Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus

Viime aikoina on mediassa kirjoitettu paljon sananvapaudesta, koska sitä vastaan on esiintynyt äärimmäisiä hyökkäyksiä. Niiden lista voidaan aloittaa vaikkapa Pim Fortuynin murhasta ja Anders Breivikin hirmuteoista sekä päättää Chralie Hebdoon ja Lars Vilksiin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Etenkin Pariisin iskujen jälkeen ihmiset kaikkialla Euroopassa julistivat olevansa Charlie. Tosin Suomessa Charlieksi julistautuminen on kohdannut odottamattomia vaikeuksia, jotka hämmästyksekseni tarkoittanevat sitä, ettei sananvapaus kiinnostakaan kaikkia ihan aikuisten oikeasti.

Vielä enemmän hämmästyin - suorastaan järkyttyin - lukiessani toimittaja Pirkko Kotirinnan kirjoitusta kohusta, jonka on synnyttänyt mielenosoittajaan kohdistuneen väkivaltaisen hyökkäyksen tehneen naisen kunniaksi suunnitelusta patsasta. Kotirinta oli nimittäin muotoillut seuraavan virkkeen: "en­kä myös­kään oi­kein ym­mär­rä kuo­le­man­lei­re­jä puo­lus­ta­van nat­si­mie­len­osoi­tuk­sen ja su­vait­se­vai­suut­ta puo­lus­ta­van Pri­de-mie­le­no­soi­tuk­sen rin­nas­ta­mis­ta."

Selvennetään siis asiaa toimittaja Kotirinnalle. Tosin ensin on syytä todeta, etten minä hyväksy kuolemanleirejä tai natseja yhtään sen enempää kuin hänkään. Itse asiassa saatan tuomita kuolemanleirit Pirkkoa yksiselitteisemmin, koska tuomitsen myös viime vuosisadalla esiintyneet erilaisten sosialistivallanpitäjien pystyttämät kuolemanleirit, ja pidän niiden pystyttäjien seuraajia aivan yhtä vastenmielisinä kuin uusnatsejakin. 

Sen sijaan, toisin kuin Pirkko Kotirinta, ymmärrän sananvapauden koskevan ihmisen oikeutta tuoda mielipiteensä esiin haluamallaan tavalla niin kauan kuin siihen ei sisälly vahingollisia piirteitä kuten uhkauksia muita ihmisiä kohtaan, väkivaltaa tai toisten omaisuuden hajottamista. Toisin sanoen kaikkien sananvapautta puolustavien ainoa mahdollinen näkemys on se, että myös uusnatseilla on vastenmielisyydestään huolimatta oikeus tuoda esille omat poliittiset tavoitteensa siinä kuin suvaitsevaisuutta puolustavilla homoseksuaaleilla tai aatteensa poliittiset hirmuteot unohtaneilla Marxin seuraajillakin. 

Toisin sanoen "kuolemanleirejä puolustavan natsimielenosoituksen" ja "suvaitsevaisuutta puolustavan Pride-mielenosoituksen" rinnastaminen tarkoittaa vain sananvapauden hyväksymistä ja siihen kohdistuvan väkivallan tuomitsemista. Kotirinnan jutun keskiössä oleva patsahanke puolestaan on suora hyökkäys sekä sananvapautta vastaan että poliittisen väkivallan puolesta. Näin siitä huolimatta, ettei käsilaukkua voi pitää Kalashnikovin veroisena aseena, kuten ei kyynelkaasuakaan.

Voimme siis yhteenvetona todeta, ettei toimittaja Pirkko Kotirinta ole ymmärtänyt sananvapauden syvintä olemusta, eikä siten ole oikeutettu sanomaan "minä olen Charlie". Tosin en tiedä, haluaisiko hän edes sanoa niin. 

Jos tämä teksti kuitenkin sattuisi osumaan toimittajan silmiin, kehotan häntä lukemaan oikein tarkasti blogini mottotekstin. Toivon, että siitä selviää myös hänelle, miksi sananvapaus on koko yhteiskunnan kannalta niin tärkeää. Ja miksi sitä kannattaa puolustaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista
Miksi Yle pimittää jihadistin henkilöllisyyden?
Benin lista mediapolitikoinnin uhrina

Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista

Tänä aamuna olin Erkkomedian lippulaivaa lukiessani erityisen huvittunut. Lehden Perussuomalaisten vastainen vaalikampanjointi kun näyttää ulottuvan jopa lehden tiedesivuille.

Sinne oli toimittaja Niko Kettunen nimittäin kirjoittanut jutun kreikkalaisesta liskosta käyttäen noin kolmanneksen saamastaan palstatilasta verratakseen europarlamentaarikko Jussi Halla-ahoa kirjoituksensa aiheena olevaan liskoon. Ilahtuivatkohan viikon eläimestä aidosti kiinnostuneet lehden tilaajat siitä?

Kuten jo totesin, itse huvituin ja assosioin Kettusen kirjoituksen välittömästi Halla-ahon blogikirjoitukseen vuosien takaa. Silloinhan tämä kirjoitti pohjoismaisista sosiaalidemokraateista selkärangattomina matelijoina seuraavista syistä.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen ulkoministeri Laila Freivalds ja samaa puoluetta edustanut pääministeri Persson eivät olleet pitäneet valehtelua ja perustuslain rikkomista syynä erota hallituksesta. Halla-aho ei edes maininnut Freivaldsin poliittiselta uralta jo aiemmin ministerinpestistä eroamiseen johtaneita talokauppoja, vaikka se olisi vahvistanut hänen havaintoaan Freivaldsin ja tämän ulkoministeriksi nimittäneen Perssonin poliittisesta selkärangattomuudesta.

Myös ruotsalaisella ministeri Mona Sahlinilla, niin ikään demari, meni aikanaan omat ja valtion rahat sekaisin. Tämän seurauksena pääministeri Persson pani hänet hetkeksi jäähylle palauttaakseen myöhemmin takaisin politiikan keskiöön, hallitukseen ja puolueensa puheenjohtajaksi.

Suomessa sosiaalidemokraattien taannoisen puheenjohtajan Ulf Sundqvistin rikosvelat puolestaan mitätöitiin demaritoveri Arja Alhon ja pääministeri Paavo Lipposen yhteistyöllä: näistä Alho oli yhden vaalikauden ajan syrjässä politiikan keskiöstä palatakseen sittemmin takaisin.

* * *

Niko Kettunen osoitti ilmeisesti omasta mielestään toimituksellista oivaltavuutta käyttäessään Halla-ahosta samankaltaista vertausta kuin tämä itse oli käyttänyt sosiaalidemokraateista. Erona näillä kahdella on kuitenkin se, että siinä missä Halla-ahon vertaus johtui sosiaalidemokraattien moneen kertaan nähdyistä ja dokumentoiduista vakaviin väärinkäytöksiin liittyneistä poliittisen vastuun välttelyistä, oli toimittajan motiivina halu mustamaalata europarlamentaarikko tämän esittämän poliittisen näkemyksen takia. Yhtään asiaperustettahan Kettunen ei vertaukselleen maininnut.

Tämä herättää minussa kysymyksen siitä, että mahtaisiko toimittaja Kettunen olla aatteeltaan lähellä sosiaalidemokraatteja? Vai onko Helsingin Sanomien päätoimittaja määrännyt hänet kirjoittamaan kyseisen vertauksen?

Niin tai näin: vaalikamppailu jatkuu ja sen yhtenä osana erkkolainen media tekee kaikkensa vaikuttaakseen vaalikarjan äänestyskäyttäytymiseen. Siinä pelissä ovat näköjään kaikki keinot sallittuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Benin lista mediapolitikoinnin uhrina
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria

Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Yle uutisoi tänään, että "valtaosa Britannian muslimeista ei hyväksy kostotoimia Mohammed-kuvista". Juttua lukiessa paljastuu, että 24 prosenttia saarivaltion islaminuskoisista kuitenkin katsoi väkivallantekojen olevan puolustettavissa.

Viisi prosenttia Britannian asukkaista on muslimeja. Se tarkoittaa, että 64 miljooonan asukkaan saarivaltiossa elää yli 750 000 Allahin seuraajaa, joiden mielestä ihmisten tappaminen pilakuvien takia on puolusteltavissa.

Eikä tässä kaikki, sillä Ylen jutun mukaan vähän suurempi osa eli 27 prosenttia vastaajista ilmoitti pitävänsä ranskalaiseen satiirilehteen tehtyjä iskuja oikeutettuina. Se tekee yli 850 000 tappamisen hyväksyvää islaminuskoista.

* * *

Minusta tässä asiassa uutinen ei ole se, ettei enemmistö muslimeista puolustele silmitöntä väkivaltaa. Sen sijaan uutinen isolla U:lla on kuvien takia tappamisen ymmärtävien järkyttävän suuri määrä.

Niinpä on selvää, että normaalien uutisointikriteerien mukaan juttu olisi pitänyt otsikoida esimerkiksi "Britanniassa lähes miljoona muslimia pitää pilakuvien takia tappamista oikeutettuna" tai "Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia ".

Selvennän näkemystäni seuraavalla ajatusleikillä.

Kuvitellaan, että suomenruotsalaiset nuoret hyökkäisivät tuliasein Suomalaisuuden liiton toimistoon pakkoruotsin poistamisen jälkeen. Tästä innostuneena Yle teettäisi maamme ruotsinkielisen väestön keskuudesta mielipidetiedustelun, jonka mukaan neljännes eli noin 70 000 kielivähemmistöömme kuuluvaa ihmistä pitäisi tekoa puolustettavana ja oikeutettuna.

Otsikoisiko Yle mielipidetiedustelusta tekemänsä uutisen "suurin osa suomenruotsalaisista ei hyväksy kostotoimia pakkoruotsin poistamisen takia"? Enpä usko; enkä usko myöskään tuollaiseen ajatusleikissä kuvaamaani terroritekoon saati mielipidetiedustelun tulokseen. Mutta juuri siksi tulos olisikin uutinen isolla U:lla ja otsikoitaisiin sen mukaisesti.

Olemme siis ison arvoituksen edessä. Miksi muslimeista uutisoidaan eri tavalla kuin muista ihmisistä. Johtuuko se siitä, että muslimeja pidetään lähtökohtaisesti väkivaltaisina? Vai pelätäänkö heidän reaktioitaan? Tai suojellaanko muslimeihin perustuvaa maahanmuuttobisnestä?

Sitä en kuitenkaan halua uskoa, että Ylen toimittajien tarkoituksena olisi edistää islamistiterrosmia salaamalla sen laaja kannatus muslimien keskuudessa. Eihän?

Lopuksi vielä toinen Ylen uutiseen liittyvä ajatusleikki. Jos Suomen muslimeista tappamisen pilakuvien takia hyväksyvien osuus olisi sama kuin Britanniassa, eläisi keskuudessamme noin 15 000 terrorismia oikeutettuna pitävää islaminuskoista. Toivon vilpittömästi, ettei tämäkään ajatusleikki vastaa todellisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle pimittää jihadistin henkilöllisyyden?
Vallankumous Ruotsissa?
Huonot imaamit kuriin!

Miksi Yle pimittää jihadistin henkilöllisyyden?

Yle on kertomansa mukaan haastatellut suomalaissyntyistä jihadistia. Haastattelussa ei ilmennyt mitään yllättävää, sillä sen mukaan joku syrjäytynyt ressukka on hurahtanut islamiin ja lähtenyt Syyriaan. Siellä elämä on ollut vähän hankalaa, mutta haastatteltu uskoo vielä löytävänsä kalifaatista oman paikkansa. Ellei sitten päädy sitä ennen nauttimaan 72 neitsyen suloista.

Tälle onnettomalle ei Ylen varsin positiivisluonteisen uutisen mukaan ole tarjoutunut vielä tilaisuutta tappaa ketään. Eikä hän ole myöskään mennyt naimisiin, vaikka monet muut ovatkin tehneet niin. Eikä hän ole oikein oppinut arabiaakaan. Näistä "puutteista" huolimatta hän aikoo elää loppuikänsä kalifaatissa.

Sen sijaan minusta on varsin yllättävää, että julkaistessaan haastattelun ihmisestä, joka suunnittelee eriuskoisten tappamista ellei suorastaan kansanmurhaa, Yle käyttää keksittyä nimeä.

Näin siitä huolimatta, etteivät länsimaiden toimet taisteluihin osallistumisen estämiseksi ole vaikuttaneet nimeksikään; ja uutisen tehdessään valtionmedia tulee mainostaneeksi jihadismia kaikille kuulolla oleville. Sen seurauksena joku syrjäytynyt kantasuomalainen tai suomea oppinut maahanmuuttaja saattaa innostua lähtemään anonyymin Ylen mannekiinin seuraksi islamistisiin murhatöihin.

Hyväksyn kyllä sananvapauden, ja sen mukaisesti Ylen toimittajallakin on oikeus mainostaa itselleen tärkeiksi kokemiaan asioita. Mutta sitä en ymmärrä miksi verovaroillamme toimiva tiedonvälitys jättää jihadistin nimen mainitsematta antaessaan tälle tilaisuuden mainostaa omaa maailmankuvaansa.

Ihmettelen siksi, että samainen tietolähde kertoo monien muidenkin julkisuutta hakeneiden seikkailijoiden, uskovaisten ja jopa epäilemättä mieluummin julkisuudesta poissa pysyvien rikoksista epäiltyjen henkilöllisyyden. Miksi sama ei koske tappamaan lähtenyttä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimiterroristit syntyvät Euroopassa ja radikalisoituvat vankilassa
Onnittelut terroristille
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Benin lista mediapolitikoinnin uhrina

Ben Zyskowicz on julkaissut oman säästölistansa, joka sai eilen media-aikaa. En tässä kommentoi itse listaa enempää kuin toteamalla sen 2,6 miljardin euron suuruusluokan mieluummin liian pieneksi kuin suureksi. Toisin sanoen jos joku haluaa poistaa listalta jonkin säästökohteen, on ehdottajan syytä tarjota tilalle korvaava julkisten menojen säästökohde.

Sen sijaan kiinnittäisin huomiota Yleisradion uutisointitapaan tässä asiassa.

Eilen illalla puoli yhdeksän pääuutisissa haastateltiin Timo Soinia, jonka kommenteista (Yle areena, alkaen noin viiden minuutin kohdalta) ajettiin ulos kohta, jossa hän kritisoi tiukasti Kelan kotitalouksille maksamien suorien tulonsiirtojen jäädyttämistä. Pidemmän haastettelun muusta osasta ajettiin ulos vain kohta "tääl on paljon muuta, josta voidaan mennä eteenpäin".

Kaikkiaan TV-lähetyksestä sai siis käsityksen, että Soinin suhtautuminen Benin listaan olisi päosin negatiivinen.

Yllätykseni olikin suuri, kun huomasin Ylen nettiuutista äsken lukiessani, että Soini oli ollut haastattelussa kaikkea muuta kuin negatiivinen. Hän luetteli pitkän listan asioita, joita piti hyvänä, sanoi listan sisältävän "monia perussuomalaisten ohjelman elementtejä" ja totesi lopuksi että "kun nämä saataisiin puoliksi tehtyä, pois lukien pienempituloisten kurittaminen, niin tässä olisi ihan jatkokeskustelun pohja".

Jäin siis ihmettelemään verovaroin tuotetun uutistarjontamme monipuolisuutta. Yhtäällä annetaan yksi kuva ja toisaalla kovin toisenlainen. Koska TV-uutisilla (ja käytännössä samalla lailla leikatulla radion uutisella) on monin verroin enemmän kuulijoita kuin nettisivuilla, jää sen antama kuva siis vallitsevaksi. 

Niinpä tavallinen äänestäjä luultavasti omaksuu seuraavat kaksi näkemystä: Zyskowicz eli Kokoomus on valmis panemaan köyhät kyykkyyn ja populistiset Perussuomalaiset eivät halua säästää juuri mistään. Tosin jotkut saattavat jatkaa: muusta kuin kehitysavusta ja kotouttamiseen käytettävistä varoista. 

Onkin hämmästyttävää kuinka vähällä ilmiselvästi vihreä tai vasemmistolainen toimittaja on saanut muokattua näkemykselleen hankalasta uutisesta sellaisen, mikä tukee hänen omaa ideologiaansa. Näin hän osaltaan auttaa demareita, vihreitä, vassareita ja RKP:tä näiden vaalityössä. 

Ovelaa ja ihailtavaa mielipidevaikuttamista, vai mitä? Mutta kysymys kuuluukin: onko se verovaroin tehtynä hyväksyttävää?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria
Erityinen supistamiskohde

Oscar-palkinto: syntyikö skandaali?

Tämän vuoden Oscar-palkinto parhaasta miespääosasta meni Stephen Hawkingia esittäneelle Eddie Redmaynelle. Vaikka Eddie suoriutuikin roolistaan loistavasti, oli hänen esiintymisensä kaikkea muuta kuin vuoden paras kameroiden edessä.

Voittajaksi olisi nimittäin pitänyt julistaa venäläisen voimapolitiikan kieltäjän roolissa täydellisyyttä hipovia esiintymisiä tehnyt Sergei Lavrov. Näin siksi, ettei ole helppoa selittää mustaa valkoiseksi eikä totuutta valheeksi. Silti Lavrov on onnistunut tehtävässään loistavasti ja tunteita herättävästi.

Tämän vuoden puolella hän on vain parantanut performanssiaan ja ryhtynyt jopa viljelemään huumoria. Kentien hänet palkitaankin ensi vuonna erityisesti Venäjän ulkoministeriä varten perustettavalla huumori-Oscarilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kova kovaa vastaan Ukrainassa - mutta miksi?
Hyviä uutisia
On surullista, että leipänsä voi ansaita näinkin

Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Kun tasa-arvoinen parisuhdelaki saatiin läpi eduskunnassa ryhtyivät vihreät puhumaan välittömästi kaikkien sukupuolten tasa-arvosta (esimerkiksi täällä ja täällä). Lähinnä puhetta on ollut transihmisistä, mutta epäilen, etteivät asiasta puhuvat oikeasti tiedä miten epäselvä ihmisten sukupuoli lopulta on.

Tämä tuli mieleeni lukiessani Nature-lehdessä juuri ilmestynyttä yhteenvetoartikkelia, jonka pohjalta koostan tämän kirjoituksen. Pidelkääpä siis hatustanne, sillä todellisuus on tälläkin kertaa tarua ihmeellisempää. Ja paljon.

* * *

Australiassa eräs 46-vuotias nainen hakeutui rutiininomaiseen lapsivesitutkimukseen, jossa huomattiin terveeksi osoittautuneen vauvan äidin koostuvan itse asiassa kahdesta eri ihmisestä. He olivat luultavasti olleet aluksi erimunaiset kaksoset, jotka olivat fuusioituneet aivan raskauden alkuvaiheissa.

Näistä fuusioituneista sisaruksista toinen oli sukupuolikromosomien mukaan XX eli nainen, mutta toinen XY eli mies. Toisin sanoen äiti oli muodostunut kohdussa tytön ja pojan sikiöiden fuusiosta, ja siten hän oli osittain nainen ja osittain mies. Se ei kuitenkaan estänyt häntä saamasta aivan normaalia lasta.

Aiemmin ajateltiin, että ihmisen luonnollinen kehityskulku johtaa naiseksi. Siten mieheksi kehittyminen vaatisi erityisen poikkeamisen sikiönkehityksessä. Tästä huolimatta on jo pitään tunnettu tapauksia, jotka ovat kromosomeiltaan yhtä sukupuolta, mutta sukupuolielimiltään jotain tytön ja pojan väliltä.

Näillä ihmisillä sanotaan olevan sukupuolten kehityksen häiriö (DSD). Sellaisia on väitetty  esiintyvän jonkinasteisena jopa yhdellä ihmisellä sadasta; usein niin lievänä, ettei henkilö edes itse tiedosta olevansa jotenkin tavallisuudesta poikkeava.

* * *

Nykyisin tunnetaan monia geenejä, jotka aiheuttavat häiriöitä sukupuolen kehitykseen. Samoin tiedetään, että molempien sukupuolten sisällä esiintyy paljon enemmän muuntelua kuin aiemmin ajateltiin.

Ihmisen sikiö kehittyy viiden viikon ikään asti siten, että lopputuloksena voi olla kumpi tahansa sukupuoli. Kuudennella viikolla sukupuolirauhaset ryhtyvät erikoistumaan joko kiveksiksi tai munasarjoiksi.

Niistä kives alkaa muodostuttuaan erittää testosteronia, joka vahvistaa sikiön kehitystä mieheksi ja heikentää naispiirteiden kehitystä surkastaen esimerkiksi jo kehittymään alkaneen kohdun. Vastaavasti munasarja alkaa erittää estrogeeniä, jonka seurauksena naiselle syntyy ulkoiset sukupuolielimet ja rinnat.

Sukupuolen kehitys on geenien tarkoin säätelemää. Niinpä tunnetaan geenejä, joiden mutaatio aiheuttaa miehelle tyypillisestä kromosomistosta (XY) huolimatta sikiön kehitykseen naismaisia piirteitä. Samoin tunnetaan hormonisignaalien muutoksia, joiden seurauksena naisen kromosomiston (XX) omaavasta sikiöstä kehittyy mies.

Aiemmin ajateltiin, että SRY-niminen mies-kromosomissa (Y) sijaitseva geeni määräisi yksinään sikiön kehityksen mieheksi. Tämä pääteltiin siitä, että naisen XX-kromosomiston sisältävä yksilö, jolla on perimässään ylimääräinen SRY-geeni, kehittyy mieheksi.

Määräytyminen on kuitenkin aiemmin luultua monimutkaisempaa, sillä nykyisin tunnetaan myös geeni, joka määrää sukupuolirauhasen kehityksen munasarjoiksi. Jos miehen kromosomistoa kantavalla yksilöllä on perimässään useita kappaleita näitä geenejä, muodostuu hänelle epätyypilliset sukupuolielimet, vajaasti kehittynyt kohtu ja munasarjat.

Samoin  tunnetaan geeni, jonka vajaatoiminta naisen sukupuolikromosomeja kantavalla yksilöllä johtaa ns. ovotestiksen ("munakiveksen") eli sekä kivesten että munasarjan piirteitä omaavan sukupuolirauhasen kehitykseen. Ja hiirillä on jopa osoitettu, että sammuttamalla tietty geeni muuttuvat miehen sukupuolirauhaset vielä aikuisina naisellisiksi.

Eikä tässä kaikki. Tunnetaan nimittäin myös CAIS-niminen häiriö sukupuolen kehityksessä. Siinä miehen XY-kromosomistoa kantavan yksilön muut solut eivät tunnista miessukupuolihormoneja. Näillä ihmisille kasvaa kivekset elimistön sisään, mutta naisten ulkoiset sukuelimet. He ovat naisia myös ulkoisesti.

Nykyisin tunnetaankin kaikkiaan 25 geeniä, jotka aiheuttavat sukupuolen kehityksen häiriötiloja. Yksi niistä aiheuttaa ylenmääräistä miessukupuolihormonin eritystä, jolloin naisen sukupuolikromosomistoa kantaville yksilöille kasvavat laajentuneet klitoris ja häpyhuulet, joiden lopputulos muistuttaa kivespussia. Saman geenin toiset mutaatiot aiheuttavat lievempiä oireita, kuten tavallista runsaampaa karvankasvua, kuukautisten epäsäännöllisyyttä tai lapsettomuutta.

Erään toinen geenin mutaatiot puolestaan aiheuttavat mitä erilaisimpia muutoksia miesten sukupuolirauhasten ja sukuelimen epämuodostumista aina naisten vaihdevuosien ennenaikaisuuteen. Monien muiden geenien mutaatiot aiheuttavat varsin harmittomia muutoksia, kuten erään neljän lapsen isän tyräleikkauksessa paljastui: hänellä oli normaalien (ja siis toimivien) sukupuolielimien lisäksi kohtu!

* * *

Sukupuolisuus on kuitenkin vielä paljon monimuotoisempaa kuin edelle kirjoitin. Kuten alussa kertomani 46-vuotiaan äidin tapaus osoittaa ovat jotkut ihmiset koostuneet  kahden eri yksilön geneettisesti aivan erilaisista soluista. Siten sukupuoli ei ole pelkästään yksilötason kysymys vaan myös solutason ilmiö.

Tähän liittyen tunnetaan tapauksia, joissa miehen XY-kromosomiston saaneen sikiön yksilönkehityksessä Y-kromosomi on häipynyt joistain soluista. Jos nämä solut ovat selvänä vähemmistönä, kehittyy sikiö mieheksi. Sen sijaan, jos suurin osa hänen soluistaan on kadottanut miehen sukupuolikromosomin, kehittyy hänestä ns. Turner-nainen, jolla on useimmissa soluissaan ainoastaan yksi sukupuolikromosomi (X).

Jotkut yksilöt taas saavat syntyessään ylimääräisen kromosomin (jolloin heidän sukupuolikromosomistonsa voidaan merkitä XXY). Joskus osasta näiden ihmisten soluja katoaa ylimääräinen miehen Y-kromosomi, jolloin heidän solunsa ovat joko tyyppiä XX tai XXY.

Tunnetaan tapaus, jossa tällainen alkio jakautui varhaisessa vaiheessa kahdeksi, jolloin siitä syntyi sekä normaali XX-nainen, että XXY-kromosomistoa kantava ns. Klinefelter-mies. Muilta osin lapset olivat kuitenkin identtisiä kaksosia!

* * *

Kaikki edelle kirjaamani tapaukset ovat varsin harvinaisia. Mutta nykyisin tiedetään, että erittäin monissa ihmisissä on vähäinen määrä toisten ihmisten soluja. Heitä kutsutaan mikrokimeerisiksi.

Näissä tapauksissa on kyse raskauden aikana sikiöstä äitiin tai äidistä sikiöön siirtyneistä soluista, jotka ovat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä. Siis sikiön solut äidissä tai äidin solut lapsessa. Esimerkiksi erään 94-vuotiaana kuolleen naisen aivoista löytyi miehen eli hänen poikansa soluja.

Tämä ilmiö johtuu siitä, että istukan kautta yhteydessä olevien äidin ja sikiön välillä siirtyy soluja. Useimmiten vasta-ainejärjestelmä tappaa vieraat solut nopeasti, mutta ei aina. Hiirikokeista tiedetään, että joissain tapauksissa nämä solut voivat integroitua täydellisesti toimiviksi elimistön osiksi. Sama koskee epäilemättä myös ihmisiä.

* * *

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on siis varsin selvää, ettei ihmisiä voida jakaa pelkästään naisiksi tai miehiksi. Meistä suuri osa on biologiselta koostumukseltaan näiden kahden hybridejä: useimmiten huomaamattoman vähän, mutta joskus varsin selkeästi.

Tämä on siis biologian kannalta nykyisen tietämyksen valossa selvää ja kiistämätöntä. Sen sijaan ilmiön poliittiset implikaatiot ovat epäselvempiä: tulisiko meidän jotenkin huomioida sukupuolten liukuma miehestä naiseen ja kaikkeen niiden väliltä. Vai tulisiko meidän pitäytyä perinteisessä kahden sukupuolen olemassaoloon perustuvassa lainsäädännössä?

Miten meidän tulee suhtautua ihmisiin, joilla on syntyessään molempien sukupuolten sukuelimet? Nythän ne usein leikataan jo vauvoilta joko miehen tai naisen sukuelimiksi. Mutta pitäisikö odottaa niin kauan, että lapsi kasvaisi tarpeeksi isoksi päättämään asiasta itse?

Edelle kirjoittamani ei ole pelkkää teoriaa, sillä Etelä-Carolinassa on tapaus, joka leikattiin vauvana tytöksi, mutta joka kasvaessaan on kehittynyt identiteetiltään selvästi pojaksi. Tilanne on siis traaginen.

Kysymys luonnollisesti kuuluu, että onko vauvalle tehty korvaamatonta väkivaltaa? Ja mitkä ovat hänen oikeutensa nyt? Kuuluisiko hänen saada hoitovirheen perusteella korvauksia?

Entä tulisiko sukupuolen vaihdokset sallia pyynnön perusteella? Jos ei, niin minkälaiset tutkimukset oikeuttaisivat siihen? Riittääkö psykologia vai tarvitaanko myös biologisesti osoitettuja syitä?

Itse olisin taipuvainen sovittamaan lainsäädännön mahdollisimman pitkälle käsittämättömän monimutkaista todellisuutta vastaavaksi. Mutta ihan tältä istumalta en osaa sanoa miten se tehtäisiin parhaiten.

Sukupuoliasiat eivät siis ole triviaaleja, joten myös niihin liittyviin ratkaisuihin liittyy monenlaisia näkökulmia ainakin juridiselta, biologiselta ja psykologiselta kannalta. Yksi asia on mielestäni kuitenkin selvä: vaatimus sukupuoltaan vaihtavien steriloinnista ei vastaa omaa käsitystäni nykyaikaisesta oikeusvaltiosta. Ei etenkään, kun samaa ei vaadita edes vaarallisilta väkivaltarikollisilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää kielipeliä
Lapsettomuus ja kestävyysvaje
Hiiriä ja ihmisiä

Hyvä bisnes

Viime aikoina on ollut muodissa erilaisten aiemmin julkisten toimintojen yksityistäminen. Esimerkiksi monet kunnat ovat yksityistäneet terveydenhoitopalvelujaan. Ottaen huomioon kuntien mitä erilaisimmat velvoitteet, löytää hakeva monenlaisia muitakin hyvältä kuulostavia bisnesmahdollisuuksia.

* * *

Päivän lehti kertoo, että Helsingin kaupungin tulot parkkisakoista olivat viime vuonna 11,2 miljoonaa euroa. Tuon tulon saamiseksi kaupungin palkkalistoilla oli 78 valvojaa. Se tekee 143 589 euroa jokaista valvojaa kohden.

Helsingin Sanomien juttu mainitsee pysäköintivalvonnan kuluiksi 5,7 miljoonaa, joten sen mukaan liikevoitto olisi lähes 50%. Toisin sanoen pysäköintivalvonta keventää helsinkiläisten veronmaksajien taakka noin 5,5 miljoonalla eurolla.

Yleensä hyvinkin menestyvien yritysten tuottavuus on paljon pienempi. Esimerkiksi Kone Oy:n julkistaman erittäin tuottavan viime vuoden tulos oli 14,6% liikevaihdosta. Tai siis noin 30% kunnallisen pysäköinninvalvonnan tuottavuudesta.

Edelle kirjoitetun perusteella nähdään, että Helsingin kaupungin pysäköintivalvonta on merkittävästi parempaa bisnestä kuin yritys, joka on nostanut omistajasukunsa ylivoimaisesti Suomen rikkaimmaksi; ainakin mitä tulee suomalaisiin pörssiomistuksiin.

* * *

Edelle kirjoittamieni lukujen perusteella ei ole syytä ihmetellä, että Suomeen on syntynyt pysäköintivalvontaan erikoistuneita yrityksiä. Ne eivät kuitenkaan ole pystyneet samanlaiseen tuottavuuteen kuin kunnallinen pysäköintivalvonta, sillä esimerkiksi Q-parkin liikevoitto vuonna 2013 oli vain 5,9 % liikevaihdosta.

Syitä Q-parkin Helsingin kaupunkia heikommin tuottavalle bisnekselle voi jokainen arvailla. Oma ehdotukseni löytyy valvottavien kohteiden erilaisuudesta - ehkäpä luvaton pysäköinti on kauppakeskuksissa merkittävästi harvinaisempaa kuin yleisillä parkkipaikoilla ja katujen varsilla.

Niinpä en olisi hämmästynyt, jos pysäköintivalvontayritykset tekisivät töitä saadakseen haltuunsa myös kunnallisen pysäköinninvalvonnan. Monelle asiaan perehtymättömälle ehdotus vaikkapa Helsingin kaupungin pysäköintivalvonnan hoitamisesta esimerkiksi miljoonan euron korvausta vastaan saattaisi tuntua hyvinkin houkuttelevalta - varsinkin jos bisneksen myyntihinta nostettaisiin neuvotteluiden tuloksena kahteen miljoonaan.

