Eniten hallituksen kykyihin luottivat demarit, sitten vasemmistoliittolaiset ja vihreät. Sen sijaan keskustalaiset olivat skeptisiä - hallituksen kykyihin luotti heistä vain 38 prosenttia. Toisin sanoen myös tässä näkyy se, kuinka keskustan johto on ministerinhimossaan toiminut vastoin kannattajiensa näkemyksiä ryhtyessään vihervasemmiston aisankannattajaksi.
Tämä kertoo suomalaisen monipuoluedemokratian ongelmallisuudesta. Vaikka vaaleissa asiat sujuvatkin mallikelpoisesti, joudutaan hallitusneuvotteluissa tekemään kompromisseja kompromissien päälle. Eikä tätä tilannetta ainakaan paranna se, etteivät kansalaiset luota kyselyn mukaan myöskään opposition kykyihin johtaa maata: siihen uskoi vielä harvempi kuin hallitukseen eli 28 prosenttia vastanneista.
Taustalla lienee kilpailevien puolueiden ja median pitkään jatkunut suurimman oppositiopuolueen mustamaalaus, joka on mahdollisesti vähentänyt ihmisten uskoa sen poliittiseen osaamiseen. Näin etenkin, koska puolue on muiden toimesta pyritty eristämään myös poliittisesti samaan tapaan kuin kehitysmaissa on tapana tehdä oppositiopuolueille.
Vaikka tällaiset mielipidekyselyt ovatkin ennen kaikkea viihdettä, on tästä kaikesta kuitenkin tehtävä se johtopäätös, että suomalainen politiikka on jollain tavalla rikki. Edellisen kerran se oli rikki minun nuoruudessani kun Kokoomus suljettiin 21 vuoden ajan kerta toisensa jälkeen hallituksen ulkopuolelle vetoamalla ulkopoliittisiin syihin.
Myös tuolloin syynä oli syrjityn puolueen kansallismielisyys. Kuten nytkin, sillä onhan Perussuomalaiset nimenomaisesti Suomen ja suomalaisten kansallista etua ajava puolue. Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan sen oppositioasema säilyy.
Toivon kuitenkin, ettei halla-aholaisten ratkaisu löydy samasta muotista kuin aikanaan Kokoomuksen - eli suomalaisten asioiden ensisijaisesta ajamisesta luopumisesta. Vaan siitä, että myös muissa puolueissa huomataan globalisoituvassa maailmassa vaadittavan huomiota sille, että oma kansa ja kulttuuri voivat hyvin.
Muussa tapauksessa maamme vajoaa monikulttuuriseksi helvetiksi, jossa kenenkään ei ole hyvä asua, koska väestöryhmien segregaatio johtaa niiden välien polarisoitumiseen, etnisesti leimautuvien alaluokkien syntymiseen ja sitä kautta yhteiskunnan perustoimintojen heikkenemiseen turvallisuuden romahtaessa ja hyvinvointivaltion edellyttämän luottamuksen kadotessa. Esimerkkejä tästä kehityksestä ei tarvitse hakea kaukaa: riittää kun katsoo Pohjanlahden yli.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onhan se ihmeellistä, että KEPU on hallituksessa veret seisauttaneen vaalitappion jälkeen.
VastaaPoistaToisin kannattaa muistaa, että edellisessä hallituksessa istui puolue, joka ei saanut vaaleissa yhtään ääntä.
Politiikka on epäkunnossa!
Ei tämä vielä mitään, odotas kun "lainsäätäjät" pääsee oikein vauhtiin mallin mukaan:
PoistaYle 9.7.19
"Poikkeuksellisen ankara vihapuhelaki hyväksyttiin Ranskassa – terrorismiin yllyttävät ja syrjivät sisällöt poistettava päivän sisällä"
https://yle.fi/uutiset/3-10868782
Artikkelista poimittua:
Poistamisvelvoite koskee "selvästi vihaa lietsovia" sisältöjä. Keskustelua onkin herättänyt se, mikä kaikki määritellään vihapuheeksi.
Lakitekstissä (siirryt toiseen palveluun) vihapuheeksi katsotaan terrorismin lietsominen ja sen puolustaminen.
Samoin yllyttäminen vihaan, väkivaltaan tai syrjintään esimerkiksi sukupuolen, uskonnon, etnisen taustan tai vamman perusteella.
Laki koskee niin netin hakukoneita kuin sosiaalisia medioita.
Ranskalaisten etnisen, valkoisen kansanmurhan kiihdyttämistä EU-diktatuurin Kalergi-suunnitelman mukaisesti.
PoistaKalergi-suunnitelma
Monipuoluedemokratioilla on taipumus ajautua aika-ajoin erilaisiin turbulensseihin. Missään tapauksessa se ei ole mikään ideaali poliittinen järjestelmä. Siitä huolimatta se taitaa olla vähiten huono tähän asti kehitetyistä, sillä se pysty ainakin jossain määrin oppimaan virheistään ja korjaamaan niitä. Monipuoluedemokratia on tasapainoilua puoluekentän pirstoutumisen ja keskittymisen välillä. Kun puoluekenttä sirpaloituu, silloin tahtoo kadota kyky tehdä johdonmukaisia päätöksiä, puhumattakaan kyvystä tehdä vaikeita päätöksiä. Kun puoluekenttä kaventuu kaksipuolue- tai blokkijärjestelmäksi, äänestäjien valintamahdollisuudet kaventuvat ja valta siirtyy käytännössä puoluekoneistoille. Meillä on nyt merkkejä molemmista ongelmista. Toisaalta syntyy nyt-liikkeen tapaisia sirpaleita, toisaalta pyrkii syntymään asetelma perussuomalaiset vastaan muut. Äänestäjien reaktion tähän kehitykseen tulemme näkemään seuraavissa vaaleissa.
VastaaPoistaPikemminkin kuitenkin sanoisin, että media on rikki. Äänestäjät valitsevat kansanedustajat mutta kuka valitsee toimittajat? Ketä he edustavat? Vaikuttaa siltä, että lehtien omistajienkin mahdollisuudet päättää siitä ketä palkkaavat on rajoitettu, puhumattakaan mahdollisuudesta vaikuttaa siihen, mitä he kirjoittavat ja päästä eroon sellaisista toimittajista jotka ajavat omaa agendaansa työnantajan ajalla, työnantajan välineillä ja työnantajan vahingoksi.
Media on sikäli rikki, että se edustaa käytännöss vain yhtä poliittista suuntausta eli vihervasemmistoa. Syytä voi jokainen miettiä, mutta itse arvelisin, että toimittajiksi hakeutuu ihmisiä, jotka unelmoivat maailman muuttamisesta jonkinlaiseksi utopiaksi. Tänä päivänä se tarkoittaa vihervasemmistolaista maailmankuvaa - 1930-luvulla se sen sijaan tarkoitti usein jotain aivan muuta.
PoistaEikö Länsi-Euroopassa ole rangaistavaa vihapuhetta mm. tilastotiedot mamujen rikollisuudesta (erityisesti raiskauksista)ja työllisyydestä sekä tiedot eri kansakuntien keskimääräisistä ÄO-pisteistä.
VastaaPoista