David Cameronin maahanmuuttolinja otettava malliksi koko EU:lle

Britannian pääministeri David Cameron on ottanut kantaa EU:n alueelta Britanniaan suuntautuvaan maahanmuuttoon. Helsingin Sanomien mukaan hän linjasi, että työs­sä­käy­vil­lä EU-kan­sa­lai­sil­la ei pi­täi­si ol­la oi­keut­ta asu­mis­tu­keen, per­he­avus­tuk­siin ja vas­taa­viin etui­hin en­nen kuin he ovat asu­neet Bri­tan­nias­sa nel­jä vuot­ta. Työn­ha­ki­joi­den ei pi­täi­si saa­da mi­tään tu­kia, ja EU-mais­ta tu­le­via lais­kot­te­li­joi­ta ei aio­ta kat­soa puol­ta vuot­ta kauem­paa.

Minusta tuo kuulostaa sellaiselta linjaukselta, ettei Britannialle pitäisi antaa mitään etuoikeuksia EU:ssa. Sen sijaan koko EU:n pitäisi muuttaa direktiivinsä Cameronin linjauksen mukaisiksi. Näin työperäistä maahanmuuttoa ei rajoitettaisi vaan siitä saataisiin se hyöty, joka siitä on saatavissa. Sen sijaan sosiaaliturvashoppailu loppuisi saman tien.

Itse asiassa en usko, että Britannian todellinen maahanmuutto-ongelma muista EU-maista liittyy työperäiseen maahanmuuttoon, vaan pikemminkin tiettyihin Itä-Euroopan maiden vähemmistöihin, jotka pakenevat omaa kurjuuttaan myös Suomeen. Heidän osaltaan korkeaan osaamiseen perustuvien länsimaiden työmarkkinat ovat äärimmäisen rajalliset, joten heidän liikkuvuudelleen ei ole kohdemaiden kannalta hyväksyttäviä perusteita. Toisin sanoen ongelma on ratkaistava lähtömaissa.

* * *

Cameronin hahmottelemia sääntöjä olisi sovellettava myös EU:n ulkopuolelta saapuneisiin humanitaarisista syistä turvapaikkaa tai oleskelulupaa hakeviin sekä oleskeluluvan saaneisiin. Heitä ei tietenkään pidä tappaa kylmään tai nälkään, joten tämän ihmisjoukon ylläpito tulisi järjestää vastaanottokeskuksissa tarjoten terveellinen kasvisruoka (liharuuat ovat kalliita ja niihin liittyy joskus maailmankatsomuksellisia rajoitteita) sekä vaatimaton mutta riittävä vaatetus yhteiskunnan piikkiin. 

Meillä näihin ryhmiin kuuluvat voisivat opiskella Suomen kieltä ja kulttuuria sekä saada ammattikoulutuksen. Lisäksi heille voitaisiin maksaa pientä rahallista korvausta työntekoa vastaan. Vastikkeettoman rahan jakamista sen sijaan tulee välttää, koska se toimii vetovoimatekijänä sosiaaliturvashoppailussa. Myös musiikki-, liikunta- ja käsityöharrastuksia (omat vaatteet!) tulisi suosia, jotta tulijoiden aika ei käy pitkäksi. 

Kiintiöpakolaiset tai turvapaikkastatuksen saaneet tulisi ottaa Suomen kansalaisten tavoin normaalin sosiaaliturvan piiriin, koska heidän oleskelunsa perustuu todettuun hätään. Näiden ryhmien yhteenlaskettu koko (turvapaikan saaneet, kiintiöpakolaiset) on kasvanut viime vuosina Suomessakin, joten yksistään heistä aiheutuu veronmaksajille melkoiset kustannukset. Erityisesti kun huomioidaan heidän oikeutensa perheenyhdistämiseen Suomessa. 

Näiden todetun hädän perusteella Suomeen saapuneiden ja etenkin heidän lastensa sopeuttaminen suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään on otettava maahanmuuttopolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Erityisesti suomalaisen kulttuurin omaksumisesta koituvat hyödyt ja omaan kulttuuriin mahdollisesti liittyvien Suomessa elämisen kannata vahingollisten piirteiden haitat on tässä yhteydessä tuotava toistuvasti ja selvästi esille. 

Varat turvapaikan saaneiden ja kiintiöpakolaisten sekä heidän perheidensä kotouttamiseen saadaan säästöistä, jotka syntyvät järjestämällä muiden humanitaaristen ja työtä vailla olevien maahantulijoiden elämä vastaanottokeskuksiin edellä kuvatulla tavalla. Siis sekä suorina säästöinä, että epäsuorina kulujen pienenemisinä spontaanin humanitaarisen maahanmuuton vetovoiman heiketessä ja tulijoiden määrän sen seurauksena vähentyessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurinen kuolema haastaa laillisuusperiaatteen
Romahtaako Ruotsin velkatalous
Suomalainen terroristijärjestö?