Kauppalehdessä oli asiallinen kirjoitus Suomen metsien kasvun lisääntymisestä erityisesti pohjoisessa. Sen mukaan yli kolmannes siitä on johtunut ilmaston lämpenemisestä. Loput - siis lähes kaksi kolmannesta - johtuu jostain muusta eli ns. tehometsätaloudesta.
Aivan pohjoisimmassa Lapissa ilmaston lämpenemisellä lämpenemisen osuus on ollut suurempi, peräti 45%. Mutta myös siellä on pääosin kyse metsänhoidon muutoksista.
Jutussa annettiin tehometsätalouteen siirtymisen vaikutuksista myös toinen lukuarvo. Sen mukaan sotien jälkeisessä suuressa savotassa saatiin lappilaisilta leimikoilta puutavaraa kokoon 40-50 kuutiota hehtaarilta. Nyt jo harvennushakkuissa saanto on hiukan suurempi ja päätehakkuissa kaksin- tai kolminkertainen.
Sanottakoon tässä selvästi, että monien haikailemassa jatkuvapeitteisessä eli eri-ikäismetsätaloudessa on kyse paljolti paluusta sotia edeltäviin metsänkasvatusmenetelmiin. Sen tekee metsänomistajalle (ehkä) laskennallisesti kannattavaksi se, ettei metsänhoitoon tarvitse sijoittaa varoja, joille (tehometsätaloudessa) laskettu vaihtoehtoinen sijoituskorko nostaa näiden töiden laskennalliset kustannukset valtavaksi.
Suomalaisen yhteiskunnan kannalta jatkuvapeitteinen metsätalous on kuitenkin kiistatta luonnonvarojen hukkaan heittämistä, koska suurin osa metsäsektorin taloushyödyistä syntyy vasta puun jatkojalostuksen yhteydessä. Siten metsien kokonaishyöty on kutakuinkin suoraan verrannollinen tuotettuun puumäärään - toki tukkipuun osuudellakin on positiivinen merkityksensä.
Kauppalehden asiallisen kirjoituksen ainoa moitittava kohta on sen harhaanjohtava kuva Sodankylän lämpötilojen kehityksestä. Siitä oli jätetty pois koko tilaston alkupää, jossa olisivat näkyneet 1930-luvun lämpimät vuodet. Tämäkin asia kuitenkin kerrottiin itse päätekstissä.
Samoin kerrottiin se, että Suomessa oli nykyistä paljon lämpimämpää 6 000 vuotta sitten. Ja pienellä jääkaudella selvästi kylmempää.
Tästäkin tosiasiasta kirjoitetaan varsin harvakseltaan valtamediassa. Hienoa kuitenkin, että edes jostain saa lukea asiallisia (punavihervärjäämättömiä) kirjoituksia viime aikoina kovastikin kuumia tunteita herättäneistä ilmastohistoriasta ja metsänhoidosta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pirullisia ympäristöongelmia
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa
Kaikesta huolimatta metsä on huono sijoitustuotoltaa, ainoo instanssi mikä hyötyy, on metsäteollisuus joka saa halvalla raakaianetta, eikait metsäyhtiöt muutoin myis metsiään jos ne olisi hyviä sijoituksia ..
VastaaPoistaJuuri joku haikaili metsien pinta-alaverotusta takaisin.
PoistaLiekö semmoinen tulossa kun metsäyhtiöt myyvät?
Vuonna 2018 metsänomistajien kantohintatulo ja kolmen suurimman metsänjalostusyhtiön liikevoitto oli melkein täsmälleen saman kokoinen.
PoistaMolempia hakkuutapoja yleensä vastustetaan ja puollettaan väärillä(jopa tietentahtoen) argumenteilla. Avohakku ja uudistus menetelemillä on todellakin saatu vajaatuottoiset metsät kasvamaan mutta ei se ole läheskään aina se taloudellisin ratkaisu metsänomistajan näkökannalta.
VastaaPoistaJatkuva kasvatus vaatii huomattavasti enemmän huomioita hakkuutapaan ja toteutukseen joten ei sitä voi suoraan verrata ennen sotia käytössä olleeisiin harsintahakkuisiin. Minä olen valinnut tämän memetelmän jo aikaisemmin kuin se edes virallisesti sallittiin ja homannut sen ainakin omien metsieni kannalta parhaaksi vaihtoedoksi. Mutta en tietysti poissulje avohakkuutakaan mikäli tilanne niin vaatii.
Suurin syy on tietysti tukin ja kuidun välinen hintaero. koska tukki on 3 kertaa arvokkaampaa kuin kuitu niin alaharvennuskäsittelyssä ei ole oikein mitään mieltä. Ei kannata kaataa tukkimittaa lähestyvää puuta kun sen arvo 3kertaistuu 10-15 vuoden aikana.
Toinen asia on sitten uudistusten hinta. Puun arvo ei ole noussut oikein mihinkään viimeisen 30 vuoden aikana mutta työn hinta on. Jos istutuksia perkauksia ja taimikonhoitoja ei tee itse niin lasku on kyllä melko kova. Ja tarttee sitä nyt kai tsellekin jotain palkkaa laskea.
-jussi-
Myös tehometsätaloudessa tunnetaan yläharvenuksen käsite, jolla lisätään tukin osuutta. Siinä suurimmat puut hakataan ensin ja myöhemmin loput kun ne ovat järeytyneet lisää. Sen jälkeen metsä uudistetaan normaalisti.
PoistaTämä on täysin totta. Yksinkertaisesti sanottuna jatkuva kasvatus on vain metsän käsittelyä yläharvennuksin. Kun tämä tehdään fiksusti niin alle tulee taimikko luontaisesti. Mikäli taimikko kehittyy tyydyttävästi niin avohakkuuta ja uudistusta ei tarvita. Tällöin säästetään kuluissa ja hermoissa
Poista-jussi-