Suomen metsäteollisuus eli pitkään paperin varassa. Se perustui pitkäkuituiseen havuselluun ja tarjosi kohtuullisen voittomarginaalin. Vähän kuin olisi ollut lupa painaa rahaa.
Sitten tuli tietotekniikka ja paperin kulutus alkoi vähentyä. Metsäklusteri reagoi tuotekehitykseen satsaamalla ja sulkemalla kannattamattomia tehtaita. Reagointi tapahtui kuitenkin sen verran myöhässä, että maamme muuttui ennen kaikkea sellunkeittokeitaaksi siltä osin kuin hakkuista kertyy tukkia pienempää puutavaraa.
Tosiasia kuitenkin on, että uusia tuotteita alkaa vähitellen tulla markkinoille. Yhtenä niistä ovat puusta tehdyt vaatekuidut, joiden uudesta läpimurrosta kertoi esimerkiksi MTV3.
Uutisen mukaan jyväskyläläinen vaatekuituja valmistava Spinnova avaa teollisen mittakaavan kuitutehtaan tehtyään sopimuksen ruotsalaisen H&M:n kanssa. Suomalaisten metsänomistajien kannalta päätöksessä on kuitenkin pieni kupru, sillä tekstiilikuitu tehdään Iltalehden mukaan nimittäin eteläamerikkalaisesta sellusta.
Ei kuitenkaan syytä huoleen. Tässäkin asiassa voi nähdä hyviä puolia.
Sellainen on ainakin suomalaismetsien säästyminen hakkuilta: vuonna 2019 meillä hakattiin 71,8 milj. kuutiometriä puuta, joka on vajaat 70% metsiemme kasvusta. Siten koskemattomaksi jäi yli 30% metsänkasvusta, jonka voi halutessaan nähdä vastaavan Suomen osuutta EU:n suojelutavoitteesta. Tämän soisi myös maamme hallituksen ymmärtävän ja käyttävän hyväkseen neuvotteluissa ylikansallisen keskushallintomme kanssa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Kohti muovitonta yhteiskuntaa
.
Piipertäjät haluavat muuttaa Kehä III:n ulkopuolisen Suomen kansallispuistoksi, jossa risteilisi vain pyöräteitä. Niillä olisi kiva järjestää sähköpyöräsafareja keskieurooppalaisille aatesiskoille. Joitakin kantasuomalaisten pieniä turvemajakyliä voitaisiin sallia siellä täällä tuomaan eksotiikkaa. Aikas ihgua!
VastaaPoistaEi piipertäjä aja sähköpyörällä. Piipertäjä ajaa sinkulalla tai mummopyörällä. Jos me keski-ikäiset ukkelit ajamme lycrissa, tuolta tieltä on tunnistettavissa ne piipertäjä-siskot. Mankeli, Kukkahame, takki auki, kypärä takaraivolla, etukori ja tuhanteen kertaan kierrätetty lastenistuin mukulalle nro 6 tai 7, jonka nimi on Onni tai Hilma. Me viritetyillä sähköpyörillä ajavat setämiehet emme vastusta hakkuita, sikäli kun ne tehdään järkevästi.
PoistaEi se niin vakavaa, jos osa puukuiduksi valmoistettavasta massasta tulee muualta, kuitenki sen siivillä myös Suomalainen raakaaine saa markkinoita, sitten se on huonompi, jos senvarjolla yritetään kotimainen raakaaine saada "ilmaseksi", se ei pitkässä juoksussa tule olemaan hyvä Suomalasien metsänomistajan kannalta, loppuu mielenkiinto metsänhoitoon, jos tavaran joutuu antamaan ilmaseksi ..
VastaaPoista-jpt-
Juuri näin. Siksi kirjoitinkin, että "metsänomistajan kannalta".
PoistaMinulla alkoi sydän suorastaan hakkaamaan kun luin uutisen puusta tehtävästä vaatekuidusta.
VastaaPoistaJos se on toteutettavissa, kyseessä on fantastinen uutinen!
Varsinkin jos sellukuitu voi syrjäyttää puuvillan.
t: Veetuuntunu Stadilaine
Itäsaksalaisethan oli vuosikymmeniä edellä puunkäytössä, Trapantit tehtiin vanerista, tai osa :P
PoistaNyt kun vissiin puukuitua aletaan käyttää auton sisustuksiinki jossain määrin ..