Valonpilkahduksia suomalaisten tulevaisuudessa

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Suomen kehitys jo jonkin aikaa seuraillut surullisia kehityspolkuja. Väestön lisääntyminen näyttää pysähtyneen kuin seinään, humalaisten tekemää väkivaltaa esiintyy kaikkialla eikä elinikämmekään ole yhtä korkea kuin pohjoisissa verrokkimaissa. Lisäksi kansainvaellukset ovat tuoneet meille valtavan lisän uudenlaista seksuaali- ja väestörikollisuutta.

Tänä aamuna havahduin kuitenkin neljään uutiseen, jotka kertovat ettei tilanne ole aivan niin synkkä, kuin miltä se on näyttänyt. Eli ilmassa on kaikesta synkistelystä huolimatta valonpilkahduksia.

Ensimmäinen noista pilkahduksista oli Iltalehdessä, jonka mukaan Suomessa syntyi syyskuussa 94 lasta enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Ero ei ole suuri, mutta se on ensimmäinen kerta neljään vuoteen kun näin kävi.

Nähtäväksi jää ovatko syyskuun luvut pelkkä viimeinen valonpilkahdus suomalaisen kansan hitaassa itsemurhassa, vai onko kyseessä sittenkin merkki käänteestä kohti parempaa.

Toisesta pienestä valonpilkahduksesta kertoi Helsingin Sanomat, jonka mukaan suomalaisten elinajanodote on nopeassa kasvussa. Se kertoo ennen kaikkea aiempaa terveellisemmistä elämäntavoista, joiden voi olettaa näkyvän myös muussa yhteiskunnallisessa kehityksessä. 

Kolmas pilkahdus pimeässä oli Ylen uutinen, jonka mukaan suomalaisten humalassa tekemien henkirikosten määrä on trendiomaisessa laskussa. Myös se kertoo omalta osaltaan aiempaa terveellisemmistä elämäntavoista, mutta epäilemättä myös ihmisten syrjäytymisen vähenemisestä.

Jos humalanhuuruisten henkirikosten määrän laskutrendi oli pilkahdus pimeästä, niin neljäs uutinen eli Helsingin Sanomien uutinen Sverigedemokraattien kannatuksen noususta jo lähes Ruotsin suurimmaksi puolueeksi oli suoranainen valon leimahdus.

Ai että miksi?

No siksi, että ruotsalainen yhteiskunta on monin tavoin siirtynyt peruuttamattoman kehitysmaalaistumisen polulle, eikä naapurikansa ole vieläkään ymmärtänyt ryhtyä vastustamaan sitä. Sen sijaan meillä Suomessa ainoana puolueena kehitysmaalaistumista vastustavan Perussuomalaisten kannatus on jo jonkin aikaa ollut selvästi suurin ja on edelleen jatkuvassa kasvussa, vaikka meillä kansainvaellusten aikaansaamat muutokset eivät ole olleet likimainkaan yhtä pahoja kuin Pohjanlahden tuolla puolen.

Toki Ruotsidemokraattien kannatus on tällä hetkellä muutaman prosenttiyksikön korkeampi kuin Perussuomalaisten, mutta ero on paljon pienempi kuin ero niissä maahanmuuton haittavaikutuksissa, jotka voimme havaita meidän ja naapurin välillä.

Siksi minusta näyttää siltä, etteivät suomalaiset sittenkään viime kädessä hyväksy yhteiskuntamme takaperoista kehitystä yhä helposti kuin ruotsalaiset. Ja siksi Suomella ja suomalaisuudella tulee viime kädessä olemaan myös näitä parempi tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä länsinaapurissamme on tapahtunut?
Kuinka väestökato kesytetään?
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu