Akateemisessa todellisuudessani moni on ihmetellyt paperitehtailla ja laboranttiopiskelijana kannuksensa hankkineen Jari Lindströmin nimitystä oikeus- ja työministeriksi. Etenkiin kun mies on avoimesti kertonut poliittiseksi innoittajakseen edesmenneen Tony Halmeen.
Toki Lindsröm on jo näyttänyt kykyjään toimiessaan edellisessä eduskunnassa reilun vuoden ajan Perussuomalaisten ryhmänjohtajana. Ja tietenkin oman puolueensa piirijärjestön puheenjohtajana. Mutta siitä huolimatta nimitystä on siis yleisesti ihmetelty.
Tänään Lindström sitten pudottikin varsinaisen pommin vaatimalla työnantajajärjestöjä aktiivisuuteen yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi. Muussa tapauksessa hallitus voi palauttaa työnantajille Kela-maksut hoidettaviksi.
Ilmeisesti Lindströmin avaus on asiasisällöltään varsin painava, sillä EK:n Jyri Häkämies reagoi heti yhtä lapsellisesti kuin työntekijäpuolen edustajat aiemmin yhteiskuntasopimusvaatimuksiin. Eli ryhtymällä pohdiskelemaan kuinka paljon Kela-maksujen palauttaminen työnantajile maksaisi.
Minä en usko hetkeäkään, että Lindströmin tarkoituksena on palauttaa työnantajien harteille Kela-maksuja. Sen sijaan hän yrittää löytää keinot siihen, että työelämäjärjestöt lopultakin ryhtyisivät yhdessä miettimään, mitä ne voisivat tehdä Suomen talouselämän virkistämiseksi. Sen aikaansaamiseksi kun tarvitaan molemmat osapuolet.
Pääministeri Sipilä sen enempää kuin valtiovarainministeri Stubb tai puheenjohtaja Soinikaan eivät ole tätä kirjoitettaessa ottaneet kantaa Lindströmin ulostuloon. Toivon sillä kuitenkin olevan heidän hyväksyntänsä, koska muussa tapauksessa uuden hallituksen lupaavasti alkanut taival tai ainakin sen toimintakyky saattaa katketa viime aikoina rummutetun keskinäisen luottamuksen katoamiseen.
Sinänsä on harmi, ettei Kela-maksujen siirtoa työnantajille huomattu ottaa mukaan jo hallitusohjelmaan. Silloin se ei olisi vaikuttanut yhtä selvästi uhkaukselta kuin näin esitettynä. Tyylipisteitä Lindströmille ei siis voi kovin paljon antaa, mutta sillä ei ole väliä mikäli uhkaus johtaa koko kansakuntaa hyödyttävän yhteiskuntasopimuksen syntyyn.
Kaikkien pitäisi tässä tilanteessa muistaa, että viime kädessä talouden tehostuminen on niin työnantajan kuin työntekijänkin etu. Ja etenkin isojen poikien pöydissä ilman edustajaa olevien työttömien ja muiden yhteiskunnan haavoittuvimpien tuki ja turva. Konkurssitaloudestahan eivät hyödy kuin onnekkaat keinottelijat ja hämärämiehet.
Mutta katsotaan nyt, kuinka peli etenee. Ryhtyvätkö kaikki puhaltamaan samaan hiileen vai tekikö Lindström ensimmäisessä julkisuuteen nousseessa avauksessaan ainoastaan oman maalin?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Nyt on tekemisen meininki!
Saate hallitusneuvottelijoille
JK Juha Sipilä ei ilmeisesti ollut tietoinen Lindströmin avauksesta. Hallituksen sisäistä luottamusta tämä ulostulo tuskin kuitenkaan lisää, vaikka Sipilä (ja myös Stubb) adoptoisikin avauksen. Jäädään siis odottamaan jatkokertomusta.
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Uusiutuvien luonnonvarojen tutkimus yhteen laitokseen
Kirjoitin noin vuosi sitten siitä, kuinka silloinen hallituspuolue Vihreät torppasi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) liittämisen silloin pienempien laitosten yhdistymisen kautta syntymässä olleeseen nykyiseen Luonnonvarakeskukseen (Luke). Sipilän hallitukseen Vihreät ei kuulu, joten vuosi sitten suunniteltu fuusio tullee toteutumaan tulevina vuosina.
Mikäli Sipilän hallitusohjelma toteutuu on meillä tulevaisuudessa vain yksi uusiutuviin luonnonvaroihin keskittyvä sektoritutkimuslaitos, jonka tehtävänä on tuottaa tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen että suojeluun liittyen. Aiemmin nämä näkökulmat on tuotettu erillisissä laitoksissa.
Tässä tilanteessa on nähtävissä sekä mahdollisuuksia että uhkia. Vaikka tutkimustieto itsessään on (tai ainakin sen pitäisi olla) tekijänsä arvomaailmasta riippumatonta, ovat siitä käytännön politiikkaan tehtävät johtopäätöksen kaikkea muuta kuin arvovapaita.
Nykyisen Luken suunnalta tarkastellaan ympäristöön liittyviä asioita siitä näkökulmasta, että kuinka suuri taloudellinen hyöty oikeuttaa tuottamaan tietynkokoiseen ympäristörasitukseen. Sen sijaan Syken suunnalla pohdinta lähtee mieluumminkin siitä, minkälaisen ympäristörasituksen voidaan katsoa olevan riittävä estämään sitä aiheuttavan taloudellisen toiminnan. Käytäntö on osoittanut sen, että näiden näkökulmien kautta tuotetut vastaukset saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan, vaikka molempien laitosten tutkijoiden näkemykset perustuisivat samoihin tosiasioihin.
Nyt mahdollisesti perustettavassa "LukeSYKEssä" pitäisi olla mahdollista yhdistää jo tutkijoiden tasolla mainitut kaksi näkökulmaa. Näin päättäjien käyttöön pitäisi päätyä nykyistä monipuolisemmin perusteltuja ja yhteensovitettuja näkemyksiä. Tämän pitäisi olla koko kansakunnan etu.
HS:n uutisen loppupuolella on varsin erikoista tekstiä nykyisestä Lukesta. Yhden laitoksen pääluottamusmiehen mukaan Luken "prosessit ja järjestelmät eivät toimi. Elämme erittäin sekavassa tilanteessa ja sitten lyödään tällainen uutinen. Se herättää hilpeyttä, kun ei ole saatu entistäkään fuusiota toimimaan. Niin, että mitäs järkeä tässä on".
Lehden leipätekstissä selvennetään, että laitoksen tietojärjestelmät reistailevat, parhaillaan käydään yt-neuvotteluita ja jo nyt puuhataan uutta fuusiota. Ja "ihmiset ovat niin väsyneitä, että vitsiä on pakko vääntää jostain, kun koko ajan lyödään lyttyyn."
Toivottavasti edelle lainaamissani tekstinpätkissä on kyse vain mainittujen yt-neuvotteluiden aiheuttamasta katkeruudesta, eikä Luken todellisesta tilanteesta. Mutta ellei ole, niin mahtaisikohan Sykestä löytyä tulevaan LukeSYKEen toimivat prosessit ja tietojärjestelmät, jotka saisi helposti laajennettua koko jättimäiseen tutkimuslaitokseen?
Ja voisiko siten palauttaa tutkimuslaitoksen työntekijoiden työtyytyväisyyden, jonka tiedetään olevan keskeisessä asemassa minkä tahansa organisaation tuottavuudessa? Sillä tutkimustyön tehokkuuden parantamiseen kai näilläkin fuusioilla kuitenkin pyritään?
Aimpia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi
Kohti poliittisesti ohjattua tutkimusta
Mikäli Sipilän hallitusohjelma toteutuu on meillä tulevaisuudessa vain yksi uusiutuviin luonnonvaroihin keskittyvä sektoritutkimuslaitos, jonka tehtävänä on tuottaa tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen että suojeluun liittyen. Aiemmin nämä näkökulmat on tuotettu erillisissä laitoksissa.
Tässä tilanteessa on nähtävissä sekä mahdollisuuksia että uhkia. Vaikka tutkimustieto itsessään on (tai ainakin sen pitäisi olla) tekijänsä arvomaailmasta riippumatonta, ovat siitä käytännön politiikkaan tehtävät johtopäätöksen kaikkea muuta kuin arvovapaita.
Nykyisen Luken suunnalta tarkastellaan ympäristöön liittyviä asioita siitä näkökulmasta, että kuinka suuri taloudellinen hyöty oikeuttaa tuottamaan tietynkokoiseen ympäristörasitukseen. Sen sijaan Syken suunnalla pohdinta lähtee mieluumminkin siitä, minkälaisen ympäristörasituksen voidaan katsoa olevan riittävä estämään sitä aiheuttavan taloudellisen toiminnan. Käytäntö on osoittanut sen, että näiden näkökulmien kautta tuotetut vastaukset saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan, vaikka molempien laitosten tutkijoiden näkemykset perustuisivat samoihin tosiasioihin.
Nyt mahdollisesti perustettavassa "LukeSYKEssä" pitäisi olla mahdollista yhdistää jo tutkijoiden tasolla mainitut kaksi näkökulmaa. Näin päättäjien käyttöön pitäisi päätyä nykyistä monipuolisemmin perusteltuja ja yhteensovitettuja näkemyksiä. Tämän pitäisi olla koko kansakunnan etu.
* * *
HS:n uutisen loppupuolella on varsin erikoista tekstiä nykyisestä Lukesta. Yhden laitoksen pääluottamusmiehen mukaan Luken "prosessit ja järjestelmät eivät toimi. Elämme erittäin sekavassa tilanteessa ja sitten lyödään tällainen uutinen. Se herättää hilpeyttä, kun ei ole saatu entistäkään fuusiota toimimaan. Niin, että mitäs järkeä tässä on".
Lehden leipätekstissä selvennetään, että laitoksen tietojärjestelmät reistailevat, parhaillaan käydään yt-neuvotteluita ja jo nyt puuhataan uutta fuusiota. Ja "ihmiset ovat niin väsyneitä, että vitsiä on pakko vääntää jostain, kun koko ajan lyödään lyttyyn."
Toivottavasti edelle lainaamissani tekstinpätkissä on kyse vain mainittujen yt-neuvotteluiden aiheuttamasta katkeruudesta, eikä Luken todellisesta tilanteesta. Mutta ellei ole, niin mahtaisikohan Sykestä löytyä tulevaan LukeSYKEen toimivat prosessit ja tietojärjestelmät, jotka saisi helposti laajennettua koko jättimäiseen tutkimuslaitokseen?
Ja voisiko siten palauttaa tutkimuslaitoksen työntekijoiden työtyytyväisyyden, jonka tiedetään olevan keskeisessä asemassa minkä tahansa organisaation tuottavuudessa? Sillä tutkimustyön tehokkuuden parantamiseen kai näilläkin fuusioilla kuitenkin pyritään?
Aimpia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi
Kohti poliittisesti ohjattua tutkimusta
perjantai 29. toukokuuta 2015
Marko Piirainen, AKT:n piilothatcherilainen puheenjohtaja
AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen syyttää Sipilän hallitusta mafiahenkisestä uhkailusta. Syynä on se, että hallitus on ilmoittanut hallituksen pystyvän luopumaan isosta osasta budjettikiristyksiä, mikäli työmarkkinajärjestöt pääsevät sopimukseen, joka parantaa suomalaisen elinkeinoelämän jälkeenjäänyttä kilpailukykyä.
Ratkaisuksi ongelmaan Piirainen aikoo käyttää lakkoasetta varmistaakseen koko yhteiskuntamme kilpailukyvyttömyyden. Onkohan ay-Markolla nyt ihan varmasti kaikki inkkarit kanootissa? Ainakin ulkopuolisen silmissä vaikuttaa nimittäin aivan siltä kuin hän haluaisi Suomeen ihan välttämättä thacherilaisen episodin, jonka seurauksena joko laillinen esivalta nöyrtyy tai ay-liike köyhtyy ja menettää vaikutusvaltansa!
Vain onko Piirainen vain erilainen ay-johtaja, joka haluaa hyödyntää thacherismin syvimmän opin? Britanniassahan pääministerin ja ay-liikkeen pitkäksi venähtäneen taistelun voitti lopulta laillinen esivalta, minkä seurauksena pohjamudissa rypenyt maan talous lähti monen vuosikymmenen nousuun.
Onko ay-liikkeen romahduttaminen siis Marko Piiraisen salainen toive? Eli onko hän sittenkin piilothatcherilainen? Ellei suorastaan suomalaisen ay-liikkeen Vidqun Quisling?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti edustavansa älyllistä epärehellisyyttä
Ratkaisuksi ongelmaan Piirainen aikoo käyttää lakkoasetta varmistaakseen koko yhteiskuntamme kilpailukyvyttömyyden. Onkohan ay-Markolla nyt ihan varmasti kaikki inkkarit kanootissa? Ainakin ulkopuolisen silmissä vaikuttaa nimittäin aivan siltä kuin hän haluaisi Suomeen ihan välttämättä thacherilaisen episodin, jonka seurauksena joko laillinen esivalta nöyrtyy tai ay-liike köyhtyy ja menettää vaikutusvaltansa!
Vain onko Piirainen vain erilainen ay-johtaja, joka haluaa hyödyntää thacherismin syvimmän opin? Britanniassahan pääministerin ja ay-liikkeen pitkäksi venähtäneen taistelun voitti lopulta laillinen esivalta, minkä seurauksena pohjamudissa rypenyt maan talous lähti monen vuosikymmenen nousuun.
Onko ay-liikkeen romahduttaminen siis Marko Piiraisen salainen toive? Eli onko hän sittenkin piilothatcherilainen? Ellei suorastaan suomalaisen ay-liikkeen Vidqun Quisling?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti edustavansa älyllistä epärehellisyyttä
torstai 28. toukokuuta 2015
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Uuden hallituksen ministerit ja ohjelma on nyt päätetty. Ja oppositio on aloittanut opponoinnin. Maassa on jälleen kaikki siis hyvin.
Itseäni kiinnostaa hallitusohjelmassa eniten se, mihin panostamalla Juha Sipilän uusi hallitus aikoo nostaa Suomen uuteen nousuun. Siksi muutama sana sen panostusohjelmasta.
"Sosiaali- ja työttömyysturva uudistetaan niin, että se kannustaa työn nopeaan vastaanottamiseen." Tämä kuulostaa erinomaiselta, ja onnistuessaan auttaa myös vähäosaisten tilannetta nostamalla työllisyysastetta. Sen sijaan jos talous ei lähde nousuun saavat uudistukset köyhien kyykyttämisleiman, johon vasemmisto-oppositio iskee varmemmin kuin nälkäinen hauki ohi uivaan särkeen.
"Hallitus edistää lisärahoituksen kokoamista yritysrahoitukseen." Tämäkin on erinomainen aloite onnistuessaan. Lähes ainoana riskinä näen kohteiden valinnan epäonnistumisen ja mahdollisen tukien väärinkäytön. Jotain on kuitenkin yritettävä.
"Kauppojen aukioloaikoja vapautetaan." Tällä tuskin on kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä - kaupan kokonaiskustannukset lisääntyvät siinä missä myynti mahdollisesti kasvaa. Yleisen talouden liberalisoimisen kannalta toimi on kuitenkin hyväksyttävissä.
"Isojen teollisten hankkeiden lupaprosesseja kevennetään ja nopeutetaan." Tämä saattaa olla yksi tärkeimmistä uudistuksista. Harmi, ettei tähän kohtaan ole liitetty EU-lähtöisen kilpailulainsäädännön vesittämistä tavalla tai toisella: näin myös pienet yritykset ja julkinen sektori olisivat saaneet ylimääräisen tehostusruiskeen toiminnalleen. Ilmeisesti julkisen hankintalain taloutta tuhoavaa vaikutusta ei ole poliitikkojen parissa ymmärretty vieläkään.
"Osaaminen ja koulutus." Hyvä asia, mutta vastapainoksi on luvassa samaan aihepiiriin budjettien leikkauksia. Panostamistoimiin kannattaa siis....niin, panostaa. Pienenä neuvona tähän: kieltäkää yliopistoista ja tutkimuslaitoksista hallinnolliset konsulttipalvelut ja organisaatiouudistukset sekä tutkimuksen top-down ohjaus, niin silloin on saavutettu jo paljon.
"Otetaan käyttöön digitaalisia oppimisympäristöjä." Lähtökohtaisesti hyvä pyrkimys, mutta pitää varoa ettei pedagogista opetusta korvata itseoppimisella tietokoneruudulta. Eli panostus ei tarkoita opettamisesta tinkimistä.
"Liikuntaa ja kieltenopiskelua lisätään kouluissa." Nuorten huono fyysinen kunto on pitkällä aikavälillä terveyspommi. Koululiikunta yksin ei asiaa korjaa, mutta jos edes vähän helpottaisi. Kieltenopiskelun suhteen yksinkertaisinta olisi tuntimäärän lisäämisen sijasta luopua pakkoruotsista, jolloin aikaa jäisi myös substanssiaineille, jotka kuitenkin luovat pohjan ihmisten maailmankatsomuksen kehittymiselle.
"Korkeakouluissa otetaan käyttöön kolmas lukukausi." Tämä siirtää korkeakoulujen henkilöstön työpanosta entistä enemmän tiedon hankinnasta sen eteenpäin välittämiseen elleivät resurssit samanaikaisesti kasva. Ja nehän eivät kasva vaan pienenevät.
"Lisätään perhehoitoa." Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että toimenpide vähentää laitospaikkojen tarvetta ja säästää sitä kautta yhteiskunnan varoja. Vapaaehtoisuus on tässä asiassa tärkeää: ketään ei pitäisi pakottaa sen enempää hoitajaksi kuin potilaaksikaan.
"Biotalous." Suomi on tämän alan suurvalta ja siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Tämä on kuitenkin niin laaja kenttä, ettei sana tarkoita juuri mitään. Kommentoin asiaa edellisessä kirjoituksessani.
"Tuetaan biotalouden innovaatioiden ja viennin rahoitusta." Pelkään pahoin, että tämä on uusi nimi maataloustuelle. Toivottavasti olen väärässä ja tuet menevät pääosin tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
"Luovutaan hiilen käytöstä energiantuotannossa ja puolitetaan tuontiöljyn käyttö 2020-luvun aikana." Tämän onnistuminen liittyy biotalouteen ja kiertotalouteen. Mutta myös ydinvoimaan, aurinkosähköön ja tuulimyllyihin. Käytännössä tavoite toteutunee ainakin jos öljyn hinta kääntyy jälleen nousuun Venäjän talouden romahtaessa.
"Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisiksi ja ensisijaisesti digitaalisiksi." Tähän on varmasti pakko mennä, mutta kaikkea ei voi digitalisoida. Käytännössä tavoitteeseen voidaan päästä vain, mikäli koko palvelujärjestelmä saadaan mahdollisimman yksinkertaiseksi. Kansalaispalkkakokeilu saattaa tarjota siihen mahdollisuuksia.
"Ryhdytään heti purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia normeja, määräyksiä ja ohjeita." Juuri näin pitää tehdä - ja olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Sisällön näemme aikanaan ja vastustusta yksityiskohtiin löytyy varmasti vihervasemmisto-oppositiosta.
Itseäni kiinnostaa hallitusohjelmassa eniten se, mihin panostamalla Juha Sipilän uusi hallitus aikoo nostaa Suomen uuteen nousuun. Siksi muutama sana sen panostusohjelmasta.
"Sosiaali- ja työttömyysturva uudistetaan niin, että se kannustaa työn nopeaan vastaanottamiseen." Tämä kuulostaa erinomaiselta, ja onnistuessaan auttaa myös vähäosaisten tilannetta nostamalla työllisyysastetta. Sen sijaan jos talous ei lähde nousuun saavat uudistukset köyhien kyykyttämisleiman, johon vasemmisto-oppositio iskee varmemmin kuin nälkäinen hauki ohi uivaan särkeen.
