Viime vuosina ainakin tämän professorin työpäivästä yhä suurempi osa on kulunut tutkimuksen sijasta kaikenlaisiin hallinnollisiin hömpötyksiin. Niinpä tieteen seuraaminen ja sen tekeminen työaikana käy yhä vaikeammaksi.
Tästä johtuen eilinen lauantai-ilta kului uuteen tieteelliseen kirjallisuuteen perehtyen. Joukkoon sattui yksi tieteestä yleisesti raportoivan Science-lehden uutinen (tiedote), joka jäi askarruttamaan mieltäni niin, että päätin kirjoittaa siitä arvoisille blogini lukijoillekin tänä aamuna. Sen mukaan vuonna 2013 Etelä-Italiasta löytyi syy oliiviviljelmiä riivaavalle kasvitaudille.
Se oli Xylella fastidiosa -niminen bakteeri, jonka on aiemmin tiedetty aiheuttavan tuhoa Costa Ricassa. Sieltä se saapui Italiaan koristekasvikaupan mukana ja on viime lokakuuhun mennessä levinnyt kaskaiden avustamana 23 000 hehtaarin alalle eteläisessä Italiassa.
Tuhon seurauksena muinaisten roomalaisten jälkeläiset ovat päättäneet käyttää 13 miljoonaa euroa taudin pysäyttämiseen. Suunnitelmiin kuuluu mm. koko nimimaan läpi menevä kolmen kilometrin levyinen puskurivyöhyke, jonka alueelta hävitetään kaikki oliivipuut. Näin kaskaat eivät pääsisi levittämään tuhoisaa bakteeria kohti pohjoista.
En kuitenkaan kirjoittanut tätä juttua kertoakseni kansainvälisen kasvikaupan haitoista, joista olen kirjoittanut aiemminkin ja joista on muutenkin saatavana tietoa (esimerkki, toinen ja kolmas). Sen sijaan blogikirjoitukselle tarjosi aiheen uutisen lopussa kerrottu ympäristöihmisten mielenlaatua kuvaava tieto. He ovat nimittäin ryhtyneet tiukasti vastustamaan viranomaisten toimia kasvitautiepidemian pysäyttämiseksi.
Tarkemmin sanoen he vastustavat terveiden oliivipuiden hävittämistä suunnitellulta puskurivyöhykkeeltä. Tämän oikeuttaakseen he ovat kieltäneet bakteerin osuuden taudin aiheuttajana ja väittäneet oliivipuiden heikon terveydentilan johtuvan paikallisista tuhonaiheuttajista, vaikka Xylella-bakteerin syyllisyys tautiin on osoitettu tartuntakokein ja 80% sairastuneilta oliiviviljelmiltä pyydetyistä kaskaista kantaa mukanaan bakteeria.
Toisin sanoen Italian sinänsä surullinen oliiviuutinen sisältää oikein kauniin esimerkin siitä, kuinka ympäristöuskovaisen (siinä kuin muidenkin uskovaisten) mielessä aate ajaa ohi kaikkien tosiasioiden. Ja tällä tavoin he itse tulevat tavoitelleeksi oman aatteensa kannalta tuhoisaa kehityskulkua. Tässä tapauksessa siis kaikkien italialaisten ja viime kädessä muidenkin eurooppalaisten oliivipuiden joutumista amerikkalaisperäisen bakteerin kynsiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Perunarutto kulkee ihmisen mukana
JK Tähän kirjoitukseen liittyen tuli vielä jälkikäteen mieleen tämä oravatarina, jossa kerroin eläinsuojelijoiden saattaneen teoillaan Euroopan alkuperäisen oravalajin (siis suomalaisenkin oravan) sukupuuttoriskiin estäessään amerikkalaisen sinänsä kovin söpön harmaaoravan hävittämisen Italiasta silloin kuin se vielä oli mahdollista.
