Suomalainen Bengt Holmström sai Nobelin palkinnon sopimusteoriaan liittyvistä tutkimuksistaan. Kyseessä ovat siis tutkimukset, joiden pohjalta esimerkiksi yritykset pyrkivät palkitsemaan henkilöstöään. Holmströmin intressinä on ollut mm. niihin liittyvä moraalikato, joka on viime vuosina tullut liiankin tutuksi meille suomalaisille.
Ihan ensimmäisenä on tietenkin onniteltava tuoretta nobelistia tutkijana! Vilpittömät onnittelut Bengt Homströmille hänen saavutuksistaan todellisena taloustieteen huippututkijana!!
On myös hienoa huomata, että saaja on suomalainen, joka korostaa omaa suomalaisuuttaan. Sen seurauksena hän on pysynyt Suomen ja vain Suomen kansalaisena huolimatta vuosikymmenien työurasta Yhdysvalloissa. Ja samalla osallistunut kotimaansa taloustieteelliseen keskusteluun.
Lisäksi on mukava huomata, että Holmström on ollut monissa asioissa kanssani samoilla linjoilla. Hän on esimerkiksi todennut seuraavat asiat, joista olen täsmälleen samaa mieltä.
Tutkimus- ja koulutuspolitiikasta. "Hallituksen ei pitäisi sekaantua siihen, mitä yliopistoissa opetetaan tai mitä tutkimuksessa painotetaan."
Totesin muutama vuosi sitten samasta asiasta näin: "olisi... pystyttävä välttämään marxilaistyyppinen tiedostavan etujoukon näkemyksiin perustuva innovaatiokirjoa rajoittava rahanjako, jossa erilaisista etujärjestöistä ja päättäjistä valikoitu tutkimusta vajavaisesti tunteva joukkio miettii kukin omasta kapeasta näkökulmastaan aiheita, joihin voisi pyytää tutkimusrahaesityksiä... vaikka tiedostavat etujoukkolaiset olisivat kymmenen kertaa näkevämpiä kuin tavalliset tutkijat, omaa tuhat tavallista tutkijaa kuitenkin kymmenen kertaa enemmän näkemystä kuin kymmenen hengen tiedostava etujoukko."
Suomen talouspolitiikasta. "Suomi tuottaa eniten teollisuuden tarvitsemia tuotteita ja palveluita. Kun investoinnit ovat vähäisiä kaikkialla maailmassa, en oikein ymmärrä, miten kotimaista kysyntää lisäämällä voitaisiin lievittää kansantaloudelle erittäin tärkeän vientiteollisuuden ongelmia."
Lisäksi. "Jos Suomessa ei ole fiksuja nuoria, jotka tekevät tuottavaa työtä, ei kukaan pysty maksamaan ikääntyvän väestön eläkkeitä."
Niinpä. Tässä tilanteessa on pidettävä huoli suomalaisen talouden pitkän tähtäimen menestyksestä. Se tarkoittaa julkisen ylivelkaantumisen minimointia, yritys- ja innovaatiopolitiikan järkevöittämistä sekä nuorten koulutuksesta ja heidän yhteiskuntaan sijoittumisestaan huolehtimista.
Tämä liittyy suoraan Holmströmin tieteelliseen työhön. Minkälainen yhteiskuntasopimus meidän tulisi tehdä, jotta Suomi-neidolla menisi mahdollisimman hyvin myös tulevaisuudessa? Tulisiko meidän maksimoida nyt keski-iässä olevien ihmisten elintaso viimeiseen veroeuroon saakka vai sittenkin panostaa tulevaisuuteen?
Tässä tulemme maamme EU-politiikkaan. Homström näki jo varhain, että EU:n luonne laajojen kotimarkkinoiden luomiseksi oli hyvä, mutta valuuttaunioni paha. Kun nyt katsomme Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan, Portugaliin tai Ranskaan, ei voi todeta muuta kuin että Nobelin palkinto on annettu kaukonäköiselle miehelle.
Lopuksi on tuotava esiin se, että tuore nobelistimme on ollut käytettävissä sekä poliittisten päättäjiemme ja yritystemme sparraajana. Toivottavasti hänen palveluksiaan käytetään tulevaisuudessa vieläkin enemmän. Viisasta miestä kun kannattaa aina kuunnella - ja ottaa hänen sanomisensa tosissaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluammeko lisää reppanoita?
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Tieteen innovatiivisuus ja strategisen tutkimuksen rahoitusväline
Holmström näki, että valuuttaunioni on paha. Ainola kirjoittaa Iltalehdessä, että 'Suomihan tietää aina teoriassa, mitä pitäisi tehdä, vaikka toteuttaminen tökkisikin.' Suomessa euroskeptisille naurettiin. Katri Vallaste on käsitellyt tätä väitöskirjassaan. Verrataanpa Tanskaan. Taloustieteen professori Søren Kjeldsen-Kragh puhui, kirjoitti ja kampanjoi euroa vastaan, koska tajusi sen vaarallisuuden, piti sitä poliittisena valuuttana, ja sai tanskalaiset äänestämään sitä vastaan. Tanska kiittää. Lohduttaahan se, että meilläkin tiedettiin, ei vain toimittu.
VastaaPoista