Suo siellä, vetelä täällä

Ylen uutisten mukaan valtionhallintoa organisoidaan uudelleen rankalla kädellä. Tämä kuulostaa nykyisessä taloustilanteessa oikean suuntaiselta päätökseltä, mutta mieleni tekee kuitenkin lausua pari kommenttia tähän liittyen. Näin siksi, että uutisessa on muutamia huolestuttavia piirteitä.

Niistä ehdottomasti ensimmäinen ja tärkein on se, että uutisen mukaan "kukaan ei pohdi sitä, mikä vaikutus uudistuksilla on, mutta tehokkuutta haetaan."

Tämä kuulostaa suorastaan pelottavalta: ihan kuin olisi tarkoitus tehdä iso uudistus ison uudistuksen vuoksi. Sellaisessa menee helposti lapsi pesuveden mukana; tai tulee tehdyksi näennäissäästöjä. 

Jälkimmäisiin saattaa viitata se, että valtio on jo nyt suunnitellut "säästävänsä" siirtämällä tehtäviään kunnille (esimerkki jos toinenkin). Julkisen talouden kannalta tämä on parhaimmillaankin nollasummapeliä, ja pahimmillaan tarjoaa mahdollisuuden maahanmuuttobisneksen kaltaiseen julkisten rahavirtojen kuppaamiseen.

Toivon siis sydämestäni, että Suomen hallituksella ja eduskunnalla on jatkossa tarkoitus pohtia sitä, mitä vaikutuksia uudistuksilla on kokonaisuuden kannalta. Väärinymmärryksen välttämiseksi ilmoitan tarkoittavani tällä sitä, että valtion tulee pienentää puhtaita hallintokuluja yksinkertaistamalla byrokratiaa (esimerkki) sekä lopettaa/vähentää toissijaisia (esimerkki) tai kokonaisuuden kannalta haitallisiksi osoittautuneita tehtäviä (esimerkki jos toinenkin), joihin rekrytoidut henkilöt voidaan samalla siirtää kortistoon etsimään tuottavaa työtä yrittäjänä tai yksityisen sektorin palveluksessa.

Toinen huolestuttava piirre uutisessa on se, että "sisäiset palvelut tilataan yhdestä paikasta". Tämä voi tietenkin monessa tapauksessa olla järkevää, mutta esimerkiksi yhtenä kohteena mainitussa hankintojen kilpailutuksessa matka hankinnan tarvitsijasta sen tilaajaan kasvaa entisestään. Näin hankintaan liittyvä syvempi osaaminen jää valtio-organisaatiossa hyödyntämättä.

Tällöin on vaarana se, että jo muutenkin ylikorostunut suora hankintahinta korostuu entisestään itse hankinnan käyttötarpeen ja siihen liittyvien riskien hallinnan kustannuksella. Tuloksena tästä on helposti se, että valtio tekee kelvottomia hankintoja näennäisen halvalla, mikä ei liene ainakaan veronmaksajan etu.

Kolmas kulmakarvoja kohottava piirre uutisointiin liittyen on se, että uudistuksen seurauksena "pääministerin ja pääministeripuolueen asemaa vahvistetaan". Jos ja kun näin käy, lienee uudistuksella syvällinen vaikutus suomalaiseen demokratiaan. 

Jo nyt vaalijärjestelmämme suosii suuria ja sorsii pieniä puolueita. Sen mukaisesti osa äänestäjäkunnasta äänestänee varmuuden vuoksi vanhoja puolueita, vaikka ohjelmallisesti jokin muu puolue olisi lähempänä omaa näkemystä (esimerkki). 

Tällä on suomalaisen demokratian uudistumisen kannalta negatiivinen vaikutus; ja mikäli politiikka polarisoituu entistä enemmän pääministerin ympärille muuttuu vaalikäyttäytyminen yhä enemmän äänestykseksi pääministeristä. Tällaisen kehityksen loogisena seurauksena on ajan mittaan kaksipuoluejärjestelmään siirtyminen, mistä on selvät merkit Ruotsissa, jonka sanotaan Ylen uutisessa olevan tämän keskittämisuudistuksen esikuvana.

Demokratiassa kaikenlaiset uudistukset ovat tietenkin sallittuja enemmistön äänillä. Erityisesti vaalijärjestelmään syvästi muuttavien päätösten takana soisi kuitenkin olevan kansan todellisen tahdon. Siksi olisi tärkeää sanoa selvästi myös tämän uudistuksen suomalaista politiikantekoa polarisoiva tavoite, jotta kansa voisi ottaa siihen kantaa. 

