Toivon Sanna Marinin hallitukselle menestystä

Suomen uusi hallitus koostuu 19 ministeristä, joista 12 on naisia ja seitsemän miehiä. Lisäksi kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia. Maamme astuu siis selkeästi ns. akkavallan aikaan - näin tulemme näkemään sen, millä tavoin feminiininen politiikka eroaa miehisestä vastineestaan.

Ministerien joukossa ovat hunnutettuja poliiseja vaativa Maria Ohisalo (vihr) sekä ministeriönsä virkamiehiä käskyttänyt ja ISIS-lapsia Suomeen haikaileva Pekka Haavisto (vihr). Ja on siellä myös ilmeisesti edellisen pääministerin määräyksestä luikuria lasketellut Sirpa Paaterokin (sd).

Pekka Haaviston ja ulkoministeriön alempien virkamiesten kiista sai eilen uuden vivahteen kun virkamiesjohto lähetti alaisilleen paimenkirjeen, jossa ongelmasta syytettiin Haaviston sijaan alempia virkamiehiä. Ottaen huomioon ministeriön virkamiesten ulostulon äärimmäisen harvinaislaatuisuuden, ei kirje yllätä minua. Luulen nimittäin, että nyt on syntynyt tilanne, jossa virkamiesjohdolle on syntynyt vahva motiivi kasvattaa ministerin luottamusta itseensä ja siten turvata oma asemansa - mahdollisesti jopa Haaviston itsensä käskystä.

Onneksi tapaus on jo paisunut sen verran, että oikeuskansleri on ottanut asian selvittääkseen. Toivottavasti hän tekee työnsä kunnolla ja kuuntelee myös muita kuin ministeriön korkeimpia virkamiehiä.

Tässä tilanteessa tuotakoon esille, että olen itse omalla työhistoriallani kohdannut tapauksia, joissa talon toimiva johto on tietyissä tilanteissa väittänyt mustaa valkoiseksi - siis antanut kenen tahansa todennettavissa olleiden tosiasioiden vastaisia lausuntoja - sen jälkeen, kun sen alaiset ovat kertoneet julkisuuteen asioita, jotka ovat totuudellisuudestaan huolimatta olleet poliittisista syistä kiusallisia. Nämä tapaukset ovat kuitenkin olleet tutkimustuloksia, eivätkä siis henkilöstökysymyksiä, mutta kertonevat omalta osaltaan siitä logiikasta, jolla valtionhallinnon korkeat virkamiehet toimivat hankalissa tilanteissa.

Edelle kirjoittamastani huolimatta on syytä toivoa, että  Sanna Marinin astuessa maan johtoon kieltämättä varsin pessimistiset odotukseni hallituksen tulevista toimista osoittautuvat vääriksi. Siis että epäilyksistäni huolimatta ulkoministeriö tekee viisaita päätöksiä, maamme talous jatkaa nousuaan, suomalainen yhteiskunta saavuttaa muutamassa vuodessa osin kadottamansa sisäisen luottamuksen ja ihmiset voivat seuraavien vaalien aikaan liikkua turvallisesti missä ja mihin aikaan tahansa. Ja ettei minkään laidan ääriajattelu ole lähtenyt hallituksen toimien seurauksena nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?