Ollaan siis tarkkana siellä valtuustoissa, ettei "liikennerikollisten" roposia ohjata kunnilta sijoittajille. Se kun saattaisi lisätä kunnallisen veronmaksajan taakkaa jopa miljoonilla euroilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
Laillinen varkaus Vantaalla
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen

Susisopu

Tässä blogissa, kuten niin monissa muissakin vastaavissa, kirjoitusten sävy on yleensä tehtyjä päätöksia tai tapahtumia kritisoiva. Nyt on kuitenkin aihetta positiiviseen tunnustukseen.

Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, petoeläimiä salametsästetään. Meillä erityisesti susi on ollut ihmisten tulilinjalla. Pahimmillaan tappamiseen ovat sekaantuneet jopa kuntien merkkihenkilöt.

En aio tässä kirjoituksessa pohtia susiproblematiikkaa sen syvällisemmin, koska olen tehnyt sen jo aiemmin. Tuolloin lopetin seuraavaan kappaleeseen.

"Tällä kirjoituksellani toivon edes hiukan lisääväni ymmärrystä susikiistan eri osapuolten välillä ja siten edesauttavani suomalaisen susikannan kestävää säilymistä. Sillä sen pitäisi olla kaikille suomalaisille selvää, että ilman sutta Suomen luonto olisi paljon köyhempi ja maamme siis kurjempi elää. Ainakin ihmiselle, joka edes kerran eläessään tahtoisi nähdä villin suden."

Aivan kuin kirjoitukseni olisi luettu Suomen luonnonsuojeluliitossa ja Suomen metsästäjäliitossa, sillä niiden puheenjohtajat Risto Sulkava ja Lauri Kontro esittivät yhteisen kannanoton susiasiaan. Tuossa kannanotossa he toteavat seuraavasti.

"Toi­vom­me, et­tä va­li­tuk­sia ei juu­ri tu­li­si, sil­lä jär­ki­pe­räi­nen kan­nan­hoi­to pe­rus­tuu yh­teis­työ­hön. Yh­teis­työn avul­la voi­daan kar­sia lai­ton­ta tap­pa­mis­ta se­kä hoi­taa su­si­kan­taa kes­tä­väs­ti. Kes­tä­vään kan­nan­hoi­toon kuu­luu su­si­kan­nan kas­vaes­sa myös su­sien met­säs­tys".

Tahdon tässä siis lausua kiitokset puheenjohtajille Sulkava ja Kontro. Heidän toiveeseensa on helppo yhtyä. Samalla he ovat osoittaneet esimerkkiä niille, joiden tunteet ovat käyneet järkyttävillä ylikierroksilla. Niinpä minäkin esitän toiveen siitä, että jokainen susiasiasta vahvasti tunteva ottaisi puheenjohtajien tapaan järjen käteensä ja miettisi asenteensa järkevyyttä vielä kertaalleen. 

Minä en kaipaa Suomeen enää ainuttakaan laitonta suden kaatoa, mutta en myöskään vaarallisen suurta susipopulaatiota. Uskoisin tämän ajatuksen vastaavan suomalaisten yleistä näkemystä ja siten sen pitäisi kelvata myös ääriaineksille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi
Sus siunatkoon
Borrelioosin syistä

Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Professori Martin Scheinin ja Jussi Halla-aho ovat nousseet julkisuuteen keskustelemaan Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Koska molemmat ovat menneet lausunnoissaan äärimmäisyyksiin, on lukijani syytä lukea tuo ohjelma kokonaisuudessaan, jotta voi muodostaa oman käsityksensä asiasta.

Linkki ohjelman pariin on tässä. Scheininin kommentointia löytyy täältä. Ja Jussi Halla-ahon kannanotto puolestaan täältä.

Luin myös itse tuon kiistaa herättäneen ohjelman ja olen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin puolueiden kannattaisi kopioida se omakseen. Ja panna toimeen heti, jos onnistuvat nousemaan seuraavaan hallitukseen. Toisin sanoen ohjelma on minusta loistava.

Mutta entä tämän kirjoituksen otsikossa oleva kysymys?

Minusta professori Martin Scheinin ja europarlamentaarikko Jussi Halla-aho riitelevät siksi, että ensimmäinen uskoo omaan jo nuorena äärivasemmiston piirissä oppimaansa ideologiaan kansojen yhtymisestä ja solidaarisuudesta kun taas jälkimmäinen on luonut näkemyksensä maahanmuuttoon liittyvien tosiasioiden pohjalta. Riita tästä on syntynyt siksi, etteivät marxilainen uuteen neuvostoihmiseen uskova internationalismi ja pragmaattinen järjen käyttö ole sovitettavissa yhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
Kuinka EU voi toteuttaa YK:n vaatimuksen ihmishenkien pelastamisesta Välimerellä?
Sipilän venkoilu osoittaa Keskustan pettävän aina

Poliittinen väkivalta

Suomessa ei ole kymmeniin vuosiin esiintynyt vakavaa poliittista väkivaltaa. Viime aikoina on kuitenkin julkisuuteen noussut erilaisia uhkailuja ja muita tapauksia.

Nuo uhkailut eivät rajoitu mihinkään yksittäiseen puolueeseen, mutta asian nosti tällä kertaa esiin Timo Soini (PS), joka kertoi saaneensa uhkauksia aiempaa enemmän. Samoin niitä ovat saaneet hänen puolueensa muut jäsenet, kuten Jussi Halla-aho.

Muita uhkailuja saaneita suomalaisia poliitikkoja ovat esimerkiksi Eva Biaudet (RKP) ja valtakunnallisesti tuntemattomat säkyläläiset paikallispoliitikot SDP:stä ja Keskustasta. Lisäksi eräänlaiseksi poliittiseksi väkivallaksi on katsottava sekin, että homojen Pride-kulkueen ja äärivasemmistolaisen kirjaesittelyn yhteydessä liemahti väkivalta. Samoin kuin tapaus, jossa katujen turvallisuutta vahtivimaan lähteneiden äärioikeistolaisten kimppuun hyökkäsivät äärivasemmistolaiset.

Ilmiö ei siis rajoitu mihinkään poliittiseen puolueeseen tai aatesuuntaan.

* * *

Timo Soini totesi, että uhkailusta on vain lyhyt matka poliittiseen väkivaltaan. Pohjoismaissa tämä on toteutunut järkyttävimmin Norjassa, jossa mieleltään sairas Anders Breivik tappoi suunnitelmallisesti joukoittain yhteen kerääntyneitä poliittisia nuoria. Eivätkä äskettäiset tapahtumat sananvapauden puolesta toimivaa taiteilijaa vastaan Tanskassa juurikaan häviä järkyttävyydessään Breivikin tapaukselle.

Norjan ja Tanskan tapauksia vähemmälle huomiolle on jäänyt Ruotsin poliittinen väkivalta. Toki olemme kaikki kuulleet pääministeri Olof Palmen murhasta, mutta aika harva tietää, että viime aikoina erityisesti ruotsidemokraatit ovat joutuneet sanallisen ja fyysisen uhkailun kohteeksi.

Ruotsidemokraatteihin kohdistuneet tapaukset ovat tavallaan vakavampia kuin nuo enemmän huomiota saaneet Norjan ja Tanskan tapauset, sillä ruotsalainen väkivalta on usein johtanut toivottuun tulokseen: sen seurauksena varsinkin monet kunnallispoliitikot ovat jättäneet tehtävänsä. Näin on vaarantunut koko ruotsalaisen demokratian pohja.

* * *

Jokainen normaali ihminen lienee kanssani samaa mieltä siitä, että poliittinen väkivalta ei ole hyväksyttävää, ei suullinen eikä varsinkaan fyysinen. Samoin kaikki vähänkään järkevät ihmiset ymmärtävät, että demokratiassa on voitava puhua kaikista poliittisista kysymyksistä - myös voimakkaita tunteita herättävistä - ilman väkivallan uhkaa.

Suomen viimeaikainen kehitys on huolestuttavaa. Etenkin kun muiden pohjoismaiden esimerkki osoittaa, ettei uhkailu aina jää edes sanalliseksi vaan saattaa johtaa jopa äärimmäisiin tekoihin. Siksi Timo Soinin puheenvuoro oli tärkeä.

Ja siksi myös Suomessa tulisi käydä avoin ja rehellinen julkinen keskustelu siitä, miten meillä vältettäisiin tilanteen eskaloituminen samanlaiseksi kuin muissa pohjoismaissa. Tämä keskustelu olisi syytä käydä nyt alkaneen vaalikampanjan aikana, jotta myös äänestäjä voi antaa tukensa järkevimmille ratkaisuille, mitä ne eri puolueiden mielestä sitten ovatkaan; sananvapauden rajoittamista, poliisin resurssien lisäämistä, maahanmuuton vähentämistä, nettivalvonnan tehostamista, rangaistusten koventamista jne....

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
Sipilän venkoilu osoittaa Keskustan pettävän aina
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti edustavansa älyllistä epärehellisyyttä

Erityinen supistamiskohde

Suomen korkeakoulujärjestelmää alueellistettiin voimakkaasti 1960-luvulta lähtien. Niinpä meillä on väkilukuumme nähden valtava määrä tiede- ja ammattikorkeakouluja, vaikka niitä onkin hieman vähennetty viime vuosina.

Hajautetun korkeakoululaitoksen etuna pidetään sitä, että näin maassamme voi saada korkeinta koulutusta lähes jokaisen lähiseudulla. Sen seurauksena koko Suomeen ajatellaan syntyvän osaamiseen perustuvaa hyvinvointia ja maan pysyvän kauttaaltaan asuttuna.

Asian kääntöpuolena Suomessa ei ole yhtään maailman huipulle yltävää yliopistoa. Vain suurin eli Helsingin yliopisto yltää kansainvälisissä vertailuissa noin sadan parhaan joukkoon.

Urheiluvertauksin yliopistomme pärjäävät kansainvälisessä vertailussa suunnilleen samalla tavalla kuin olympiamitaleista turhaan haaveilevat pikajuoksijamme ja selvästi huonommin kuin arvokisoista kerta toisensa jälkeen ulos jäävä jalkapallojoukkueemme.

Tämän päivän uutisesta saimme lukea myös toisesta ja paljon huonommin tiedostetusta ongelmasta, joka on aivan yhtä vakava kuin huippututkimuksen ja -opetuksen puuttuminen yliopistoistamme. Sen mukaan kovassa nousussa oleva peliala kärsii osaavan työvoiman puutteesta, koska alan koulutuspaikkoja on liian vähän Helsingin seudulla, jonne työvoiman tarve nimenomaisesti kohdistuu.

Koko maassa pelialaan soveltuvaa koulutusta olisi riittävästi, mutta se on keskittynyt maaseudulle. Ongelman ratkaisemiseksi näen kolme mahdollista ratkaisua.

Ensimmäinen on peliosaajien muuttaaminen työn perässä Helsinkiin. Näin korkeakoululaitoksen alueellistamisen  hyödyt eivät realisoidu maaseudulla vaan valuvat suoraan Helsinkiin.

Toinen on peliosaajien pysyminen kotiseudullaan. Tämän seurauksena kovassa nousussa ollut ja hyvin korkeakoulutettuja työllistänyt peliteollisuus ei pääse kasvamaan, vaan jää kansainvälisten kilpailijoiden jalkoihin.

Ongelman ratkaistakseen peliteollisuus voisi rekrytoida työvoimaa suoraan ulkomailta. Jos rekrytointi kohdistuu maailman parhaisiin kykyihin, vahvistaa se koko alaa. Samalla alueellistetuissa korkeakouluissa oleville jää - ainakin lyhyellä aikavälillä - vähemmän työpaikkoja.

Jos ulkomaisten huippuosaajien rekrytointi onnistuu, se saattaa jopa vahvistaa peliteollisuutta aivan kuin huippututkijoiden rekrytointi yliopistoja. Kysymys kuuluukin: millä houkutellaan keskinkertaisuuksien sijasta ne parhaat?

Ainakaan Nokia ei parhaina päivinään onnistunut siinä riittävästi, vaan jäi teknologisessa kilpailussa muiden jalkoihin. Voisivatko paljon pienemmät pelifirmat siis houkutella riittävästi maailman huippuja Helsinkiin?

Kolmas vaihtoehto on peliteollisuuden alueellistaminen. Tässä ratkaisussa ongelmana on kuitenkin tekijöiden välinen rajallinen interaktio, joka ehkäisee ideoiden vaihtamista ja uusien oivallusten syntymistä.

Tämä ongelma on täsmälleen sama kuin kansainvälisesti aivan terävimmän huippututkimuksen puuttuminen Suomesta. Hajautettu korkeakoululaitoksemme ei pysty tuottamaan riittävästi tutkijoiden välistä päivittäistä interaktiota, eikä siten kokonaiskapasiteetin mahdollistamaa tieteellisten oivallusten määrää.

Niinpä hajautettu korkeakoululaitoksemme on tuomittu keskinkertaiseksi poliitikkojemme vuosikymmenten kuluessa tekemillä tietoisilla alueellistamispäätöksellä. Tilanne heikkenee jatkossa entisestään, koska talouden sakatessa tutkimus ja koulutus on otettu erityiseksi supistamiskohteeksi.

Nykyisten päättäjien "onneksi" harjoitetun politiikan jäljet näkyvät vasta vuosien kuluttua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Muslimiterroristit syntyvät Euroopassa ja radikalisoituvat vankilassa

On ilmennyt, että suurin osa Tanskan ja Ranskan viimeaikaisiin terrori-iskuihin syyllistyneistä on radikalisoitunut vankilassa. Kaikissa tapauksissa muutoksen innoittajana on ollut islam.

Lisäksi on käynyt ilmeiseksi, että ensimmäisen polven muualla syntyneitä maahanmuuttajia vaarallisempia ovat heidän jälkeläisensä. Siis länsimaissa muslimiperheisiin syntyneet ihmiset.

Nämä kaksi faktaa tekevät terrorismin ennaltaehkäisemisen vaikeaksi. Jos tulijat olisivat maahanmuuttajia, voitaisiin säätää laki, jonka perusteella vankilatuomion saaneet maahanmuuttajat yksinkertaisesti poistettaisiin maasta. Näin ei kuitenkaan voida tehdä länsimaissa syntyneille.

Ratkaisua on siis haettava jostain muualta. Eikä se ole rahan lisääminen kotouttamiseen, sillä huolimatta siihen syydetyistä miljoonista, on kaikissa länsimaissa etenkin tiettyjen muslimivaltiotaustaisten tulijoiden integroituminen kangerrellut.

Sen seurauksena on länsimaihin syntynyt tai syntymässä etnis-uskonnollisesti leimautunut alaluokka, joka vapaaehtoisesti ja white flight -ilmion avustamana on muodostanut slummeja kaikkialla siellä, missä heitä on paljon. Suomessa tämä kehitys näkyy esimerkiksi Turun Varissuolla.

Tässä tilanteessa näen Suomen osalta terrorismiongelmaan yhden helpon ratkaisun. Se on humanitaarisen maahanmuuton määrän vähentäminen. Siihen voidaan päästö joko yksinkertaisesti maahantulon edellytyksiä muuttamalla tai vaihtoehtoisesti Suomen vetovoimaa vähentämällä.

Jälkimmäinen voisi tarkoittaa oleskeluluvan hakijoiden rahallisen tuen lopettamista ja myöhemmin esimerkiksi sosiaalietuuksien jakoperusteiden muuttamista siten, että maahanmuuttajille ei myönnettäisi lainkaan harkinnanvaraista tukea. Myös perheenyhdistäjältä tulisi edellyttää osoitettua kykyä huolehtia perheenjäsentensä toimeentulosta.

Edelle hahmottelemani ratkaisut voisivat tietenkin vaikeuttaa maahanmuuttajien pärjäämistä jokapäiväisessä elämässä, mutta toisaalta sehän olisi juuri niiden tarkoitus. Yhteiskunnan tuen vähenemisen seurauksena Suomen houkuttelevuus maahanmuuttajien kohdemaana vähenisi.

Lisäksi noin tuhannen uuden ongelmamaahanmuuttajan vuotuisesta joukosta päästäisiin lopettamalla kiintiöpakolaisten vastaanottaminen kokonaan. Koska heidän aiheuttamansa kustannukset loppuelämän aikana ovat ainakin puoli miljoonaa euroa, voitaisiin sama summa käyttää hädänalaisten auttamiseen heidän kotiseudullan.

Näin ajatellen apuun voitaisiin käyttää puoli miljardia euroa. Tällä ratkaisulla säästäisimme pitkällä aikavälillä radikalisoitumisherkän toisen maahanmuuttajasukupolven aiheuttamat kustannukset; jolloin loppulasku olisi vielä tälläkin tukitasolla suomalaiselle veronmaksajalle edullinen.

Ehdotusteni sijaan voi toki ehdottaa muitakin ratkaisuja. On kuitenkin selvää, että nykyisen maahanmuuttopolitiikan jatkaminen on suomalaisia kohtaan vastuutonta ja yhteiskuntaamme voimakkaasti negatiiviseen suuntaan muuttavaa. Toivottavasti myös kevään vaalien jälkeinen hallitus ymmärtää tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnittelut terroristille
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Vandaalin koira puri ihmistä

Silmiini osui uutinen hölmölästä. Sen mukaan mies ja nainen olivat kävelyttämässä koiraa ladulla kun tämä puri hiihtäjää.

Uutisen seurauksena minusta olisi kiinnostavaa kuulla selitykset kolmeen kysymykseen. 1) Miksi nainen oli kävelemässä ladulla? 2) Miksi mies oli kävelemässä ladulla? 3) Miksi koira oli kävelemässä ladulla?

Voisi olla jotenkin ymmärrettävää, jos näistä  kolmesta älykkäin olisi koira. Näin siksi, että luulisi kaikkien koiraa älykkäämpien osaavan päätellä, ettei hiihtolatua tai luisteluhiihto-uraa ole tehty kävelijöitä sen enempää kuin koiriakaan varten. Ja huomaavan kävellessään, että latu tai ura menee pilalle.

Epäilen kuitenkin, että tapauksen taustalla ei ole täydellinen järjenpuute vaan vieläkin täydellisempi välinpitämättömyys muista ihmisistä. Siis "minä itse"-ajattelu, jonka mukaan yksilön tekemisiä ei saa rajoittaa kukaan eikä mikään. Niinpä myös ladun pilaaminen kävelemällä on heidän oikeutensa seurauksista välittämättä.

Tyhmät ja/tai välinpitämättömät koirankävelyttäjät tuskin myöskään ovat tulleet ajatelleeksi, että nykyisin käytännössä kaikki taajamien ladut tehdään veronmaksajien varoilla; joskus myös talkootyönä. Niinpä ladulla kävely on tekona rinnastettavissa vaikkapa julkisten tai toisten omistamien rakennusten seinien töhrimiseen, bussipysäkkien rikkomiseen tai vaikkapa roskisten polttamiseen.

Toisin sanoen vandalismiin. Siksi jokaista ladulla koiran kanssa tai ilman kävelevää voi perustellusti kutsua vandaaliksi.

Niinpä olisi loogista jos hänelle lähetettäisiin lasku tuhotun omaisuuden tuhoamisesta - esimerkiksi latumestarin palkka ja latukoneen käytöstä aiheutuneet kustannukset sekä kohtuullinen rangaistus julkisen palvelun sabotoimisesta.

En kuitenkaan kannata laskuja enkä sakkoja, vaan vetoan terveen järjen käyttöön niinä muutamina talvikuukausina, joiden aikana hiihtäminen on maassamme mahdollista. Pyydän siis ilman suksia kulkevia kunnioittamaan julkisia palveluja ja niitä käyttäviä myös suksilla liikkumiseen tarkoiteltuilla reiteillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä
Missi, tissi ja pissi
Persialaista pallopeliä

Onnittelut terroristille

Tanskan poliisi on ilmeisesti ampunut Kööpenhaminan eilisen murhaajan. On siis tullut aika onnitella tätä kuolemalla lunastetusta palkkiosta, eli 72 neitsyestä.

Raukkamaiset teot tehtyään hän voi nyt paratiisissa kohdistaa kaiken huomionsa viattomiin palkkioneitseisiin. Toivottavasti myös he nauttivat saamastaan huomiosta.

Ja menköön tässä samalla terroristitappajalle onnittelut myös siitä, että hänellä on niin hieno uskonto. Ehkäpä se puhkeaa kukkaan pian myös Suomessa ja saattaa täältäkin jonkun onnellisen uskovaisen neitseiden pariin.

Ja arvoisa lukijani muistakoon, että Kepua, Kokoomusta, SDP:tä, Kristillisiä, Vihreitä, Vasemmistoliittoa ja RKP:tä äänestämällä tai vain nukkumalla kevään vaaleissa tulee varmistaneeksi neitseitä kaipaavien yhä kiihtyvän virran Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa

Helsingin Sanomat esitteli tänään Vihreiden vaalitavoitteet neljän otsikon avulla. Lista on siksi mielenkiintoinen, että muutamia sen kohtia on syytä kommentoida parilla sanalla.

Työllisyydestä löytyy ohjelman ainoa talouden perustan vahvistamiseksi tarkoitettu kohta: yksinyrittäjän kynnystä palkata itselleen apulainen halutaan alentaa esimerkiksi verohuojennusten avulla. Onnistuessaan tämä voisi johtaa työttömyyden laskuun.

Keinoksi esitetyillä verohuojennuksilla luodaan kuitenkin jälleen uusi säätelyn koukero; olisikin parempi paneutua suomalaisen työmarkkinajärjestelmän valtaviin sivukuluihin ja hallintobyrokratiaan, sillä niitä perkaamalla voitaisiin vaikuttaa pienimpien yritysten lisäksi koko muuhunkin työmarkkinaan. Samalla yhteiskuntaa jähmettävä julkinen säätely vähentyisi.

Vihreät haluaisivat myös lisätä maahanmuuttoa ja kasvattaa Suomesta kokonaan syrjäytyneiden joukkoa poistamalla työntekijöiden saatavuusharkinta. Samalla he haluaisivat polttaa verovaroja kohtuuttoman korkeaan kansalaispalkkaan, kehitysapuun, opiskelijalle ilmaisen koulutuksen laajentamiseen, luonnonsuojelualueiden lisäämiseen ja niiden muodostamisen nopeuttamiseen sekä julkiseen asuntorakentamiseen.

Talouselämän kustannuksia puolue haluaa nostaa luopumalla kokonaan öljyn, hiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä seuraavan 35 vuoden kuluessa. Energiantarve täytettäisiin muilla keinoin, joista ydinvoima on luonnollisesti suljettu ulos. Niinpä korvaava energia hankittaisiin ilmeisesti energian käytön vähentämisestä sekä tuulesta, auringosta ja bioenergiasta, joiden ympärille puolue odottaa syntyvät uutta vientiteollisuutta.

Tuuli ja aurinko ovat tietenkin erinomaisia vaihtoehtoja, mutta niiden ongelmina ovat tukiaisilla kompensoitava korkea hinta sekä kylmänkirpeät ja lyhyet talven pakkaspäivät, joiden varalta käytössä on oltava energiantuotannon varajärjestelmä. Bioenergialla on hinta-, mutta ei käyttöaikaongelmaa.

Sen sijaan bioenergiahakkuiden laajeneminen tukiaisten avulla metsäjätteestä ainespuuhun nostaisi teollisuuden raaka-aineen hintoja ja ehkäisisi siten jalostusarvoltaan energiaa parempien metsäteollisuustuotteiden tuotantoa ja kehittämistä. Tällä olisi Suomen hyvinvoinnin kannalta vahvasti negatiivinen vaikutus.

Ihmisten elämänvalintoja puolue haluaa päsmäröidä määrittelemällä kotitalousvähennyksen asumisen hiilipäästöjen perusteella. HS:n jutusta ei selvinnyt mitä tämä täsmälleen tarkoittaa, mutta arvelen siihen sisältyvän sekä asunnon energiankulutuksen että työmatkojen pituuden. En löytänyt tästä asiasta pikaisella etsinnällä tietoa googlaamalla enkä puolueen sekavia kotisivuja katselemalla.

Monet vihreiden tavoitteet lienevät irrallaan tarkasteltuna hyviä asioita. Samalla monet niistä ovat talouselämän toimintaedellytyksiä heikentäviä, suomalaisia syrjäyttäviä ja verovarojen käyttöä lisääviä. Kyseessä onkin selkeästi vasemmistopuolueille tyypillinen jakopolitiikka-ohjelma, jossa kokonaisuutta ei ole tarkasteltu tasapainoisesti.

Tarkoitan tällä sitä, että puolue kasvattaisi suruttomasti julkisia menoja ja kurittaisi olemassaolevaa teollisuutta. Vastapainoksi se maalaa hyvin optimisisia mahdollisuuksia vasta lapsenkengissään julkisen tuen varassa kehittyville teollisuudenaloille. Puolue haluaa siis pelata Suomen tulevaisuudesta upporikasta ja rutiköyhää -peliä.

Lopetan tämän kirjoituksen kollegani blogista löytämääni loppukaneettia matkien. Vaikka en uskokaan kovin monen lukijani aikovan äänestää vaalipäivänä vihreitä, on hänen hyvä pitää mielessään, että vaalipäivänä ääni nukkuville tarkoittaa ääntä Vihreille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?
Ozan Yanar ja minä edistäisimme ihmisoikeuksia
Vihreiden ja Professorin ajatukset käyvät yksiin

Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Kirjoitin aamulla siitä, kuinka tiettyjen ihmisryhmien maahanmuutto on johtanut seksuaalisen väkivallan lisääntymiseen Suomessa ja Ruotsissa. Iltapäivällä uutisiin nousi sitten Tanska, jossa järjestettiin eräs tilaisuus. 
Yleisradio otsikoi tuon tilaisuuden tapahtumista seuraavasti: "Tanskassa ammuskeltu tilaisuudessa, johon kohuttu Muhammed-piirtäjä osallistui – 1 kuollut, poliiseja haavoittunut".

Iltasanomat puolestaan ilmaisee asian seuraavasti: "Silminnäkijät: Kymmeniä laukauksia ammuttu Tanskassa - tilaisuudessa oli paikalla Muhammed-pilapiirtäjä".

Iltalehti toistaa teemaa näin: "Paikalla myös Muhammed-pilapiirtäjä: Kymmeniä laukauksia Tanskassa, yksi kuollut".

Otsikoiden mukaan vaikuttaa siis siltä, että Muhammed-pilapiirtäjän epäiltäisiin ammuskelleen kymmeniä laukauksia onnistuen tappamaan yhden paikalla olleista ihmisistä. 

Tämä on tietenkin väärä johtopäätös, sillä jutut lukemalla selviää naamioidun miehen tai mieskaksikon ammuskelleen tilaisuudessa, jossa Muhammed-kuvia urallaan luonut taiteilija Lars Vilks oli paikalla. Myöhemmin on selvinnyt lisäksi, että hän sukelsi tapahtumien alettua piiloon kylmiöön. Ja lienee ollut ampujien maalitaulu.

Minut tämä päivä pysäytti miettimään jälleen kerran kuinka paljon Pohjoismaat ovat muuttuneet elinaikanani. Etenkin Ruotsissa mutta myös Suomessa tämä monikulttuurinen muutos on ollut tiedostettuna tavoitteena ja se on kaikesta päätellen myös saatu. 

Muutos monikulttuuriseen yhteiskuntaan on tarkoittanut väestöryhmien välisten jännitteiden ilmaantumisen lisäksi muutosta sananvapaudelle. 1960-luvulta tälle vuosituhannelle oikeus ilmaista mielepiteensä lisääntyi, mutta uuden uljaan yhteiskunnan oloissa sitä on alettu vastustaa ampumalla eriävien mielipiteiden esittäjiä, sotkemalla taideteoksia ja jakamalla oikeudessa tuomioita. 

Tarkalleen ottaen tämä uudenlaisen sananvapauden vastustaminen kohdistuu useimmiten niihin, jotka haluaisivat säilyttää vanhan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Muutos on sikäli yksisuuntainen, että minne tahansa voidaan haluttaessa rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta, mutta sen palauttaminen takaisin monokulttuuriseksi ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitä kutsutaan etniseksi puhdistukseksi, jota yleisesti pidetään rikoksena ihmiskuntaa vastaan.

Nyt tapahtuvaa kehitystä seuratessani minusta tuntuu aivan siltä kuin tätä tekeillä olevaa monikulttuurista Pohjolaa rakentavat etnisesti pohjoismaiset ja heitä olemassaolollaan avustavat erikulttuuriset eivät itsekään uskoisi muuttavansa yhteiskuntaa paremmaksi. Aivan kuin he eivät itsekään uskoisi monikulttuuria rikkaudeksi ja voimavaraksi. Aivan kuin he eivät itsekään uskoisi eri kulttuurien poimivan toisistaan parhaita piirteitä ja näin tekevän yhteiskunnasta dynaamisemman. Tai aivan kuin he eivät olisikaan saaneet turvaa hätää ja vainoa vastaan sinisilmäisiltä Pohjolan kansoilta. 

Mutta mihin he sitten uskovat? Mitä he haluavat? Mihin he pyrkivät? Ja ennen kaikkea: milloin he lopettavat?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä

Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Suomessa vain joka neljäs seksuaalirikos ilmoitetaan poliisille. Asiasta tiedotetaan poliisille todennäköisimmin tuntemattomien tekemien tai vakavien rikosten osalta. Siten varsinaiset raiskaukset viedään tutkintaan merkittävästi yleisemmin kuin muu seksuaalinen ahdistelu. Ja puskaraiskaukset vielä useammin.

Vaikka kyse on vakavista rikoksista, mieltää joka toinen seksuaalisesti häiritty että kyseessä on yksityisasia. Näin ilmeisesti etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä tunne oikeuksiaan eivätkä ymmärrä eroa laillisen seksuaalisen kanssakäymisen ja ahdistelun välillä.

Sama korostuu monissa maahanmuuttajaryhmissä. Niihin kuuluvien miesten perhepiirissä tekemät seksuaalirikokset tulevat tuskin juuri koskaan viranomaisten tietoon, kun taas maahanmuuttajamiesten tuntemattomiin kohdistamat kolttoset ilmoitettaneen lähes aina poliisille.

Kaikkiaan tilanteemme on kuitenkin paljon parempi kuin Ruotsissa. Siellä seksuaalirikoksista ilmoitetaan ainoastaan joka viides - kymmenes. Siitä huolimatta maa on kansainvälisissä vertailuissa oikea raiskausten tyyssija - heti toisena Etelä-Afrikan jälkeen.

Tämän kirjoituksen innoittaneet kaksi uutista oikaisevatkin sen harhaluulon, että Ruotsin järkyttävien raiskaustilastojen pääasiallisena syynä olisi uhrien lisääntynyt valmius ilmoittaa rikoksista. Sen sijaan sekä maan järkyttävät raiskausluvut että ihmisten haluttomuus kertoa seksuaalisesta ahdistelusta johtuvat tiettyjen väestöryhmien nopeasta kasvusta.

Myös Suomessa sekä maahanmuuttajien, että seksuaalirikosten määrä ovat kasvussa. Viime vuonna poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä oli yli tuhat kun se edeltävän kymmenen vuoden aikana oli ollut keskimäärin "vain" 800.

Optulan tutkimuksen mukaan vuoden 2013 selvitetyistä raiskauksista tekijänä on ollut ulkomaalainen 23 prosentissa. Kun tämä suhteutetaan ulkomaalaisten 3,8 prosentin osuuteen väestöstä nähdään, että maahanmuuton ja raiskaustem välinen syy - seuraussuhde on ilmeinen.

Edellä esitetty syy-seuraussuhde osoittaakin, että koska Ruotsissa maahanmuuttajien määrä on Suomeen verrattuna lähes kertaluokkaa suurempi, on maan edustus yhtenä maailman raiskauskeskuksena sen seurausta.

Lisäksi seksuaalirikosten Suomea alhaisempi ilmoittaminen vahvistaa jo edellä ja aiemminkin esittämäni käsityksen, jonka mukaan maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset tulevat kantasuomalaisten tekemiä harvemmin viranomaisten tietoon. Toisin sanoen se kumoaa usein jopa tutkijoiden esittämän päinvastaisen käsityksen, jonka mukaan maahanmuuttajien yliedustus tilastoissa johtuisi vain siitä, että heidän tekemänsä rikokset ilmoitettaisin kantaväestön konnuuksia helpommin viranomaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?
Maahanmuuttajat raiskaajina

Kuinka EU voi toteuttaa YK:n vaatimuksen ihmishenkien pelastamisesta Välimerellä?

YK:n pakolaisjärjestö vaatii EU:lta enemmän toimia Välimeren yli tulevien siirtolaisten eteen. Vaatimukset kiihtyivät kun Välimereen hukkui vähän aikaa sitten 300 ihmistä.

Annan EU:lle ilmaisen neuvon. 

Kehitetään Välimeren rannoille pikakäsittelyvalmius kaikille meren yli tuleville ja turvapaikka hakeville. Pikakäsittelyn jälkeen siirretään kaikki sellaiset, jotka eivät vuorokauden kuluessa ole pystyneet osoittamaan kohdannensa turvapaikkaan oikeuttava henkilökohtaista vainoa, takaisin meren yli Pohjois-Afrikkaan tai Lähi-Itään. 

Palauttamisesta voitaneen tehdä riittävää korvausta vastaa sopimus esimerkiksi Libyan jonkin vallasta taistelevan ryhmittymän, Syyrian ISIS:in tai hiukan monia muita alueen maita rauhallisemman Tunisian hallituksen kanssa. Vastaanottajalle pitää asettaa ainoana vaatimuksena kielto vastaanotettavien tappamiselle tai lähettämiselle uudelleen kohti Eurooppaa. Korvaussumma voitaisiin määritellä kilpailuttamalla rahasta kiinnostuneita: halvin tarjous voittakoon.

Muutaman viikon kuluttua kelvottomilla kulkuneuvoilla meren yli tapahtuva liikenne loppuisi kannustimen puuttuessa kokonaan eikä kukaan enää hukkuisi mereen. Tämä toimintatapa olisi yhteensopiva YK:n pakolaisjärjestön muotoilun kanssa: "UNHCR ke­hot­taa Eu­roo­pan unio­nia muut­ta­maan vä­lit­tö­mäs­ti lä­hes­ty­mis­ta­paan­sa mer­ta ylit­tä­viin siir­to­lai­siin si­ten, et­tä ih­mis­hen­kien pe­las­ta­mi­nen on sen tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä en­sim­mäi­se­nä."

Lisäbonuksena tämä ensisijaisesti ihmishenkien säästämiseen tähtäävä järjestely veisi konkurssiin omaisuuksia tekevät Välimeren yli matkoja järjestävät hämärämiehet. Myös EU itse säästyisi uusien heikosti sopeutuvien maahanmuuttajien aiheuttamilta kustannuksilta ja riskeiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään
Suomalaiset eivät halua etnisesti eroavia vähemmistöjä
Kannatatko vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista?

EU kusee omille nilkoilleen

Huomasin aamulla pienen uutisen, jonka mukaan suomalaisissa kaupoissa pitää uuden EU-määräyksen mukaan olla kalastus- ja vesiviljelytuotteiden nimet latinaksi. Tai oikeammin kalatiskille pitää ilmeisesti präntätä myyntiartikkeleiden tieteelliset nimet, joista muinainen roomalainen tuskin olisi ymmärtänyt sen enempää kuin pöljäläisen maalaistalon vanhaemäntäkään.

Kun EU:ta on syytetty byrokraattiseksi ja todellisuudesta vieraantuneeksi, on usein käytetty esimerkkinä kurkkudirektiiviä, jossa määrättiin tuotteen muoto tarkasti. Riittävän pilkan jälkeen direktiivi poistettiin, mutta vahinko EU:n imagolle ehti jo tapahtua.

Nyt ovat EU:n herrat siis kehitelleet uuden, jos mahdollista vielä kurkkudirektiiviäkin, turhemman määräyksen. Eikö kenenkään kallispalkkaisen virkamiehen tai Eurooppa-poliitikon mieleen tullut, että myös tämä uudistus saattaisi vetää lokaan yhteisen unionimme maineen?

Ja mikä vielä vakavampaa, osoittaa se Brysselin herrojen painiskelevan täysin turhien asioiden kanssa samaan aikaan kun lähialueilla käydään sotaa, joidenkin jäsenmaiden talous on kuralla ja terrorismi nostaa päätään.

Jos EU siis saa kritiikkiä jäsenmaiden asukkaiden parissa on ilmeistä, että sen on syytä katsoa peiliin. Eivät eurooppalaiset ole tyhmiä, vaan ymmärtävät kyllä, milloin heidän elätettävänään on liian monia virkamiehiä. Ainakin jos nämä väsäävät turhia päätöksiä, joiden ainoa seuraus on Unionin legitimiteetin heikkeneminen.

Näyttää siis siltä, ettei EU tarvitse ilkeämielisiä mustamaalaajia, vaan se näyttää kykenevän tuhoamaan oman maineensa ihan itse niin sanotusti kusemalla omille nilkoilleen. Ehkäpä tämän päivän uutisen aiheuttaman vahingon voisi korjata irtisanomalla ne Brysselin virkamiehet, jotka ovat olleet aloitteellisia latinankieliset nimet edellyttävän direktiivin laadinnassa?

Säästyneet rahat voisi käyttää vaikka Kreikan maksamatta jäävien lainojen aiheuttamiin kustannuksiin, terrorismin ehkäisemiseen tai sodasta kärsivien ukrainalaisten humanitaariseen apuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisia näkökulmia Kreikan vaalien vaikutuksiin Suomessa
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Münchausen - poliitikkojen ilmeinen esikuva!

Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?

Ympäristöjärjestö WWF arvelee, että uusista metsäteollisuusinvestoinneista syntyisi maamme metsiin ekologisia, rittävyyteen liittyviä ja virkistyksellisiä ongelmia. Näin siitä huolimatta, että puun kasvu suomalaisissa metsissä on nykyisin reilusti yli 100 miljoonaa kuutiometriä kun se vielä 1970-luvulla oli vain noin puolet tästä.

Myös hakkuut suomalaismetsissä ovat kasvaneet, mutta paljon hitaammin kuin metsänkasvu. Niinpä ero suomalaisen puun kasvun ja käytön välillä on revennyt jo noin 150 miljoonaan kuutiometriin. Siitä uudet investoinnit tulevat syömään noin 10 miljoonaa kuutiota. Tästä voinee jokainen laskutaitoinen itse päätellä, kuinka perusteltu WWF:n pelko on.

Kuvittelemiensa ongelmien välttämiseksi WWF ehdottaa suojelualueiden kasvattamista 17 prosenttiin koko metsäpinta-alasta, lopun metsän sertifiointia ympäristöjärjestöjen itse luoman FSC-järjestelmän mukaisesti sekä kannonnoston lopettamista. Kovia vaatimuksia, joista viimeiseen voin kyllä yhtyä lähinnä siksi, että kantojen noston vaikutuksista on vain vähän tietoa.

Sen sijaan metsien suojelu on edennyt Suomessa rivakasti vapaaehtoista tietä (esimerkki), joka tulee kyllä hoitamaan suojelutarpeen. Ja sertifikaattien väliseen paremmuuteen en ota kantaa, sillä minun käsittääkseni ne molemmat varmistavat kestävän metsätalouden.

Lopuksi haluaisin valistaa WWF:ää siitä, miksi Suomessa ylipäätään on jäljellä metsiä toisin kuin monissa muissa maissa. Suomen metsiähän ei aiempina vuosisatoina hoidettu lainkaan, vaan niitä raiskattiin innokkaasti mm. kaskipelloiksi. Niinpä niiden tila oli 1800-luvulle mennessä surkea ja monin paikoin oli pulaa jopa polttopuusta.

Nykyiset metsämme ovatkin hyvässä kunnossa ennen kaikkea sen ansiosta, että metsälle syntyi 1800-luvun aikana ennennäkemätön arvo puuraaka-aineen tuottajana. Niinpä valtiovalta ryhtyi toimiin metsänkasvatuksen järjestämiseksi, minkä seurauksena etenkin toisen maailmansodan jälkeen metsävaramme ovat kasvaneet nopeasti. Entisistä kaskiraiskioista on tullut hyväkasvuisia metsiä, joista on riittänyt myös tiukasti suojeltavaksi suurempi osa kuin missään muussa Euroopan maassa.

Tietenkään en väitä, että meidän nykyiset puoliluonnolliset metsämme olisivat joka suhteessa esimerkillisiä. Mutta siitä olen varma, että ellei niitä jatkossakin käytetä laajamittaisesti taloudellisen hyvinvoinnin perustana, eivät myöskään luonnon- tai ympäristönsuojeluhankkeet tule hoidetuksi.

Siitä syystä olisi mukava joskus huomata ympäristöjärjestöjenkin iloitsevan Suommen taloutta piristävistä investoinneista, jotka perustuvat maamme ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään metsätalouteen. Vai väittääkö joku, että ihmisten köyhyys jotenkin edistäisi luonnon hyvinvointia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ruotsalainen oikeassa?
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?
Metsästä jalostuu rahaa

Sipilän venkoilu osoittaa Keskustan pettävän aina

Keskusta sai ilmaista mediajulkisuutta kun lehdistö uutisoi sen päättäneen poistaa keskioluet kaupoista. Itse asiassa päätös asiasta on tehty jo vuonna 2013, mutta siitä ei ole pidetty sen suurempaa meteliä.

Nyt uutisointi aiheutti mylläkän sosiaalisessa mediassa ja vähän muuallakin. Erityisen hankalaa Keskustalle oli se, että oluen laimentamisen kerrottiin olevan tuhoisaa puolueen vankimman tukialueen eli syrjäisen maaseudun kyläkaupoille. 

Niinpä Juha Sipilä ei kauaa odotellut vaan järjesti eilen mediatilaisuuden, jossa kertoi hymyillen, että "kes­kio­lut py­syy kau­pois­sa, ol­kaa huo­le­ti. Kes­kus­ta ei si­tä tu­le vie­mään siel­tä pois". On siis syytä tarkastella tuota mahdollisen tulevan pääministerin kommenttia tosiasioiden ja historian valossa.

Katsotaan ensin puolueen vuodelta 2013 olevaa linjausta, jossa sanotaan sanatarkasti näin: "haluamme rajoittaa päivittäistavarakauppojen, kioskien ja huoltamoiden vähittäismyynnissä myytävien alkoholijuomien enimmäisalkoholirajaa 3,7 prosenttiin". Minusta tuossa ei ole tulkintavaikeuksia, vaan puolue on ilmoittanut poistavansa keskioluen kaupoista heti kun se on mahdollista.

Tätä taustaa vastaan Sipilän ulostulo on puhdasta muunneltua totuutta. Ennen vanhaan sellaista tavattiin kutsua valehteluksi. Joskus myös hätäkakaksi.

