Tämän aamun Helsingin Sanomien mielenkiintoisin artikkeli käsitteli Jyväskylän yliopiston taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lambergin näkemyksiä väestönkasvun pysähtymisen seurauksista.
Lambergin näkemys nousee paljolti Rooman valtakunnan väkivaltaisesta tuhosta, joka johtui hänen mukaansa väestön pienenemisestä ja sen seurausvaikutuksista kuten talouskasvun kääntymisestä supistumiseksi. Kaiken seurauksena valtakunnan veropohja heikkeni, minkä vaikutukset näkyivät kaikkialla.
Lamberg ihmetteli Rooman tuhoutumisen kautta ns. degrowth-ajattelua. Hänen mukaansa "ei ole mallia hallitusta alaspäin menemisestä. Sen takia esimerkiksi degrowth-keskustelu on mielenkiintoista. Siinä sanotaan, että pitäisi olla vähemmän, mutta ei sitä, että mitä sitten, kun on vähemmän."
Pitkäaikaisten seurausten pohtimisen unohtaminen on tyypillistä kaikenlaiselle maailmanparantamiselle. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Hyvät ihmiset, kuten Palermon pormestari, haluavat ottaa vastaan kaikki parempaa elämää etsivät Eurooppaan, ajattelematta lainkaan mitä siitä kaikesta seuraa.
Toinen hyvä esimerkki voidaan ottaa kotimaasta eli maamme lisääntyneen metsänkasvun hyödyntämistä vastustavista 68 tutkijasta, joille ei ilmeisesti ole tullut lainkaan mieleen metsien merkitys suomalaisen yhteiskunnan talouden ja koko maan asuttamisen perustana ja sitä kautta myös kaikkien suojelutoimien mahdollistajana. Tänään MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi muistutti, että lisääntyneiden hakkuiden seurauksena metsänkasvu lisääntyy pidemmällä aikavälillä, vaikka jokainen hakkuu sinänsä vähentääkin maamme puuston määrää.
Mutta palataan tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen.
Keskeistä on ymmärtää, että Rooman valtakunnan aikaan teknologinen kehitys oli hidasta tai jopa olematonta. Kasvu siis perustui käytännössä kokonaan ihmisten määrän kasvuun.
Näin ei ole enää nykyisissä länsimaissa, vaan talouskasvun moottorina toimivat viime kädessä tutkimus ja tuotekehitys, joiden kautta kasvu on mahdollista myös supistuvan väestönkasvun oloissa. Tämä näkyy esimerkiksi Japanissa, jonka väestö supistuu, mutta talous kasvaa näissäkin olosuhteissa huolimatta jatkuvasta talousromahduksen pelosta.
Maailman talouskasvusta suurin osa tapahtuu länsimaissa, Japanissa ja Kiinassa. Näin yksinkertaisesti siksi, että niiden taloudet ovat muuta maailmaa oleellisesti suuremmat: pelkästään USA:n, EU:n, Kiinan ja Japanin taloudet muodostavat noin puolet koko maailman BKT:sta. Siten yksittäisten kehitysmaiden, kuten vaikka velan varaan rakentavan Etiopian, talouksien suuret prosentuaaliset kasvuluvut eivät merkitse juuri mitään tarkasteltaessa talouskasvua globaalissa mittakaavassa, vaikka hyviä uutisia luonnollisesti ovatkin.
Edelle kirjoittamastani huolimatta Lambergin esille nostama kysymys väestönkasvun pysähtymisen seurauksista ei ole aiheeton. Japanissa talouskasvu perustuu ennen kaikkea osaamiseen, kuten muuallakin länsimaissa.
Sen sijaan maailman väestön painopiste on siirtymässä yhä vahvemmin kehitysmaihin; jatkossa erityisesti Afrikkaan, jonka äärettömän nopeasti lisääntyvällä väestöllä ei liene edellytyksiä samaan, mikäli meneillään oleva väestöräjähdys pysähtyisi. Jo nyt mustasta maanosasta kulkee ihmisivirta paremman elintason toivossa kohti länsimaita - usein vielä osaavimmat ja koulutetuimmat edellä - ja on helppo nähdä, että lähtömaissa lisääntyvät jatkuvasti syyt lähtemiselle.