Professorin kirjoituksessa ei mainita syitä ja motiiveja vihreiden toiminnalle, mutta vastaavista tapauksista johtamalla pidän todennäköisenä sitä, että siinä on kyseessä toiminta, jota nimittäisin symboliseksi monistamiseksi. Se tarkoittaa sitä, että omaa ideologiaa ja politiikkaa pyritään vahvistamaan omassa ja muiden mielissä, vahvistamaan niitä yhteiskunnassa ja politiikassa, sillä, että oman ideologian periaatteita sovelletaan kaikkeen ja kaikki tulkitaan niiden kautta. Kun vihreät esim. kannattavat massiivista maahanmuuttoa ja suhtautuvat positiivisesti kaikkeen etniseen toiseuteen, he haluavat monistaa tämän periaatteen myös kotoperäisiä oravia syrjäyttävien oravien ja kasvitautien maahanmuuttoon. Kannattamalla niiden vapaata maahanmuuttoa ja leviämistä vihreät osoittavat symbolisesti muille, että he eivät syrji, vierasta eivätkä vastusta ongelmallisia, tuhoavia ja vieraita lajeja, päinvastoin he kannattavat niitä ja pyrkivät poistamaan kaikki esteet niiden maahanmuuton ja leviämisen tieltä. Vihreät välittävät globaalisti kaikesta mitä maailmassa on, he ovat hyväntahtoisia kaikkea maailmassa olevaa kohtaan, myös sellaisia asioita kohtaan joista muut eivät välitä, joita muut vastustavat ja/tai inhoavat, joita muut vierastavat ja torjuvat. Vihreät osoittavat tällä moraalista ylemmyyttään ja hyvyyttään, erottautumistaan niistä, joilla on lokaalit kiintymyksen kohteet, globaalia huolenpitoaan, kelpoisuuttaan kaiken maailmassa olevan hallitsijoiksi. Tämän rinnalla sillä, että heidän kannattamillaan asioilla on tuhoisia ja haitallisia vaikutuksia, ei ole mitään merkitystä. Vihreät ovat jo aikoja sitten irtautuneet reaalitodellisuudesta.
VastaaPoistaVihreät edustavat tyypillisimmillään suhteellisen yksinäistä urbaania nuorta sinkkunaista, atomisoitua ihmistä kaupunkien väenpaljouden keskellä, jolla on voimakas halu sosiaalisuuteen, mutta joka ei omien luonteenpiirteidensä, arvoliberalisminsa ja muiden itsensä kaltaisten takia kykene sellaiseen kunnolla, ei kykene tyydyttävään ja aitoon sosiaalisuuteen. Vaihtoehdoksi jää narsistinen korostettu itsensä ja "sosiaalisuutensa" mainostaminen internetissä, virtuaalisen huomion hakeminen, virtuaalisten tykkäämisten ja arvostuksen hakeminen, jotka ovat vääristynyttä sosiaalisuutta; katsokaa kuinka hyvä minä olen, katsokaa kuinka paljon minä välitän, katsokaa miten paljon parempi ihminen minä olen kuin muut, katsokaa miten sopiva minä olen ystäväksi, kaveriksi ja aviopuolisoksi, katsokaa miten konformistinen minä olen kaiken hyvän suhteen, arvostakaa minua ja tykätkää minusta. He irtautuvat todellisuudesta, ja alkavat kannattaa irrationaalisia ja tuhoisia asioita. Todennäköisesti edes se, että he joutuisivat oman politiikkansa negatiivisten vaikutusten kohteeksi ja alkaisivat pelätä niitä, ei muuttaisi tätä psykologista noidankehää.
Vihreiden ajattelu on paradoksaalisesti puhtaan rationaalisuuden tuote. Kun ihmisiltä puuttuu järkevä uskonto, mikään ei enää pidättele taikauskoa ja irrationaalisuutta, mikään ei enää karsi niitä pois. Sisäiset impulssit saavat vallan ja muuttuvat hallitseviksi.
Ja minä kun olin luullut, että kyseessä on vain tunteen ylivalta järjestä.
PoistaOxfordin ja Cambridgen professori ja filosofi C.S. Lewis käsitteli osuvasti rationaalisuuden ja vaistojen/tunneimpulssien välistä problematiikkaa kirjoituksessa "The Abolition of Man" (kirjoitus on kolmas osa kirjoitussarjasta ja alkaa tuolla otsikolla kun kelaa sivua vähän yli puolivälin):
Poistahttp://archive.org/stream/TheAbolitionOfMan_229/C.s.Lewis-TheAbolitionOfMan_djvu.txt
Aikamoinen ongelma, tuollainen on yksi keino mutta voi olla että ei riitä. Kaskaat ja bakteerit liikkuvat niin monilla tavoin.
VastaaPoistaAinakaan Italian viranomaisia ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Toisaalta taitaa käydä niin, että joku ihminen kuljettaa bakteerin tavalla tai toisella puskurivyöhykkeen pohjoispuolelle.
Poista