Entä historiallinen konteksti. Entinen puheenjohtaja Matti Vanhanen ilmaisi jo vuosia sitten, ettei äänestäjillä saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista mielipiteensä vaaleissa äänestämällä. Näkemyksen vahvisti hänen seuraajansa Mari Kiviniemi ihmettelemällä julkisesti ajatusta siitä, että vaalit voisivat olla kansanäänestys niiden jälkeen harjoitettavasta politiikasta.

Muutaman viime päivän tapahtumien perusteella ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen. Juha Sipilä on tukevasti puolueensa äänestäjiä halveksuvalla linjalla. Siten nyt nähty venkoilu vahvistaa Keskustan pettävän äänestäjänsä aina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti edustavansa älyllistä epärehellisyyttä
Löytääkö Alexander Stubb uuden vaihteen kirikierroksen alkaessa
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Laillinen varkaus Vantaalla

Vantaan kaupunginhallitus päätti viedä valtuuston käsittelyyn Keimolassa sijaitsevan noin 300 vuotta saman suvun hallussa olleen Saraksen tilan pakkolunastuksen. Tähän päädyttiin, koska neuvotteluissa ei päästy tilan omistajien kanssa sopimukseen hinnasta. Itse pääasiasta eli tilan maiden rakentamisesta ei ollut erimielisyyttä.

Lisätietoa tapauksesta löytyy Vantaan kaupungin nettisivuilta, joilla kerrotaan mm. seuraavaa: "hinnoittelu perustuu pääsääntöisesti lähivuosina toteutuneisiin vertailukelpoisiin kiinteistökauppoihin. Lunastuslain mukaan lunastettavasta omaisuudesta määrätään sen käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Kaupungin käsityksen mukaan sen ostotarjous vastaa käypää hintaa."

Lisäksi sivulta löytyy tieto siitä, että "maa pyritään hankkimaan kaupungin omistukseen ennen asemakaavoitusta." Lunastukseen liittyvästä kaupunginhallituksen käyttämästä selvityksestä voi lukea, että "rakentamiseen osoitetun alueen osalta hinnoittelussa käytettiin detaljikaavoittamattoman maan hintaa 8 €/m2. " 

Näin tehdyn tarjouksen loppusumma on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Tämä on mielenkiintoista, sillä Rakennusliike SRV oli tehnyt muutamaa vuotta aiemmin samasta maa-alasta kymmenen miljoonan euron tarjouksen, joka raukesi koska kaupunki ei silloin antanut lupausta alueen kaavoittamisesta. Näyttäisi siis siltä, että Vantaan kaupungin käsitys "käyvästä hinnasta" on lievästi sanottuna erikoinen perustuessaan sen omaan rakennuslupakeinotteluun.  

Minun näkökulmastani tapauksessa kulminoituu markkinatalouden ja sosialismin välinen ajattelutavan ero. Markkinatalouden ehtojen mukaan toimien olisi Saraksen tila jo aiemmin kaavoitettu, jolloin suku olisi voinut myydä perintönsä SRV:lle tarjottuun kymmenen miljoonan euron  hintaan. Sosialistisen järjestelmän periaatteiden mukaan toimittaessa yhteiskunta määrää hinnan, joksi on nyt muodostunut vajaa neljännes tuosta summasta.

Länsimainen ajattelu perustuu yksilöiden vapaudelle ja omaisuuden turvaamiselle. Sosialismissa puolestaan korostuu enemmistön diktatuuri, jossa ns. yhteinen hyvä voi viime kädessä ohittaa yksityisen omistusoikeuden ja vapauden. Toisin sanoen se oikeuttaa edellä kuvatun kaltaisen laillisen varkauden yhteiskunnan lyhytaikaisen edun nimissä.

Tutustuttuani edellä kuvattuun tapaukseen jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sekä nyt tehdyn päätöksen puolesta äänestäneiden nimiä ja puoluekantoja, että aikanaan valtuustossa tapahtuvaa lopullista päätöksentekoa. Nämä tiedot paljastavat sen, kuka kaupungin poliitikoista on ajatusmaailmaltaan länsimainen ihminen ja kuka Karl Marxin hengenheimolainen. 

Voin luvata, etten tule äänestämään niitä, jotka ovat asettuneet marxilaisen mielivallan tielle. Sellaisen yhteiskunnan saavutuksiahan voi itse kukin käydä tarkastelemassa vaikkapa Pohjois-Koreassa. Vertailuna voi käyttää vaikkapa Korean niemimaan eteläosaa, joka oli samaa valtiota vielä alle 70 vuotta sitten.

Lopuksi on todettava, että jos Saraksen tilan maat tämän kaiken jälkeen päätyvät rakennusliike SRV:lle selvästi alle kymmenen miljoonan hinnasta, on kyseessä selvääkin selvempi korruptio. Tosin tässä tapauksessa en edes itse usko sellaiseen röyhkeyteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Valitaanko Vantaalle ensimmäinen perussuomalainen kaupunginjohtaja?

Kaupunginmuseon ristiretki homeisen kirkon puolesta

Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että yökerho Namun edustalla on hakattu yksi nuori mies sairaalahoitoon. Sen sijaan se ei kertonut miksi ja miten väkivallanteko oli tapahtunut, vaan syyllisti tekopaikan vieressä ollutta yökerhoa tapahtuneesta.

Yhteiskunnallisesti olisi luonnollisesti ollut tärkeämpää uutisoida siitä, minkä HS jätti mainitsematta. Kyseessähän oli tilanne, jossa maahanmuuttajamiehet olivat häirinneet naisia, johon pohjanmaalainen nuori mies oli kotimaakuntansa oikeudenmukaisuuden perinnettä noudattaen yrittänyt puuttua ja tullut pahoinpidellyksi sairaalakuntoon.

Kyselin jokin aika sitten useampaan maahanmuuttajien väkivaltatapaukseen viitaten lehdistön vastuuta näihin tapauksiin, koska tuntomerkkien salaaminen estää ihmisiä ymmärtämästä uussuomalaisten potentiaalista vaarallisuutta. Mikään ei tietenkään muuttunut, kuten edelle täydentämäni uutinen osoittaa.

Tästä voidaan päätellä, että Helsingin Sanomien poliittisena agendana on maahanmuuttajataustaisen rikollisuuden pimittäminen lukijoiltaan ja sitä kautta pyrkimys aiheuttaa heille tarpeetonta kärsimystä. Valitettavasti sama näyttäisi koskevan myös verovaroin toimivaa Yleisradiota, joka ei tietääkseni ole edes uutisoinut koko tapausta. Sen sijaan se teki jutun ulkomaalaissyntyisen miehen tappamasta 17-vuotiaasta porilaistytöstä kertomatta rikollisen taustasta halaistua sanaa.

Helsingin Sanomien osalta olen lehden valitseman uutisointilinjan niljakkuudesta huolimatta valmis suomaan sille oikeuden omaan agendaansa. Näin siksi, että kyseessä on yksityinen yritys enkä kannata sellaisten holhoamista. Toki toivon samalla, että mahdollisimman monet maksavat asiakkaat tekisivät valheellisesta uutisoinnista omat johtopäätöksensä ja jättäisivät lehden ostamatta.

Sen sijaan Yleisradio toimii veronmaksajien rahoilla, joten sen tulisi keskittyä oikean tiedon jakamiseen. Niinpä vaadin seuraavaa eduskuntaa puuttumaan asiaan ja korjaamaan yhtiön toimintaa ohjaavaa lakia siten, että teksti "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta" poistetaan verovaroin tapahtumalle toiminnalle sopimattoman poliittisen luonteensa takia koko laista.

Lopuksi haluan tuoda esille sen, että Suomen hallitus on tänään päättänyt ottaa jälleen 300 ylimääräistä kiintiöpakolaista maahamme. Siis yhteensä 1050 korkeaan osaamiseen perustuvaan yhteiskuntaan huonot valmiudet omaavaa ihmistä, joiden sopeutumisessa maahamme on lievästi sanoen melkoiset haasteet. Ja sen seurauksena riskit.

Ottaen huomimoon humanitaarisen maahanmuuton korkeat kustannukset sekä sen kautta Suomeen tulleiden ihmisten aiheuttamien väkivallantekojen suuren määrän (sekä seksuaali- että pahoinpitelyrikoksista järkyttävän suuri osa on afrikkalaisten tekemiä) pidän päätöstä täysin vastuuttomana ja ilmaisen syvän halveksuntani kaikille hallituspuolueille eli Kokoomukselle, SDP:lle, RKP:lle ja Kristillisdemokraateille. Vain täysi idiootti voi edes harkita äänestävänsä niitä tämän päätöksen jälkeen.

Kuitenkin tiedostan, etteivät humanitaarisessa maahanmuutossa pahinta ole sen kautta sattuvat yksittäiset väkivallanteot tai korkeat kustannukset. Ei edes maahamme leviävä terrorismi vaan koko yhteiskunnan muuttuminen turvallisesta Suomesta sellaiseksi, jota kuvaa parhaiten uutinen monikulttuuristumisessaan meitä paljon pidemmällä olevassa Ruotsissa.

Uutisen mukaan naapurimaan naiset lähtevät nykyisin juoksemaan pakoon heti nähdessään miehen paikassa, jossa ei ole muita ihmisiä. Toisin sanoen monikulttuurinen naisiin kohdistuva väkivalta on Ruotsissa saavuttanut asteen, jossa näiden turvallisuudentunne on kokonaan kadonnut. Median vaikeneminen maahanmuuttajien osuudesta lisääntyneisiin väkivallantekoihin ei ilmeisesti auta enää siinä vaiheessa, kun jokaisella alkaa olla omia tai lähipiirin kokemuksia yksinäisiin naisiin kohdistuneista sattumuksista.

Tämä on surullista, sillä vielä minun lapsuudessani Ruotsia pidettiin maailman parhaana ja turvallisimpana paikkana asua. Sellaisena se kelpasi esikuvaksi myös köyhemmälle kotimaalleni sen kurottaessa kohti hyvinvointia

Nyt Ruotsi on kuitenkin muuttunut ilmeisen peruuttamattomasti väkivaltaisten maahanmuuttajaghettojen, hurjien raiskaustilastojen, kehnon koulumenestyksen ja poliittisen väkivallan tyyssijaksi. Siis monien uusruotsalaisten kotimaita muistuttavaksi paikaksi.

Koska minä en halua Suomesta samanlaista, vaadin pakolaiskiintiön ja toissijaisin humanitaarisin syin myönnettyjen oleskelulupien määrän laskemista nollaan sekä turvapaikkojen rajoittamisen vain sellaisille ihmisille, jotka pystyvät osoittamaan toimineensa kotimaassaan demokraattisin ja väkivallattomin keinoin hirmuhallitsijaa vastaan. Ja lisäksi osoittamaan tämän uhkaavan henkeään. Siis reilusti alle kymmeneen vuodessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatatko vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista?
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia