Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto on mahdollisesti joutunut ns. keijoituksen - eli suvaitsevaisuutta parodioivan älyvapaan huiputuksen - kohteeksi, on se joutumassa myös toisen - ja tällä kertaa todellisen - nykyajan ilmiön hampaisiin. Tarkoitan Helsingin sanomien uutista, jonka mukaan yliopiston teologisen tiedekunnan henkilö olisi etsinyt tuntiopettajaa suomalaiselta kuulostavan nimen perusteella.
Tiedekunnan dekaani on tunnustanut tapahtuneen ja yliopisto on julkaissut Twitterissä viestiketjun, jonka mukaan "olemme saaneet selville, että tiedekunnasta oltiin yhteydessä opiskelijoihin sen perusteella, että heidän sukunimensä kuulostivat suomalaiselta. Toimintatapa on ollut ehdottomasti väärä ja teologinen tiedekunta pyytää sitä anteeksi."
Oleellinen kysymys tässä on se, että onko yliopisto toiminut vain väärin vai onko se myös rikkonut yhdenvertaisuuslakia, jonka 8 §:ssä kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".
Asia ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, sillä saman lain 11 §:ssä todetaan, että "erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia". Tätä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyse on "erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella".
Teologisen tiedekunnan tapauksessa vierasperäisten nimien välttämisen tarkoituksena oli välttää liian tunnustuksellisen islamin opettajan palkkaaminen, koska uskonnon opetus Suomessa ei saa olla tunnustuksellista. Siten sille on periaatteessa lakiin perustuva perustelu, mutta koska asiaan liittyy etninen peruste, se ei siitä huolimatta liene 11 §:n suhteen lain mukainen.
Mutta asia ei ole näinkään yksinkertainen, sillä lisäksi on tutkittava samaisen lain 12 §, jonka mukaan "Erilainen kohtelu ... työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi".
Minun nähdäkseni tämä saattaisi oikeuttaa teologisen tiedekunnan tekemän ratkaisun. Ja tämä lienee se lainkohta, jonka mukaan asia ratkaistaan, mikäli se etenee oikeuteen.
Tässä suhteessa lienee kuitenkin selvää, että dekaanin tunnustus toimintatavan vääryydestä sekä sen perusteella jo tehty anteeksipyyntö asettavat yliopiston puolustuksen mahdollisessa oikeudenkäynnissä kuitenkin - ainakin minun silmissäni - varsin heikkoon asemaan. Nähtäväksi siis jää, joutuuko Afrikan tähti-tapauksen yhteydessä nuoret opiskelijansa rasisteiksi leimannut yliopisto itse tuomituksi rasismista työnantajaroolissa.
Toivottavaa olisi, että nämä tapaukset johtaisivat siihen, että Suomessa käytäisiin syvällinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä kulkevat tuomittavan rasismin ja Yhdysvalloista peräisin olevan ihmisten koko elämän tuhoamiseen epämääräisin perustein tähtäävän voukki- ja känselöintikulttuurin rajat.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos globalismi poljettaisiin takaisin helvettiin ja kansallisuusaate nostettaisiin taas arvoonsa. Silloin pidettäisiin itsestään selvänä, että oman maan kansalaisten etu menee kaikkialta muualta tulleiden edelle. Silloi myös kristitylle kulttuurille syntyneet länsivaltiot olisivat maailmanlaajuisesti tasa-arvoisia muihin maihin nähden. Nyt länsivaltoja sorretaan ja riistetään. Vai voisitteko kuvitella, että joku Suominen valittaisiin jonku ählämmaan islamistiseen yliopistoon opettamaan kristinuskoa?
VastaaPoistaSiellä ymmärtääkseni haettiin nimenomaan islamin opettajaa, joka kuulostaa suomalaiselta??
VastaaPoistaHuru-ukko
Niin, ja sitä paheksutaan, vaikkei pitäisi.
PoistaLakipykälillä on se ihmeellinen ominaisuus, ettei niiden tarvitse noudattaa reaalimaailman asettamia reunaehtoja. Laeissa voidaan puhua vaikkapa "uskonnoista" aivan kuin uskonnon määritelmäksi riitäisi periaatteessa uskonnon nimi. Laki ei tunne esimerkiksi sellaista käsitettä kuin "tunnustuksellisuus", tai tee eroa teokratian ja demokratian välillä.
VastaaPoistaJa tuollaisista käsitesekaannuksellisista syistä noilla pykälien lakiteksteillä -- kuten ei myöskään "kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevan pykälän tekstillä -- ole mitään sellaista reaalivastetta, joka jostain edes auttavasti "objektiivisesta" näkäkulmasta loisi lainkäytölle vähemmän mielivaltaisen perustan. Käytännössä tuollaisia lakeja on mahdollista tulkita ja soveltaa ihan miten syyttäjien ja tuomarien mielikuvitus tilaa antaa.
Tämä on niitä ongelmia, joita päämäärärationaalisen järkiajattelun hajoaminen ja taantuminen syvemmälle kulttuuriseen narsismiin on tuonut mukanaan. Ei ole pelkästään niin, että politiikanteko on muuttunut "identiteettipolitiikaksi", vaan myös juristeria on taantunut jonkinlaiseksi "identiteettijuristeriaksi", jossa voi tapahtua, ja tapahtuu, ihan mitä tahansa.
