Viime aikoina on mediassa kirjoitettu paljon sananvapaudesta, koska sitä vastaan on esiintynyt äärimmäisiä hyökkäyksiä. Niiden lista voidaan aloittaa vaikkapa Pim Fortuynin murhasta ja Anders Breivikin hirmuteoista sekä päättää Chralie Hebdoon ja Lars Vilksiin kohdistuviin hyökkäyksiin.
Etenkin Pariisin iskujen jälkeen ihmiset kaikkialla Euroopassa julistivat olevansa Charlie. Tosin Suomessa Charlieksi julistautuminen on kohdannut odottamattomia vaikeuksia, jotka hämmästyksekseni tarkoittanevat sitä, ettei sananvapaus kiinnostakaan kaikkia ihan aikuisten oikeasti.
Vielä enemmän hämmästyin - suorastaan järkyttyin - lukiessani toimittaja Pirkko Kotirinnan kirjoitusta kohusta, jonka on synnyttänyt mielenosoittajaan kohdistuneen väkivaltaisen hyökkäyksen tehneen naisen kunniaksi suunnitelusta patsasta. Kotirinta oli nimittäin muotoillut seuraavan virkkeen: "enkä myöskään oikein ymmärrä kuolemanleirejä puolustavan natsimielenosoituksen ja suvaitsevaisuutta puolustavan Pride-mielenosoituksen rinnastamista."
Selvennetään siis asiaa toimittaja Kotirinnalle. Tosin ensin on syytä todeta, etten minä hyväksy kuolemanleirejä tai natseja yhtään sen enempää kuin hänkään. Itse asiassa saatan tuomita kuolemanleirit Pirkkoa yksiselitteisemmin, koska tuomitsen myös viime vuosisadalla esiintyneet erilaisten sosialistivallanpitäjien pystyttämät kuolemanleirit, ja pidän niiden pystyttäjien seuraajia aivan yhtä vastenmielisinä kuin uusnatsejakin.
Sen sijaan, toisin kuin Pirkko Kotirinta, ymmärrän sananvapauden koskevan ihmisen oikeutta tuoda mielipiteensä esiin haluamallaan tavalla niin kauan kuin siihen ei sisälly vahingollisia piirteitä kuten uhkauksia muita ihmisiä kohtaan, väkivaltaa tai toisten omaisuuden hajottamista. Toisin sanoen kaikkien sananvapautta puolustavien ainoa mahdollinen näkemys on se, että myös uusnatseilla on vastenmielisyydestään huolimatta oikeus tuoda esille omat poliittiset tavoitteensa siinä kuin suvaitsevaisuutta puolustavilla homoseksuaaleilla tai aatteensa poliittiset hirmuteot unohtaneilla Marxin seuraajillakin.
Toisin sanoen "kuolemanleirejä puolustavan natsimielenosoituksen" ja "suvaitsevaisuutta puolustavan Pride-mielenosoituksen" rinnastaminen tarkoittaa vain sananvapauden hyväksymistä ja siihen kohdistuvan väkivallan tuomitsemista. Kotirinnan jutun keskiössä oleva patsahanke puolestaan on suora hyökkäys sekä sananvapautta vastaan että poliittisen väkivallan puolesta. Näin siitä huolimatta, ettei käsilaukkua voi pitää Kalashnikovin veroisena aseena, kuten ei kyynelkaasuakaan.
Voimme siis yhteenvetona todeta, ettei toimittaja Pirkko Kotirinta ole ymmärtänyt sananvapauden syvintä olemusta, eikä siten ole oikeutettu sanomaan "minä olen Charlie". Tosin en tiedä, haluaisiko hän edes sanoa niin.
Jos tämä teksti kuitenkin sattuisi osumaan toimittajan silmiin, kehotan häntä lukemaan oikein tarkasti blogini mottotekstin. Toivon, että siitä selviää myös hänelle, miksi sananvapaus on koko yhteiskunnan kannalta niin tärkeää. Ja miksi sitä kannattaa puolustaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista
Miksi Yle pimittää jihadistin henkilöllisyyden?
