Lapsellista uutisointia

Kävin viitisentoista vuotta sitten noin kymmenvuotiaan esikoiseni kanssa kuuntelemassa helsinkiläisessä ravintolassa järjestettyä lasten jazzkonserttia. Käynti oli suunnaton pettymys.

Sen sijaan, että konsertissa olisi nähty svengaavaa soittoa tai huikeita sooloja saimme kuunnella naisartistin laulavan hiukan jazzmaiseksi sovitettuja kappaleita, joiden sanat olivat hmm... lapselliset. Tapahtuman jälkeen esikoiseni ilmaisi pettymyksensä, sillä hän oli aidosti kiinnostunut oikeasta jazzista teknisine taituruuksineen ja luovine improvisointeineen - eikä todellakaan sen läpeensä vesitetystä muodosta.

Konsertti tuli mieleeni kun luin aamulla Helsingin Sanomien lasten uutisten juttua, joka oli otsikoitu "Miksi ihmiset tekevät terrori-iskuja?". Tartuin siihen siksi, että olin aidosti utelias näkemään, miten lehti selitti nuorimmille lukijoilleen aikuisillekin epäselvän asian.

Ainoa selitys, minkä jutusta löysin oli. että terroristit "yrittävät vaikuttaa maiden päätöksentekoon pelottelemalla ihmisiä ja tekemällä väkivaltaisia tekoja". Auki jäivät siis kysymykset siitä millä tavalla he yrittävät vaikuttaa tai mitä he tavoittelevat.

Muita selityksiä ei kuitenkaan ollut, vaan juttu totesi useimpien iskujen takana olevan ISIS-järjestön, joka "väittää toimivansa islaminuskon mukaan, mutta monien mielestä se vain käyttää uskontoa tekosyynä pahoille teoilleen". Siis miksi he haluavat tehdä pahoja tekoja? Ja miksi he voivat käyttää islamia tekosyynä?

Oletan HS:n tekevän lasten uutisiaan lukutaitoisille henkilöille. Siten tavoiteltu lukijakunta ei mitenkään voi olla alle kouluikäistä, ja tuskin edes ekaluokkalaisia. Siten oletan kohderyhmän olevan siinä kymmenen ikävuoden molemmin puolin.

Olen itse seurannut Helsingin Sanomien uutisointia alle kymmenvuotiaasta lähtien. Silloin ei ollut lasten uutisia, vaan luin päivittäin ja suurella mielenkiinnolla aikuisten uutisia - minulla on tallella esimerkiksi Vietnamin sotaa ja muita ajan kuumia poliittisia kysymyksiä koskevia päivättyjä lehtileikkeitä yksitoistavuotiaasta alkaen; niiden kerääminen alkoi vuosia myöhemmin kuin lehden lukeminen.

Nykyiset lapset ovat saaneet minua paremmat lähtökohdat elämälleen: lapsiin kiinnitetään huomiota aivan eri tavalla, kehitykseen vaikuttava ravinto on terveellisempää ja koulutus parempaa kuin omassa lapsuudessani. Siten myös heidän älyllinen kehityksensä on epäilemättä vähintäänkin oman ikäluokkani tasolla - luultavasti selvästi edellä.

Tästä syystä kysymykseni kuuluukin, että miksi HS:n toimitus näyttäisi halveksivan lapsia aliarvioimalla heidän tiedonjanoaan. Miksi heille luvataan otsikossa selityksiä, mutta jutussa sellaisia ei anneta? Miksei sisältö voisi olla asiallista, vaikka esitystapa olisikin lapsille suunnattu?

Tai no, eihän HS näyttäisi aamun lehden mukaan halveksivan pelkästään lapsia. Lehden toisessa - aikuisille suunnatussa uutisessa - kerrottiin jonkinlaisesta kuluttajia koskevasta kysymystutkimuksesta. Siinä oli tutkittu mm. minkälaisiin lokeroihin kuluttajat asettuvat.

Valitettavasti jutussa mainittiin vain kaksi lokeroa, joista kumpaankaan en koe kuuluvani ja joihin oli luokiteltu yhteensä 34 prosenttia suomalaisista. Minua olisivat kiinnostaneet muutkin kuin nämä ilmeisesti eräänlaiset kuluttajien "ääriryhmät", mutta sitä HS ei katsonut tarpeelliseksi kertoa jutussaan. Miksi?

Minähän luin jutun loppuun nähdäkseni tutkimustuloksia, mutta sain ainoastaan mainintoja toimittajan kiinnostavaksi kokemista ääripäistä. Olin samalla tavalla pettynyt kuin esikoiseni alussa mainitsemassani jazz-konsertissa.

Eivät minua kiinnosta väljähtäneet toimittajan näkemykset vaan mitä erilaisimmat inhimilliset ilmiöt kaikkine vivahteineen. Näkemykseni osaan luoda itse tosiasioiden pohjalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS sondeerasi Vapaavuoren puheita
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?