Ilta-Sanomat tiesi kertoa, että Keskustan piirijohtajien mukaan puolueen kynnyskysymykset on kirjoitettu kiveen, eikä niistä tingitä hallitusneuvotteluissa. Vain muutama piirijohtaja näki joustamisen mahdolliseksi.
Tässä tilanteessa on siis hyvä palauttaa mieliin nämä kynnyskysymykset. Seuraavassa kursiivilla lyhyt kooste ja niiden jälkeen omat kommenttini.
Hallituksen sitoutuminen 75 %:n työllisyysasteeseen ja siihen, että julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023. Yrittäjien ja yritysten verotusta ei saa kiristää eikä teollisuuden toimintaedellytyksiä heikentää.
Tämä kaikki on suomalaisten kannalta aivan erinomaista ja varmasti myrkkyä vastuuttomalle jakopolitiikalle agendansa rakentaneille neuvottelukumppaneille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut turvataan 18 monialaisen maakunnan pohjalta. Toteutetaan perhepaketti, johon sisältyy perhevapaauudistus. Vanhustenhoidon epäkohtiin puututaan tiukemmalla lainsäädännöllä ja riittävillä resursseilla, eikä tehdä sellaisia valtionosuuksien leikkauksia, joilla vaarannetaan kuntien peruspalveluita kuten sivistystoimi, varhaiskasvatus ja vanhushoiva.
Nämä vaatimukset eivät ole Keskustan neuvottelukumppaneille yhtä vaikea pala purtavaksi kuin edelliseen kappaleeseen kokoamani kokonaisuus, mutta toki maakuntavaatimus on vaikea pala. Olettaisin kuitenkin, että tästä kohdasta sopu on mahdollinen.
Hallituksen tulee korottaa pienimpiä eläkkeitä ja parantaa köyhimpien lapsiperheiden asemaan. Perusturvaindeksijäädytys on purettava hallituksen päätöksen mukaisesti.
Tämä sopinee mainiosti neuvottelukumppaneille. Onhan kyse selkeästä jakopolitiikasta.
Ammatillisen koulutuksen rahoitus on turvattava ja oppisopimuskoulutukseen panostettava. On säilytettävä alueellisesti kattava korkeakouluverkosto.
Tästäkin löytynee helposti yhteisymmärrys.
Maatalouden kannattavuutta on parannettava eikä maa- ja metsätaloutta saa kuormittaa uusilla kustannuksilla. Sitoudutaan kahdeksan puolueen ilmasto-ohjelmaan ja turvataan puunkäytön maltillinen lisääminen sekä kestävä metsien käyttö.
Tämä on maaseudunvihreää myrkkyä Vihreille ja Vasemmistoliitolle. Demareille ja RKP:lle linjaus kuitenkin sopinee.
Kaikkien päätösten täytyy tukea alueiden elinvoimaa, voimavaroja, yhteyksiä ja koko Suomen hyvinvointia.
Tästä sanamuodosta löytynee helposti yhteisymmärrys, mutta asiallisesti ottaen esteeksi muodostuu alueiden elinvoimaan ja voimavaroihin ilmeisesti sisältyvä maa- ja metsätalous- sekä teollisuuspoliittinen ulottuvuus.
Seuraavaksi meidän sivustaseuraajien tehtäväksi jää jännittää pettääkö kepu aina, vai muodostaisivatko nämä hallitusneuvottelut poikkeuksen. Samoin saamme jännittää onko vihervasemmiston hallituskiima niin suuri, että hallitus syntyy Keskustan sanelemin ehdoin.
Itse toivon neuvotteluiden päätyvän umpikujaan ja hallituksen muodostajan tehtävän siirtyvän Antti Rinteeltä (sd) eteenpäin. Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen kansa ilmaissut vaaleissa millään tavalla kaipaavansa sosialismiin kallellaan olevaa hallitusohjelmaa.
Rinnettä hallitustunnustelijana seuraavan Jussi Halla-ahon (ps) johdolla en usko hallitusta muodostuvan, mutta hänen jälkeensä tulevalla Petteri Orpolla (kok) uskoisin olevan hyvät mahdollisuudet koota hallitus joko kolmen suuren tai sinipunan pohjalle - ellei Rinne sitten saisi uutta mahdollisuutta muodostaa demareiden johdolla jälkimmäistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Todellisuus löi Vihreitä päähän
Poliittinen viihde ja arkitodellisuus
Hallituskuvioihin saattaa vaikuttaa eurovaalien tulos, mikäli se poikkeaa merkittävästi eduskuntavaalien tuloksesta.
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti en jaksa uskoa mihinkään hallitusneuvottelujen todellisiin takkuamisiin.
VastaaPoistaTulevan hallituksen sossupunavihreä-pohja sovittiin jo ennen vaaleja, minkä Antti Rinne saattoi vaalien jälkeen jo tunnustaa.
Enää on kyse vain salkkujen jaosta, mikä ei toki tuollaiselle seurakunnalle ole vallan helppo tehtävä.
Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö Kepu lähtisi mukaan mihin tahansa hallitukseen, johon vain pääsee.
En myöskään jaksa uskoa, ettei Rinteellä olisi suurempia vaikeuksia antaa Kepulle sitä, minkä se lähinnä toivoo:
maakuntamallinsa moninkertaisine hallintohimmeleineen, joka tietäisi suuressa osassa maata runsaasti mukavia maakuntavirkoja kepulaisille, keillekäs muillekaan?
Mitäpä nuo himmelit Rinnettä haittaisivat?
Hän antaa Kepulle ne, siihen he ovat tyytyväisiä ja ne kustannetaan massiivisilla veronkorotuksilla ja vielä massiivisemmalla velanotolla.
Missäpä tuo muka tuntuu verrattuna takuuvarmasti koko vaalikauden istuvan hallituksen varmuuteen?