Benin lista mediapolitikoinnin uhrina
"Voimme siis yhteenvetona todeta, ettei toimittaja Pirkko Kotirinta ole ymmärtänyt sananvapauden syvintä olemusta, eikä siten ole oikeutettu..."
VastaaPoistaJuuri nimen omaan näin. Nämä ihmiset eivät edes ymmärrä koko asian todellista merkitystä.
Sananvapaus voitaisiin rinnastaa liikkumisen vapauteen. Että meillä yhteiskunnassa alkaisi tulevaisuudessa olemaan enemmän ja enemmän alueita, joilla ei ole todellista tasa-arvoista liikkumisen vapautta. Alueita, jotka olisivat "vastuullisen liikkumisen vapauden piirissä".
Ja että esimerkiksi vain tietynlaisen koulutuksen saaneet ovat päteviä liikkumaan kyseisillä alueilla tarpeeksi vastuullisesti.
Tietysti tekemäsi kävelylenkki kotikulmillasi saattaisi verisesti loukata joitain ihmisiä, jolloin olisi hyvin tärkeää osata ymmärtää liikkua juuri kuten päivittäin vaihtuva ohjeistus meille kertoisi.
En jaksa jatkaa ajatusta edelleen, tuskin tämäkään menee kotirinnoille perille...
Edelleen kysyisin: mainitkaa nimeltä kolme tunnettua muslimihomoseksuaalia tai muuta LGBT-ihmistä.
t: Vitjaantunu Stadilaine'
Avaatko hieman lisää sitä mitä tämä Kotiranta on kirjoittanut. Artikkeli on Hesarin maksumuurin takana.
VastaaPoistaKotiranta kertoo saamastaan palautteesta liittyen siihen, että Ruotsissa on ollut käynnissä hanke sellaisen patsaan pystyttämiseksi, jonka esikuvana on valokuva mielenosoituksesta. Siinä nainen on juuri lyömässä takaa päin käsilaukulla mielenosoituksessa lippua kantavaa kaljupäistä ilmeisesti nastimiestä päähän.
PoistaEli Kotiranta ihguttaa poliittista väkivaltaa ihannoivan patsaan pystyttämistä ja ihmettelee kun kaikki eivät olekaan samaa mieltä, vaikka väkivalta onkin pahiksia vastaan?
VastaaPoistaMuistakaa hyvät ystävät, että vaalit lähestyvät. Tämä on vasta alkua, Koneiston propaganda tulee menemään vielä monta, monta astetta pahemmaksi.
VastaaPoistaNäin siis Natsi-Suomessa vuonna 2015, onhan meillä jo oma poliittinen poliisimmekin eli fobba (sekoomus).
Kaikille pitäisi viimeistään tähän päivään mennessä olla selvää, mikä on vihervasemmistolaisten puolueiden eetos. Patsasepisodi oikein alleviivaa sitä. Jopa niin paljon, että joillekin ruotsalaisille vasureille homma alkaa olla liian räikeätä.
VastaaPoistaVihervasemmistolaisessa yhteiskunnassa saa aivan vapaasti olla vihervasuri mieltä. Muita ja varsnkin kansallista etua korostavia ja eritoten maahanmuuttoa kritisoivia saa vaientaa, jahdata, käristää ja terrorisoida kuten vihervasurit parhaaksi näkevät. Myös väkivallan avulla. Ai niin, eihän laukulla lyöminen ole väkivaltaa... ainakaan, jos kohde on itse demoni, uusnatsi.
Kerrassaan oksettavaa touhua. Erityisesti penaalin tylsimpien kynien kirjoittelu. Mutta kauhalla ei voi vaatia, jos pienemmällä mitalla on annettu.
--
vtt