Välikädessä

Havukka-ahon ajattelija eli Konsta Pylkkänen pohti aikanaan välikäsien olemusta todeten sellaiset varsin näppäriksi. Niiden avulla saattoi esimerkiksi hiihtää samalla kun varsinaiset kädet kutoivat sukkaa.

Valitettavasti Suomi on nyttemmin joutunut hiukan toisenlaiseen ja vieläpä kiusalliseen välikäteen, koska Venäjä on mitä ilmeisimmin harrastanut Naton harjoituksen häirintää siten, että se on ulottunut myös Suomen Lappiin. Asiaan ovat ottaneet varovaisesti kantaa myös maamme presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä. Presidentin mukaan tapaus tullaan selvittämään.

Nyt vastaan tulleessa tilanteessa olisi helppo sanoa, että Venäjä on pantava suoraselkäisesti täyteen vastuuseen tapahtuneesta. Tai yhtä vaivatonta olisi vaatia johtoamme suomettuneesti lakaisemaan asia mahdollisimman tarkoin maton alle, koska kissan nostamisesta pöydälle on luultavasti pelkkää haittaa suuren naapurin kainalossa elävälle Suomelle.

Nähtäväksi jää, kuinka maamme poliittinen johto ratkaisee asian - itse en ala heitä siinä neuvomaan. Sen sijaan totean sen, että kaikkien suomalaisten olisi hyvä panna tapahtunut merkille ja ymmärtää miten turvattomassa asemassa me todellisuudessa olemme. Sekä oivaltaa, että meidän on kaikissa tilanteissa pidettävä huoli omasta valmiudestamme kohdata naapurin uhkailut, kiusanteot ja kokeilut - olivat ne sitten suoria sotilaallisia loukkauksia, kyberhyökkäyksiä tai mitä tahansa muita oman toimintakykymme häirintäyrityksiä.

Vanhan sanonnan mukaan ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Se tarkoittaa, että venäläiset ovat sellaisia kuin ovat, halusimme tai emme, mutta heidän kanssaan on kuitenkin aina pärjättävä, koska kansallisen valppauden menettämisestä saattaisi seurata koko kansakuntaa kohtaava katastrofi. Sen ovat näyttäneet paitsi oma historiamme isovihoineen ja talvisotineen, niin erityisesti Georgian ja  Ukrainan kohtalot.

Erityisen tärkeää Suomen tapauksessa on kansallinen yhtenäisyys - eli seisominen yhtenä miehenä ja naisena oman itsenäisyytemme puolesta. Ulkopolitiikan linjasta voidaan kyllä keskustella kipakastikin normaalioloissa ja valita päättäjät muilla kuin Venäjä-perusteilla, mutta valittua linjaa - ja päättäjiä - tulee tukea yksituumaisesti jokaisessa kriisitilanteessa, ettei vanhalle vihulaiselle synny mahdollisuutta tai edes kiusausta iskeä railoa kansakuntaa sisään.

Tilanteen lauettua on sitten tärkeää tarkastella valitun toimintatavan onnistuneisuus faktapohjaisesti ja tarvittaessa tehtävä korjausliike ennen seuraavaa kriisitilannetta. Näin valmiutemme suuren itäisen naapurin suhteen säilyy ja paranee kriisi kriisiltä.

Viimeisten reilun 70 vuoden aikana Suomi on ollut tämän tyylilajin mestari. Olkoon se sitä myös jatkossa - eli joustava, taitava ja merkityksettömissä asioissa ehkä myös taipuisa, mutta viime kädessä periksi antamaton, kova, ennakoiva ja asiansa tarvittaessa kristallinkirkkaaksi tekevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Venäjä-dilemma
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella