Ruotsin vaikea ratkaisu

Ruotsissa on tavallista ottaa asuntolaina ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Toisin sanoen lainan ottaja maksaa sen antajalle korkoja lopun ikäänsä - ja hänen perillisensä jatkavat samaa maailman tappiin saakka.

Käytännössä tästä seuraa seuraavia asioita.

Koska asunnonomistajien ei tarvitse maksaa lainojen lyhennyksiä, on heillä enemmän rahaa muuhun kulutukseen. Tämä lienee yksi tärkeimmistä syistä sille,  että Ruotsin talous on pysynyt tasapainossa viime vuosikymmenten valtavista haasteista huolimatta.

Samalla myös ihmisten kyky maksaa asunnoista on suurempi kuin mitä se olisi takaisinmaksuvelvoitteella. Näin asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin siellä, missä asuntojen kysyntä on suuri.

Tällä on ollut se seuraus, että asuntoalueiden segregaatio on voimistunut. Halutuimmille asuinpaikoille pääsevät enää vain rikkaista rikkaimmat. Etenkin kasvava maahanmuuttajaväestö sen sijaan ajautuu erillisille asuinalueille, joista kantaväestö vastaavasti pyrkii pois. Tämä tuottaa aika ajoin käsiin räjähtäviä ongelmia.

Ikuisten velkojen seurauksena Ruotsiin on syntynyt automaattinen rahavirta kansalaisilta rahoituslaitoksille. Siis pysyvä tulonsiirto tavallisilta perheiltä pankinomistajille. Sen seurauksena kansalaiset tulevat ajan myötä maksaneeksi asuntonsa hinnan moninkertaisesti - moninkertaisuuden määrä riippuu tietenkin korkotasosta.

Toisaalta myös lainat pienenevät ja lopulta katoavat inflaation nakertaessa niitä vuosi vuodelta. Tällä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä, sillä lainakorot ovat Ruotsissa merkittävästi korkeammat kuin esimerkiksi Suomessa. Niinpä tyypillisellä neljän prosentin keskimääräisellä korkotasolla asunto tulee maksetuksi aina uudelleen 25 vuoden välein.

Lisäksi ikuisista asuntolainoista on seurannut kansalaisten taloustilanteen epävakautuminen käteen jäävän rahamäärän riippuessa voimakkaasti korkotasosta. Mikäli nykyinen varsin alhainen korkotaso syystä tai toisesta nousisi, vaikeutuisi isojen asuntovelkojen parissa elävien perheiden elämä dramaattisesti. Koska sellaisia perheitä on Ruotsissa yhä enemmän, saattaisi koko maan talous ajautua korkotason pakottamana vaikeuksiin.

Niin tai näin, nyt Ruotsissa suunnitellaan ikuisten lainojen kieltämistä. Aika näyttää mitä siitä seuraa. Itse arvelen, ettei muutos tapahdu kivuttomasti. Jos takaisinmaksuvelvoite ulotetaan vanhoihin lainoihin, asettaa tämä vaikeaan tilanteeseen ne, joiden lainanlyhennykset on mitoitettu maksukyvyn rajoille. Tämän kehityskulun seurauksena olisi pankkien luottotappioiden kasvaminen.

Samalla markkinoilla olevan rahan määrä pienenee. Tämä supistaa sisämarkkinoita ja saattaa kerrannaisvaikutusten kautta tuottaa suuria ongelmia maan talouteen ja viime kädessä valtion budjettiin. Samasta syystä asuntojen hinnat todennäköisesti putoavat, jolloin monien ihmisten omaisuuden arvo romahtaa. Toki tämä muutos realisoituu vasta asuntoa myytäessä.

Ruotsissa onkin tultu tilanteeseen, jossa nykyisen tilanteen jatkaminen on ongelmallista, mutta toisaalta myös järjestelmän muuttamisessa on isoja riskejä. Jääkäämme siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan minkälaisiin ratkaisuihin länsinaapurissamme päädytään.

Ainakin entisen suurvallan ja pitkän rauhanjakson perintönä maassa on paljon sellaista varallisuutta, joka puskuroi suuriakin talouden turbulensseja. Ehkäpä se auttaa kuningas Kaarle XVI:n ja Silvian valtakuntaa selviämään tästäkin tilanteesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin asuntopula ja maaseutu
Ruotsin eilisiltaiset maahanmuuttajamellakat mediassa
Laillinen varkaus Vantaalla