Helsingin Sanomilla toiseuspäivä

Itävallan presidentinvaalien ensimmäinen kierros on herättänyt huomiota ja tiedostavien lehtimiesten piirissä suorastaan kauhua. Näin siksi, että ensimmäisen kierroksen ykköseksi nousi kehitysmaista tulevaa laajamittaista kansainvaellusta suitsimaan pyrkivä ehdokas.

Hyvän esimerkin lehtimiesten kauhusta tarjosi tämän aamun Helsingin Sanomat, jonka kirjoituksessa nostettiin heti kärkeen esille entisen Itävallan presidentin ja YK:n pääsihteerin Kurt Waldheimin natsimenneisyys. Voiko julkinen media enää tämän suoremmin kutsua itävaltalaisten kolmannesta natseiksi?

Seuraavana keinona anonyymi päätoimittaja otti käyttöön maininnan, jonka mukaan toiselle kierrokselle selvisi voittaja Norbert Hoferin lisäksi pakolaisperheen poika. Ikään kuin antaen ymmärtää, että tällä olisi jotain tekemistä nykyisen pakolaisaallon kanssa.

Kyseinen pakolaisperheen isä oli Wikipedian mukaan itse asiassa kaksinkertainen pakolainen. Ensin hän pakeni Venäjältä kommunistivallankumousta Viron ja sen jouduttua samaisten kommunistien aggression kohteeksi edelleen Itävaltaan vaimonsa kanssa.

Etnisesti tämä kaksinkertainen pakolainen on hollantilainen, kuten nimestä Alexander Van der Bellen voi päätellä. Ammatiltaan hän on ekonomistiprofessori - ja ollut aiemminkin henkilökohtaiselta kannatukseltaan paljon suositumpi kuin taustapuolueensa.

Totta lienee kuitenkin, että toisella kierroksella itävaltalaiset joutuvat valitsemaan kahden täysin eri tavalla maahanmuuttoon suhtautuvan ihmisen välillä. Valitsemalla Hoferin kansa saa itävaltalaisen kulttuurin ja elämäntavan säilyttämisestä arvovaltaisen puolestapuhujan.

Sen sijaan Van der Bellen tulisi toimimaan vahvasti rajojen avaamisen ja hallitsemattoman kansainvaelluksen ja maailmanparantamisen puolesta. Tällä kertaa äänestäjiltä vaaditaan siis viisautta ja kykyä nähdä asiat todennäköisesti lokakampanjaksi muodostuvan vaalitodellisuuden yli.

* * * 

Muutenkin Helsingin Sanomilla oli tänään ilmeisesti jonkinlainen toiseuspäivä. Autojuttuunsa se oli valinnut yrittäjänä vaurastuneen Mehmetin, joka ajeli uudenkarhealla bemarilla ja hämmästeli haastattelijalle suomalaisen autokannan ikää.

Mehmet on Facebook-sivunsa mukaan turkkilainen ja opiskellut Enverustan yliopistossa ennen Suomeen tuloaan. Facebookissa jaetut kuvat näyttivät olevan kovin militaristisia.

Turkinkielisissä päivityksissä huomiota herättivät aseiden lisäksi erityisesti Turkin lipun, Atatürkin ja PKK:n näkyvyys. Niistä päätellen Mehmet voisi olla isänmaallinen atatürkiläinen, joka ei hyväksy millään tasolla kurdien aseellista toimintaa. Sellaiset eivät hae turvapaikkaa, joten Mehmet lienee pikemminkin työperäinen kuin pakolaistaustainen maahanmuuttaja.

Ulkomaan uutisissa HS hämmästeli joidenkin USA:n etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten sympatiaa Donald Trumpia kohtaan. Itse jutun mukaan näillä ihmisillä näyttäisi olevan sellainen käsitys, ettei Trumpilla ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ovat maassa laillisesti.

Sen jälkeen esiteltiin Unkarissa Balkanin reitit -nimellä kutsuttua peliä, jossa ei ole voittajia, koska kukaan ei pääse Itävaltaan. Eritrealaisen sivustakatsojan mukaan "Eurooppaan pääsyn sattumanvaraisuus on samanlaista kuin pelissä, mutta tunteet ovat erilaisia: täällä on turvallista, mutta reitillä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu."

Hetkinen! Tässä kohtaa pyydän arvoisaa lukijaani kiinnittämään huomionsa siihen, että Unkarissa on eritrealaisen mukaan täysin turvallista, mutta siitä huolimatta Suomen korkein hallinto-oikeus kielsi turvapaikanhakijoiden palauttamisen maahan. Mielenkiintoista, vai mitä?

Lopuksi on syytä nostaa esiin lehden koukkaus Egyptiin, jossa moitittiin maan hallitusta siitä, että se lopetti laittoman mielenosoituksen kyynelkaasulla. Tämä siis maassa, joka vältti toimittajan hampaisiin joutuneen sotilashallinnon avulla naapurimaidensa Libyan ja Syyrian kohtalon.

Siis ihan oikeasti: haluaisiko erkkolainen toimituskunta myös Egyptin sekasortoon? Vai vaivaako heitä muuten vain järjen puute?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta