Jihadismi vaikeuksissa, entä sitten?

Yleisradio uutisoi keskiyöllä, että ISISin riveihin Syyriaan ja Irakiin liittyvien ulkomaalaisten taistelijoiden määrä on romahtanut Pentagonin mukaan. Tämä on erinomainen asia ja antaa toivoa Syyrian, ehkä myös Irakin, tilanteen rauhoittumisesta. Tai ainakin poistaa yhden ongelmien aiheuttajan.

Syyriassa jää kuitenkin edelleen kytemään ongelma shiialaisten alaviittien ja sunnien välillä. Se ei poistu edes siinä tapauksessa, että maan diktaattori Bashar Al-Assad poistetaan vallasta. Eikä ongelmia helpota se, että ISISin lisäksi maassa toimii myös muita islamistisia järjestöjä.

Muslimien keskinäinen lahko-ongelma on todellisuutta myös Irakissa, jossa lisäksi kurdit muodostavat oman etnisesti yhtenäisen ryhmittymänsä. Tämä dilemma on estänyt maan paluun normaalitilaan Bushien sotien jälkeen ja osaltaan mahdollisti ISIS:in salamasodan menestyksen vuonna 2014.

Jos ISIS nyt poistuu kuvasta, lienee itsestään selvää, etteivät kurdit tule vapaaehtoisesti luopumaan 1990-luvulta juontuvasta ja ISISin vastaisella taistelulla viime vuosina saavuttamastaan muusta Irakista täysin riippumattomasta asemasta. Päinvastoin, edessä saattaa ennemmin tai myöhemmin olla itsenäisyysjulistus.

Mutta hyväksyvätkö muut irakilaisryhmät tätä? Ja onnistuvatko ne jollain aikavälillä voittamaan keskinäiset ennakkoluulonsa? Vai vaipuuko Irak yhä uudelleen uskonryhmien väliseen kylmään ja ajoittain jopa kuumaan sisällissotaan?

* * *

Jos ISISin heikkeneminen antaakin edes jonkinlaista toivoa syyrialaisille ja irakilaisille, tarkoittanee se ainakin väliaikaisia vaikeuksia länsimaille. Näyttävillä terroriteoilla eurooppalaisia tai amerikkalaisia vastaan kun voi saavuttaa näkyvyyttä ja "kunniaa" muslimimaissa, joissa länsimaita sekä halveksitaan, kadehditaan että vihataan.

On siis mahdollista, että Tukholman ajankohtaiset uutiset terroristien maihinnoususta ovat vain alkusoittoa tuleville tapahtumille. On siis syytä toivoa, että Suomen ja muiden länsimaiden tiedustelu on ajan tasalla siten, että sekä länteen tulleet muslimit että etenkin jo aiemmin saapuneiden muhamettilaisten jälkeläiset ovat riittävän tehokkaan tarkkailun alla.

Islamistiterrorismin torjunnalle olisi pidemmällä aikavälillä tärkeää poistaa sen perimmäiset syyt. Siinä suhteessa keskeistä olisi muslimien väestönkasvun pysäyttäminen, heidän uskonnollisuutensa maallistaminen, muhamettilaisten koulutustason oleellinen nostaminen sekä epäterveen yhteisöllisyyden heikentäminen. Tämä tie ei ole lyhyt, vaan vie parhaimmillaankin useiden sukupolvien ajan.

Länsimaiden osalta tässä tilanteessa ovat muslimimaahanmuuton minimoiminen sekä onnistunut kotouttaminen. Jälkimmäiseen sisältyy minimissään länsimaisten arvojen perusteellinen omaksuminen, mitä ei voi saavuttaa ilman kotouttamiskäytäntöjen täydellistä muuttamista nykyisestä paapomisesta ja ymmärtämisestä johonkin aivan muuhun.

Lopputuloksena tulee olla naisten tasa-arvo perheissä, uskonnon länsimaihin sopimattomista käytännöistä luopuminen, lähi-itäläisten kunniakäsitysten romuttaminen, kulttuuristen syiden perusteella annetuista erityisoikeuksista luopuminen sekä tulijoiden elämän rahoittaminen heidän omalla rehellisellä työnteollaan.

Tämä kaikki on helpoimmin sanottu kuin tehty. Valitettavasti. Mutta iloitaan nyt kuitenkin edes ISISin heikkenemisestä.

Osoittaahan se jälleen kertaan länsimaisen elämäntavan ylivoimaisuuden keskiaikaiseen uskonkiihkoon verrattuna. Kannattaisikohan tämän tosiasian kertominen ja siitä tehtävät loogiset johtopäätökset nostaa myös yhdeksi suomalaisen kehitysyhteistyön pääsanomista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Piikki islamistien lihassa