"Hallitus edistää lisärahoituksen kokoamista yritysrahoitukseen." Tämäkin on erinomainen aloite onnistuessaan. Lähes ainoana riskinä näen kohteiden valinnan epäonnistumisen ja mahdollisen tukien väärinkäytön. Jotain on kuitenkin yritettävä.
"Kauppojen aukioloaikoja vapautetaan." Tällä tuskin on kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä - kaupan kokonaiskustannukset lisääntyvät siinä missä myynti mahdollisesti kasvaa. Yleisen talouden liberalisoimisen kannalta toimi on kuitenkin hyväksyttävissä.
"Isojen teollisten hankkeiden lupaprosesseja kevennetään ja nopeutetaan." Tämä saattaa olla yksi tärkeimmistä uudistuksista. Harmi, ettei tähän kohtaan ole liitetty EU-lähtöisen kilpailulainsäädännön vesittämistä tavalla tai toisella: näin myös pienet yritykset ja julkinen sektori olisivat saaneet ylimääräisen tehostusruiskeen toiminnalleen. Ilmeisesti julkisen hankintalain taloutta tuhoavaa vaikutusta ei ole poliitikkojen parissa ymmärretty vieläkään.
"Osaaminen ja koulutus." Hyvä asia, mutta vastapainoksi on luvassa samaan aihepiiriin budjettien leikkauksia. Panostamistoimiin kannattaa siis....niin, panostaa. Pienenä neuvona tähän: kieltäkää yliopistoista ja tutkimuslaitoksista hallinnolliset konsulttipalvelut ja organisaatiouudistukset sekä tutkimuksen top-down ohjaus, niin silloin on saavutettu jo paljon.
"Otetaan käyttöön digitaalisia oppimisympäristöjä." Lähtökohtaisesti hyvä pyrkimys, mutta pitää varoa ettei pedagogista opetusta korvata itseoppimisella tietokoneruudulta. Eli panostus ei tarkoita opettamisesta tinkimistä.
"Liikuntaa ja kieltenopiskelua lisätään kouluissa." Nuorten huono fyysinen kunto on pitkällä aikavälillä terveyspommi. Koululiikunta yksin ei asiaa korjaa, mutta jos edes vähän helpottaisi. Kieltenopiskelun suhteen yksinkertaisinta olisi tuntimäärän lisäämisen sijasta luopua pakkoruotsista, jolloin aikaa jäisi myös substanssiaineille, jotka kuitenkin luovat pohjan ihmisten maailmankatsomuksen kehittymiselle.
"Korkeakouluissa otetaan käyttöön kolmas lukukausi." Tämä siirtää korkeakoulujen henkilöstön työpanosta entistä enemmän tiedon hankinnasta sen eteenpäin välittämiseen elleivät resurssit samanaikaisesti kasva. Ja nehän eivät kasva vaan pienenevät.
Eli tämän panostusoperaation seurauksena yliopisto-opettajien oma tutkimustyö jää yhä vähemmälle, jolloin vaarana on vanhentuneen tiedon opettaminen nuorisolle. Näin siksi, että yliopisto-opettajien osaaminen ja sen myötä opetus pysyvät kansainvälisen huipun tuntumassa ja välillä edelläkin vain oman tutkimustyön luoman mielenkiinnon ellei suorastaan intohimon kautta. Toisin sanoen tästä tulee helposti täysin järjetön lopputulos.
"Hyvinvointi ja terveys." Hyvä aloite, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Riskinä näennäisuudistukset ja poppakonstit.
"Kokeillaan palvelusetelijärjestelmän laajentamista" sekä "kokeillaan perustuloa." Kokeilut ovat pääsääntöisesti hyvästä. Riskinä tässä on kuitenkin se, ettei kokeilun tulosten analysointiin satsata riittävästi eikä niistä osata vetää oikeita johtopäätöksiä. Perustulon osalta taso on pidettävä niin matalana, ettei se houkuttele lepäilemään laakereilla. Samalla olisi hyvä alentaa myös palkkatasoa, jolloin nykyistä huonommin tuottaviinkin tehtäviin kannattaisi palkata tekijä.
"Kokeillaan palvelusetelijärjestelmän laajentamista" sekä "kokeillaan perustuloa." Kokeilut ovat pääsääntöisesti hyvästä. Riskinä tässä on kuitenkin se, ettei kokeilun tulosten analysointiin satsata riittävästi eikä niistä osata vetää oikeita johtopäätöksiä. Perustulon osalta taso on pidettävä niin matalana, ettei se houkuttele lepäilemään laakereilla. Samalla olisi hyvä alentaa myös palkkatasoa, jolloin nykyistä huonommin tuottaviinkin tehtäviin kannattaisi palkata tekijä.
"Lisätään perhehoitoa." Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että toimenpide vähentää laitospaikkojen tarvetta ja säästää sitä kautta yhteiskunnan varoja. Vapaaehtoisuus on tässä asiassa tärkeää: ketään ei pitäisi pakottaa sen enempää hoitajaksi kuin potilaaksikaan.
"Biotalous." Suomi on tämän alan suurvalta ja siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Tämä on kuitenkin niin laaja kenttä, ettei sana tarkoita juuri mitään. Kommentoin asiaa edellisessä kirjoituksessani.
"Tuetaan biotalouden innovaatioiden ja viennin rahoitusta." Pelkään pahoin, että tämä on uusi nimi maataloustuelle. Toivottavasti olen väärässä ja tuet menevät pääosin tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
"Luovutaan hiilen käytöstä energiantuotannossa ja puolitetaan tuontiöljyn käyttö 2020-luvun aikana." Tämän onnistuminen liittyy biotalouteen ja kiertotalouteen. Mutta myös ydinvoimaan, aurinkosähköön ja tuulimyllyihin. Käytännössä tavoite toteutunee ainakin jos öljyn hinta kääntyy jälleen nousuun Venäjän talouden romahtaessa.
"Digitalisaatio ja normien purkaminen." Tämä on luonnollista kehitystä ja sellaisen hyvin kannattavaa ja kannatettavaa. Normeja purettaessa on kuitenkin varottava ettei mene lapsi pesuveden mukana - yhtään uutta Talvivaaraa en maahamme kaipaa. Ja muistutan jälleen julkisen sektorin hankintalain turmiollisuudesta.
"Julkiset palvelut rakennetaan käyttäjälähtöisiksi ja ensisijaisesti digitaalisiksi." Tähän on varmasti pakko mennä, mutta kaikkea ei voi digitalisoida. Käytännössä tavoitteeseen voidaan päästä vain, mikäli koko palvelujärjestelmä saadaan mahdollisimman yksinkertaiseksi. Kansalaispalkkakokeilu saattaa tarjota siihen mahdollisuuksia.
"Ryhdytään heti purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia normeja, määräyksiä ja ohjeita." Juuri näin pitää tehdä - ja olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Sisällön näemme aikanaan ja vastustusta yksityiskohtiin löytyy varmasti vihervasemmisto-oppositiosta.
Edelle kirjoittamani ajatukset ovat ensimmäisiä mieleeni juolahtaneita asioita. Pidempään pohdittuna löytyisi paljon muitakin nyansseja, eikä ole mahdotonta, että ajatusteni taustalta löytyisi myös väärinymmärryksiä tai muita virheitä. Siitä huolimatta pidän panostussuunnitelmaa varsin järkevänä pakettina. Toivottavasti sen sudenkuopat vältetään ja onnistumisen mahdollisuudet hyödynnetään.
Näillä ajatuksilla toivotan onnea matkaan uudelle hallitukselle!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia
Viime päivinä ja etenkin tänään on lehdistössä puhuttu paljon biotaloudesta. Helsingin Sanomat määrittelee pääkirjoituksessaan termin pieleen pelkäksi bioenergian tuotannoksi. Sama virhe ei kuitenkaan toistu lehden sisäsivuilla olevassa jutussa, jossa käsitellään Äänekosken biotaloustehdasta.
Sen sijaan siellä epäillään työvoiman saamista metsiimme. Lehti väittää, etteivät Itä-Suomessa nuorten ikäluokat riitä, vaikka kaikki koulutettaisiin metsätalouteen. Eikä peräkammarin poikiakaan enää ole.
Minä en ole valmis näkemään alueellisen työvoiman tarjonnan ylittävää tarvetta nykyisessä työttömyystilanteessa minkäänlaiseksi ongelmaksi. Sen sijaan yhteiskunnan on tehtävä houkuttelevaksi työvoiman siirtyminen vaikkapa Itä-Helsingin työttömyyalueilta metsätöihin Savoon ja Karjalaan. Enkä tarkoita tällä tulonsiirtojen lisäämistä vaan pikemminkin päinvastaista.
Myös Yle puhuu tänään biotaloudesta. Sekin juttu on vinoutunut, vaikka haastateltavana on Luonnonvarakeskuksen tutkija Elina Virkkunen. Hän nimittäin nostaa vahvasti esiin maataloustuotannon ja kainuulaisena myös aluepolitiikan, jotka toki liittyvät tavalla tai toisella biotalouden piiriin, mutta ovat yhteiskunnalliselta merkitykseltään toissijaisia verrattuna koko metsäsektoriin.
Aluepoliittisen ajattelun lobbariksi taas on ryhtynyt entinen Metsähallituksen toimitusjohtaja, nykyinen Itä-Suomen professori Jyrki Kangas, joka niin ikään Ylen uutisessa ruinaa lisää rahaa nykyiselle kotiseudulleen Joensuuhun. Hänen painotuksensa näyttäisi olevan lähes puhtaasti metsätaloudellinen.
Ja lopuksi eilinen Ylen Ajankohtainen kakkonen alitti riman tekemällä verorahoilla turkistarhausta yksisilmäisesti vastustavan ohjelman, jossa hyödynnettiin laittomasti kuvattua ja tarhojen todellisuudesta virheellisen käsityksen antavaa videomateriaalia. Samalla unohdettiin kaikki muut aiheeseen liittyvät näkökulmat (joita käsittelin viisi päivää sitten täällä) paitsi toimittajan omaa maailmankatsomusta vastaava eläinsuojelupropaganda.
Tuo ohjelmanpätkä olisi laittoman materiaalin käytöstä huolimatta ollut ehkä jotenkin hyväksyttävissä omakustanteisena Youtuben kautta levitettävänä videona, mutta en missään tapauksessa hyväksy tällaista journalismia minultakin kerätyin verovaroin tehtynä. Jos hallitus ilmoittaa tänään leikkaavansa Yle-veroa, en tule suremaan asiaa, mutta toivon Ylen ajankohtaistoimituksen heräävän ja siirtyvän kohti monipuolista ja mahdollisimman objektiivista journalismia, joka ei määrity toimittajien poliittisten agendojen kautta.
Mutta takaisin asiaan. Biotalous on toki epämääräinen käsite, koska sillä tarkoitetaan kaikkea sitä taloudellista toimintaa, joka liittyy uusiutuviin luonnonvaroihin. Metsistä elävänä Suomi on jo nyt biotalouden suurvalta. Uuden hallituksen, alan yritysten ja muiden toimijoiden sekä tutkijoiden yhteisenä tavoitteena on epäilemättä luoda kaikin mahdollisin tavoin lisäarvoa tälle talouden sektorille, jotta maamme taloudellinen asema kohenisi nykyisestä.
Se tarkoittaa lisää luontoon perustuvaa matkailua, perinteistä metsäteollisuutta ja puunjalostuksen sivuvirtojen hyödyntämistä, energiantuotantoa, uudenlaisia tuotteita kerrostaloista vaatteisiin, maataloutta ja tilojen jätteiden uusiokäyttöä vaikkapa biokaasuna, työvoimavaltaista luomuviljelyä, turkistuotantoa, kalanviljelyä ja kalastusta, kalojen jalostusta, metsästystä, jne jne... Vain mielikuvitus lienee rajana.
On hyvä, että hallitus on nyt päättänyt satsata biotalouteen. Maassamme on runsaasti biologisia uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kestävässä hyödyntämisessä meillä on pitkä historia. Vaikka soraääniä on kuultu, kertovat luontomme ja biotaloutemme nykytilat paljon verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan todellisuuteen.
Suomen metsät kasvavat ennennäkemättömän voimakkaasti ja vilisevät eläimiä samalla kun metsäteollisuutemme takoo rahaa ja työpaikkoja. Maamme vesistöt ovat kalaisia ja pääsääntöisesti puhtaita huolimatta tehtaista ja asutuksesta. Turkistemme laatu on maailman huippua eikä eläinsairauksien pilaamaa. Jopa standardimenetelmin viljellyt maataloustuotteemmekin ovat vähintään yhtä puhtaita kuin keskieurooppalaiset luomutuotteet.
Tämä kaikki tarjoaa hyvän pohjan biotalouden kehittämiselle ja laajentamiselle sen kaikilla osa-alueilla. Toki samalla on edelleen huolehdittava ympäristömme hyvinvoinnista.
Edelle kirjoittamani tarkoittaa, että Suomella on hyvät lähtökohdat biotalouden hyödyntämiselle myös tulevaisuudessa. Siksi alaan kannattaa panostaa.
Se tarkoittaa tieverkon parantamista, uusien biologisiin materiaaleihin perustuvien innovaatioiden kehittämistä, alan tutkimukseen satsaamista ja rohkeita investointeja. Tärkeintä on kuitenkin kaikkien toimijoiden yhteispeli, jolloin arvoketjut raaka-aineista mahdollisimman arvokkaisiin valmiisiin tuotteisiin saadaan toimimaan suomalaisten hyvinvoinnin puolesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Sen sijaan siellä epäillään työvoiman saamista metsiimme. Lehti väittää, etteivät Itä-Suomessa nuorten ikäluokat riitä, vaikka kaikki koulutettaisiin metsätalouteen. Eikä peräkammarin poikiakaan enää ole.
Minä en ole valmis näkemään alueellisen työvoiman tarjonnan ylittävää tarvetta nykyisessä työttömyystilanteessa minkäänlaiseksi ongelmaksi. Sen sijaan yhteiskunnan on tehtävä houkuttelevaksi työvoiman siirtyminen vaikkapa Itä-Helsingin työttömyyalueilta metsätöihin Savoon ja Karjalaan. Enkä tarkoita tällä tulonsiirtojen lisäämistä vaan pikemminkin päinvastaista.
Myös Yle puhuu tänään biotaloudesta. Sekin juttu on vinoutunut, vaikka haastateltavana on Luonnonvarakeskuksen tutkija Elina Virkkunen. Hän nimittäin nostaa vahvasti esiin maataloustuotannon ja kainuulaisena myös aluepolitiikan, jotka toki liittyvät tavalla tai toisella biotalouden piiriin, mutta ovat yhteiskunnalliselta merkitykseltään toissijaisia verrattuna koko metsäsektoriin.
Aluepoliittisen ajattelun lobbariksi taas on ryhtynyt entinen Metsähallituksen toimitusjohtaja, nykyinen Itä-Suomen professori Jyrki Kangas, joka niin ikään Ylen uutisessa ruinaa lisää rahaa nykyiselle kotiseudulleen Joensuuhun. Hänen painotuksensa näyttäisi olevan lähes puhtaasti metsätaloudellinen.
Ja lopuksi eilinen Ylen Ajankohtainen kakkonen alitti riman tekemällä verorahoilla turkistarhausta yksisilmäisesti vastustavan ohjelman, jossa hyödynnettiin laittomasti kuvattua ja tarhojen todellisuudesta virheellisen käsityksen antavaa videomateriaalia. Samalla unohdettiin kaikki muut aiheeseen liittyvät näkökulmat (joita käsittelin viisi päivää sitten täällä) paitsi toimittajan omaa maailmankatsomusta vastaava eläinsuojelupropaganda.
Tuo ohjelmanpätkä olisi laittoman materiaalin käytöstä huolimatta ollut ehkä jotenkin hyväksyttävissä omakustanteisena Youtuben kautta levitettävänä videona, mutta en missään tapauksessa hyväksy tällaista journalismia minultakin kerätyin verovaroin tehtynä. Jos hallitus ilmoittaa tänään leikkaavansa Yle-veroa, en tule suremaan asiaa, mutta toivon Ylen ajankohtaistoimituksen heräävän ja siirtyvän kohti monipuolista ja mahdollisimman objektiivista journalismia, joka ei määrity toimittajien poliittisten agendojen kautta.
Mutta takaisin asiaan. Biotalous on toki epämääräinen käsite, koska sillä tarkoitetaan kaikkea sitä taloudellista toimintaa, joka liittyy uusiutuviin luonnonvaroihin. Metsistä elävänä Suomi on jo nyt biotalouden suurvalta. Uuden hallituksen, alan yritysten ja muiden toimijoiden sekä tutkijoiden yhteisenä tavoitteena on epäilemättä luoda kaikin mahdollisin tavoin lisäarvoa tälle talouden sektorille, jotta maamme taloudellinen asema kohenisi nykyisestä.
Se tarkoittaa lisää luontoon perustuvaa matkailua, perinteistä metsäteollisuutta ja puunjalostuksen sivuvirtojen hyödyntämistä, energiantuotantoa, uudenlaisia tuotteita kerrostaloista vaatteisiin, maataloutta ja tilojen jätteiden uusiokäyttöä vaikkapa biokaasuna, työvoimavaltaista luomuviljelyä, turkistuotantoa, kalanviljelyä ja kalastusta, kalojen jalostusta, metsästystä, jne jne... Vain mielikuvitus lienee rajana.
On hyvä, että hallitus on nyt päättänyt satsata biotalouteen. Maassamme on runsaasti biologisia uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kestävässä hyödyntämisessä meillä on pitkä historia. Vaikka soraääniä on kuultu, kertovat luontomme ja biotaloutemme nykytilat paljon verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan todellisuuteen.
Suomen metsät kasvavat ennennäkemättömän voimakkaasti ja vilisevät eläimiä samalla kun metsäteollisuutemme takoo rahaa ja työpaikkoja. Maamme vesistöt ovat kalaisia ja pääsääntöisesti puhtaita huolimatta tehtaista ja asutuksesta. Turkistemme laatu on maailman huippua eikä eläinsairauksien pilaamaa. Jopa standardimenetelmin viljellyt maataloustuotteemmekin ovat vähintään yhtä puhtaita kuin keskieurooppalaiset luomutuotteet.
Tämä kaikki tarjoaa hyvän pohjan biotalouden kehittämiselle ja laajentamiselle sen kaikilla osa-alueilla. Toki samalla on edelleen huolehdittava ympäristömme hyvinvoinnista.
Edelle kirjoittamani tarkoittaa, että Suomella on hyvät lähtökohdat biotalouden hyödyntämiselle myös tulevaisuudessa. Siksi alaan kannattaa panostaa.
Se tarkoittaa tieverkon parantamista, uusien biologisiin materiaaleihin perustuvien innovaatioiden kehittämistä, alan tutkimukseen satsaamista ja rohkeita investointeja. Tärkeintä on kuitenkin kaikkien toimijoiden yhteispeli, jolloin arvoketjut raaka-aineista mahdollisimman arvokkaisiin valmiisiin tuotteisiin saadaan toimimaan suomalaisten hyvinvoinnin puolesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
tiistai 26. toukokuuta 2015
Salaperäinen raiskaaja palaa kaduille Espoossa
Oikeus päätti antaa ehdonalaisen tuomion salaperäiselle miehelle, joka oli tehnyt seksuaalista väkivaltaa 14-vuotiaalle tytölle. Raiskaus tapahtui espoolaisella urheilukentällä Leppävaaran lähistöllä.
On jotenkin surullista, että sen enempää Helsingin Sanomat kuin MTV3:kaan eivät kerro enempää tästä salaperäisestä seksuaaliväkivallantekijästä. Sen sijaan MV??!!-lehti kertoo jopa tekijän nimen (Abbas Amin) ja oikeuden diaarinumeron.
Itseäni ei enää hämmästytä valtamedian tapa salata raiskaukasen tekijä, koska siihen on jo totuttu. Sen sijaan minusta olisi poliittisen päätöksenteon ja yleisen rikosriskeihin liittyvän tietoisuuden kannalta hyvä, jos olisi uutisoitu raiskaajan etninen tausta.
Tai jos meillä edes tilastoitaisiin rikoksentekijät heidän etnisen taustansa mukaisesti. Eilisen MOT:n mukaan näin ei tehdä, vaan tilastoissa Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen lasketaan suurpiirteisesti kantaväestöön kuuluvaksi. Ajan myötä tällainen käytäntö johtaa maahanmuuttoon liittyvien riskien hämärtymiseen.
Toinen seikka, joka tässä(kin tapauksessa) hämmästyttää on oikeuslaitoksemme käyttämä rangaistusasteikko. Alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallanteosta huolimatta raiskaaja pääsee ehdonalaiseen vapauteen jatkamaan taipumuksiaan. Näinkö suomalainen oikeuslaitos arvelee suojelevansa maamme naisia?
Ihan tiedoksi oikeuden tuomareille muistutan, että seksuaalirikoksissa uusimisriski on varsin korkea, mutta vankiloissa annettavan kuntoutusohjelman avulla se on saatu puolitettua. Jättäessään salaperäisen raiskaajan vapaalle jalalle ja ilman vankilassa annettavaa kuntoutusta on oikeuslaitoksemme siis tullut maksimoineeksi tuomitun suomalaisille naisille aiheuttaman seksuaalirikosriskin.
Riskin suuruutta voi hahmotella olettaen seksuaalirikollisten kiinnijäämiseen johtavan uusimisriskin olevan ilman kuntoutusta 20 prosenttia. Kiinnijäämisriskiksi voidaan taas olettaa ylivarovaisesti sama 20 prosenttia (yksi viidestä). Näitä lukuja katsellessaan ei voi tulla kuin siihen johtopäätökseen, että salaperäisen seksuaalirikollisen todellisen rikoksen uusimisriskin täytyy olla järkyttävän suuri vaikka hänen henkilökohtainen kiinnijäämisriskinsä olisikin korkeampi kuin niillä raiskaajilla, jotka eivät ole poliisin tiedossa.
On jotenkin surullista, että sen enempää Helsingin Sanomat kuin MTV3:kaan eivät kerro enempää tästä salaperäisestä seksuaaliväkivallantekijästä. Sen sijaan MV??!!-lehti kertoo jopa tekijän nimen (Abbas Amin) ja oikeuden diaarinumeron.
Itseäni ei enää hämmästytä valtamedian tapa salata raiskaukasen tekijä, koska siihen on jo totuttu. Sen sijaan minusta olisi poliittisen päätöksenteon ja yleisen rikosriskeihin liittyvän tietoisuuden kannalta hyvä, jos olisi uutisoitu raiskaajan etninen tausta.
Tai jos meillä edes tilastoitaisiin rikoksentekijät heidän etnisen taustansa mukaisesti. Eilisen MOT:n mukaan näin ei tehdä, vaan tilastoissa Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen lasketaan suurpiirteisesti kantaväestöön kuuluvaksi. Ajan myötä tällainen käytäntö johtaa maahanmuuttoon liittyvien riskien hämärtymiseen.
Toinen seikka, joka tässä(kin tapauksessa) hämmästyttää on oikeuslaitoksemme käyttämä rangaistusasteikko. Alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallanteosta huolimatta raiskaaja pääsee ehdonalaiseen vapauteen jatkamaan taipumuksiaan. Näinkö suomalainen oikeuslaitos arvelee suojelevansa maamme naisia?
Ihan tiedoksi oikeuden tuomareille muistutan, että seksuaalirikoksissa uusimisriski on varsin korkea, mutta vankiloissa annettavan kuntoutusohjelman avulla se on saatu puolitettua. Jättäessään salaperäisen raiskaajan vapaalle jalalle ja ilman vankilassa annettavaa kuntoutusta on oikeuslaitoksemme siis tullut maksimoineeksi tuomitun suomalaisille naisille aiheuttaman seksuaalirikosriskin.
Riskin suuruutta voi hahmotella olettaen seksuaalirikollisten kiinnijäämiseen johtavan uusimisriskin olevan ilman kuntoutusta 20 prosenttia. Kiinnijäämisriskiksi voidaan taas olettaa ylivarovaisesti sama 20 prosenttia (yksi viidestä). Näitä lukuja katsellessaan ei voi tulla kuin siihen johtopäätökseen, että salaperäisen seksuaalirikollisen todellisen rikoksen uusimisriskin täytyy olla järkyttävän suuri vaikka hänen henkilökohtainen kiinnijäämisriskinsä olisikin korkeampi kuin niillä raiskaajilla, jotka eivät ole poliisin tiedossa.
Tämä riski on siis se "lahja", jonka oikeuden tuomarit tahtoivat lahjoittaa espoolaisille naisille ja nuorille tytöille Leppävaaran-Karakallion alueella. Ellei salaperäinen raiskaaja sitten päätä muuttaa toisaalle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
maanantai 25. toukokuuta 2015
700 Välimeren takaista terveistä EU:n komissiolta
Ilta-Sanomien mukaan komissio suunnittelee taakanjaoksi kutsumaansa 40 000 turvapaikanhakijan pakkosijoittamista EU:n jäsenmaihin. Määrä on siis kasvanut edelliskerran 20 000 henkilöstä kaksinkertaiseksi. Suomen osuudeksi tulisi siten tällä kertaa 700 kehitysmaalaista.
Uutinen herättää kysymyksen siitä, mitä komissio ajattelee saavuttavansa 40 000 turvapaikanhakijan pakkosijoittelullaan. Kuten arvoisa lukijani muistanee, Välimeren yli tuli viime vuonna yli viisinkertainen määrä ihmisiä, joten sijoittelun kohteena olisi vain murto-osa tulijoista.
Komission pakkosijoittamisoperaation jälkeen jäisi siis sijoittamatta edelleen lähes 200 000 ihmistä vuodessa, eikä heidän määränsä ainakaan vähenisi sijoittelutiedon levitessä lähtömaihin. Lopputuloksena olisikin siis todennäköisesti vain entistä kovempi paine Välimeren rantavaltioille.
Sinänsä on tietenkin hauska huomata olleensa (muutama viikko takaperin) oikeassa siinä, ettei EU suunnittele rajoitetun tulijajoukon asuttamista, vaan portin avaamista kokonaan Välimeren yli tuleville. Tähän ehdotukseen on Suomen poliitikkojen siis syytä vastata vieläkin tiukemmin "ei" kuin edelliseen ehdotukseen.
Onneksi Perussuomalaiset on tulevassa hallituksessa. Ja saa tukea monilta itäisiltä jäsenmailta.
Mikäli Suomi kuitenkin jostain syystä saataisiin pakotetuksi ottamaan vastaan näitä pakkosijoitettavia, tulisi kaikki 700 turvapaikanhakijaa sisällyttää maamme 1050 hengen pakolaiskiintiöön. Kiintiöön kuuluminen ei siinäkään tilanteessa saisi estää heidän hakemustensa käsittelyä eikä siitä mahdollisesti seuraavaa palauttamista lähtömaahansa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS on jo Euroopassa, mutta mitä sitten?
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
Uutinen herättää kysymyksen siitä, mitä komissio ajattelee saavuttavansa 40 000 turvapaikanhakijan pakkosijoittelullaan. Kuten arvoisa lukijani muistanee, Välimeren yli tuli viime vuonna yli viisinkertainen määrä ihmisiä, joten sijoittelun kohteena olisi vain murto-osa tulijoista.
Komission pakkosijoittamisoperaation jälkeen jäisi siis sijoittamatta edelleen lähes 200 000 ihmistä vuodessa, eikä heidän määränsä ainakaan vähenisi sijoittelutiedon levitessä lähtömaihin. Lopputuloksena olisikin siis todennäköisesti vain entistä kovempi paine Välimeren rantavaltioille.
Sinänsä on tietenkin hauska huomata olleensa (muutama viikko takaperin) oikeassa siinä, ettei EU suunnittele rajoitetun tulijajoukon asuttamista, vaan portin avaamista kokonaan Välimeren yli tuleville. Tähän ehdotukseen on Suomen poliitikkojen siis syytä vastata vieläkin tiukemmin "ei" kuin edelliseen ehdotukseen.
Onneksi Perussuomalaiset on tulevassa hallituksessa. Ja saa tukea monilta itäisiltä jäsenmailta.
Mikäli Suomi kuitenkin jostain syystä saataisiin pakotetuksi ottamaan vastaan näitä pakkosijoitettavia, tulisi kaikki 700 turvapaikanhakijaa sisällyttää maamme 1050 hengen pakolaiskiintiöön. Kiintiöön kuuluminen ei siinäkään tilanteessa saisi estää heidän hakemustensa käsittelyä eikä siitä mahdollisesti seuraavaa palauttamista lähtömaahansa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS on jo Euroopassa, mutta mitä sitten?
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Viime vuosina ainakin tämän professorin työpäivästä yhä suurempi osa on kulunut tutkimuksen sijasta kaikenlaisiin hallinnollisiin hömpötyksiin. Niinpä tieteen seuraaminen ja sen tekeminen työaikana käy yhä vaikeammaksi.
Tästä johtuen eilinen lauantai-ilta kului uuteen tieteelliseen kirjallisuuteen perehtyen. Joukkoon sattui yksi tieteestä yleisesti raportoivan Science-lehden uutinen (tiedote), joka jäi askarruttamaan mieltäni niin, että päätin kirjoittaa siitä arvoisille blogini lukijoillekin tänä aamuna. Sen mukaan vuonna 2013 Etelä-Italiasta löytyi syy oliiviviljelmiä riivaavalle kasvitaudille.
Se oli Xylella fastidiosa -niminen bakteeri, jonka on aiemmin tiedetty aiheuttavan tuhoa Costa Ricassa. Sieltä se saapui Italiaan koristekasvikaupan mukana ja on viime lokakuuhun mennessä levinnyt kaskaiden avustamana 23 000 hehtaarin alalle eteläisessä Italiassa.
Tuhon seurauksena muinaisten roomalaisten jälkeläiset ovat päättäneet käyttää 13 miljoonaa euroa taudin pysäyttämiseen. Suunnitelmiin kuuluu mm. koko nimimaan läpi menevä kolmen kilometrin levyinen puskurivyöhyke, jonka alueelta hävitetään kaikki oliivipuut. Näin kaskaat eivät pääsisi levittämään tuhoisaa bakteeria kohti pohjoista.
En kuitenkaan kirjoittanut tätä juttua kertoakseni kansainvälisen kasvikaupan haitoista, joista olen kirjoittanut aiemminkin ja joista on muutenkin saatavana tietoa (esimerkki, toinen ja kolmas). Sen sijaan blogikirjoitukselle tarjosi aiheen uutisen lopussa kerrottu ympäristöihmisten mielenlaatua kuvaava tieto. He ovat nimittäin ryhtyneet tiukasti vastustamaan viranomaisten toimia kasvitautiepidemian pysäyttämiseksi.
Tarkemmin sanoen he vastustavat terveiden oliivipuiden hävittämistä suunnitellulta puskurivyöhykkeeltä. Tämän oikeuttaakseen he ovat kieltäneet bakteerin osuuden taudin aiheuttajana ja väittäneet oliivipuiden heikon terveydentilan johtuvan paikallisista tuhonaiheuttajista, vaikka Xylella-bakteerin syyllisyys tautiin on osoitettu tartuntakokein ja 80% sairastuneilta oliiviviljelmiltä pyydetyistä kaskaista kantaa mukanaan bakteeria.
Toisin sanoen Italian sinänsä surullinen oliiviuutinen sisältää oikein kauniin esimerkin siitä, kuinka ympäristöuskovaisen (siinä kuin muidenkin uskovaisten) mielessä aate ajaa ohi kaikkien tosiasioiden. Ja tällä tavoin he itse tulevat tavoitelleeksi oman aatteensa kannalta tuhoisaa kehityskulkua. Tässä tapauksessa siis kaikkien italialaisten ja viime kädessä muidenkin eurooppalaisten oliivipuiden joutumista amerikkalaisperäisen bakteerin kynsiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Perunarutto kulkee ihmisen mukana
JK Tähän kirjoitukseen liittyen tuli vielä jälkikäteen mieleen tämä oravatarina, jossa kerroin eläinsuojelijoiden saattaneen teoillaan Euroopan alkuperäisen oravalajin (siis suomalaisenkin oravan) sukupuuttoriskiin estäessään amerikkalaisen sinänsä kovin söpön harmaaoravan hävittämisen Italiasta silloin kuin se vielä oli mahdollista.
Tästä johtuen eilinen lauantai-ilta kului uuteen tieteelliseen kirjallisuuteen perehtyen. Joukkoon sattui yksi tieteestä yleisesti raportoivan Science-lehden uutinen (tiedote), joka jäi askarruttamaan mieltäni niin, että päätin kirjoittaa siitä arvoisille blogini lukijoillekin tänä aamuna. Sen mukaan vuonna 2013 Etelä-Italiasta löytyi syy oliiviviljelmiä riivaavalle kasvitaudille.
Se oli Xylella fastidiosa -niminen bakteeri, jonka on aiemmin tiedetty aiheuttavan tuhoa Costa Ricassa. Sieltä se saapui Italiaan koristekasvikaupan mukana ja on viime lokakuuhun mennessä levinnyt kaskaiden avustamana 23 000 hehtaarin alalle eteläisessä Italiassa.
Tuhon seurauksena muinaisten roomalaisten jälkeläiset ovat päättäneet käyttää 13 miljoonaa euroa taudin pysäyttämiseen. Suunnitelmiin kuuluu mm. koko nimimaan läpi menevä kolmen kilometrin levyinen puskurivyöhyke, jonka alueelta hävitetään kaikki oliivipuut. Näin kaskaat eivät pääsisi levittämään tuhoisaa bakteeria kohti pohjoista.
En kuitenkaan kirjoittanut tätä juttua kertoakseni kansainvälisen kasvikaupan haitoista, joista olen kirjoittanut aiemminkin ja joista on muutenkin saatavana tietoa (esimerkki, toinen ja kolmas). Sen sijaan blogikirjoitukselle tarjosi aiheen uutisen lopussa kerrottu ympäristöihmisten mielenlaatua kuvaava tieto. He ovat nimittäin ryhtyneet tiukasti vastustamaan viranomaisten toimia kasvitautiepidemian pysäyttämiseksi.
Tarkemmin sanoen he vastustavat terveiden oliivipuiden hävittämistä suunnitellulta puskurivyöhykkeeltä. Tämän oikeuttaakseen he ovat kieltäneet bakteerin osuuden taudin aiheuttajana ja väittäneet oliivipuiden heikon terveydentilan johtuvan paikallisista tuhonaiheuttajista, vaikka Xylella-bakteerin syyllisyys tautiin on osoitettu tartuntakokein ja 80% sairastuneilta oliiviviljelmiltä pyydetyistä kaskaista kantaa mukanaan bakteeria.
Toisin sanoen Italian sinänsä surullinen oliiviuutinen sisältää oikein kauniin esimerkin siitä, kuinka ympäristöuskovaisen (siinä kuin muidenkin uskovaisten) mielessä aate ajaa ohi kaikkien tosiasioiden. Ja tällä tavoin he itse tulevat tavoitelleeksi oman aatteensa kannalta tuhoisaa kehityskulkua. Tässä tapauksessa siis kaikkien italialaisten ja viime kädessä muidenkin eurooppalaisten oliivipuiden joutumista amerikkalaisperäisen bakteerin kynsiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Perunarutto kulkee ihmisen mukana
JK Tähän kirjoitukseen liittyen tuli vielä jälkikäteen mieleen tämä oravatarina, jossa kerroin eläinsuojelijoiden saattaneen teoillaan Euroopan alkuperäisen oravalajin (siis suomalaisenkin oravan) sukupuuttoriskiin estäessään amerikkalaisen sinänsä kovin söpön harmaaoravan hävittämisen Italiasta silloin kuin se vielä oli mahdollista.
lauantai 23. toukokuuta 2015
Ruotsin eilisiltaiset maahanmuuttajamellakat mediassa
Kaksi Ruotsissa suomeksi kirjoittavaa blogistia, Rähmis ja Paavo Tajukangas, kertovat meille viime yönä Tukholman Tenstassa sattuneista mielenosoituksista, joissa naamioituneet maahanmuuttajanuoret ovat ryhtyneet mellakoimaan. Ensin nuorisojoukko oli onnistunut ajamaan poliisin pakosalle, mutta myöhemmin paikalle saapuneet konetuliasein varustautuneet erikoisjoukot olivat saaneet tilanteen hallintaansa.
Mellakan aikana tuhoutui ilmeisesti kaksi tai kolme poliisiautoa, mutta kukaan ei kuollut. Ambulansseja väitetään kuitenkin nähdyn.
Mielenosoitusten jälkiselvittelyissä poliisi löysi eräästä autotallista kasoittain molotovin coctaileja, bensiiniä ja pommien valmistusvälineitä. Niiden käyttötarkoitus on luonnollisesti arvoitus, mutta se on tuskin millään tasolla hyväksyttävä.
Ruotsissa asia on esillä lehdissä. Myös Norjassa mellakat ovat saaneet palstatilaa. Niinpä ajattelin etsiä vastaavaa uutista myös suomalaisesta valtamediasta; meillähän on maailman vapain lehdistö, jonka ei tarvitse pelätä uutisointinsa seurauksia, mikä antaa sille mahdollisuuden toimia vaikeidenkin asioiden kaikkia puolia valaisevana tiedonjakajana.
Helsingin Sanomista en kuitenkaan löytänyt sanaakaan Tenstan tapahtumista. En toki yllättynyt tiedon pimittämisestä. Sinänsä hauskasti saman mediatalon Ilta-Sanomatkin vaikenee, mutta katsoo uutisoinnin arvoiseksi kaksivuotiaan traagisesti päättyneen kellahtamisen kylpypaljuun Ruotsissa.
Eikä verorahoista elävä Yleisradiokaan ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa naapurimaan tapauksesta. Sen sijaan se kertoo sinänsä mielenkiintoisesta mellakasta Amsterdamissa, missä vaaditaan lisää valkoisia maahanmuuttajavaltaisiin kouluihin. Valkoisten käyttäytymisen sanotaan vähemmän yllättävästi johtuvan rasismista ja aiheuttavan häpeää. Kuinkas muutenkaan?
Eli ei Yleisradiokaan yllättänyt (positiivisesti). Sen sijaan aiempien kokemusten valossa odottelin Iltalehdeltä uutisointia Tenstan tapahtumista. Valitettavasti jouduin pettymään senkin osalta. Samoin Aamulehden, Etelä-Suomen Sanomien ja Ilkan kohdalla.
Seuraavaksi siirryinkin MTV3:n nettisivuille nyt jo epäilevänä, mutta kuitenkin toiveikkaana. Valitettavasti jouduin pettymään pöllöfirmankin suhteen, vaikka kieltämättä huulilleni nousi hymynhäivähdys huomatessanii kylpypalju-uutisen myös sen nettisivuilla.
Katsahdinpa myös Hufvudstadsbladetin nettisivuille ilman odotuksia, enkä joutunut yllättymään. Uutispimentohan se oli vastassa sielläkin.
Viimeisen toivoni asetin Turun Sanomiin, mutta eipä sekään katsonut tarpeelliseksi uutisoida Tenstan tapahtumista. Kaikesta edelle kirjoittamastani ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: ruotsalaisen yhteiskunnan muutoksesta ei ole mahdollista päästä perille suomalaisen valtamedian uutisointia seuraamalla.
Toki on odotettavaa, että suomalainenkin valtamedia herää, mikäli Tenstan mellakointi jatkuu tai pahenee entisestään, kuten kaksi vuotta sitten kävi Husbyssä. Ja saattaahan viime yön tapahtumistakin vielä ilmaantua pikku-uutinen jonnekin.
Jos arvoisa lukijani siis haluaa seurata ruotsalaisen yhteiskunnan muutosta massamaahanmuuton seurauksena, kannattaa suomalaisen valtamedian sijasta seurata ruotsalaista mediaa joko suoraan tai tämän jutun alussa mainittujen blogien välityksellä. Vain siten voi saada sellaista tietoa, joka auttaa ymmärtämään suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vaihtoehtoisten toimintamallien seurauksia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittista uuskieltä
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta
Mellakan aikana tuhoutui ilmeisesti kaksi tai kolme poliisiautoa, mutta kukaan ei kuollut. Ambulansseja väitetään kuitenkin nähdyn.
Mielenosoitusten jälkiselvittelyissä poliisi löysi eräästä autotallista kasoittain molotovin coctaileja, bensiiniä ja pommien valmistusvälineitä. Niiden käyttötarkoitus on luonnollisesti arvoitus, mutta se on tuskin millään tasolla hyväksyttävä.
Ruotsissa asia on esillä lehdissä. Myös Norjassa mellakat ovat saaneet palstatilaa. Niinpä ajattelin etsiä vastaavaa uutista myös suomalaisesta valtamediasta; meillähän on maailman vapain lehdistö, jonka ei tarvitse pelätä uutisointinsa seurauksia, mikä antaa sille mahdollisuuden toimia vaikeidenkin asioiden kaikkia puolia valaisevana tiedonjakajana.
Helsingin Sanomista en kuitenkaan löytänyt sanaakaan Tenstan tapahtumista. En toki yllättynyt tiedon pimittämisestä. Sinänsä hauskasti saman mediatalon Ilta-Sanomatkin vaikenee, mutta katsoo uutisoinnin arvoiseksi kaksivuotiaan traagisesti päättyneen kellahtamisen kylpypaljuun Ruotsissa.
Eikä verorahoista elävä Yleisradiokaan ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa naapurimaan tapauksesta. Sen sijaan se kertoo sinänsä mielenkiintoisesta mellakasta Amsterdamissa, missä vaaditaan lisää valkoisia maahanmuuttajavaltaisiin kouluihin. Valkoisten käyttäytymisen sanotaan vähemmän yllättävästi johtuvan rasismista ja aiheuttavan häpeää. Kuinkas muutenkaan?
Eli ei Yleisradiokaan yllättänyt (positiivisesti). Sen sijaan aiempien kokemusten valossa odottelin Iltalehdeltä uutisointia Tenstan tapahtumista. Valitettavasti jouduin pettymään senkin osalta. Samoin Aamulehden, Etelä-Suomen Sanomien ja Ilkan kohdalla.
Seuraavaksi siirryinkin MTV3:n nettisivuille nyt jo epäilevänä, mutta kuitenkin toiveikkaana. Valitettavasti jouduin pettymään pöllöfirmankin suhteen, vaikka kieltämättä huulilleni nousi hymynhäivähdys huomatessanii kylpypalju-uutisen myös sen nettisivuilla.
Katsahdinpa myös Hufvudstadsbladetin nettisivuille ilman odotuksia, enkä joutunut yllättymään. Uutispimentohan se oli vastassa sielläkin.
Viimeisen toivoni asetin Turun Sanomiin, mutta eipä sekään katsonut tarpeelliseksi uutisoida Tenstan tapahtumista. Kaikesta edelle kirjoittamastani ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: ruotsalaisen yhteiskunnan muutoksesta ei ole mahdollista päästä perille suomalaisen valtamedian uutisointia seuraamalla.
Toki on odotettavaa, että suomalainenkin valtamedia herää, mikäli Tenstan mellakointi jatkuu tai pahenee entisestään, kuten kaksi vuotta sitten kävi Husbyssä. Ja saattaahan viime yön tapahtumistakin vielä ilmaantua pikku-uutinen jonnekin.
Jos arvoisa lukijani siis haluaa seurata ruotsalaisen yhteiskunnan muutosta massamaahanmuuton seurauksena, kannattaa suomalaisen valtamedian sijasta seurata ruotsalaista mediaa joko suoraan tai tämän jutun alussa mainittujen blogien välityksellä. Vain siten voi saada sellaista tietoa, joka auttaa ymmärtämään suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vaihtoehtoisten toimintamallien seurauksia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittista uuskieltä
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta
perjantai 22. toukokuuta 2015
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Helsingin Sanomat uutisoi 600-700 ihmisen mielenosoituksesta turkistarhausta vastaan. Järjestäjinä kerrotaan olevan suomalaisten lisäksi virolaisia järjestöjä.
Jutussa kerrotaan myös 200 000 ihmisen allekirjoittaneen vetoomuksen tarhauksen lopettamiseksi. Ensin ajattelin, että onpas suuri määrä, kunnes ymmärsin nimiä kerätyn ympäri maailman. Mielenkiintoista.
Jutun lopuksi Kokoomuksen kaunotar Jaana Pelkonen ilmoittaa, että "perussivistykseen kuuluu empatia. Turkistarhaus on ongelma paitsi eettisesti myös ekologisesti. Toivon, että siitä luovutaan".
Turkistarhauksesta kiinnostuneiden on hyvä tiedostaa, että maaseudun perinteisistä elinkeinoista vain turkistarhaus ja metsätalous ovat itsessään kannattavaia. Peltoviljely ja karjan pitämninen taas ovat mahdollisia vain maataloustukien varassa, eli veronmaksajien rahoittamina.
Rahaa maatalouden tukemiseen kului viime vuonna 2,1 miljardia euroa. Vertailuksi valtion T & K -rahoitus oli samana vuonna 2,0 miljardia.
Helsingin Sanomat kertoi taannoisen kansalaisaloitteen yhteydessä, että turkistarhaus työllistää Suomessa suoraan 3000 ja välillisesti 1300 ihmistä. Wikipedia-artikkelissa annettiin samaa suurususluokkaa olevia lukuja, mutta sanottiin tietojen olevan ristiriitaisia.
Lama-Suomessa voisi tietenkin olla tyytyväinen myös siitä, että Ylen mukaan turkistarhausalalle on syntynyt viiden vuoden kuluessa 1200 työpaikkaa. Ja Yrittäjät kertoo maamme turkistuotannon arvon vuonna 2013 olleen 400 miljoonaa euroa: ja että käytännössä koko tämä tuotanto menee vientiin.
Minä kysynkin Kokoomuksen Pelkoselta ja muilta turkistarhauksen vastustajilta, että miten he aikovat työllistää edellä mainitut 4300 ihmistä mikäli tarhaus lopetetaan. Ei kai vain veronmaksajien rahoilla?
Ja kysyn edelleen Kokoomuksen Pelkoselta ja muilta turkistarhauksen vastustajilta, että miten he aikovat korvata sen vientitulon, joka turkistarhauksesta syntyy. Mittakaavaksi turkistuotannon arvosta otettakoon maamme suurin metsäjätti UPM-Kymmenen tulos, joka oli viime vuonna 847 miljoonaa euroa.
Näyttäisikin siltä, että Jaana Pelkonen pitäessään empatiaa yhtenä sivistyksen osana ei itse tunne empatiaa sen enempää maaseudun asukkaita kuin suomalaisia veronmaksajiakaan kohtaan. Eikä hän myöskään tunnu kantavan suurempaa huolta maamme kauppatasetta kohtaan. Mielenkiintoista, mutta ei odottamatonta tämän päivän kykypuolueelta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle
Pyttipannuprotestista tuottajien omaan aktiivisuuteen
Jutussa kerrotaan myös 200 000 ihmisen allekirjoittaneen vetoomuksen tarhauksen lopettamiseksi. Ensin ajattelin, että onpas suuri määrä, kunnes ymmärsin nimiä kerätyn ympäri maailman. Mielenkiintoista.
Jutun lopuksi Kokoomuksen kaunotar Jaana Pelkonen ilmoittaa, että "perussivistykseen kuuluu empatia. Turkistarhaus on ongelma paitsi eettisesti myös ekologisesti. Toivon, että siitä luovutaan".
Turkistarhauksesta kiinnostuneiden on hyvä tiedostaa, että maaseudun perinteisistä elinkeinoista vain turkistarhaus ja metsätalous ovat itsessään kannattavaia. Peltoviljely ja karjan pitämninen taas ovat mahdollisia vain maataloustukien varassa, eli veronmaksajien rahoittamina.
Rahaa maatalouden tukemiseen kului viime vuonna 2,1 miljardia euroa. Vertailuksi valtion T & K -rahoitus oli samana vuonna 2,0 miljardia.
Helsingin Sanomat kertoi taannoisen kansalaisaloitteen yhteydessä, että turkistarhaus työllistää Suomessa suoraan 3000 ja välillisesti 1300 ihmistä. Wikipedia-artikkelissa annettiin samaa suurususluokkaa olevia lukuja, mutta sanottiin tietojen olevan ristiriitaisia.
Lama-Suomessa voisi tietenkin olla tyytyväinen myös siitä, että Ylen mukaan turkistarhausalalle on syntynyt viiden vuoden kuluessa 1200 työpaikkaa. Ja Yrittäjät kertoo maamme turkistuotannon arvon vuonna 2013 olleen 400 miljoonaa euroa: ja että käytännössä koko tämä tuotanto menee vientiin.
Minä kysynkin Kokoomuksen Pelkoselta ja muilta turkistarhauksen vastustajilta, että miten he aikovat työllistää edellä mainitut 4300 ihmistä mikäli tarhaus lopetetaan. Ei kai vain veronmaksajien rahoilla?
Ja kysyn edelleen Kokoomuksen Pelkoselta ja muilta turkistarhauksen vastustajilta, että miten he aikovat korvata sen vientitulon, joka turkistarhauksesta syntyy. Mittakaavaksi turkistuotannon arvosta otettakoon maamme suurin metsäjätti UPM-Kymmenen tulos, joka oli viime vuonna 847 miljoonaa euroa.
Näyttäisikin siltä, että Jaana Pelkonen pitäessään empatiaa yhtenä sivistyksen osana ei itse tunne empatiaa sen enempää maaseudun asukkaita kuin suomalaisia veronmaksajiakaan kohtaan. Eikä hän myöskään tunnu kantavan suurempaa huolta maamme kauppatasetta kohtaan. Mielenkiintoista, mutta ei odottamatonta tämän päivän kykypuolueelta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle
Pyttipannuprotestista tuottajien omaan aktiivisuuteen
torstai 21. toukokuuta 2015
Palmyran valloitus ja sen seuraukset
Palmyran kaupunki kasvoi tuhansia vuosia sitten tärkeänä karavaanien levähdyspaikkana. Kaupungista on ensimmäiset tiedot jo neljäntuhannen vuoden takaa, jolloin sillä oli kauppayhteyksiä assyraialasiin. Raamatussa kaupunki mainitaan Tadmorina, jonka kuningas Salomo linnoitti.
Rooman aikana Palmyra ehti toimia myös valtakunnasta eronneen ja Välimeren itäisiä rannikoita hallinnen Palmyran valtakunnan pääkaupunkina vuodesta 260 vuoteen 273. Sinä aikana valtaan nousi tarunhohtoinen Zenobia, jonka sotajoukot kuitenkin kärsivät tappion Rooman keisari Aurelianukselle. Seuranneiden sekavien vaiheiden jälkeen kaupunki tuhottiin, eikä se koskaan enää noussut menneeseen loistoonsa.
Arabit valloittivat kaupungin vuonna 634, jolloin se kerran vielä nousi jonkinlaiseen loistoon. Tämä uusi aikakin kääntyi hitaaseen taantumiseen siten, että nykyisin Palmyran lähistöllä on samalla nimellä tunnettu pieni kylä.
Kaiken loisteliaan historiansa seurauksena Palmyra on yksi maailman merkittävimmistä kulttuuriperintökohteista raunioineen ja muine aarteineen. Tai ainakin oli vielä eilen.
Varhain tänä aamuna Palmyra sitten siirtyi ISIS:in haltuun. Tosin sitä ennen suuri osa korvaamattoman arvokkaista muinaisista esineistä oli siirretty muualle turvaan. Mutta rakennusten raunioita ei voi siirtää.
Jäämme siis seuraamaan kuinka muinaisen seemiläiskaupungin käy ISIS-taistelijoiden käsissä. Syntyykö jälleen tuhoa, vai jäävätkö rauniot pysyyn? Joka tapauksessa Palmyran tapahtumat alleviivaavat Helsingin Sanomien tämänpäiväistä uutista, ettei terroristeja voi voittaa amerikkalaisten ilmaiskuihin liitetyllä katteettomalla optimismilla.
Tapahtumat osoittavat myös Syyrian armeijan heikkouden samalla tavalla kuin ISIS on osoittanut Irakin armeijankin kelvottomuuden viimeksi Ramadissa. Koska tieto Palmyrasta leviää kuin kulovalkea islamilaisesta kalifaatista unelmoivien nuorukaisten parissa, saattaa se heikentää entisestään nykyisten hallitusten ja heidän sotasankareidensa asemaa näissä maissa.
Siksi business as usual - maailmassa on varsin todennäköistä, että näemme ennemmin tai myöhemmin Syyrian ja tai Irakin joutuvan kokonaisuudessaan kalifaatin valtaan. Ja tukikohdaksi tulevalle islamistiselle ekspansiolle.
Business as usual - maailma ei kuitenkaan välttämättä toteudu. Sen esteeksi voi nousta Iranin voimallinen puuttuminen tapahtumiin. Silloin motiivina olisi sunnilaisen vallankumouksen pysäyttäminen Iranille vaarallisena. Sitä tosin en osaa sanoa, onko iranilaisistakaan pysäyttämään ISIS:in kiihkouskovaisia taistelijoita.
Toisena mahdollisena vaihtoehtona, jota tosin en pidä lainkaan todennäköisenä, on merkittävä länsimaiden maajoukkojen vieminen taistelualueelle. Sen seurauksena ISIS-vallankumouksen siirtyminen Eurooppaan ja ehkä Yhdysvaltoihinkin olisi entistä todennäköisempää - itse tekijäkandidaatithan ovat jo valtaosin paikalla. Lisäksi länsimaiden esiintyminen alueella saattaisi kiihottaa muslimifanaatikkoja entistä suurempaan kiihkoon myös islamilaisessa maailmassa.
Palmyran tapahtumilla saattaa siis olla paljon kauaskantoisemmat seuraukset kuin pelkkä kulttuuriperinnön tuhoutuminen. Juuri siksi tulisi pystyä vielä radikaalimpiin toimiin kuin edellä mainitsemani kaksi vaihtoehtoa.
Yksi sellainen voisi olla koulutuksen ja sivistyksen vieminen näille ihmiskunnan sivilisaation alkujuurina toimineille alueille. Se voisi heikentää islamistista kiihkoa, nostaa alueen elintasoa ja näin viedä pohjan idiotismilta. Tässä olisi tulevaisuuden työsarkaa alueelta paenneille ja sen jälkeen länsimaissa koulutusta saaneille ihmisille.
Mutta sivistyksen vieminen ei ole mahdollista ennen rauhaa - eikä sitä ole näköpiirissä kuin korkeintaan ISIS:in hirmuhallinnon alaisuudessa. Se taas tulee varmasti tekemään kaikkensa kitkeäkseen sen vähäisenkin sivistyksen, jota alueella vielä esiintyy. Aika heikolta näyttää siis syyrialaisten ja irakilaisten tulevaisuus.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS on jo Euroopassa, mutta mitä sitten?
Pommiuhka ja ammuskelua Oslossa
Suuria itämaisia sotasankareita
Rooman aikana Palmyra ehti toimia myös valtakunnasta eronneen ja Välimeren itäisiä rannikoita hallinnen Palmyran valtakunnan pääkaupunkina vuodesta 260 vuoteen 273. Sinä aikana valtaan nousi tarunhohtoinen Zenobia, jonka sotajoukot kuitenkin kärsivät tappion Rooman keisari Aurelianukselle. Seuranneiden sekavien vaiheiden jälkeen kaupunki tuhottiin, eikä se koskaan enää noussut menneeseen loistoonsa.
Arabit valloittivat kaupungin vuonna 634, jolloin se kerran vielä nousi jonkinlaiseen loistoon. Tämä uusi aikakin kääntyi hitaaseen taantumiseen siten, että nykyisin Palmyran lähistöllä on samalla nimellä tunnettu pieni kylä.
Kaiken loisteliaan historiansa seurauksena Palmyra on yksi maailman merkittävimmistä kulttuuriperintökohteista raunioineen ja muine aarteineen. Tai ainakin oli vielä eilen.
Varhain tänä aamuna Palmyra sitten siirtyi ISIS:in haltuun. Tosin sitä ennen suuri osa korvaamattoman arvokkaista muinaisista esineistä oli siirretty muualle turvaan. Mutta rakennusten raunioita ei voi siirtää.
Jäämme siis seuraamaan kuinka muinaisen seemiläiskaupungin käy ISIS-taistelijoiden käsissä. Syntyykö jälleen tuhoa, vai jäävätkö rauniot pysyyn? Joka tapauksessa Palmyran tapahtumat alleviivaavat Helsingin Sanomien tämänpäiväistä uutista, ettei terroristeja voi voittaa amerikkalaisten ilmaiskuihin liitetyllä katteettomalla optimismilla.
Tapahtumat osoittavat myös Syyrian armeijan heikkouden samalla tavalla kuin ISIS on osoittanut Irakin armeijankin kelvottomuuden viimeksi Ramadissa. Koska tieto Palmyrasta leviää kuin kulovalkea islamilaisesta kalifaatista unelmoivien nuorukaisten parissa, saattaa se heikentää entisestään nykyisten hallitusten ja heidän sotasankareidensa asemaa näissä maissa.
Siksi business as usual - maailmassa on varsin todennäköistä, että näemme ennemmin tai myöhemmin Syyrian ja tai Irakin joutuvan kokonaisuudessaan kalifaatin valtaan. Ja tukikohdaksi tulevalle islamistiselle ekspansiolle.
Business as usual - maailma ei kuitenkaan välttämättä toteudu. Sen esteeksi voi nousta Iranin voimallinen puuttuminen tapahtumiin. Silloin motiivina olisi sunnilaisen vallankumouksen pysäyttäminen Iranille vaarallisena. Sitä tosin en osaa sanoa, onko iranilaisistakaan pysäyttämään ISIS:in kiihkouskovaisia taistelijoita.
Toisena mahdollisena vaihtoehtona, jota tosin en pidä lainkaan todennäköisenä, on merkittävä länsimaiden maajoukkojen vieminen taistelualueelle. Sen seurauksena ISIS-vallankumouksen siirtyminen Eurooppaan ja ehkä Yhdysvaltoihinkin olisi entistä todennäköisempää - itse tekijäkandidaatithan ovat jo valtaosin paikalla. Lisäksi länsimaiden esiintyminen alueella saattaisi kiihottaa muslimifanaatikkoja entistä suurempaan kiihkoon myös islamilaisessa maailmassa.
Palmyran tapahtumilla saattaa siis olla paljon kauaskantoisemmat seuraukset kuin pelkkä kulttuuriperinnön tuhoutuminen. Juuri siksi tulisi pystyä vielä radikaalimpiin toimiin kuin edellä mainitsemani kaksi vaihtoehtoa.
Yksi sellainen voisi olla koulutuksen ja sivistyksen vieminen näille ihmiskunnan sivilisaation alkujuurina toimineille alueille. Se voisi heikentää islamistista kiihkoa, nostaa alueen elintasoa ja näin viedä pohjan idiotismilta. Tässä olisi tulevaisuuden työsarkaa alueelta paenneille ja sen jälkeen länsimaissa koulutusta saaneille ihmisille.
Mutta sivistyksen vieminen ei ole mahdollista ennen rauhaa - eikä sitä ole näköpiirissä kuin korkeintaan ISIS:in hirmuhallinnon alaisuudessa. Se taas tulee varmasti tekemään kaikkensa kitkeäkseen sen vähäisenkin sivistyksen, jota alueella vielä esiintyy. Aika heikolta näyttää siis syyrialaisten ja irakilaisten tulevaisuus.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS on jo Euroopassa, mutta mitä sitten?
Pommiuhka ja ammuskelua Oslossa
Suuria itämaisia sotasankareita
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
ISIS on jo Euroopassa, mutta mitä sitten?
ISIS-terroristin tiedetään tulleen laivalla Välimeren yli Eurooppaan. Ilmeisesti reissu on tullut tehdyksi jopa kahteen kertaan. Eikä asiaan varmistuksen tuonut heppu liene lajissaan ainoa.
ISIS:in mukaan järjestö aikoo siirtää maailmanvalloituksensa nyt Syyriasta, Irakista ja Libyasta myös Välimeren pohjoispuolelle. Ja siitäkös Euroopan viranomaiset eivät pidä, vaan ovat päättäneet ryhtyä pohtimaan miten uhkaan reagoidaan.
Uutinen herätti pari ajatusta ja kysymystä, joten tarjoilen ne myös arvoisalle lukijalleni.
Ensinnäkin toivon EU-virkamiesten miettimisen johtavan ongelman poistumiseen. Siis siihen, että ISIS ei halustaan huolimatta onnistu siirtämään sotaansa Eurooppaan.
Toiseksi jäin miettimään mitä tapahtuisi, elleivät virkamiehemme sittenkään onnistuisi mietinnässään? Syntyisikö sarja terrori-iskuja vai ottaisiko kalifaatti jonkin Euroopan kaupungin tai kaupunginosa kokonaan hallintaansa? Joko sellaisen, jonka väestöpohja viittaa kalifaattiin päin tai jonkun pienen impivaaralaisen kyläpahasen.
Jos syntyisi terrori-iskuja, niin en usko tapahtuvan kovin kummoisia. Ei meillä ole ollut tapana reagoida muutenkaan terrori-iskuihin: poliisi yrittää pitää silmiänsä auki vähän entistä paremmin ja ihmiset marssivat osoittamassa mieltään väkivaltaa vastaan. Viime kädessä kuitenkin tyydytään pyllistämään terrorismin uhreille ja haukkumaan toisinajattelijat.
Mutta entä jos ISIS tosiaan ottaisikin haltuunsa Eurooppalaisen kaupungin Irakin malliin, niin millä tavoin Eurooppa reagoisi siihen? Tyytyisikö se heristelemään sormeaan, hautaamaan vainajat, etsimään sopeuttamistoimenpiteitä ja tyrehdyttämään sananvapautta entistä voimakkaammin? Vai panisiko se siinä tilanteessa jo kovan kovaa vastaan?
Kovalla tarkoitan terroristien ampumista tai ainakin kiinni ottamista tavattaessa, totaalisen sodankäynnin laajentamista ISIS:in kotikentälle ja muslimimaahanmuuton lopettamista kokonaan vaikka väkivalloin. Ja jos se tekisi näin, niin mitä siitä seuraisi?
Laskisivatko kalifaatin kannattajat aseensa ylivoiman edessä ja takoisivat miekoista auroja rauhantöihin? Rytyisivätkö Muhammedin seuraajat rakentamaan kotimaihinsa demokratiaa ja teknologiaperusteista hyvinvointiyhteiskuntaa. Satsaisivatko he koulutukseen ja osaamiseen nostaakseen omaa elintasoaan. Ja lopettaisivatko he kaikenlaista kehitystä ehkäisevän väestöräjähdyksensä?
Vai syntyisikö eurooppalaisten reaktion seurauksena sittenkin niin Euroopan kuin muun maailman muslimien piirissä vapaaehtoisten vaellus ISISin riveihin käymään pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan? Häviäisikö länsi mediasodan koko kolmatta maailmaa vastaan? Lisääntyisikö vastakkainasettelu pohjoisen ja etelän välillä? Ja mitä kaikkea siitä seuraisi?
Repeäisikö Euroopassa entistä syvempi railo terrorismin vastustajien ja muslimeja rakastavien välille? Syntyisikö maanosan sisään viides kolonna? Hajoaisiko koko Euroopan Unioni? Katoaisiko koko länsimainen demokratia? Kaatuisiko koko maanosan talous? Alkaisiko uusi keskiaika?
En minä tiedä. Mutta nyt saattaa olla kysymys todella isoista asioista. Ollaan siis tarkkana siellä Välimerellä! Ja muistetaan, ettei pessimisti pety koskaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelokkaiden ihmisten rotankolosta
Pommiuhka ja ammuskelua Oslossa
Pelko sulkee silmät ja korvat
ISIS:in mukaan järjestö aikoo siirtää maailmanvalloituksensa nyt Syyriasta, Irakista ja Libyasta myös Välimeren pohjoispuolelle. Ja siitäkös Euroopan viranomaiset eivät pidä, vaan ovat päättäneet ryhtyä pohtimaan miten uhkaan reagoidaan.
Uutinen herätti pari ajatusta ja kysymystä, joten tarjoilen ne myös arvoisalle lukijalleni.
Ensinnäkin toivon EU-virkamiesten miettimisen johtavan ongelman poistumiseen. Siis siihen, että ISIS ei halustaan huolimatta onnistu siirtämään sotaansa Eurooppaan.
Toiseksi jäin miettimään mitä tapahtuisi, elleivät virkamiehemme sittenkään onnistuisi mietinnässään? Syntyisikö sarja terrori-iskuja vai ottaisiko kalifaatti jonkin Euroopan kaupungin tai kaupunginosa kokonaan hallintaansa? Joko sellaisen, jonka väestöpohja viittaa kalifaattiin päin tai jonkun pienen impivaaralaisen kyläpahasen.
Jos syntyisi terrori-iskuja, niin en usko tapahtuvan kovin kummoisia. Ei meillä ole ollut tapana reagoida muutenkaan terrori-iskuihin: poliisi yrittää pitää silmiänsä auki vähän entistä paremmin ja ihmiset marssivat osoittamassa mieltään väkivaltaa vastaan. Viime kädessä kuitenkin tyydytään pyllistämään terrorismin uhreille ja haukkumaan toisinajattelijat.
Mutta entä jos ISIS tosiaan ottaisikin haltuunsa Eurooppalaisen kaupungin Irakin malliin, niin millä tavoin Eurooppa reagoisi siihen? Tyytyisikö se heristelemään sormeaan, hautaamaan vainajat, etsimään sopeuttamistoimenpiteitä ja tyrehdyttämään sananvapautta entistä voimakkaammin? Vai panisiko se siinä tilanteessa jo kovan kovaa vastaan?
Kovalla tarkoitan terroristien ampumista tai ainakin kiinni ottamista tavattaessa, totaalisen sodankäynnin laajentamista ISIS:in kotikentälle ja muslimimaahanmuuton lopettamista kokonaan vaikka väkivalloin. Ja jos se tekisi näin, niin mitä siitä seuraisi?
Laskisivatko kalifaatin kannattajat aseensa ylivoiman edessä ja takoisivat miekoista auroja rauhantöihin? Rytyisivätkö Muhammedin seuraajat rakentamaan kotimaihinsa demokratiaa ja teknologiaperusteista hyvinvointiyhteiskuntaa. Satsaisivatko he koulutukseen ja osaamiseen nostaakseen omaa elintasoaan. Ja lopettaisivatko he kaikenlaista kehitystä ehkäisevän väestöräjähdyksensä?
Vai syntyisikö eurooppalaisten reaktion seurauksena sittenkin niin Euroopan kuin muun maailman muslimien piirissä vapaaehtoisten vaellus ISISin riveihin käymään pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan? Häviäisikö länsi mediasodan koko kolmatta maailmaa vastaan? Lisääntyisikö vastakkainasettelu pohjoisen ja etelän välillä? Ja mitä kaikkea siitä seuraisi?
Repeäisikö Euroopassa entistä syvempi railo terrorismin vastustajien ja muslimeja rakastavien välille? Syntyisikö maanosan sisään viides kolonna? Hajoaisiko koko Euroopan Unioni? Katoaisiko koko länsimainen demokratia? Kaatuisiko koko maanosan talous? Alkaisiko uusi keskiaika?
En minä tiedä. Mutta nyt saattaa olla kysymys todella isoista asioista. Ollaan siis tarkkana siellä Välimerellä! Ja muistetaan, ettei pessimisti pety koskaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelokkaiden ihmisten rotankolosta
Pommiuhka ja ammuskelua Oslossa
Pelko sulkee silmät ja korvat
Poliittista uuskieltä
Helsingin Sanomat on teettänyt jälleen uuden mielipidetiedustelun suomalaisten puolueiden kannatuksesta. Sen mukaan SDP.n sulanut kannatus ei ole palaamassa vaan jatkaa romahdustaan - nyt kannatuslukema on 15,1 %, josta on matkaa kannatuskolmoseen eli Kokoomukseen on peräti 2,9 prosenttiyksikköä.
Tämän tuloksen on täytynyt olla katastrofi lehden sosilaalidemokraattiselle toimittajakunnalle, joten kuhina Erkon lasipalatsissa on epäilemättä ollut kovaa gallupin tulosten selvittyä. Niinpä lehti on jo samassa numerossa ottanut käyttöönsä uuskielisen kuvauksen demareista.
Tämä sana on "keskustavasemmisto", jolla kuvataan niinikään kriisissä olevaa brittien työväenpuoluetta, joka Ed Milibandin kaudella on luisunut kohti vasenta laitaa Tony Blairin hiukan lievemmin vasemmistolaisen kauden jälkeen. Myös Suomessa SDP:n tämänkertaisen tappion taustalla voi halutessaan nähdä ay-jyrä Antti Rinteen vasemmalle, siis kauemmaksi poliittisesta keskustasta, kurottavan politiikan.
HS:n uutinen keskustavasemmistolaisesta kriisistä on kaikkinensa huvittava, sillä itse jutussa todetaan sama kuin minä totesin edellisessä kappaleessa. Siis että demaripuolueiden vaalitappioiden taustalla on siirtyminen vasemmalle, eikä mikään poliittista keskustaa lähellä oleva politiikka.
Suomen ja Britannian vaaleissa tappioita ei siis ole kärsinyt keskustavasemmistolaisuus. Päin vastoin: Suomessa termi voisi tarkoittaa korkeintaan gallupkannatustaan edelleen nostanutta Perussuomalaiset-puoluetta. Se on selkeästi keskustalainen, mutta politiikassaan toisesta keskustapuolueesta vasemmalla.
Britanniassa keskustavasemmistolaista puoluetta ei itse asiassa taida olla olemassakaan kun Skotlannin kansallispuoluekin on vielä työväenpuoluettakin enemmän vasemmalla. Ellei siellä sitten vaikuta jokin minulle tuntematon pienpuolue.
Niin tai näin. Helsingin Sanomien toimituskunta vaikuttaa varsin neuvokkaalta ajamaan omaa poliittista agendaansa. Aika näyttää yleistyykö epäilemättä äänestäjiä houkuttelevaksi ajateltu keskustavasemmistolainen-termi lehden poliittisessa kommentoinnissa tulevaisuudessa. Ja ennen kaikkea siirtyykö se myös muun median käyttöön hämärtämään äänestäjien piirissä yhä epäsuositumpaa vasemmistolaisuutta.
Pelin politiikkaa, saattaisi sanoa SMP:n perustaja, edesmennyt Veikko Vennamo. Mutta onko tässä tapauksessa sittenkin niin, että juuri se pelaa, joka pelkää?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit kriisissä, mutta miksi?
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa
Tämän tuloksen on täytynyt olla katastrofi lehden sosilaalidemokraattiselle toimittajakunnalle, joten kuhina Erkon lasipalatsissa on epäilemättä ollut kovaa gallupin tulosten selvittyä. Niinpä lehti on jo samassa numerossa ottanut käyttöönsä uuskielisen kuvauksen demareista.
Tämä sana on "keskustavasemmisto", jolla kuvataan niinikään kriisissä olevaa brittien työväenpuoluetta, joka Ed Milibandin kaudella on luisunut kohti vasenta laitaa Tony Blairin hiukan lievemmin vasemmistolaisen kauden jälkeen. Myös Suomessa SDP:n tämänkertaisen tappion taustalla voi halutessaan nähdä ay-jyrä Antti Rinteen vasemmalle, siis kauemmaksi poliittisesta keskustasta, kurottavan politiikan.
HS:n uutinen keskustavasemmistolaisesta kriisistä on kaikkinensa huvittava, sillä itse jutussa todetaan sama kuin minä totesin edellisessä kappaleessa. Siis että demaripuolueiden vaalitappioiden taustalla on siirtyminen vasemmalle, eikä mikään poliittista keskustaa lähellä oleva politiikka.
Suomen ja Britannian vaaleissa tappioita ei siis ole kärsinyt keskustavasemmistolaisuus. Päin vastoin: Suomessa termi voisi tarkoittaa korkeintaan gallupkannatustaan edelleen nostanutta Perussuomalaiset-puoluetta. Se on selkeästi keskustalainen, mutta politiikassaan toisesta keskustapuolueesta vasemmalla.
Britanniassa keskustavasemmistolaista puoluetta ei itse asiassa taida olla olemassakaan kun Skotlannin kansallispuoluekin on vielä työväenpuoluettakin enemmän vasemmalla. Ellei siellä sitten vaikuta jokin minulle tuntematon pienpuolue.
Niin tai näin. Helsingin Sanomien toimituskunta vaikuttaa varsin neuvokkaalta ajamaan omaa poliittista agendaansa. Aika näyttää yleistyykö epäilemättä äänestäjiä houkuttelevaksi ajateltu keskustavasemmistolainen-termi lehden poliittisessa kommentoinnissa tulevaisuudessa. Ja ennen kaikkea siirtyykö se myös muun median käyttöön hämärtämään äänestäjien piirissä yhä epäsuositumpaa vasemmistolaisuutta.
Pelin politiikkaa, saattaisi sanoa SMP:n perustaja, edesmennyt Veikko Vennamo. Mutta onko tässä tapauksessa sittenkin niin, että juuri se pelaa, joka pelkää?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit kriisissä, mutta miksi?
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa
maanantai 18. toukokuuta 2015
Pelokkaiden ihmisten rotankolosta
Iltalehti kirjoittaa, että Maailma kylässä -festivaalien ohjelmasta on peruttu sananvapauteen liittyvä osuus. Siellä oli tarkoitus olla esillä mm. Ville Rannan piirroksia.
Näin Maailma kylässä -festivaali liittyi eduskunnan kanssa siihen joukkoon, jossa sananvapaus uhrataan väkivallan pelossa. Ja näytetään kuvaannollisesti keskisormea kaikille niille ihmisille, jotka ovat uhranneet turvallisuudentunteensa tai jopa henkensä sananvapauden tähden.
Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, ettei Suomi ole enää entinen Impivaara, jossa kaikilla oli oikeus ilmaista oma mielipiteensä pelkäämättä. Sen sijaan se on värisevä ja monikulttuurinen pelokkaiden ihmisten rotankolo, jossa sallittuja ovat vain sellaiset puheet, joiden seurauksena meiltä turvapaikan saaneiden hädänalaisten ei pelätä ryhtyvän väkivaltaisiksi.
Edelle kirjoittamastani järkyttyneenä kysyn sinulta, arvoisalta lukijaltani, onko tämä sellainen kehityssuunta, johon haluaisit kotimaatasi ohjata? Ja jos vastaat kieltävästi, niin mitä juuri sinä voisit tehdä tehdä tämän kehityssuunnan muuttamiseksi?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Kommunistinatsit
Miksi journalistit rakastavat ulkomaalaisia rikollisia?
Näin Maailma kylässä -festivaali liittyi eduskunnan kanssa siihen joukkoon, jossa sananvapaus uhrataan väkivallan pelossa. Ja näytetään kuvaannollisesti keskisormea kaikille niille ihmisille, jotka ovat uhranneet turvallisuudentunteensa tai jopa henkensä sananvapauden tähden.
Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, ettei Suomi ole enää entinen Impivaara, jossa kaikilla oli oikeus ilmaista oma mielipiteensä pelkäämättä. Sen sijaan se on värisevä ja monikulttuurinen pelokkaiden ihmisten rotankolo, jossa sallittuja ovat vain sellaiset puheet, joiden seurauksena meiltä turvapaikan saaneiden hädänalaisten ei pelätä ryhtyvän väkivaltaisiksi.
Edelle kirjoittamastani järkyttyneenä kysyn sinulta, arvoisalta lukijaltani, onko tämä sellainen kehityssuunta, johon haluaisit kotimaatasi ohjata? Ja jos vastaat kieltävästi, niin mitä juuri sinä voisit tehdä tehdä tämän kehityssuunnan muuttamiseksi?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Kommunistinatsit
Miksi journalistit rakastavat ulkomaalaisia rikollisia?
Demarit kriisissä, mutta miksi?
Suomessa demareiden kannatus putosi eduskuntavaaleissa alemmaksi kuin koskaan ennen suomalaisen demokratian historiassa. Niinpä puolueessa käy kova kuhina kannatuksen palauttamiseksi. Toisaalta julkisuudessa jo ehdoteltu koko vasemmiston, siis SDP:n ja vasemmistoliiton katoamista suomalaisesta politiikasta.
Entä miten suomalaiset demarit mahtavat suhtautua mielipidetiedusteluun läntisestä naapuristamme, missä demarien kannatus on pudonnut jo 25,9 prosenttiin. Toki lukema olisi kova suoritus Suomessa, mutta Ruotsissa sekin on katastrofi sosiaalidemokratian kannattajille.
Mitä on tapahtunut? Mihin on kadonnut pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannatus? Vai onko niin, ettei hyvinvointivaltion kannatus ole kadonnut mihinkään, vaan demarit ovat itse kadottaneet järkensä - ja tehneet sen mukaista politiikkaa.
Jotain vihiä voi saada siitä, että Suomessa demareiden paikan ovat ottaneet Perussuomalaiset ja Ruotsissa puolestaan Ruotsidemokraatit. Samaan aikaan Brittien työväenpuolue on vaikeuksissa kun ääniä, joskaan ei vielä parlamenttipaikkoja, on haalinut paikallinen Itsenäisyyspuolue.
Olisiko demareiden siis aika katsahtaa lopultakin peiliin ja havaita ajavansa sellaisia asioita, joilla on kovin vähän kannatusta kansan parissa. Ja sen jälkeen tehdä linjanmuutos.
Siis vähän samaan tapaan kuin pitkäaikainen presidenttimme Urho Kekkonen teki vaihe vaiheelta vuosien 1932 ja 1944 välillä. Paasikiven sanoin: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Ratkaisuehdotus Helsingin asuntopulaan ja maaseudun näivettymiseen
Ottaako Soini Rinteestä selvää?
Entä miten suomalaiset demarit mahtavat suhtautua mielipidetiedusteluun läntisestä naapuristamme, missä demarien kannatus on pudonnut jo 25,9 prosenttiin. Toki lukema olisi kova suoritus Suomessa, mutta Ruotsissa sekin on katastrofi sosiaalidemokratian kannattajille.
Mitä on tapahtunut? Mihin on kadonnut pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannatus? Vai onko niin, ettei hyvinvointivaltion kannatus ole kadonnut mihinkään, vaan demarit ovat itse kadottaneet järkensä - ja tehneet sen mukaista politiikkaa.
Jotain vihiä voi saada siitä, että Suomessa demareiden paikan ovat ottaneet Perussuomalaiset ja Ruotsissa puolestaan Ruotsidemokraatit. Samaan aikaan Brittien työväenpuolue on vaikeuksissa kun ääniä, joskaan ei vielä parlamenttipaikkoja, on haalinut paikallinen Itsenäisyyspuolue.
Olisiko demareiden siis aika katsahtaa lopultakin peiliin ja havaita ajavansa sellaisia asioita, joilla on kovin vähän kannatusta kansan parissa. Ja sen jälkeen tehdä linjanmuutos.
Siis vähän samaan tapaan kuin pitkäaikainen presidenttimme Urho Kekkonen teki vaihe vaiheelta vuosien 1932 ja 1944 välillä. Paasikiven sanoin: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Ratkaisuehdotus Helsingin asuntopulaan ja maaseudun näivettymiseen
Ottaako Soini Rinteestä selvää?
