Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.
Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.
Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.
Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.
Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.
Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.
Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!
Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".
Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.
Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.
Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.
Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.
Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.
Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista.
Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti.
Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitenhän mahtaa olla niiden suomalaisten laita jotka ovat muuttaneet joihinkin lämpimiin maihin tai sellaisiin jossa suhtaudutaan rennommin elämään ja sääntöihin ja kontrolloidaan vähemmän ihmisten tekemisiä.
VastaaPoistaRyyppäävätkö siellä ihmiset enemmän vai vähemmän ?
Kyllä kokonaiskulutuksessa ehkä kiritään Suomen tasolle mutta kertakulutus saattaa olla vähäisempää. Kun se on kohtuullisempaa, vältytään paremmin alkoholin liikakäytöstä ( ns. kova känni ) johtuvista ikävyyksistä. Etelässä vioidaan olla lievässä pienessä sievässä pitkin päivää, Suomessa on aiemmin ja vielä nykyään juotu kerralla koko satsi. Alkoholi on nautintoaine, josta on tarkoitus nauttia ja tuntea hyvää oloa..
VastaaPoistaUlkomaillakin juodaan mutta harvemmin ryypätään, paitsi Briteissä, Saksassa, Tsekeissä jne jne
Kiitos koskettavasta ja tärkeästä kirjoituksesta Proffalle. Oletko pohtinut syitä alkoholismiin? Kieltolain henkinen perintö ja holhoava alkoholipolitiikkamme lienevät sellaisia. Ilmastolla on vaikutuksensa. Traumaattinen historia itänaapurin kanssa ja ajoittainen pelkokin sitä kohtaan ei ainakaan ole lisännyt kansallista turvallisuudentunnetta. Itse en usko geeniteoriaan mikä altistaisi alkoholismiin suomalaisia erityisesti. Ihmiset harjoittelevat vapaata alkoholipolitiikkaa. Viinit tulisi vapauttaa kauppoihin jotta terve suhde alkoholiin tulisi tabujen ja kieltojen tilalle. Nythän trendi tuntuu taas olevan päinvastainen. Alkoholismi ja terve alkoholin kohtuukäyttö ovat kuin yö ja päivä. Terve ja salliva alkoholipolitiikka on esimerkki myös hänelle, joka opettelee alkon käyttöä, erehdyksen ja onnistumisen kautta.
VastaaPoista