Afrikka on siten hankalassa tilanteessa. Maanosan väestönkasvu rajautuu viimeistään ekologisiin reunaehtoihin, jolloin ravinnon ja elintilan puute kärjistävät entisestään maanosan väestöryhmien välejä. Samalla väestönkasvuun perustuva talouskasvu pysähtyy, eikä ihmisten pääosalla ole edellytyksiä teknologiavetoiseen kasvuun. Niissä olosuhteissa Lambergin kauhukuvat saattavat hyvinkin toteutua.
Sen sijaan maapallon taloudellisesti vahvojen valtioiden en usko romahtavan Rooman valtakunnan tavoin. Niiden talous voi jatkaa kasvuaan teknologisen kehityksen varassa, eikä valtioiden veropohja romahda, eikä sen lambergilaisia seurausvaikutuksia synny.
Siten olen itse taipuvainen näkemään väestönkasvun pysähtymisen globaalin tuhon sijasta jakavan maailman entistä jyrkemmin kahteen leiriin. Aivan keskeiseksi tässä jaossa tulee muodostumaan näiden leirien välinen suhde seuraavina vuosikymmeninä.
Jatkuuko ihmisvirta etelästä pohjoiseen? Löytyykö jostain keino vähentää elintasoeroja rikkaiden ja köyhien välillä? Nouseeko kehitysmaiden osaaminen länsimaiselle tasolle?
Entä sitten, jos lambergilainen tuho kohtaa kehitysmaita? Tapahtuuko romahdus kerralla vai useiden sukupolvien aikana? Kasvattaako se ihmisvirran kohti pohjoista täysin hallitsemattomaksi, vai sulkevatko Eurooppa ja Pohjois-Amerikka itsensä kokonaan tulijoilta? Ja jos sulkevat, mitä siitä seuraa länsimaiden sisällä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tässäkö EU:n ja Suomen poliittisen johdon tärkeimmät arvot ja tavoitteet?
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Tämä Helsingin Totuuden artikkeli näytti minusta kyllä ikävällä tavalla tieteellisyyden savuverhoon peitetyltä propagandalta, jonka tavoitteena on muokata yleistä mielipidettä hyväksymään Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan suuntatutuvat maahantulvijavirrat, jotka väestöämme kasvattamalla pelastaisivat meidät Länsi-Rooman kohtalolta.
VastaaPoistaSaattoihan se olla noinkin. Mutta tulkitsin kyllä niin, että tässä puhuttiin koko maapallon väestöstä.
PoistaYleiskäsitteillä on ymmärrystä noituva ominaisuus, ja numerot ovat yleiskäsitteistä kaikkein hirvittävimpiä. Rahaohjasteinen talousajattelu on eurooppalaisen uuden ajan valtavin rationaalisuusharha, siinä kun yhtyy numeerisuuteen kuuluva näennäiseksatius ja todellisten sisältöjen muuttuminen toissijaisiksi.
VastaaPoistaTalousajattelu oli kaikista uudella ajalla kehittyneistä rationaalisuuden muodoista ainoa, joka jäu "ptolemaiolaisen" paradigman varaan -- eli talousajattelussa "realiteetit" asetetaan talousmaailman keskipisteestä, ns. taloudellisesta toimijasta ja hänen kirjanpitonsa nollapisteestä käsin. Tämä merkitsee ettei mitään luonnontieteille ominaista objektivaatiota voida talousajattelussa koskaan saavuttaa. "Rahassa" jäikin tosiasiassa elämään vain keskiaikainen pohjimmltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja usko jatkuvaan talouskasvuun on oman aikamme muunnelma uskonnollisesta iankaikkisuuskuvitelmasta.
Rahaohjasteinen talousajattelu on todennäköisesti tulossa hallitsemattomaan päätepisteeseensä paljon ennen kuin kansainvaellusten seurauksena syntyvä sosiaalinen hajoaminen tuhoaa koherenttisen ajattelukyvyn. Kaaos ei siis välttämättä noudata mitään noista kummankaan professorin esittämistä mielikuvamalleista.
Sosiologisesti ottaen Rooman valtakunnan laajentuminen ja "monikulttuurisuus" voisivat olla todellisempia romahduksen selittäjiä. Kognitiivisten kykyjen -- kuten luku- ja kirjoitustaidon -- katoaminen romahduksen yhteydessä selittyy mielestäni paremmin nimenomaan ajatteluparadgmojen hajoamisen kuin esimerkiksi taloudellisten olojen seurauksena. -- Mutta tietenkin kaikki selittäminen edellyttäisi ensin varsin perusteellisen pesäeron tekemistä oman aikalaisjärkemme -- uuden ajan "kartesiolaisen rationaalisuuden" -- ja roomalaisaikaan vallinneen, nykyisillä mittapuilla arvioiden suunnilleen rajatilapersoonallisuutta vastanneen todellisuuskokemuksen ja elämänmuodon välille.
Professori on kirjoituksessaan esittänyt monia hyviä kysymyksiä ja aiheita, joista olisi syytä käydä asiallista keskustelua.
VastaaPoistaItselläni ei ole niihin tyhjentävää vastausta mutta Afrikan väestön lisääntyminen on tosiasia ja sen seurauksena väestö pyrkii ja siirtyy sieltä pois.
Suuntana on Eurooppa ja me emme selviä siitä ryntäyksestä muuten kuin sulkemalla rajat.
Turha visertää mistään turvapaikanhakijoista...
Muistetaanpa sitten, että Rooman valtakunta oli tuomittu startista alkaen.
VastaaPoistaRooman yhtenäisvaltakunta oli rosvotalous. Se ei tuottanut mitään; se kykeni vain rosvoamaan, verottamaan ja ryöstämään. Sen talous perustui alkutuotannolle, rosvoamiselle ja ylellisyystavaroiden kaupalle.Se ei tuottanut mitään vientiin eikä se saanut ulkomaankaupasta mitään tuloja. Se kykeni pysymään pystyssä vain niin kauan kun se laajeni.
Rooman perustana oli orjanomistajayhteiskunta, ts. kaikki tuotanto perustui palkattomaan pakkotyöhön. Tällainen yhteiskunta luo pienen upporikkaiden luokan, laajan rutiköyhän proletariaatin ja orjaluokan. Se ei luo minkäänlaista ostovoimaista työväestöä saati keskiluokkaa. Kun yhteiskunta polarisoituu, proletaarit vetelehtivät tavernoissa ja sirkuksissa, orjat raatoivat itsensä hengiltä ja yläluokka porsasteli minkä ehti.
Rooman talous perustui rosvoamiselle. Se saattoi jatkua vain niin kauan, kun valtakunta laajeni. Kun valtakunta lakkasi laajenemasta, myös saalis - ryöstösaalis, verotulot, orjat - hiipui. Talouskasvu pysähtyi.
Jatkuu...
Jatkuu...
VastaaPoistaKun laajeneminen loppui 117 jKr, myös jalometallien virta valtakuntaan loppui, mutta ylellisyystavaroita ostettiin ulkomailta kuten ennenkin. Tämän jälkeen alkoi deflaatio, eli rahan määrä väheni. Seuraus oli yleinen köyhtyminen.
Sitä sitten alettiin hoitaa inflaatiolla, josta seurasi rahan arvon huononeminen. Kaupungit eivät enää kyenneet ylläpitämään proletaariväestöä. Proletaarit alkoivat muuttaa maaorjiksi maaseudulle - he saivat töitä hengenpitimiksi mutta menettivät vapautensa.
200-luvun puoleenväliin tultaessa valtakunta oli konkurssikypsä. Se olisi voinut luhistua milloin tahansa.
Tilanteen pelasti keisari Diocletianus ja hänen reforminsa. Hän myös siirsi pääkaupungin pois Roomasta Mediolanumiin.
300-luvulle tultaessa tilanne alkoi selkiytyä. Valtakunta jakaantui koko ajan vauraaseen Itään, jossa orjuus alkoi hävitä feodalismin tieltä, ja köyhään Länteen, joka oli konkurssitilassa. Valtakunta jakautui lopullisesti 395 jKr.
Länsi-Rooma sinnitteli vielä 80 vuotta. Valtakunta oli alusta saakka konkurssitilassa. Sillä ei ollut varaa edes infrastruktuurin ylläpitoon saati armeijoiden hanskaamiseen. Kaikki vauraus oli yksityisillä suurmaanomistajilla ja porhoilla. Kansa oli verotettu kuiviin ja koska talous perustui orjatyölle, kansassa ei ollut ostovoimaa eikä vienti vetänyt. Niinpä barbaarit vain työnsivät kumoon lahon rakennelman.
Itä-Rooma porskutti vielä 1100 vuotta, kiitos vahvan taloutensa ja feodalismin, joka on paljon orjanomistajayhteiskuntaa kehittyneempi malli. Se ei koskaan luhustunut, vaan se valloitettiin ulkoapäin.
Länsi-Roomasta luku- ja kirjoitustaito hävisi siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ollut kirjoitusmediaa. Papyrusta oli tuotettu ainoastaan Egyptissä, ja papyruskaisla ei viihtynyt Euroopassa. Kun papyruskauppa lakkasi, lakkasi myös kirjoittaminen. Pergamentti oli turkaleen kallista - eikä Keski-Euroopassa ole edes koivun tuohta, jolle kirjoittaa kuten Skandinaviassa.
VastaaPoistaVasta paperinvalmistuksen leviäminen 1100-luvulla merkitsi myös luku- ja kirjoitustaidon yleistymistä. Nyt oli halpa kirjoitusmedia, jolle kirjoittaa.
Rooma levisi kuin kulkutauti miekan avulla ja miekan avulla tämä kulkutauti saatiin kuriin. Kuten "Ironmistress" tuossa yllä kirjoittaa, niin Rooman leveilyn takana oli talous. Orjat tahkosi kyhnyä ja hyvinvointia eliitille. Myös valta ja alueet olivat Rooman eliitin kiinnostuksen kohteina. Elikkä ihan normaalia toimintaa sotien avulla leviävän valtion taholta. Rooman provinsseja olivat mm. nykyiset Ranska, Espanja ja Kreikka. Rooman väkiluku väheni ihan luonnollisesti, kun Rooma menetti alueita. Rooman kasvussa ja kuolemassa ei ole mitään kummallista. Mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Nykyään verorahat Ranskassa ja Espanjassa menevät Ranskan ja Espanjan kansalaisten hyvinvointiin ja Kreikassa, perkele niin, kreikkalaisten hyvinvointiin menevät suomalaisten verorahat.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä nimimerkin Qroquius Kad9. heinäkuuta 2017 klo 15.11 kanssa seuraavalta osin:
VastaaPoista"Tämä Helsingin Totuuden artikkeli näytti minusta kyllä ikävällä tavalla tieteellisyyden savuverhoon peitetyltä propagandalta, jonka tavoitteena on muokata yleistä mielipidettä hyväksymään Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan suuntatutuvat maahantulvijavirrat,..."
Väestön väheneminenkin epäilemättä "pelastettaisiin" mutta Brysselin Pravdan agendan mukaisesti KANTA-eurooppalaiset mukaanluettuna suomalaiset tuhottaisiin seuraavassa kuvatunlaisen mukaisesti: http://magneettimedia.com/suomen-tuhoamisohjelma/
Tuota agendaa toteuttaessaan meitä vastaan sotaa käyvät vallanpitäjämme (mm. Polpon ja 200 nettikytän voimin) pienentävät kantasuomalaisten halukkuutta synnyttää lisää lapsia ottamalla veroina tai vähentämällä tukea varsinkin vähävaraisilta KANTASUOMALAISILTA antaakseen sen siirtolOisille - lukaiskaapa seuraava Pauli Vahteran artikkeli, joka perustuu hänen selville ottamiinsa faktoihin:
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2017/07/06/taalla-on-hyva-olla-mukava-paikka-kiva-tunnelma/
Artikkeliin on annettu joukko hyviäkin kommentteja.
Oma talausajattelumme palautuu Pyhän Pietarin pitämään tilikirjaan, josta taivaan porteilla ynnätään synnit ja hyvät työt sekä taseeseen vaikuttavat aneet -- ja tämä merkantilismin idea metamorfoitui uudella ajalla asteittain vahvistuvan individualismin miellemaailman mukaisesti ensin elimistöllisiä metaforia käyttäväksi fysiokratiaksi, joista "näkymätön käsi" jäi elämään vielä liberalismiinkin, ja lopulta "vapaan toimijan" idealosoineeksi rahataloudeksi, jossa historiallisesti varsin monenlaisia ominaisuuksia omannut "raha" tuli kartesiolaisena mittayksikkönä muiden mittayksikköjen ja koordinaatistojen maailmaan.
VastaaPoistaHistorian selittäminen "taloudella" on osa omaa aikalaisrationaalisuuttamme, jossa "rahalla" on niin paljon ominaisuuksia että niillä voidaan selittää mitä vain. Taloudelliset selitykset vievät kuitenkin harhaan ellei "taloutta" itseään ensin pidetä selitystä tarvitsevana, historiallissti muuttuvana ja paradigmaattisesti paljon vaihdelleena ajattelulaatuna.
"Totuudella" on toki aina ollut ylihistoriallinen ominaisuus, mutta eurooppalaisen ajattelun matka antiikin kreikkalaisten ideamaailmasta ja samaistavasta myyttisestä totuudellisuudesta uuden ajan olennaisesti "kirjalliseen", perspektiivin ja ajantajun raamittamaan visuaalisesti objektivoivaan todellisuuskokemukseen on aika pitkä. Retoriikan ja kirjoitetun kielen kognitiivinen ero on tajunnallisesti aivan tavaton. Vaikka emme tiedä siitä kaikkea, tiedämme aivan varmasti että se on tavaton.
Tuollaisten seikkojen vuoksi mielestäni näihin ylihistoriallisiin vertailuihin Rooman valtakunnan uhon ja tuhon sekä nykyajan kriisiytymisen välillä ei kannata vakavaa huomiota panna. Historiaa koskeva "oppineisuutemme" on paljolti vain skolastista yleiskäsitteellistä käsiterealismia, joka ei tavoita oikeasti tapahtunutta todellisuutta, joka voidaan ymmärtää vasta kun itse ymmärtämisen kognitiivisia ehtoja aletaan jäljittää.
Eli pelkkää näennäissivistystä, pohjimmiltaan puhdasta politiikantekoa ja propagandaa -- sitä nämä historiaa lavasteenaan käyttävät selittelyt vain ovat.
Kun Lamberg muistelee sitä Roomaa, hän olisi voinut myös pohtia mistä johtui, että Rooman läntinen puolisko tuhoutui, mutta itäinen säilyi vielä tuhat vuotta, ajoittain kukoistaenkin. Yksi merkittävä ero oli se, että goottien maahanmuutto suuntautui Länsi-Roomaan ja se tapahtui vuosikymmeniä ennen sitä vuotta 406 jota esitetään kansainvaelluaten alkuvuodeksi. Itse asiassa se goottien maahanmuutto ja pääsy merkittäviin asemiin mm. armeijassa teki merkittävässä määrin muiden germaaniheimojen tulon mahdolliseksi. Eivät vuonna 406 Reinin ylittäneet germaanit olleet millään tavoin ratkaiseva tekijä Länsi-Rooman tuhoon. Vastaavista oli selvitty ennenkin. Länsi-Rooma romahti sisäänpäin kuten Neuvostoliitto.
VastaaPoista