Kuten muistamme, veti irakilainen turvapaikanhakija Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen taannoin retkuun väärennetyillä todisteilla. Sen seurauksena Suomen hallituksen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) sai sätkyn ja lopetti joksikin aikaa elintasopakolaisten palautukset Irakiin.
Uusimman tiedon mukaan EIT on ollut oppivainen oikeuselin, sillä viimeisessä tapauksessaan se ei tapaukseen tutustuttuaan ottanut edes käsiteltäväkseen afgaanimiehen valitusta oman nyyhkytarinansa hylkäämisestä. Tapauksesta ei ole tiedossa, oliko afgaanimies todellisuudessa kotoisin täysin turvallisesta Iranista - josta suurin osa afgaaniturvapaikanhakijoista saapuu pohjoismaihin - vai hiukan epävakaammasta, mutta niin ikään turvallisesta Afganistanista.
Ei myöskään sitä, onko mies jo lähtenyt Ranskaan, jossa afgaaneja erään tiedon mukaan ymmärretään paremmin kuin täällä Pohjolan perukoilla. Kaikkien eurooppalaisten - ja myös mahdollisten oikeasti turvapaikkaa tarvitsevien - kannalta olisi toki parasta, mikäli kyseinen henkilö olisi jo lähtenyt pois koko EU:n alueelta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?
Niinpähän sai sätkyn Ohisalo. Ja monet vihreät ja vasemmiston naiset ovat saaneet samanlaisia sätkyjä eri yhteyksissä, esimerkiksi eduskunnassa silloin, kun käsiteltiin "ISIS-lasten" kotouttamista.
VastaaPoistaTämä reaktiivinen käyttäytyminen kertoo jotain siitä miten synkät ja pahaenteiset ukkospilvet yhteiskuntailmastoomme kansalaisten päiden päälle ovat jo keräytyneet. Tunnustukselliset ylijännitteet odottavat vain sopivaa älyllistä oikosulkua päästäkseen räjähdyksenomaisesti purkautumaan.
Uhriajattelun -- uhrirooleihin samaistumisen -- ansaan jäävät näinä kulttuurisen narsismin aikoina niin monet. Ne "empatian" tunnot todella johtavat ajattelun harhaan, koska ne palautuvat yksilönkehityksen kaikkein varhaisimpiin vaiheisiin, perusnarsismin huomaan, jossa jokainen meistä oli vielä "objektin roolissa". Siksi nuo tunnot elpyvät aina myöhemmässäkin elämässä, varsinkin silloin kun psyyke kriisiytyy -- ja koska kaikkein primitiivisimpiin tuntemuksiin sisältyy eniten maagista "kaikkiallisuutta" ja "kaikkivoipaisuutta", ne myöskin ovat niitä kaikkein voimaannuttavimpia tuntoja.
Ja sellaisten vallassahan nämä punavihreät poliitikot näyttävät pääasiassa elävän. Ymmärtämättä esimerkiksi sitä, että juuri uhriajattelu johtaa liiaan helposti omankädenoikeuteen.
Ohisalo ei joudu oikouluistaan oikeudelliseen tutkitaan, kuten Haavisto omistaan. Mutta molemmat ovat erinomaisen hyviä esimerkkejä siitä miten tavattoman tunnevaltaisesti yhteiskuntapolitiikkaa nyt tehdään. He edustavat jotain päinvastaista kuin se järki, jonka varassa vain päätöksentekoa pitäisi harjoittaa. Eli yhteiskunnallinen päätöksenteko pitäisi tehdä yhteiskuntatiedon, sosiologian, ei psykologian pohjalta.