Jukka Hankamäki:
VastaaPoista"Yliopisto ei ole vieläkään täysin antikolonialistinen – Etnonationalistiset piilorakenteet romahdusvaarassa
Kirjoitin teokseni Totuus kiihottaa luvussa 17 yliopistoihin pesiytyneestä ongelmasta, jonka mukaisesti kampuksilla ei voi enää vapaasti keskustella, argumentoida eikä ylipäätään toimia ilman, että joutuu jonkin (yleensä) etnisen vähemmistön silmätikuksi ja sensuurin sekä tiedepoliittisen eristämisen kohteeksi.
Yhdysvaltain ja Ison-Britannian yliopistoissa on jo pitkään kärsitty militantti-aktivistien lietsomasta woke-ideologiasta, jolla tarkoitetaan ’hereillä oloa’ ja ’valppautta’ erilaisten (yleensä kuviteltujen) ”syrjinnän” ja ”rasismin” muotojen kitkemiseksi.
Ajattelutavan alkujuuret ovat intersektionaalisessa feminismissä ja marxilaisperäisessä standpoint-teoriassa, jonka mukaan vähemmistöön kuuluvan ihmisen näkökulma on aina parempi ja oikeampi. Tämä ideologia on ollut tuhoisa tieteille, sillä sen kautta syrjinnän vastaisesta politikoinnista on pyritty tekemään tieteen metodi.
Asiasta saatiin näyttöä Suomessa jokin aika sitten, kun muuan kurditaustainen naishenkilö alkoi räksyttää Stockmannilla esitetystä ”Tiernapojat”-kuvaelmasta pitäen sitä ”rasistisena”. Tavaratalo taipui anteeksipyyntöihin, pahoitteluihin ja itsesensuuriin vasemmistoliittolaisen professorin toimiessa median syväkurkkuna (aiheesta täällä).
Askelta lähempänä akateemista maailmaa oltiin, kun eräs students of colourin edustaja kiusaantui Turun yliopiston sukupuolten tutkimuksen yksikössä siitä, ettei siellä puhuteltu ihmisiä oikealla pronominilla (aiheesta täällä ja täällä). Neekerinsuukot ja lakritsikääreet oli painostettu pois kulttuurisesta kuvastostamme jo aiemmin (aiheesta täällä).
Ja aivan äskettäin: vaihto-opiskelijana Helsingin yliopistossa oleskeleva tummaihoinen Saksan kansalainen pahoitti mielensä, kun suomalaiset opiskelijat esiintyivät fuksitapahtumassa Afrikan tähti -pelin rosvoina. Nainen valitteli asiasta Instagram-tilillään, jossa hän esitti mukana olleiden opiskelijoiden kuvia ilman heidän lupaansa ja väittäen heidän pukeutuneen orjiksi sekä edustavan ”kolonialismia” ja ”rasismia”.
Kontekstualisointi unohdettiin taas
Naisen postaus johti nopeasti kahteen päinvastaiseen reaktioon. (1) Suomalaiset opiskelijat kiistivät ja torjuivat naisen väitteet täysin, kun taas (2) Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitus taipui anteeksipyyntöihin ja Helsingin yliopiston anonyyminä esiintyvä tiedotus tuomitsi opiskelijoihin suuntautuvat ”rasistiset hyökkäykset” – jättäen tosin avoimeksi sen, kuka oli hyökännyt ja ketä vastaan..."
http://jukkahankamaki.blogspot.com/2021/10/yliopisto-ei-ole-vielakaan-taysin.html
Sattaa olla mahdollista, että tämän ajan hulluutta myöhemmin kartoitettaessa ja arvioitaessa -- sikäli mikäli tämän yli joskus ylipäänsä päästään ja myöhempiä aikoja edes tulee -- tuo Jukka Hankamäen kirja nousee arvoon arvaamattomaan. Hän nimittäin käy tiedonvälistyksen ilmiöitä läpi niin perinpohjaisesti ja yhtä aikaa teoreettisella otteella ja konkreettisesti, että "ajan henki", joka historiankirjoituksessa usein on se vaikeasti tavoitettava ja puuttuvaksi jäävä lenkki, tulee todella vahvasti dokumentoiduksi.
PoistaNythän kirja joutui ikään kuin noitaroviolle -- tai tapahtui vastaavaa kuin natsien kirjarovioilla -- mutta kukaan tuohon lynkkausriehaan mukaan lähteneistä ei toistaiseksi -- eikä tuskin vielä pitkään aikaan -- uskalla perua tekemisiään tai sanomisiaan. Siinäkin toteutuu tätä aikaa määräävän narsistisen uhriajattelun kammottavin ominaisuus: mitä enemmän noita- eli rasistijahteja nostatetaan ja mitä useampi kirja saadaan tuhottua, sitä pienemmiksi käyvät mahdollisuudet myöntää täydellinen väärässä oleminen ja kääntyä päinvastaiseen suuntaan.
Ajat ovat jo todella absurdit, surrealistiset ja itsessään parodiaa. Kun uutisia seuraa, ei uskoisi että ne kertovat jostain todellisesta maailmasta, jossa olisi joitakin todellisia ongelmia. Monet tapahtumat ja henkilöt ovat kuin Daniel Katzin kirjasta, jossa tekijä varottaa ensilehdellä: "Näillä henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten heillä ei todellisuudessakaan ollut."
Teologian tiedekunta vois antaa paskan valua alaspäin ja ilmoittaa sen koulun nimi, joka nimenomaisesti hakee suomalaistaustaista opettajaa :)
VastaaPoista