torstai 20. tammikuuta 2022

Afgaaneillakin on oikeus haluamaansa hallintoon

Suomalaiset mediat ovat ottaneet tavakseen uutisoida siitä kurjuudesta, johon Afganistan on vajonnut sen jälkeen, kun Taleban-liike otti vallan. Esimerkkinä eilinen uutinen, jossa kauhisteltiin sitä, kuinka afganistanilaiset äidit kantavat pommitetulle klinikalle 20–30 aliravittua vauvaa päivässä. 

Jutun mukaan siinä käsitellyn klinikan ulkomainen rahoitus loppui Talebanin noustua valtaan, mutta potilaita tulisi ovista ja ikkunoista. Lisäksi mainittiin, että Afganistanin talouden romahtaessa maata uhkaisi valtava nälänhätä ja sen seurauksena miljoonia lapsia aliravitsemus. 

Kyse on tietenkin siitä, että Afganistanin kansan hylättyä länsimaiden asettaman hallituksen nämä takavarikoivat valtion rahat. Näin Taleban-hallinto joutui pahaan paikkaan ja kansa edellä kuvattuun kurjuuteen. Niinpä maan nykyinen hallitus on vedonnut muslimimaihin, että edes ne tunnustaisivat tosiasiat ja siten myös talebanien hallinnon. 

Asiasta kertoneessa uutisessa kirjataan auki, että "ulkovallat ovat hankalassa välikädessä, koska miljoonia hätää kärsiviä afganistanilaisia olisi kyettävä auttamaan – kuitenkin niin, ettei samalla tueta Taleban-hallintoa". Toisin sanoen ulkovallat ovat pahassa välikädessä, koska ne eivät halua tunnustaa afganistanilaisten oikeutta mieleiseensä hallitukseen.

Tosiasia on, etten minäkään pidä Afganistanin nykyhallituksesta, koska se edustaa sellaista arvomaailmaa, jota en kannata missään muodossa. On kuitenkin niin, että jos lähtökohdaksi otetaan kaikkien valtioiden oikeus valita oma hallintomuotonsa - ja Afganistanin vallansiirrosta  luettavissa oleva viesti - tulisi meidän tunnustaa tosiasiat ja talebanien valta. 

Ja sitä kautta myös vapauttaa Afganistanin valtion varat maan hallitukselle. Ja toivoa, että se niiden avulla torjuisi viime päivinä uutisissa esitetyn kurjuuden - mikä sinänsä olisi talebanienkin intresseissä, koska nälänhätä tuskin lisää sen suosiota.

Suomen kannalta oleellisinta tässä kaikessa on luonnollisesti se, että Afganistanin olosuhteet olisivat siedettävät ja sen seurauksena maan nykyhallitus onnistuisi pitämään maan asukkaan omien rajojensa sisällä. Näin tosiasioiden tunnustaminen torjuisi afgaanien laajamittaista maastamuuttoa, joka meillä näkyisi ennemmin tai myöhemmin turvapaikanhakijoiden virtana ja sitä seuraavana seksuaali- ja muun väkivaltarikollisuuden kasvuna

13 kommenttia:

  1. Afganistanissa, Somaliassa ja muissa muslimivaltioissa silmiinpistävää on se, että juuri lapset kokevat ensimmäisinä nälänhädän. Koska heidät ruokitaan viimeisinä.

    Sitten me päätämme ottaa niistä pakolaisia ja sieltä lappaa terveitä ja hyvinvoivia nuoria miehiä!

    Nils- Aslak

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. afgaani tai sonppu kakara on nopeasti...10 vuoden päästä uusi terroristi ja pikipää

      Poista
  2. Nälänhätä on luonnon oma keino säädellä populaatioiden kokoa. Kun populaatio kasvaa liian suureksi, loppuu ruoka kesken ja osa niin aikuisista kuin eläinvauvoista kuolee nälkään.
    Kun ihminen puuttuu luonnon kiertokulkuun, monet eläinlajit kuolevat sukupuuttoon. Suomalaisten pitäisi olla enemmän huolissaan norsulapsista Afrikassa kuin afgaanien lapsista.
    Ihmisen puuttuminen kiertokulkuun johtaa myös väestöräjähdykseen. Ja se on syynä kaikkeen pahaan maapallolla.
    Afgaanien tuleminen Eurooppaan on suuri taloudellinen rasite. Raiskausten ja väkivallan lisääntymisen lisäksi myös tulijoiden heikko ÄO ja uskonnollisuus tuhoavat eurooppalaista kulttuuria huonommaksi.
    Eli annetaan olla. Jokaisella kansalla on oma vastuu kansalaisten elämästä. Ja jokaisella ihmisellä on ensisijainen vastuu elämästään. Myös Afganistanissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1860 luvulla tais neljännes suomen kansasta delata nälänhätään...Paljonko somalit antoivat ruokaaa tai avustusta Suomeen silloin? tai Äfgäänit?

      Poista
    2. Ei edes kannata puhua norsuista tai afrikan villieläimistä..20 vuodes pikipäät on ampuneet ne kaikki. tuhoavat koko mantereen.. sihen ei hiilidioksiidii tarvita

      Poista
  3. Näinä vaalikeskustelujen päivinä sitä ei enää jaksa hämmästyä sitä, miten tv-kanavia selatessan joka aallonpituudella näyttää olevan vain narsistisen oloisia naisia puhua pälpättämässä. Kälätystä kälätystä, joku tosissaan ja tohkeissaan, toiset milloin myötätuntoisina, milloin pelkästään omaan oloisuuteensa keskittyneinä.

    Politiikka on aikalailla enää vain naisten laji. Yhteiskunnallisesta debatista on tullut kulttuurikeskustelua. Asiatasolla siitä on se seuraus, että kaikkein vakavimppinkin kysymyksiis -- kuten eriperusteisten kulttuurien yhteismitaattomuuteen ja kulttuurisiin hylkimisreaktioihin -- osataan enää suhtautua kuin ne olisivat naisten henkilökohtaisia miellytys- ja viehätyskysymyksiä.

    Ne ovat kautta maailman sivu oppineet ja tottuneet käymään vaihtokauppaa omasta ihmisyydestään. Ne uskovat ja kokevat totena sen, että jos vieraskulttuurisia kohdellaan hyvin, ne kohtelevat vastavuoroisesti meitäkin hyvin. Sitten niille tulee ihan yllätyksenä se sosiologinen tosiasia, että reaalimaailmassa käykin päinvastoin. Että mitä enemmän länsimaat yrittävät auttaa, sitä suurempi viha länsimaisuutta kohtaan niissä viriää.

    Eurooppalainen individualismi, josta uudella ajalla on niin paljon hyvääkin omaan keskuuteemme seurannut, kompastuu nyt oman uhriajattelunsa -- uhrirooleihin samaistumisen -- ansaan. Se tarjoaa varsinkin naissukupuolelle kaikkein voimaannuttavimmat elämykset, ja se ohjaa kaikkea totaalisesti naisistunutta politiikantekoakin.

    Eipä mahda mitään. Metsään menee, ja menee liian monelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksamme velkaa... Avokätinen kehitysapu ja humanitaarinen maahanmuutto rahoitetaan velalla, eli todellisuudessa meillä ei olisi varaa toimia maapallon sosiaalitoimistona. Pelkästään nykyisin maassa olevien kehitysmaalaisten elättäminen ja muu turvapaikkateollisuus nielee miljardeja joka vuosi, joten jo siinä on kohtuuton rasite veronmaksajille. Rahahanoja noihin toimintoihin pitäisi kuristaa voimakkaasti, ja oikea tavoite olisi Tanskan mallin mukainen, eli nolla humanitaarista maahanmuuttajaa.

      Poista
    2. Niinpä. "Maksamme velkaa" on ansa, jonka taipumuksemme uhriajatteluun tuottaa. Ne ovat niitä lauluja jotka suuri samaistujien joukko kokee tosina. "Jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuaa antaa." -- Hyvin hieno idea, joka valitettavasti on sosiologisesti ottaen täyttä huuhaata. On täysin päinvastoin. Jokainen joka apua antaa, kokee saavansa siitä uhrisamaistumiselleen vahvistusta ja on ihan rautaisen todennäköisesti seuraavassakin kohtaamisessa antajan paikalla (Jordan B Peterson).

      Poista
  4. Jos ne ovat afganistalaisten rahoja, niin sitten ne pitää antaa heille. Kun rahat on mahdollisesti palautettu omistajilleen (Afganistanin hallinnolle), niin sen jälkeen olkoon omillaan. Ei mitään avustuksia tuon jälkeen. Olkoon rahat mahdollisuus jälleenrakentamiseen ja ruokatuotannon kehittämiseen. Muuten komppaan yllä olevia tekstejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tietysti afgaaneille pitää antaa rahansa(paljonko siitä on valkoisten antamaa keharirahaa)

      afgaanit ovat saaneeet mieleisensä hallinnon, mikäs sitä on täällä kiistämään tai kumoamaan

      Poista
  5. Yhyhyyhyyhyyhy.
    Kylläpä on muslimispaskoilla taas niin vaikeaa.
    Muslimipaskat ovat niin uhreja.
    Yhyhyyhyy.
    Valkoinen mies paha - muslimipaska hyvä.
    Ajatelkaa lapsia.
    Yhyhyyhyyhy.

    Yle on punafasistista,Suomalaisvastaista vihapropagandaa ja sen toimittajina esiintyviä politrukkeja pitää rankaista viharikoksistaan kovin ottein.

    VastaaPoista
  6. maailmassa on n. 1,2 miljardii ihmistä..se on liikaaa Planeetan kanto kykyyn nähden

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.