka saa Unionilta enemmän kuin sille maksaa. Ehkä mekin voisimme silloin remontoida kotejamme EU-tuilla?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin
UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta
Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin
UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta
Mikä siinä on, että varsinkin naisalojen AY pomo on yleensä aivan hirvee rynnäkköpanssarivaunu, eli massaa riittää. Massa ja ruma naama tuo uskottavuutta ja voimaa?
VastaaPoistaKauan sitten raha oli jonkin auktoriteetin leimalla merkitty metallimöykky, kultainen, hopeinen tai kuparinen. Sen arvo perustui metallin arvoon. Esimerkiksi kultaa paljon halvemmasta kuparista tehdyt plootut olivat hankalia kauppamatkoilla kokonsa ja painonsa takia. Niinpä metalliraha korvattiin paperilla.
VastaaPoistaSeteli oli todistus siitä, että sen haltija oli maksanut sitä vastaan tietyn määrän arvometallia pankille. Sen saattoi vaihtaa halutessaan takaisin metalliksi.
Kun talousnerot päättivät irrottaa rahan kultakannasta, sen arvoksi tuli se, minkä joku taho sanoi sillä olevan. Me tavalliset vero-orjat sitten uskomme tätä auktoriteettia. Yleensä keskuspankkiirit ovat päättäneet, että heidän tileillään on aina tarpeeksi numeroita, joten inflaatio on heille yhdentekevä asia.
Inflaation haitat kohdistuvatkin hallintolampaisiin, jotka pähkäilevät, miten rahat riittävät kallistuvaan ruokaan, kun töissäkin pitäisi käydä raskaasti verotetulla autolla, joka nielee vielä tuimemmin verotettua polttoainetta. Kohta ollaan taas tilanteessa, jossa työläiseten mitta täyttyy ja he alkavat uskoa jo kauan sitten kuopattua iskulausetta: "Meillä on menetettävänämme vain kahleemme!" Sitten alkaa päitä putoilla. Tätäkö eliitti kaipaa?
Fiat-rahan arvo on siinä, että vain sillä voi maksaa veroja. Jos verotus lopetettaisiin, raha menettäisi heti arvonsa.
PoistaTehyn lakkokenraalitar on ammatiltaan kätilö. Hän luulee, että kaikki on vedettävissä ulos, myös ylisuuret palkankorotukset.
VastaaPoistaOn surullista, ettei työntekijäjärjestöjä kilpailukyky kiinnosta. Palkansaajalle oleellista on paljonko palkasta jää käteen ja mitä sillä saa. Toisena tekijänä on, että työpaikka on turvattu. Jos kilpailukyky heikkenee, niin alkaa työpaikat vähenemään, ainakin yksityisessä bisneksessä. Valtiolla toki vasta sitten, kun joku, mahdollisesti ulkopuolinen, painaa velkajarrua.
VastaaPoista"...voi Suomi päätyä ns. EU:n nettosaajien kerhoon, joka saa Unionilta enemmän kuin sille maksaa."
VastaaPoistaMillä lihaksilla?
Kun nytkin viisaita ja osaavia päättäjiämme viedään kuin kuuluisaa litran mittaa, vai mitenkä se sanonta meni?
"Kun nytkin viisaita ja osaavia päättäjiämme"
PoistaKun näitä viisaita ja osaavia kuuntelee, ei voi uskoa mihinkään parempaan, ainoastaan pahempaan tulevaisuuteen.