Hätää ja vainoa pakenevien asema paranee maahanmuuttopolitiikan muutosten seurauksena

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla laajasti hallituksen päätöksistä muuttaa turvapaikkapolitiikkaa. Lainsäädäntöön tehdään kaikkiaan noin 80 muutosta, joiden yhteisenä tarkoituksena on vähentää Suomen houkuttelevuutta niiden parissa, jotka käyttävät turvapaikkajärjestelmää vain etsiäkseen parempaa elintasoa.

Muutoksista keskusteltaessa on syytä huomata, etteivät ne heikennä miltään osalta sitä suojaa, jota Suomi tarjoaa uhkaa tai todellista hätää tarvitseville. Heidän osaltaan tarjotaan mahdollisuus jäädä turvalliseen Suomeen tarvittavaksi ajaksi: turvapaikan tarve tarkastetaan kahdesti vuodessa, jotta kotiolojen muututtua turvalliseksi ihmiset voivat palata kotiinsa rakentamaan omaa yhteiskuntaansa.

Näin rajalliset resurssimme voidaan käyttää uusien turvaa tarvitsevien auttamiseen sen sijaan, että ne kuluisivat turvapaikan tarvetta vailla olevien elättämiseen verovaroilla. Muutosten yhtenä tärkeänä seurauksena on siis todellisessa hädässä olevien ihmisten aseman paraneminen, mikä on jäänyt täysin huomaamatta mediassa näkemiltäni ensimmäisiltä kommentaattoreilta.

Poliittisen keskustelun osalta on syytä huomata myös se, että monet nyt esille tulleista toimenpiteistä sisältyivät jo Juho Eerolan (ps) johdolla keväällä valmisteltuun hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan. Siten loppuvuoden hallitsemattoman maahanmuuton takia Perussuomalaisiin uskonsa menettäneiden äänestäjien reaktio puolueen toimintaan hallituksessa ansainnee tulla arvioiduksi uudelleen. Erityisesti olisi pohdittava, tapahtuisivatko nyt tekeillä olevat muutokset ilman soinilaisia.

Turvapaikanhakijoiden määrä on edelleen valtava, vaikka huippuviikon 39 lähes 4000 hakijan määrästä onkin pudonnut noin 80% pois: viikolla 48 Suomesta haki turvapaikkaa 637 ihmistä. Nyt saavutettu taso tarkoittaisi koko vuodelle ekstrapoloituna noin 33 000 turvapaikanhakijaa, joka on resursseihimme ja suomalaisten sietokykyyn nähden edelleen ainakin kertaluokkaa liian paljon.

Toisaalta viime aikoina monien parempaa elintasoa maastamme hakeneiden kiinnostus Suomea kohtaan on lopahtanut, minkä seurauksena yhä useampi haluaa palata kotiinsa. Marraskuussa heitä oli 72 - vuositasolle ekstrapoloituna 3744. Sivumennen sanoen, tämä on ilmiselvä merkki näiden ihmisten Suomeen saapumisen motiiveista, joka ei aivan varmasti ole turvapaikan tarve.

Turvapaikanhakijoiden käytöksen muutoksessa oleellista lienee ollut vapaan rahan korvaaminen heille räätälöidyillä palveluilla kuten ruokailun järjestämisellä. Lisäksi uskoisin vastaanottokeskusten hajasijoittamisen maaseudulle tai ainakin taajamien syrjäalueille toimineen kotiinpaluuta edesauttavana tekijänä - irakilaisten kaupunkien sykkeestä tulleille suomalainen syrjäseutu ei tarjoa sellaista elämää, johon hän on tottunut. Eikä hänen ole tietenkään syytä sietää syrjäseudun rauhallista elämää, ellei Suomeen ole saavuttu turvaan hädältä ja vainolta.

Kaiken kaikkiaan on siis syytä olla tyytyväinen niihin linjauksiin, joihin maan hallitus on ryhtynyt. Ne parantavat kansainvälistä suojaa tarvitsevien asemaa suuntaamalla käytettävissä olevat resurssit entistä tarkemmin heidän hyväkseen.

Samalla on kuitenkin syytä tiedostaa, ettei vielä kannata riemuita onnistuneen turvapaikkapolitiikan suunnanmuutoksen takia, sillä todellinen testi sille koittaa vasta talven jälkeen säiden lämmettyä. On nimittäin mahdollista, että muun kuin hädän ja vainon takia Suomeen tulleiden ihmisten määrien laskun taustalla ovat ainakin osittain myös pohjoisen syksyn kylmyys ja pimeys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen
Hätää pakenevat herättivät pääministerin