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Helsingin asuntopula ja maaseutu
Keskusta on esittänyt Helsingin asuntopulan ratkaisemista vähentämällä sen asuntotuotantoa ja vahvistamalla aluepolitiikkaa. Tämän päivän Helsingin Sanomissa haastatellut kolme asiantuntijaa tyrmäävät ajatuksen lähinnä sillä perusteella, että kaupunkien tuottavuus on sitä suurempi, mitä enemmän siellä on ihmisiä.
Näkemys perustuu tutkimustietoon, eikä sitä ole syytä kyseenalaistaa makrotasolla. Sen sijaan tuon tässä yhteydessä esille muutaman pienemmän asian, jotka olisi kaikesta huolimatta syytä huomioida alueellistamispolitiikan yhteydessä.
Aloitan Keskustan esityksestä, jonka mukaan biotalousyhteiskunta vaatii raaka-ainevarojen tasaisen sijoittumisen takia asutusta koko maahan. Tämä pitää tietenkin paikkansa, vaikka niitä hyödyntävä teollisuus sijoittuisikin kaupunkeihin. Toisaalta puunjalostusteollisuuden uudet investointihankkeet Äänekoskelle sekä mahdollisesti Kuopioon ja Kemijärvelle osoittavat biotalouden tuottavan työpaikkoja muuallekin kuin Helsinkiin.
Tämän ammatin valitsevat miehet ja naiset voivat suhtautua tulevaisuuteensa huolettomasti vaikka filosofit ja insinöörit joutuisivatkin kilometritehtaalle. Tätä ammattia harjoittavia tarvitaan kaikkialla Hangosta Lapin perukoille, eikä työllistyminen tarvitse yhteiskunnan tukia.
Helsingin kasvun suurena ajurina on yritysten ja julkisen sektorin työvoimatarve. Sitä ei tietenkään kannata häiritä keinotekoisella asunnontuotannon vähentämisellä, mutta sen sijaan kannattaisi pohtia kenelle noita liian vähäisiä asuntoja tarjotaan.
Vastaus on yksinkertainen: niitä kannattaa tarjota kaikille, joiden panosta tarvitaan kaupungin työpaikkojen täyttämisessä. Jos asuntojen hintapainetta siis halutaan rajoittaa, tulisi miettiä uusiksi Helsingissä asumisen tukeminen niiden osalta, jotka eivät suurella todennäköisyydellä tule työllistymään.
Erityisesti tietyt maahanmuuttajaryhmät (esimerkki) ovat erittäin heikosti työllistyviä. Tällaisten ryhmien asuttamista asuntopulasta kärsivään Helsinkiin on siis järjetöntä tukea kaupungin varoista. He löytävät kyllä itselleen asunnon halvemmiltakin asuinpaikoilta, joko Suomen taantuvilta paikkakunnilta tai muualta EU:n alueelta.
En malta olla tässä mainitsematta sitä, että jos maaseutua halutaan pitää asuttuna, on siitä ensisijainen vastuu asukkailla itsellään. Perinteisistä maaseudun elinkeinoista ainoastaan metsätalous ja turkistarhaus ovat taloudellisesti kannattavia. Sen sijaan varsinainen maatalous elää tukiaisten varassa ja näivettyy heti, mikäli tuet lakkaavat.
Niinpä maaseudulle tarvittaisiin uudenlaista taloudellista toimeliaisuutta, erityisesti yrittäjyyttä. Etelä-Pohjanmaalla tästä on näytetty esimerkkiä jo pitkään, ja siitä syystä alueen työttömyys on muuhun maahan verrattuna suhteellisen vähäistä. Näin siitä huolimatta, että alue koostuu lähinnä maaseutupitäjistä.
Jos koko Suomi halutaan pitää vireänä ja asuttuna, tulisi eteläpohjalainen henki tartuttaa kaikkiin maakuntiimme. Julkisen hallinnon pakkosiirroilla tai valtion tukiaisilla se ei onnistu. Ei myöskään asuntorakentamista Helsingissä rajoittamalla.
Sen sijaan avaimet maaseudun tulevaisuudesta ovat kunkin pitäjän nuorison käsissä: onko heidän kotiseuturakkaudellaan riittävästi voimaa, jotta heistä riittävä osa innnostuu yrittäjyydestä kotipaikkakunnallaan sen sijaan, että tyytyisi ison kaupungin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tähän seikkaan ei maan hallitus sen enempää kuin Helsingin kaupunkikaan pysty oikeasti vaikuttamaan.
Lopuksi vielä pieni vertailu, joka osoittaa Helsingin asuntotilanteen järjettömyyden. Tein Oikotiessä haun Pohjois-Helsingistä 60-65 neliön asunnosta.
Ensimmäiset kolme asuntoa maksoivat 178 000, 149 000 ja 152 000 euroa. Samalla hintatasolla saisi vaikkapa pääkaupunkiseutua selvästi alhaisemman työttömyyden Kauhavalla esimerkiksi 467 neliön asuin- ja liikekiinteistön (150 000 euroa ) tai 270 neliön omakotitalon (159 000 euroa). Jälkimäisen kokoinen omakotitalo Helsingin Myllypurossa maksaisi 584 000 ja Kulosaaressa 2,9 miljoonaa euroa.
On siinä helsinkiläisen ja kauhavalaisen euron reaaliarvossa eroa... ja ajatelkaapa kuinka useampikin 12-lapsinen sosiaalituen varassa elävä maahanmuuttajaperhe elelisi Kauhavalla 150 000 euron asunnossa. Ja bonuksena pohjalainen yrittäjyyshenki saattaisi tarttua tuon perheen nuorisoon sen sijaan, että se jengiytyisi ja syrjäytyisi Helsingin maahanmuuttajalähiöissä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Nyt on tekemisen meininki!
Turvapaikanhakijat haastavat hallitusneuvotteluiden sopeuttamisohjelman
Näkemys perustuu tutkimustietoon, eikä sitä ole syytä kyseenalaistaa makrotasolla. Sen sijaan tuon tässä yhteydessä esille muutaman pienemmän asian, jotka olisi kaikesta huolimatta syytä huomioida alueellistamispolitiikan yhteydessä.
Aloitan Keskustan esityksestä, jonka mukaan biotalousyhteiskunta vaatii raaka-ainevarojen tasaisen sijoittumisen takia asutusta koko maahan. Tämä pitää tietenkin paikkansa, vaikka niitä hyödyntävä teollisuus sijoittuisikin kaupunkeihin. Toisaalta puunjalostusteollisuuden uudet investointihankkeet Äänekoskelle sekä mahdollisesti Kuopioon ja Kemijärvelle osoittavat biotalouden tuottavan työpaikkoja muuallekin kuin Helsinkiin.
Suomessa biotalouteen liittyy myös ammatti, jossa työllisyys on taattu pitkälle tulevaisuuteen. Se on entinen jätkän homma, eli nykyisin hienommin monitoimikoneen kuljettaja.
Tämän ammatin valitsevat miehet ja naiset voivat suhtautua tulevaisuuteensa huolettomasti vaikka filosofit ja insinöörit joutuisivatkin kilometritehtaalle. Tätä ammattia harjoittavia tarvitaan kaikkialla Hangosta Lapin perukoille, eikä työllistyminen tarvitse yhteiskunnan tukia.
* * *
Helsingin kasvun suurena ajurina on yritysten ja julkisen sektorin työvoimatarve. Sitä ei tietenkään kannata häiritä keinotekoisella asunnontuotannon vähentämisellä, mutta sen sijaan kannattaisi pohtia kenelle noita liian vähäisiä asuntoja tarjotaan.
Vastaus on yksinkertainen: niitä kannattaa tarjota kaikille, joiden panosta tarvitaan kaupungin työpaikkojen täyttämisessä. Jos asuntojen hintapainetta siis halutaan rajoittaa, tulisi miettiä uusiksi Helsingissä asumisen tukeminen niiden osalta, jotka eivät suurella todennäköisyydellä tule työllistymään.
Erityisesti tietyt maahanmuuttajaryhmät (esimerkki) ovat erittäin heikosti työllistyviä. Tällaisten ryhmien asuttamista asuntopulasta kärsivään Helsinkiin on siis järjetöntä tukea kaupungin varoista. He löytävät kyllä itselleen asunnon halvemmiltakin asuinpaikoilta, joko Suomen taantuvilta paikkakunnilta tai muualta EU:n alueelta.
* * *
En malta olla tässä mainitsematta sitä, että jos maaseutua halutaan pitää asuttuna, on siitä ensisijainen vastuu asukkailla itsellään. Perinteisistä maaseudun elinkeinoista ainoastaan metsätalous ja turkistarhaus ovat taloudellisesti kannattavia. Sen sijaan varsinainen maatalous elää tukiaisten varassa ja näivettyy heti, mikäli tuet lakkaavat.
Niinpä maaseudulle tarvittaisiin uudenlaista taloudellista toimeliaisuutta, erityisesti yrittäjyyttä. Etelä-Pohjanmaalla tästä on näytetty esimerkkiä jo pitkään, ja siitä syystä alueen työttömyys on muuhun maahan verrattuna suhteellisen vähäistä. Näin siitä huolimatta, että alue koostuu lähinnä maaseutupitäjistä.
Jos koko Suomi halutaan pitää vireänä ja asuttuna, tulisi eteläpohjalainen henki tartuttaa kaikkiin maakuntiimme. Julkisen hallinnon pakkosiirroilla tai valtion tukiaisilla se ei onnistu. Ei myöskään asuntorakentamista Helsingissä rajoittamalla.
Sen sijaan avaimet maaseudun tulevaisuudesta ovat kunkin pitäjän nuorison käsissä: onko heidän kotiseuturakkaudellaan riittävästi voimaa, jotta heistä riittävä osa innnostuu yrittäjyydestä kotipaikkakunnallaan sen sijaan, että tyytyisi ison kaupungin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tähän seikkaan ei maan hallitus sen enempää kuin Helsingin kaupunkikaan pysty oikeasti vaikuttamaan.
* * *
Lopuksi vielä pieni vertailu, joka osoittaa Helsingin asuntotilanteen järjettömyyden. Tein Oikotiessä haun Pohjois-Helsingistä 60-65 neliön asunnosta.
Ensimmäiset kolme asuntoa maksoivat 178 000, 149 000 ja 152 000 euroa. Samalla hintatasolla saisi vaikkapa pääkaupunkiseutua selvästi alhaisemman työttömyyden Kauhavalla esimerkiksi 467 neliön asuin- ja liikekiinteistön (150 000 euroa ) tai 270 neliön omakotitalon (159 000 euroa). Jälkimäisen kokoinen omakotitalo Helsingin Myllypurossa maksaisi 584 000 ja Kulosaaressa 2,9 miljoonaa euroa.
On siinä helsinkiläisen ja kauhavalaisen euron reaaliarvossa eroa... ja ajatelkaapa kuinka useampikin 12-lapsinen sosiaalituen varassa elävä maahanmuuttajaperhe elelisi Kauhavalla 150 000 euron asunnossa. Ja bonuksena pohjalainen yrittäjyyshenki saattaisi tarttua tuon perheen nuorisoon sen sijaan, että se jengiytyisi ja syrjäytyisi Helsingin maahanmuuttajalähiöissä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Nyt on tekemisen meininki!
Turvapaikanhakijat haastavat hallitusneuvotteluiden sopeuttamisohjelman
lauantai 16. toukokuuta 2015
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?
Päivi Räsänen väittää, että Perussuomalaisten lupaukset maahanmuuton kustannussäästöistä ovat vailla pohjaa. Hän ei kerro miksi, mutta sanoo asiasta vastanneena ministerinä tuntevansa luvut.
Sen jälkeen Räsänen linjaa, että ainoa asia, josta käytännössä voitaisiin säästää ovat kiintiöpakolaiset. Se olisi kuitenkin hänen mukaansa järjetöntä, koska juuri tämä joukko on hallituin ja humaanein tapa auttaa hädässä olevia.
Minä en ole Päivin kanssa tuosta humaanisuudesta samaa mieltä, sillä samalla kun pelastamme tuhatkunta hädänalaista Suomeen, tulemme näyttäneeksi keskisormea niille yli 50 miljoonalle pakolaiselle, joita emme valitse. Minun mielestäni paljon kestävämpi ratkaisu olisi käyttää vähät rahamme auttamalla heitä kaikkia siellä, missä he jo ovat ja samalla pyrkiä parantamaan heidän lähtömaidensa tilannetta, jotta he voisivat palata takaisin koteihinsa mahdollisimman pian.
En kuitenkaan ilmeisesti jaa mielipidettäni tulevan hallituksen kanssa, koska se haluaa pitää Räsäsen lailla kiintiöt vähintään nykyisen kokoisena. Tästä ei synny säästöjä, mutta sillä ilmeisesti voitetaan sympatiaa EU:n sisäpolitiikassa.
Mutta mennään sitten muihin säästömahdollisuuksiin, joita Räsäsen mukaan ei ole olemassa. En toki väitä tuntevani lukuja yhtä hyvin kuin Räsänen, mutta otetaan lähtökohdaksi hallitusneuvotteluista julkaistu paperi ja katsotaan löytyykö sieltä säästöihin johtavia linjauksia.
Paperissa sanotaan, että suomalaista asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää selkeytetään. Tämän seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vetovoima korkeampaa elintasoa hakevien, mutta siihen vaadittavia edellytyksiä vailla olevien, joukossa heikkenee. Ei ole epäilystä siitä, etteikö tämän joukon suuntautumisesta muualle syntyisi selkeitä säästöjä Suomen julkiseen talouteen.
Paperista löytyy myös kohdat turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamisesta, palauttamismenettelyn tehostamisesta ja rikollisten poistamisesta. Onko Räsänen tosiaankin sitä mieltä, ettei näillä ole merkitystä maahanmuutosta aiheutuneisiin kustannuksiin? Minä uskon näiden vaikuttavan sekä suoriin kustannuksiin, että sellaisten tänne tulevien määrään, joilla ei ole edellytyksiä saada turvapaikkaa.
Suurin vaikutus maahanmuuton kustannuksiin on kuitenkin paperista löytyvällä kohdalla, jonka mukaan perheenyhdistäminen linjataan EU:n yleisten periaatteiden mukaisesti nykyistä tiukemmaksi. Merkitys on suuri, sillä juuri perheenyhdistäminen on nykyisin sosiaaliturvan varaan asettuvien ihmisten merkittävin reitti maahamme.
Eivätkä maahanmuuton säästöt noihin lopu. Hallitusneuvottelijoiden linjauksen mukainen maahanmuuttajalasten ottaminen mukaan varhaiskavatukseen vähentää ajan myötä selvästi tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien ihmisten syrjäytymistä - samaa asiaa auttaa myös näiden ryhmien aikuisten naisten ottaminen nykyistä paremmin kotouttamistoimien piiriin. Se ei ehkä johda heidän työllistymiseensä, mutta varmasti perheen lasten integroitumisen edellytyksiin ja sitä kautta heistä aiheutuvien suorien ja epäsuorien kustannusten määrään.
Edelle kirjaamani valossa Päivi Räsäsen esilletulo näyttäisi oxenstiernalaiselta esimerkiltä siitä kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Hänen näköalattomuutensa on suorastaan pelottavaa huomioiden Räsäsen tausta ministerinä sekä hänen oma todistuksensa maahanmuuttoon liittyvien lukujen tuntemisesta.
Vai olisiko kyseessä sittenkin vain poliittinen profiilinnosto tarkoituksellisella valehtelemisella? Eli arvoitukseksi näyttää jäävän kysymys siitä, onko Päivi tyhmä vai ainoastaan epärehellinen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkavaatimukset vastaavat suomalaisten näkemyksiä
Sen jälkeen Räsänen linjaa, että ainoa asia, josta käytännössä voitaisiin säästää ovat kiintiöpakolaiset. Se olisi kuitenkin hänen mukaansa järjetöntä, koska juuri tämä joukko on hallituin ja humaanein tapa auttaa hädässä olevia.
Minä en ole Päivin kanssa tuosta humaanisuudesta samaa mieltä, sillä samalla kun pelastamme tuhatkunta hädänalaista Suomeen, tulemme näyttäneeksi keskisormea niille yli 50 miljoonalle pakolaiselle, joita emme valitse. Minun mielestäni paljon kestävämpi ratkaisu olisi käyttää vähät rahamme auttamalla heitä kaikkia siellä, missä he jo ovat ja samalla pyrkiä parantamaan heidän lähtömaidensa tilannetta, jotta he voisivat palata takaisin koteihinsa mahdollisimman pian.
En kuitenkaan ilmeisesti jaa mielipidettäni tulevan hallituksen kanssa, koska se haluaa pitää Räsäsen lailla kiintiöt vähintään nykyisen kokoisena. Tästä ei synny säästöjä, mutta sillä ilmeisesti voitetaan sympatiaa EU:n sisäpolitiikassa.
Mutta mennään sitten muihin säästömahdollisuuksiin, joita Räsäsen mukaan ei ole olemassa. En toki väitä tuntevani lukuja yhtä hyvin kuin Räsänen, mutta otetaan lähtökohdaksi hallitusneuvotteluista julkaistu paperi ja katsotaan löytyykö sieltä säästöihin johtavia linjauksia.
Paperissa sanotaan, että suomalaista asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää selkeytetään. Tämän seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vetovoima korkeampaa elintasoa hakevien, mutta siihen vaadittavia edellytyksiä vailla olevien, joukossa heikkenee. Ei ole epäilystä siitä, etteikö tämän joukon suuntautumisesta muualle syntyisi selkeitä säästöjä Suomen julkiseen talouteen.
Paperista löytyy myös kohdat turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamisesta, palauttamismenettelyn tehostamisesta ja rikollisten poistamisesta. Onko Räsänen tosiaankin sitä mieltä, ettei näillä ole merkitystä maahanmuutosta aiheutuneisiin kustannuksiin? Minä uskon näiden vaikuttavan sekä suoriin kustannuksiin, että sellaisten tänne tulevien määrään, joilla ei ole edellytyksiä saada turvapaikkaa.
Suurin vaikutus maahanmuuton kustannuksiin on kuitenkin paperista löytyvällä kohdalla, jonka mukaan perheenyhdistäminen linjataan EU:n yleisten periaatteiden mukaisesti nykyistä tiukemmaksi. Merkitys on suuri, sillä juuri perheenyhdistäminen on nykyisin sosiaaliturvan varaan asettuvien ihmisten merkittävin reitti maahamme.
Eivätkä maahanmuuton säästöt noihin lopu. Hallitusneuvottelijoiden linjauksen mukainen maahanmuuttajalasten ottaminen mukaan varhaiskavatukseen vähentää ajan myötä selvästi tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien ihmisten syrjäytymistä - samaa asiaa auttaa myös näiden ryhmien aikuisten naisten ottaminen nykyistä paremmin kotouttamistoimien piiriin. Se ei ehkä johda heidän työllistymiseensä, mutta varmasti perheen lasten integroitumisen edellytyksiin ja sitä kautta heistä aiheutuvien suorien ja epäsuorien kustannusten määrään.
Edelle kirjaamani valossa Päivi Räsäsen esilletulo näyttäisi oxenstiernalaiselta esimerkiltä siitä kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Hänen näköalattomuutensa on suorastaan pelottavaa huomioiden Räsäsen tausta ministerinä sekä hänen oma todistuksensa maahanmuuttoon liittyvien lukujen tuntemisesta.
Vai olisiko kyseessä sittenkin vain poliittinen profiilinnosto tarkoituksellisella valehtelemisella? Eli arvoitukseksi näyttää jäävän kysymys siitä, onko Päivi tyhmä vai ainoastaan epärehellinen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkavaatimukset vastaavat suomalaisten näkemyksiä
perjantai 15. toukokuuta 2015
Ristiriitainen lämpötilaestimaatti
NASA:n Goddard Institute of Space Sciences (GISS) on laskenut oman estimaattinsa viime huhtikuun globaaliksi keskilämpötilaksi. Sen mukaan se poikkesi laitoksen käyttämästä vertailuajanjaksosta 0,75 astetta. Tämä tarkoittaa, että kulunut huhtikuu on vuodesta 1880 alkaneen aikasarjan toiseksi lämpimin. Vain vuoden 2010 huhtikuu on GISS:in mukaan ollut sitä lämpimämpi.
Huhtikuun globaalista lämpötilasta on olemassa myös satelliittimittaukseen perustuva arvio. Sen mukaan kuukausi poikkesi 0,1745 astetta satelliittimittausten verrokkijaksosta. Muihin huhtikuihin verrattuna se tarkoittaa, että viime huhtikuu olisi ollut vuodesta 1979 alkaneen aikasarjan kuudenneksitoista lämpimin. Ja koko 2000-luvun neljänneksi kylmin.
GISS:in mukaan viime huhtikuun lämpötila olisi ollut 0,08 astetta kylmempi kuin kaikkien aikojen lämpimin huhtikuu. Sen sijaan satelliittimittausten perusteellä lämpötilaero viime vuoden huhtikuun ja mittaushistorian lämpimimmän vuoden 1998 huhtikuun välillä olisi peräti 0,68 astetta.
GISSin mukaan taas vuoden 1998 huhtikuussa olisi ollut 0,08 astetta kylmempi kuin viime huhtikuussa. Ja mielenkiintoista kyllä, GISS:in mukaisen ennätysvuoden 2010 huhtikuun globaali keskilämpö olisi satelliittimittausten perusteella ollut 0,32 astetta nyt kulunutta huhtikuuta lämpimämpi.
Olen aiemmin osoittanut, että ilmastonmuutoksen mittaustulokset eivät noudata sellaista logiikkaa, joka olisi selitettävissä satunnaisilla virheillä. Myös tässä vertailemani viime huhtikuun globaalin lämpötilan estimaattien vertailu on ristiriitainen. Kysymys kuuluukin, onko globaalien estimaattien tekeminen niin vaikeaa, ettei sille toistaiseksi pitäisi antaa muuta kuin akateemisen puuhastelun arvo?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Arviot globaalin ilmaston kehityksestä ovat epätarkentuneet viime aikoina
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?
Huhtikuun globaalista lämpötilasta on olemassa myös satelliittimittaukseen perustuva arvio. Sen mukaan kuukausi poikkesi 0,1745 astetta satelliittimittausten verrokkijaksosta. Muihin huhtikuihin verrattuna se tarkoittaa, että viime huhtikuu olisi ollut vuodesta 1979 alkaneen aikasarjan kuudenneksitoista lämpimin. Ja koko 2000-luvun neljänneksi kylmin.
GISS:in mukaan viime huhtikuun lämpötila olisi ollut 0,08 astetta kylmempi kuin kaikkien aikojen lämpimin huhtikuu. Sen sijaan satelliittimittausten perusteellä lämpötilaero viime vuoden huhtikuun ja mittaushistorian lämpimimmän vuoden 1998 huhtikuun välillä olisi peräti 0,68 astetta.
GISSin mukaan taas vuoden 1998 huhtikuussa olisi ollut 0,08 astetta kylmempi kuin viime huhtikuussa. Ja mielenkiintoista kyllä, GISS:in mukaisen ennätysvuoden 2010 huhtikuun globaali keskilämpö olisi satelliittimittausten perusteella ollut 0,32 astetta nyt kulunutta huhtikuuta lämpimämpi.
Olen aiemmin osoittanut, että ilmastonmuutoksen mittaustulokset eivät noudata sellaista logiikkaa, joka olisi selitettävissä satunnaisilla virheillä. Myös tässä vertailemani viime huhtikuun globaalin lämpötilan estimaattien vertailu on ristiriitainen. Kysymys kuuluukin, onko globaalien estimaattien tekeminen niin vaikeaa, ettei sille toistaiseksi pitäisi antaa muuta kuin akateemisen puuhastelun arvo?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Arviot globaalin ilmaston kehityksestä ovat epätarkentuneet viime aikoina
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?
torstai 14. toukokuuta 2015
Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?
Helsingin Sanomat kertoo, että Antarktiksen rannikolla meren päällä olevat jäähyllyt sulavat nyt nopeasti. Osa on jo sulanutkin.
En epäile lainkaan itse sulamisuutista. Sen sijaan samassa jutussa kerrotaan Etelämantereen lämpötilan nousseen viime aikoina valtavan nopeasti: 2,5 astetta puolessa vuosisadassa. Asia kiinnosti minua, joten eipä muuta kuin katsomaan asiaa GISS:in sivuilta.
Ajattelin, että asia selviäisi yksinkertaisimmin katsomalla mantereen keskeltä, eli Amundsen-Scotin asemalta saatavissa olevia lämpötilatietoja. Nehän löytyvät täältä, josta seuraava kuvakaappaus.
Ainakaan mantereen keskiosan lämpötila ei siis näytä nousseen lainkaan vuodesta 1957. Pikemminkin päin vastoin. Uutinen koko mantereen lämpenemisestä on siis silkkaa potaskaa, kuten vähän arvelinkin jo HS:n uutista lukiessani ja päättäessäni tarkistaa sen lämpötilafaktat. Tai no, ei se ollut pelkkä arvelu, vaan pikemminkin muistikuva.
Itse sulamisuutisessa puhuttiin kuitenkin Larsen C -nimisestä jäähyllystä eikä mantereen keskiosasta. Se taas on yksi monista mannerta kiertävistä jäähyllyistä ja nimenomaisesti sen pitkän kohti Etelä-Amerikkaa kurottavan niemekkeen kyljessä.
Arvelinkin seuraavaksi uutisessa tarkoitetun, että Larsen C:n lämpötila on noussut nopeasti. Onneksi GISS:in sivustolla on oikein oma lämpötilasarja myös Larsenille, josta asian voi tarkistaa helposti. Seuraava kuvakaappaus on siis Larsenin lämpötilasarjasta GISS:in sivustolta.
Mitenkäs se menikään. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näppäimistöni jäätyi.
Näppäimistöni toimintakyvyn palauduttua etsin vielä kolmatta lämpötilasarjaa tuolta alueella ja löysin Faraday-aikasarjan. Se on mitattu samalta niemimaalta ja osoittaa lämpötilan tosiaan nousseen, mutta vain 1990-luvulle asti. Sen jälkeen ilman lämpötila näyttää vakiiintuneen myös Faradaylla. Lisätään nyt tähän kuva vielä siitäkin.
Minusta on jännittävä huomata, kuinka kahden varsin lähellä toisiaan (noin 200 km) sijaitsevan mittausaseman lämpötilatiedot voivat poiketa niin hurjasti (noin kymmenen astetta) kuin kaksi edelle kopioimaani kuvaa osoittavat.
Yksinkertainen selitys lienee meren vaikutus, joka poikkeaa merkittävästi Larsenin ja Faradayn mittareiden sijoituspaikoissa. Tai sitten toisen aikasarjan lukuja on korjailtu jälkikäteen.
Vieläkin jähmeällä näppäimistöllä on tähän lopuksi kuitenkin todettava, että Helsingin Sanomain tiedetoimittaja ja mahdollisesti myös uutisen lähde Cryosphere näyttävät siis harrastaneen varsinaista laatujournalismia. Valitettavasti se ei viime aikoina ole ollut harvinaista ilmastosta puhuttaessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilmaston lämepenemiseen
En epäile lainkaan itse sulamisuutista. Sen sijaan samassa jutussa kerrotaan Etelämantereen lämpötilan nousseen viime aikoina valtavan nopeasti: 2,5 astetta puolessa vuosisadassa. Asia kiinnosti minua, joten eipä muuta kuin katsomaan asiaa GISS:in sivuilta.
Ajattelin, että asia selviäisi yksinkertaisimmin katsomalla mantereen keskeltä, eli Amundsen-Scotin asemalta saatavissa olevia lämpötilatietoja. Nehän löytyvät täältä, josta seuraava kuvakaappaus.
Ainakaan mantereen keskiosan lämpötila ei siis näytä nousseen lainkaan vuodesta 1957. Pikemminkin päin vastoin. Uutinen koko mantereen lämpenemisestä on siis silkkaa potaskaa, kuten vähän arvelinkin jo HS:n uutista lukiessani ja päättäessäni tarkistaa sen lämpötilafaktat. Tai no, ei se ollut pelkkä arvelu, vaan pikemminkin muistikuva.
Itse sulamisuutisessa puhuttiin kuitenkin Larsen C -nimisestä jäähyllystä eikä mantereen keskiosasta. Se taas on yksi monista mannerta kiertävistä jäähyllyistä ja nimenomaisesti sen pitkän kohti Etelä-Amerikkaa kurottavan niemekkeen kyljessä.
Arvelinkin seuraavaksi uutisessa tarkoitetun, että Larsen C:n lämpötila on noussut nopeasti. Onneksi GISS:in sivustolla on oikein oma lämpötilasarja myös Larsenille, josta asian voi tarkistaa helposti. Seuraava kuvakaappaus on siis Larsenin lämpötilasarjasta GISS:in sivustolta.
Mitenkäs se menikään. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näppäimistöni jäätyi.
Näppäimistöni toimintakyvyn palauduttua etsin vielä kolmatta lämpötilasarjaa tuolta alueella ja löysin Faraday-aikasarjan. Se on mitattu samalta niemimaalta ja osoittaa lämpötilan tosiaan nousseen, mutta vain 1990-luvulle asti. Sen jälkeen ilman lämpötila näyttää vakiiintuneen myös Faradaylla. Lisätään nyt tähän kuva vielä siitäkin.
Minusta on jännittävä huomata, kuinka kahden varsin lähellä toisiaan (noin 200 km) sijaitsevan mittausaseman lämpötilatiedot voivat poiketa niin hurjasti (noin kymmenen astetta) kuin kaksi edelle kopioimaani kuvaa osoittavat.
Yksinkertainen selitys lienee meren vaikutus, joka poikkeaa merkittävästi Larsenin ja Faradayn mittareiden sijoituspaikoissa. Tai sitten toisen aikasarjan lukuja on korjailtu jälkikäteen.
Vieläkin jähmeällä näppäimistöllä on tähän lopuksi kuitenkin todettava, että Helsingin Sanomain tiedetoimittaja ja mahdollisesti myös uutisen lähde Cryosphere näyttävät siis harrastaneen varsinaista laatujournalismia. Valitettavasti se ei viime aikoina ole ollut harvinaista ilmastosta puhuttaessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilmaston lämepenemiseen
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Tulevan hallituksen maahanmuuttolinjaukset on tuotu julkisuuteen. Kokonaisuutena minusta näyttää, että kansa sai vastinetta äänilleen. Mutta sallittakoon minullekin muutama kommentti.
Hallitus sanoo edistävänsä Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa. Näin pitääkin olla.
Minusta oli yllättävää, että hallitus heti aluksi mainitsee kannustavansa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Oletan, että se tässä yhteydessä poistaa myös Ylen toimintaperiaatteista siellä olleen pölyttyneen vaatimuksen "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta".
Hallitus sanoo edistävänsä Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa. Näin pitääkin olla.
Minusta oli yllättävää, että hallitus heti aluksi mainitsee kannustavansa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Oletan, että se tässä yhteydessä poistaa myös Ylen toimintaperiaatteista siellä olleen pölyttyneen vaatimuksen "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta".
Hauska oli myös huomata, että maahanmuuton kustannukset ja vaikutukset yhteiskuntaamme lopultakin selvitetään kunnolla. Tämä on välttämätöntä, jotta jatkossa maamme maahanmuuttopolitiikasta voidaan muotoilla koko kansan edun mukaista.
Humanitaarisen maahanmuuton osalta oli hiukan yllättävää, että kiintiöpakolaisten määrää ei palautettu paria viime vuotta edeltävälle tasolle. Toisaalta rikollisista ja turvapaikkaa tarvitsemattomista luvataan hankkiutua eroon nopeasti sekä turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyssä pyritään ehkäisemään väärinkäytöksiä. Mikäli näissä onnistutaan, tulee myös tänne pyrkijöiden määrä todennäköisesti supistumaan huomattavasti nykyisestä.
Työperäistä maahanmuuttoa edistetään ja paljon puhetta aiheuttanutta työvoiman tarveharkintaa jatketaan pääsääntöisesti nykykäytännön mukaisesti, joskin työvoimatarpeita nykyistä paremmin ymmärtäen. Työehtosopimusten noudattaminen mainitaan erikseen, mikä toivottavasti vähentää halpatyövoiman virtaa maahamme.
Kotoutuskäytäntöihinkin halutaan lisää tehoa. Erityisesti on mainittu kielitaito ja lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen. Jälkimmäinen on näistä tärkein, sillä sen seurauksena vältettäneen monen tiettyihin uskonnollis-etnisiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien nuorten syrjäytymistä ja pienennetään heidän radikalisoitumisriskiänsä. Samojen maahanmuuttajaryhmien kannalta on tärkeää, että kouluttamattomien naisten kotouttamiseen kiinnitetään huomiota - tällä tulee olemaan valtava merkitys heidän perheidensä integroitumiselle.
Opiskelijoiden osalta lopetetaan ilmainen palvelu ulkomaisille ja otetaan käyttöön lukukausimaksut EU‐ ja ETA –alueiden ulkopuolelta tuleville. Samalla pyritään täällä opiskelleita houkuttelemaan maahan jäämiseen. Tämä on sinänsä oikein, mutta aivan kaikkien ulkomailta tulleiden Suomeen työllistymiselle ei taida olla edellytyksiä - ainakin oman kokemukseni mukaan nykyisin ulkomailta tulleiden opiskelijoiden laatu on huomattavan vaihteleva ulottuen huippuälykkäistä ja päätyen täysin toivottomiin tapauksiin.
Minusta Juho Eerolan johdolla tehty linjauspaperi on siis kokonaisuutena aivan erinomainen. Mikä parasta, siinä esiintyy erittäin oivaltavia ideoita, joiden toteutuessa käytännön tasolla saattaa maahanmuuttokin tulevaisuudessa jakaa suomalaisia nykyistä vähemmän. Se jos mikä parantaa myös maahanmuuttajien tilannetta maassamme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Nyt näyttäisi tapahtuvan se, mitä toivoinkin. Yksi viime vuosien pahimmista pedofiilitappajaraiskaajista eli Suomessa vaikuttava somalialainen Abdigadir Osman Hussein saattaa sittenkin joutua lusimaan myös jatkossa.
Näin siksi, että Yleisradion ja Helsingin Sanomien mukaan rikosseuraamusvirasto aikoo valittaa hovioikeuden käsittämättömästä päätöksestä vapauttaa yksi Suomen vaarallisimmista miehistä. Ylen ja HS:n uutisoinnissa on tosin se omituinen piirre, ettei Abdigarista mainita sen enempää nimeä kuin etnistä viiteryhmääkään. Jälkimmäisen mediatalon suhteen joudun siis pettymään siinä uskossa ja toivossa, jonka suomalaisen raiskaajan Konsta Petteri Niemen nimen esilletuominen minussa aiheutti.
Nyt nähdystä salaperäisestä uutisoinnista voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että sekä verovaroin toimiva että maan johtava kaupallinen mediatalo uskovat edelleen tietojen pimittämiseen ja katsojiensa/kuuntelijoidensa/lukijoidensa halveksimiseen.
Koska Abdigadirin nimi on ollut julkisuudessa jo aiemmin, tuntuu näiden mediatalojen salailumentaliteetti tällä kertaa tavallistakin oudommalta. Aivan kuin ne toivoisivat ihmisten sekoittavan mielessään Abdigardirin pari päivää sitten uutisissa esiintyneeseen Konsta Petteriin, jolloin syntyvä disinformaatio hämärtäisi näiden mielissä Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan ikävän kovaa hintaa?
Tässä tilanteessa toivon nykyisen eduskunnan tulevan hallituksen aloitteesta määräävän Ylelle velvoitteen avoimesta ja rehellisestä tiedottamisesta. Helsingin Sanomien osalta taas toivon maksavien ihmisten äänestävän jaloillaan huomatessaan maksavansa propagandasta sen sijaan, että saisivat nauttia avoimesta tiedonvälityksestä myös maahanmuuttajien osalta.
Mutta esiintyy suomalaisessa tiedonvälityksessä pyrkimystä rehellisyyteenkin. Esimerkiksi Iltalehti kertoo tapauksesta avoimesti. Samoin MTV3-kanava.
Nämä mediat ovat muutenkin viime aikoina osoittaneet useasti samantyyppistä rehellisyyttä, joten toivon kuluttajien iltapäivälehteä tai TV:n uutislähetystä valitessaan osaavan löytää tiedonvälittäjän propagandatuutin sijasta. Ehkäpä koko yhteiskuntamme muuttuu näin toimien hiukan avoimemmaksi ja rehellisemmäksi.
Abdigadirista vielä sen verran, että vaikka tämä vapautuisi, osoitettaisiin hänelle uusi koti Somaliasta. Näin siksi, ettei Suomi ole myöntänyt hänelle kansalaisuutta.
Tämän menettelyn toivoisi tulevan käyttöön kaikkien sellaisten ulkomaalaisten kohdalla, jotka ovat syyllistyneet vakaviin tai toistuviin rikollisiin. Eduskunta saakin pian käsiteltäväkseen asiaa koskevan kansalaisaloitteen: sitä käsiteltäessä on syytä seurata kuka kansanedustajistamme kannattaa aloitetta ja kuka sen sijaan tahtoo ulkomaalaisten rikollisten terrorisoivan kanssaihmisiään Suomessa myös tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
Näin siksi, että Yleisradion ja Helsingin Sanomien mukaan rikosseuraamusvirasto aikoo valittaa hovioikeuden käsittämättömästä päätöksestä vapauttaa yksi Suomen vaarallisimmista miehistä. Ylen ja HS:n uutisoinnissa on tosin se omituinen piirre, ettei Abdigarista mainita sen enempää nimeä kuin etnistä viiteryhmääkään. Jälkimmäisen mediatalon suhteen joudun siis pettymään siinä uskossa ja toivossa, jonka suomalaisen raiskaajan Konsta Petteri Niemen nimen esilletuominen minussa aiheutti.
Nyt nähdystä salaperäisestä uutisoinnista voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että sekä verovaroin toimiva että maan johtava kaupallinen mediatalo uskovat edelleen tietojen pimittämiseen ja katsojiensa/kuuntelijoidensa/lukijoidensa halveksimiseen.
Koska Abdigadirin nimi on ollut julkisuudessa jo aiemmin, tuntuu näiden mediatalojen salailumentaliteetti tällä kertaa tavallistakin oudommalta. Aivan kuin ne toivoisivat ihmisten sekoittavan mielessään Abdigardirin pari päivää sitten uutisissa esiintyneeseen Konsta Petteriin, jolloin syntyvä disinformaatio hämärtäisi näiden mielissä Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan ikävän kovaa hintaa?
Tässä tilanteessa toivon nykyisen eduskunnan tulevan hallituksen aloitteesta määräävän Ylelle velvoitteen avoimesta ja rehellisestä tiedottamisesta. Helsingin Sanomien osalta taas toivon maksavien ihmisten äänestävän jaloillaan huomatessaan maksavansa propagandasta sen sijaan, että saisivat nauttia avoimesta tiedonvälityksestä myös maahanmuuttajien osalta.
Mutta esiintyy suomalaisessa tiedonvälityksessä pyrkimystä rehellisyyteenkin. Esimerkiksi Iltalehti kertoo tapauksesta avoimesti. Samoin MTV3-kanava.
Nämä mediat ovat muutenkin viime aikoina osoittaneet useasti samantyyppistä rehellisyyttä, joten toivon kuluttajien iltapäivälehteä tai TV:n uutislähetystä valitessaan osaavan löytää tiedonvälittäjän propagandatuutin sijasta. Ehkäpä koko yhteiskuntamme muuttuu näin toimien hiukan avoimemmaksi ja rehellisemmäksi.
Abdigadirista vielä sen verran, että vaikka tämä vapautuisi, osoitettaisiin hänelle uusi koti Somaliasta. Näin siksi, ettei Suomi ole myöntänyt hänelle kansalaisuutta.
Tämän menettelyn toivoisi tulevan käyttöön kaikkien sellaisten ulkomaalaisten kohdalla, jotka ovat syyllistyneet vakaviin tai toistuviin rikollisiin. Eduskunta saakin pian käsiteltäväkseen asiaa koskevan kansalaisaloitteen: sitä käsiteltäessä on syytä seurata kuka kansanedustajistamme kannattaa aloitetta ja kuka sen sijaan tahtoo ulkomaalaisten rikollisten terrorisoivan kanssaihmisiään Suomessa myös tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
tiistai 12. toukokuuta 2015
Nyt on tekemisen meininki!
Päivän paras uutinen taitaa kertoa nuorten innosta työllistää itsensä yrittäjiksi. Taustalla on kesätöiden saamisen vaikeus, joten monet teini-ikäiset ovat päättäneet työllistää itsensä esimerkiksi hanttihommiin facebookin kautta - siis siivousta tai jotain muuta vastaavaa hommaa. Näin nykynuoristamme omatoimisia aikuisia, jollaisilla on eväät nostaa Suomi ennennäkemättömään hyvinvointiin.
Toiseksi paras uutinen kertoo hallitusneuvotteluista. Sen mukaan kolmen puolueen neuvottelijat lupaavat yhteiskuntamme menoon isoja muutoksia. Tämä on hyvä, sillä Kataisen/Stubbin kaudella hallitustyö ainakin talouskehityksen kautta tarkasteltuna oli kerrassaan kelvotonta.
Eikä kahta ilman kolmatta. Fiskars ostaa maailmalta melkein itsensä kokoisen kuluttajatuoteyrityksen, minkä seurauksena sen myyntilistalle tulevat mm. Britannian kuningashuoneen keittiöhankinnat. Näin Ehrnroothien jo ennestään kansainvälisen tason sukuyhtiöstä tulee alallaan yksi maailman suurimmista pelureista.
Kaikkia kolmea edelle kirjaamaani uutista yhdistää se, että ne osoittavat Suomesta löytyvän kaikilta tasoilta sellaista rohkeutta ja asennetta, mitä tarvitaan nykyisen talouslaman selättämisessä ja tulevaisuutemme rakentamisessa. Kun nuoret oppivat itse ottamaan vastuun omasta työpaikastaan, johtaa se suurella todennäköisyydellä yrittäjähenkiseen tulevaisuuteen - ja juuri sitähän pohjoismaisen sosiaalidemokratian passivoima Suomi nykyisessä tilanteessaan tarvitsee.
Samaan suuntaan osoittaa se, että kolmen tulevan hallituspuolueen yksi yhteinen tavoite on ollut madaltaa yrittämisen ja työllistämisen kynnystä maassamme. Oletan, että yksimielisyys johtaa myös sellaisiin tekoihin, joilla on merkitystä.
Eikä liene kaukaa haettu, että nyt pikkubisneksiä aloittavista nuorista löytyvät ne, jotka käyttävät muutokset hyväkseen. Meidät vanhemmathan on jo ehditty kesyttämään etujärjestöjen säätelemään työelämään, ellei peräti julkisen sektorin paperinsiirtelyyn ja pilkunviilaukseen.
Sen sijaan Fiskarsin hankinnassa on se ikävä puoli, että investointi valuttaa kotimaista pääomaa ulkomaille. Siksi se ei nouse Äänekosken biotuotetehtaan tasolle suomalaisena talousuutisena.
Pidän uutista kuitenkin erittäin positiivisena, koska kyseessä on kasvollisen rahan sukuyhtiö. Siksi yritysosto johtanee varsin lyhyellä aikavälillä rahavirtaan kansainvälisiltä markkinoilta suomalaisille omistajille.
Syntyvää rahavirtaa monin verroin tärkeämpää on kuitenkin Fiskarsin ja Ehrnroothien esimerkki niille nuorille yrittäjille, joiden maailmankuvassa jopa koko maailman valloittaminen on vielä mahdollista. Sen sijaan, että se näyttäisi esteitä täynnä olevalta ja valmiiksi rakennetulta sääntöviidakolta kuten niin monien vanhempien silmissä.
Ja eihän nuorten usko omiin sarviinsa ole katteetonta, sillä onhan ennakkoluulottomuus tuottanut ennemminkin menestystarinoita vaikkapa pelimaailmassa, musiikkiviennissä tai vapaa-ajan bisneksessä. Ilman uskoa itseensä ja ideoihinsa, rohkeutta, raakaa työtä, järjen käyttöä ja ripausta onnea se ei kuitenkaan tapahdu.
Toivotan tällä kirjoituksella siis menestystä kaikille suomalaisille nuorille, maamme suurille ja pienille yrityksille sekä Suomen tulevalle hallitukselle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saate hallitusneuvottelijoille
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Pyttipannuprotestista tuottajien omaan aktiivisuuteen
Toiseksi paras uutinen kertoo hallitusneuvotteluista. Sen mukaan kolmen puolueen neuvottelijat lupaavat yhteiskuntamme menoon isoja muutoksia. Tämä on hyvä, sillä Kataisen/Stubbin kaudella hallitustyö ainakin talouskehityksen kautta tarkasteltuna oli kerrassaan kelvotonta.
Eikä kahta ilman kolmatta. Fiskars ostaa maailmalta melkein itsensä kokoisen kuluttajatuoteyrityksen, minkä seurauksena sen myyntilistalle tulevat mm. Britannian kuningashuoneen keittiöhankinnat. Näin Ehrnroothien jo ennestään kansainvälisen tason sukuyhtiöstä tulee alallaan yksi maailman suurimmista pelureista.
* * *
Kaikkia kolmea edelle kirjaamaani uutista yhdistää se, että ne osoittavat Suomesta löytyvän kaikilta tasoilta sellaista rohkeutta ja asennetta, mitä tarvitaan nykyisen talouslaman selättämisessä ja tulevaisuutemme rakentamisessa. Kun nuoret oppivat itse ottamaan vastuun omasta työpaikastaan, johtaa se suurella todennäköisyydellä yrittäjähenkiseen tulevaisuuteen - ja juuri sitähän pohjoismaisen sosiaalidemokratian passivoima Suomi nykyisessä tilanteessaan tarvitsee.
Samaan suuntaan osoittaa se, että kolmen tulevan hallituspuolueen yksi yhteinen tavoite on ollut madaltaa yrittämisen ja työllistämisen kynnystä maassamme. Oletan, että yksimielisyys johtaa myös sellaisiin tekoihin, joilla on merkitystä.
Eikä liene kaukaa haettu, että nyt pikkubisneksiä aloittavista nuorista löytyvät ne, jotka käyttävät muutokset hyväkseen. Meidät vanhemmathan on jo ehditty kesyttämään etujärjestöjen säätelemään työelämään, ellei peräti julkisen sektorin paperinsiirtelyyn ja pilkunviilaukseen.
Sen sijaan Fiskarsin hankinnassa on se ikävä puoli, että investointi valuttaa kotimaista pääomaa ulkomaille. Siksi se ei nouse Äänekosken biotuotetehtaan tasolle suomalaisena talousuutisena.
Pidän uutista kuitenkin erittäin positiivisena, koska kyseessä on kasvollisen rahan sukuyhtiö. Siksi yritysosto johtanee varsin lyhyellä aikavälillä rahavirtaan kansainvälisiltä markkinoilta suomalaisille omistajille.
Syntyvää rahavirtaa monin verroin tärkeämpää on kuitenkin Fiskarsin ja Ehrnroothien esimerkki niille nuorille yrittäjille, joiden maailmankuvassa jopa koko maailman valloittaminen on vielä mahdollista. Sen sijaan, että se näyttäisi esteitä täynnä olevalta ja valmiiksi rakennetulta sääntöviidakolta kuten niin monien vanhempien silmissä.
Ja eihän nuorten usko omiin sarviinsa ole katteetonta, sillä onhan ennakkoluulottomuus tuottanut ennemminkin menestystarinoita vaikkapa pelimaailmassa, musiikkiviennissä tai vapaa-ajan bisneksessä. Ilman uskoa itseensä ja ideoihinsa, rohkeutta, raakaa työtä, järjen käyttöä ja ripausta onnea se ei kuitenkaan tapahdu.
Toivotan tällä kirjoituksella siis menestystä kaikille suomalaisille nuorille, maamme suurille ja pienille yrityksille sekä Suomen tulevalle hallitukselle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saate hallitusneuvottelijoille
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Pyttipannuprotestista tuottajien omaan aktiivisuuteen
maanantai 11. toukokuuta 2015
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia
Yle uutisoi 10 vuoden tuomion saaneesta lahtelaismiehestä, joka oli raiskatessaan saattanut uhrinsa hengenvaaraan ja aiheuttanut tälle hapenpuutteen vuoksi aivovamman. Juttu on julkistettu tuomiolauselmaa lukuun ottamatta salaiseksi.
Saman uutisen löysin myös Ilta-Sanomien nettisivulta. Siinäkin raiskaajan kerrottiin olevan lahtelainen ja oikeuden julistaneen tuomion salaiseksi 60 vuoden ajaksi.
Edelle kirjaamani uutisoinnin perusteella melkein jokainen median yleistä uutisointilinjaa seurannut ihminen lienee olettanut salaperäisen raiskaajan olleen maahanmuuttaja. Tämä johtuu siitä, että valtamedialla on - ainakin internetissä yleisen käsityksen mukaan - taipumus jättää maahanmuuttajarikollisten nimet mainitsematta uutisissaan.
Tällä kertaa maahanmuuttajien syyttäminen rikoksesta on kuitenkin aiheetonta, sillä Etelä-Suomen Sanomat on kertonut jo kaksi päivää sitten raiskaajan nimen: se on Konsta Petteri Niemi eli kyseessä lienee kantasuomalainen väkivaltarikollinen, jonka saaman tuomion lyhyyttä voi vain ihmetellä.
Koska rasismin väitetään Suomessa lisääntyneen viime aikoina niin, että jopa kanadalaiset ohjaajat ovat kiinnostuneet siitä, olisi varmaankin kaikkien kannalta hyvä, jos rikosuutisoinnissa pyrittäisiin aina ja rikollisten etnisestä taustasta riippumatta avoimuuteen tekijöiden viiteryhmän suhteen. Tämä vähentäisi spekulointia tekijöiden taustasta ja olisi siten omiaan vähentämään mahdollista rasismia.
Samalla kansalaiset saisivat omalle maahanmuuttoon liittyvälle mielipiteenmuodostamiselleen nykyistä oikeammat lähtötiedot, mikä sekin epäilemättä vähentäisi mahdollisesti perusteetonta muukalaisvihaa. Ja olisihan avoin uutisointi jo periaatteessakin länsimaisen yhteiskunnan periaatteiden mukaista.
JK kello 17.41: mielenkiintoista kyllä, Ilta-Sanomien uutisessa kerrotaan tällä hetkellä tekijän nimi (toisin kuin jutun kirjoittaessani), kuten edelle tekemästäni linkistä painamalla ilmenee. Hienoa, että lehti päätti siirtyä avoimuuden aikaan. Rikollisen nimi näkyy myös HS:n uutisoinnissa, joka on julkaistu kello 17.14. Uskon ja toivon Sanoma Oy:n jatkavan samalla linjalla myös jatkossa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hesari muuntelee totuutta jälleen
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
HS jatkaa propagandaansa katkeraan loppuun asti
Saman uutisen löysin myös Ilta-Sanomien nettisivulta. Siinäkin raiskaajan kerrottiin olevan lahtelainen ja oikeuden julistaneen tuomion salaiseksi 60 vuoden ajaksi.
Edelle kirjaamani uutisoinnin perusteella melkein jokainen median yleistä uutisointilinjaa seurannut ihminen lienee olettanut salaperäisen raiskaajan olleen maahanmuuttaja. Tämä johtuu siitä, että valtamedialla on - ainakin internetissä yleisen käsityksen mukaan - taipumus jättää maahanmuuttajarikollisten nimet mainitsematta uutisissaan.
Tällä kertaa maahanmuuttajien syyttäminen rikoksesta on kuitenkin aiheetonta, sillä Etelä-Suomen Sanomat on kertonut jo kaksi päivää sitten raiskaajan nimen: se on Konsta Petteri Niemi eli kyseessä lienee kantasuomalainen väkivaltarikollinen, jonka saaman tuomion lyhyyttä voi vain ihmetellä.
Koska rasismin väitetään Suomessa lisääntyneen viime aikoina niin, että jopa kanadalaiset ohjaajat ovat kiinnostuneet siitä, olisi varmaankin kaikkien kannalta hyvä, jos rikosuutisoinnissa pyrittäisiin aina ja rikollisten etnisestä taustasta riippumatta avoimuuteen tekijöiden viiteryhmän suhteen. Tämä vähentäisi spekulointia tekijöiden taustasta ja olisi siten omiaan vähentämään mahdollista rasismia.
Samalla kansalaiset saisivat omalle maahanmuuttoon liittyvälle mielipiteenmuodostamiselleen nykyistä oikeammat lähtötiedot, mikä sekin epäilemättä vähentäisi mahdollisesti perusteetonta muukalaisvihaa. Ja olisihan avoin uutisointi jo periaatteessakin länsimaisen yhteiskunnan periaatteiden mukaista.
JK kello 17.41: mielenkiintoista kyllä, Ilta-Sanomien uutisessa kerrotaan tällä hetkellä tekijän nimi (toisin kuin jutun kirjoittaessani), kuten edelle tekemästäni linkistä painamalla ilmenee. Hienoa, että lehti päätti siirtyä avoimuuden aikaan. Rikollisen nimi näkyy myös HS:n uutisoinnissa, joka on julkaistu kello 17.14. Uskon ja toivon Sanoma Oy:n jatkavan samalla linjalla myös jatkossa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hesari muuntelee totuutta jälleen
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
HS jatkaa propagandaansa katkeraan loppuun asti
EU-komissio tarjoaa taakanjaon siementä
EU päättää keskiviikkona siitä, ryhdytäänkö turvapaikanhakijoita jakamaan eri jäsenmaiden välillä. Jakokriteereinä käytettäisiin komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin mukaan väkiluvun, BKT:n, työttömyysprosentin ja jo aiemmin vastaanotettujen tulijoiden perusteella.
Edelle kirjattujen kriteerien perusteella Suomi olisi saamassa leijonanosan jaettavasta rikkaudesta, koska meillä on kohtuullisen korkeaan elintasoon nähden vähäinen määrä pakolaisia. HS:n juttu ei mainitse, huomioidaanko yhtenä jakoperusteena myös pinta-ala: jos niin tehdään tulisi osuudestamme suorastaan veret seisauttava.
Junckerin ehdotuksen mukaan jaettavien ihmisten määrä olisi vain 20 000. Tämä on tietenkin vain pieni pisara kaikista, sillä Eurooppaan pyrkii vuosittain useita satoja tuhansia ihmisiä.
Siten ei liene vaikea arvata, että kun pää on saatua auki, lähdetään pakkosijoitettavien ihmisten määrää kasvattamaan, kunnes saavutetaan tasapaino tulijoiden määrän ja pakkosijoitusmaiden välillä. Tällöin myös Suomeen suuntautuva turvapaikanhakijavirta kasvaisi oleellisesti nykyisestä viidestä tuhannesta.
Oma lukunsa ovat ne maat, joiden elintaso ja siis myös sosiaaliturva ovat meihin verrattuna alhaiset. Jussi Halla-aho on kertonut, että esimerkiksi Puola tarjosi turvapaikan 75 Maltaan saapuneelle pakolaiselle. Vain kahdeksan tarttui koukkuun, ja hekin lähtivät maasta kuuden kuukauden kuluessa.
Siten on selvää, että heikon sosiaaliturvan maihin pakkosijoitettavat ihmiset tulisivat myös uuden EU:n taakanjakomallin aikana siirtymään paremman elintason tarjoaviin jäsenmaihin. Osittain myös Suomeen.
Alussa linkittämäni artikkelin mukaan EU:ssa taakanjakkoa vastustaa mm. Unkarin pääministeri Victor Orbán. Toivottavasti myös suomalaispoliitikot osaavat ottaa tässä tilanteessa järjen käteensä ja liittyä samaan joukkoon.
Se olisi sekä kansan tahto, että Suomen etu, jonka merkitys korostuu nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Päinvastainen kanta syöksisi maamme sellaiselle kehitysuralle, jonka päässä olisi tasa-arvoisen ja avoimen suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen etnisesti ja taloudellisesti jakautuneeksi, osin suljetuksi monikulttuurivaltioksi.
Siis vähän sellaiseksi kuin tämän päivän Etelä-Afrikka, missä vauraat ihmiset elävät omaa elämäänsä muurien ja vartjioiden muusta maasta eristämänä. Sellainen kehitys on jo käynnissä Ruotsissa, joka on pitänyt ovensa avoimena kaikenlaisille tulijoille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijat haastavat hallitusneuvotteluiden sopeuttamisohjelman
Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkavaatimukset vastaavat suomalaisten näkemyksiä
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua
Edelle kirjattujen kriteerien perusteella Suomi olisi saamassa leijonanosan jaettavasta rikkaudesta, koska meillä on kohtuullisen korkeaan elintasoon nähden vähäinen määrä pakolaisia. HS:n juttu ei mainitse, huomioidaanko yhtenä jakoperusteena myös pinta-ala: jos niin tehdään tulisi osuudestamme suorastaan veret seisauttava.
Junckerin ehdotuksen mukaan jaettavien ihmisten määrä olisi vain 20 000. Tämä on tietenkin vain pieni pisara kaikista, sillä Eurooppaan pyrkii vuosittain useita satoja tuhansia ihmisiä.
Siten ei liene vaikea arvata, että kun pää on saatua auki, lähdetään pakkosijoitettavien ihmisten määrää kasvattamaan, kunnes saavutetaan tasapaino tulijoiden määrän ja pakkosijoitusmaiden välillä. Tällöin myös Suomeen suuntautuva turvapaikanhakijavirta kasvaisi oleellisesti nykyisestä viidestä tuhannesta.
Oma lukunsa ovat ne maat, joiden elintaso ja siis myös sosiaaliturva ovat meihin verrattuna alhaiset. Jussi Halla-aho on kertonut, että esimerkiksi Puola tarjosi turvapaikan 75 Maltaan saapuneelle pakolaiselle. Vain kahdeksan tarttui koukkuun, ja hekin lähtivät maasta kuuden kuukauden kuluessa.
Siten on selvää, että heikon sosiaaliturvan maihin pakkosijoitettavat ihmiset tulisivat myös uuden EU:n taakanjakomallin aikana siirtymään paremman elintason tarjoaviin jäsenmaihin. Osittain myös Suomeen.
Alussa linkittämäni artikkelin mukaan EU:ssa taakanjakkoa vastustaa mm. Unkarin pääministeri Victor Orbán. Toivottavasti myös suomalaispoliitikot osaavat ottaa tässä tilanteessa järjen käteensä ja liittyä samaan joukkoon.
Se olisi sekä kansan tahto, että Suomen etu, jonka merkitys korostuu nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Päinvastainen kanta syöksisi maamme sellaiselle kehitysuralle, jonka päässä olisi tasa-arvoisen ja avoimen suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen etnisesti ja taloudellisesti jakautuneeksi, osin suljetuksi monikulttuurivaltioksi.
Siis vähän sellaiseksi kuin tämän päivän Etelä-Afrikka, missä vauraat ihmiset elävät omaa elämäänsä muurien ja vartjioiden muusta maasta eristämänä. Sellainen kehitys on jo käynnissä Ruotsissa, joka on pitänyt ovensa avoimena kaikenlaisille tulijoille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijat haastavat hallitusneuvotteluiden sopeuttamisohjelman
Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkavaatimukset vastaavat suomalaisten näkemyksiä
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua