Perussuomalaisten vaaliohjelma

Koska olen maahanmuuttopoliittisesti samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa päätin tänä aamuna tarkastella puolueen muutama päivä sitten julkaistua vaaliohjelmaa, joka rakentuu kolmeen periaatteen pohjalle. Ovathan vaalit vain parin kuukauden kuluttua.

Puolueen periaatteista ensimmäisen mukaan "vain sitä jaetaan, mitä on". Mielestäni tämä ajatus on niin hyvä, että sen tulisi olla itsestäänselvyys ainakin niin pitkään kuin nousukausi jatkuu.

Laskukauteen mentäessä on yhteiskunnan toimintaa kuitenkin syytä tukea velkaantumalla. Valitettavasti nykyisen hallituksen kevytkenkäinen toiminta on tehnyt tämän keynesiläisen periaatteen toteuttamisen käytännössä mahdottomaksi tai ainakin hyvin vaikeaksi, mikäli laskukausi alkaa kovin pian.

Joka tapauksessa on hyvä, että Perussuomalaiset on todennut kansalaisille jaettavan veropotin koostuvan "vientiteollisuudesta saaduista tuloista sekä työstä ja yrittämisestä maksetuista veroista". Erinomainen ja itsestäänselvyyden kaltainen on myöskin periaate, jonka mukaan "valtion tehtävä on järjestää kansalaisilleen sellaiset puitteet, joissa  omalla työnteolla pärjää, ahkeruudesta palkitaan ja vaurastuminen sallitaan".

Tulkitsen kohdan siten, että Perussuomalaiset valtaan päästessään supistavat oleellisesti suomalaista byrokratiakoneistoa ja julkisesti rahoitettua maahanmuuttobisnestä. Nähtäväksi toki jää millä tavoin tämä kaikki toteutetaan, mutta perinteisenä populismina tätä ei ainakaan voi nähdä. Toivottavasti puoluetta populistiksi julkisuudessa syyttävät punavihreät toimittajatkin ovat huomanneet tämän ja vaihtavat halla-aholaisten linjan kuvaamiseen käyttämäänsä termiä.

Yksi vastaus tähän saadaan ohjelman toisessa kohdassa, jossa puolue linjaa, että "ensin jaetaan tärkeimpiin kohteisiin". Tämänkin periaatteen luulisi olevan itsestäänselvyys, etenkin kun linjauksen yhteydessä todetaan, että "koska työtä tekevien ja veroja maksavien kansalaisten osuus suhteessa muihin pienenee ikääntymisen ja vähäisen syntyvyyden takia, täytyy raha kohdentaa entistä tarkemmin oleellisiin kohteisiin. Perussuomalaisten mielestä näitä ovat suomalaiset vähäosaiset, vanhukset, lapsiperheet, sairaat ja vammaiset."

Näin halla-aholaiset luovat vastakkainasettelun, jossa tunnustetaan joidenkin yhteiskunnan kustantamien toimintojen olevan supistamisen tai jopa lopettamisen kohteena. Tällainen on erityisesti kallis humanitaarinen maahanmuutto ja muu maailmanparantaminen. Olen samaa mieltä ja tyytyväinen siitä, että kissa on nostettu pöydälle.

Perussuomalaisten kolmas linjaus tähtää talouskasvuun. Sen mukaan "jaettavan määrää tulee kasvattaa".

Siinä kannetaan huolta maamme talouden tulevaisuudesta ja etenkin edessä ennemmin tai myöhemmin olevasta laskukaudesta. Lähtökohtana puolueella on tuottavan työn ja yrittämisen edistäminen, erityisesti vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen. Sen mukaisesti "vaalikauden aikana suomalaiselle teollisuudelle ei saa sälyttää mitään kilpailukykyä heikentäviä lisäkustannuksia – teollisuuden kustannuksia on päinvastoin kevennettävä".

Erityisesti muiden puolueiden sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan hinnalla millä hyvänsä saa ohjelmassa tuomion. Sitä kutsutaan jopa itseruoskinnaksi ja moraaliposeeraukseksi.

Tämä ei tarkoita, että halla-aholaiset sanoutuisivat irti ilmastonmuutoksen torjunnasta. Ei, vaan he haluavat toimia kuten "EU:ssa on yhteisesti sovittu" eli pitää suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyvyn samalla tasolla muiden EU-maiden kanssa.

Puolue nostaa tässä asiassa esille myös suomalaisen koulutusjärjestelmän ja osaavimman työvoiman valumisen ulkomaille. Tämän kehityksen pysäyttäminen ei tule olemaan helppoa, mutta puolue aikoo hakea ratkaisua tähän ongelmaan ja myös yritysten kilpailukyvyn kohentamiseen kolmikantaisesta sopimisesta. Näin toimien voidaan säilyttää yhteiskuntarauha.

Tässä kohtaa jäin kaipaamaan halla-aholaisten linjausta tutkimuspolitiikasta. Aikooko puolue suomalaisen tieteen ja innovaatioiden turvaamiseksi pitää tai jopa kasvattaa yllä julkisesti rahoitettua tutkimusverkostoa vai leikata sitä nykyhallituksen tavoin rankalla kädellä?

Entä aikooko puolue käyttää tutkimusrahoitusta nykysuuntauksen mukaisesti rajoittamalla varojen jakamista poliittisten intohimojen mukaan. Tätä voisi perustella sillä, että jopa yli puolet tehdyistä tutkimuksista menee rahoittajan kannalta hukkaan. Samalla olisi kuitenkin ymmärrettävä, ettei kenenkään tiedossa ole etukäteen se, mitkä rahoitettavasi tarjotuista tutkimuksista tuottavat rahanarvoisia tuloksia tai suorastaan läpimurtoja.

Tutkimuksen ja sen vapauden merkitystä on itse kunkin hyvä tarkastella vertaamalla niiden maiden hyvinvointia, joissa tutkimus on ollut vapaata ja hyvin rahoitettua niihin maihin, joissa sitä on kontrolloitu tai jätetty rahoittamatta. Samalla voi katsoa mihin johtopäätöksiin Kiina on tullut oman tutkimuksensa ja sen vapauden suhteen.

Yhteenvetona ohjelmasta totean, että siinä on järkeä ja logiikkaa enemmän kuin yhdessäkään aiemmin näkemässäni yksittäisen puolueen ohjelmassa. Epäilemättä puolueen linjaukset käytännössä poikkeaisivat näkemyksestäni enemmän kuin nyt analysoimani ohjelman lyhyt esittely. Tästä huolimatta uskon, että tässä käsittelemilläni linjauksilla saataisiin aikaan paljon hyvää.

Samalla on todettava, että epätietoisen on syytä verrata ohjelmaa muihin vastaaviin. Ja kiinnittää huomiota etenkin niissä viljalti esiintyviin sisäisiin ristiriitaisuuksiin ja jakopoliittisen populismiin. Uskon ja toivon, että näin toimien arvoisa lukijani vakuuttuu äänestämisen kannattavuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista
Huomioita valtion prioriteettilistasta
Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella