Maahanmuuttopolitiikkaohje

Helsingin Sanomissa Satu Vesantola väitti, että "uskonto on aivan liian helppo selitys monimutkaiseen terrorismin ongelmaan. Aiheeseen perehtyneet tutkijatkin selittävät terrorismin syntyä eri tavoin.

Yksinkertaisin kuulemani selitys kertoo, että terrorismin taustalla on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja usko siihen, että väkivalta on toimiva ratkaisu. Uskonto ei ole syy, mutta sitä voi käyttää hyväksi."

Lopuksi hän, kuulemaansa tutkijaan viitaten, vaatii uskonnon harjoittamista mahdollisimman julkisesti. "Jos uskontoa harjoitetaan piilossa, kukaan ei tiedä, mitä jumalan nimissä tapahtuu."

* * *

Olen itse popularisoinut ainakin kahdesti terrorismitutkimuksen tuloksia (täällä ja täällä). Palautan noista kirjoituksista lukijani mieleen muutaman asian.

Väkivaltainen radikalismi nousee ihmisten kokemista "pyhistä arvoista", ei niinkään itse uskonnoista. Uskonnot toimivat näiden pyhien arvojen varastona, josta terroristit ottavat niitä käyttöönsä.

Yleinen käsitys köyhyyden ja terrorismin välillä on virheellinen, sillä taloudellisen epätasa-arvoisuuden keskeiselle asemalle konfliktien synnyssä ei ole juurikaan löytynyt perusteita tosimaailmasta. Yhtenä selityksenä tälle saattaa olla se, että vaikka köyhyys ruokkiikin tyytymättömyyttä, se samalla estää menestyksellisen kapinan rahoituksen.

Etnisesti tai etnis-uskonnollisesti jakautuneessa valtiossa yleensä molemmissa etnisissä ryhmissä on sekä köyhiä että rikkaita. Näistä köyhät voivat toimia kapinan "työhevosina" ja rikkaat rahoittajina. Näin se etninen ryhmä jonka tulonjako on mahdollisimman epätasainen näyttäisi olevan herkin ja tehokkain kapinan aikaansaaja.

Epäonnistuneiden itsemurhaterroristien haastattelut ovat osoittaneet, että tappavimmat terroristiryhmät käyttävät samoja lojaalisuuteen kannustavia menetelmiä kuin uskonnolliset lahkot tai keskinäistä apua tarjoavat organisaatiot.

Eniten tuhoa aiheuttavat, ainakin Lähi-idässä ja Irakissa, uskontoperusteisesti sosiaalisia palveluja tarjoavat järjestöt. Ongelma ei kuitenkaan ole uskonnollisuus itsessään, vaan pikemminkin uskonnollisten lahkojen piirissä kehitetyt menetelmät keskinäisen lojaaliuden ja uhrautumisen saavuttamiseksi.

Etnis-uskonnolliseen terrorismiriskiin vaikuttavat sekä väestöryhmien fraktionalisaatio että niiden välinen polarisaatio. Niistä polaarisaatio saavuttaa maksiminsa silloin kun yhteiskunnassa on kaksi ja vain kaksi toisilleen vierasta mutta sisäisesti tiivistä etnistä ryhmää.

* * *

Edelle kirjoitetusta seuraa, että suuren kulttuurisesti kantasuomalaisista poikkeavan islamilaisen etnis-uskonnollinen vähemmistön syntyminen johtaisi mitä todennäköisimmin voimakkaasti polarisoituneeseen jännitteeseen, joka jollain aikavälillä saattaisi johtaa konfliktiin.

Sen estämiseksi pitäisi pyrkiä mahdollisimman heterogeeniseen maahanmuuttajaväestöön. Toisin sanoen välttää suurten etnis-uskonnollisesti yhtenäisten maahanmuuttajaryhmien muodostuminen. Näin maahanmuuttajien ja kantaväestön polarisaatio jäisi mahdollisimman vähäiseksi.

Lisäksi pitäisi aktiivisesti muokata maahanmuuttajien tapoja ja uskonnollisia pyhiä arvoja siten, etteivät ne olisi ristiriidassa kantaväestön asenteiden kanssa. Siten klassinen monikulttuurisen yhteiskunnan malli, jossa erilaiset kulttuurisetniset ryhmät luovat väriä yhteiskuntaan on ilmiselvä riski ja sellaisena kelvoton malli tulevaisuuden Suomelle.

Tämä tulisi suomalaisten poliitikkojen ymmärtää ennen kuin olemme Ruotsin tai Ranskan kaltaisen vaikeasti korjattavan etnis-uskonnollisen kaaoksen keskellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Terrorismin anatomiaa
Paljastava terrori-isku