Kaiken edelle kirjoittamani olen tuonut esille siinä toivossa, että edelle kirjaamani seikat eivät jäisi huomaamatta päätöksentekijöiltä eivätkä kansalta. Näin valtiohallinnon uudistamisessa voidaan toivoakseni välttyä ainakin edellä kirjaamiltani ongelmilta ja siitä tulee koko valtiontaloutta oikeasti tehostava muutos. Tämä olisi kaikkien etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi

Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

Esimiehen, yrittäjän tai hallintoihmisen on hyvä tietää millä keinolla työntekijöistä saa eniten irti. Tieto on valtaa, ja tässä tapauksessa sen avulla voidaan tuottaa työsuorituksia, liikevoittoa tai julkisia palveluita. Näin voidaan turvata koko organisaation tulevaisuus ja siinä sivussa myös oma työpaikka.

Onko esimiehen syytä siis harrastaa kovaa vahtimista ja selän takana kyttäämistä? Vai pyrkiä etsimään rajojen haastamista ja aiheuttaa stressiä vihjailemalla silloin tällöin aikataulujen kiireellisyydestä? Tai ehkä sittenkin pitäisi rakennella erilaisia lomakkeita, joihin voi merkitä työsuoritukset minuutin tarkkuudella, jotta työntekijä itsekin näkisi, että vielä on parantamisen varaa?

Vai pitäisikö sittenkin vain tähdätä työntekijöiden tyytyväisenä pitämiseen ja luottaa että he hoitavat hommansa kun siihen annetaan mahdollisuus?

No nyt olemme saaneet tutkitun vastauksen. Sen mukaan työntekijöistä saa eniten irti kun pitää heidät tyytyväisinä ja ilmapiirin hyvänä. Eli tässä pätee se, mitä olen aina epäillytkin: tyytyväinen ihminen hoitaa työnsä parhaiten.

Työnantajan tai hänen edustajansa kannattaa siis kaikissa tilanteissa pyrkiä miellyttävään ja välittävään työilmapiiriin. Näin saadaan työntekijästä puristettua viimeinenkin pisara irti, eikä se edes tunnu pahalta.

Toivottavasti nyt saatu tieto kantautuu kaikkien esimiesten ja hallintoihmisten korviin. Samalla itsekin veronmaksajien elättinä muistutan, että Suomen valtionhallinnossa yksi tyytymättömyyttä aiheuttavista johtamiskuvioista ovat ainaiset organisaatiomuutokset. Näin on ilmeisesti myös monissa yksityisen sektorin työpaikoissa.

Kannattaisikohan Suomessa siis keskittyä nykyistä enemmän itse tekemiseen kuin hallintouudistusten läpi viemiseen? Näin ehkä saataisiin lopulta kuriin myös mm. eilisiin säästöpäätöksiin johtanut jatkuva valtiontalouden heikkeneminen - tyytyväisten ja tehokkaiden työntekijöiden kääntäessä verokertymän kasvuun, työttömyyden laskuun sekä julkisen palvelutuotannon tehokkuuden nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?
Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi
Uutta tietoa viherpesusta

Onko lapsilla oikeus elää omana itsenään?

Kiinnitän tällä kirjoituksella arvosan lukijani huomion Kyuu Eturautin esille nostamaan aloitteeseen lasten suojelemiseksi pahoinpitelyltä. Näin siksi, että lasten oikeudet ovat tärkeitä.

Toivottavasti myös mahdollisimman moni muu äänioikeutettu Suomen kansalainen kokee lasten asian kannatuksen arvoiseksi, sillä kaikilla Suomessa elävillä lapsilla tulisi olla oikeus elää ilman pelkoa sukupuolielimiin kohdistuvasta silmittömästä väkivallasta. Ja elää lapsuutensa kokonaan sellaisena, miksi luonto on heidät luonut.

Elintään voi toki jokainen täysi-ikäisyyden saavuttanut sitten aikanaan silpoa kuten haluaa, mikäli kokee siihen syystä tai toisesta tarvetta.

Aloitteen voi siis allekirjoittaa täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/726

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkistarhaus on kiellettävä!
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Huivituomion seuraus

Iltalehden mukaan kaksi miestä sai sakot irtisanottuaan naisen, koska tämä saapui töihin huivi päässä. Helsingin käräjäoikeuden mukaan kyseessä oli työsyrjintä.

Ehkäpä käräjäoikeuden tuomarin tarkoitus oli hyvä ja laki hänen puolellaan, mutta valitettavasti oikeusjutun voittaneen huivipään ansiosta työnantajat tulevat entistä tarkemmin kiiinnittämään huomiota siihen, etteivät palkkaa maahanmuuttajia. Näin siksi, että mikäli maahanmuuttajien tavat eivät sovellu yritysten toimintamalliin, he asettuvat työnantajansa tahdon yläpuolelle ja, kuten nyt nähtiin, saattavat jopa hankkia tälle oikeuden tuomion.

Näin ollen työnantajan kannalta on yksinkertaisinta vain olla palkkaamatta sellaisia henkilöitä, joihin liittyy kulttuurisia riskejä. Eli huivituomion seurauksena oikeus tuli vaikeuttaneeksi maahanmuuttajien muutenkin vaikeaa työllistymistä ja näin kasvattaneeksi merkittävästi heidän syrjäytymisriskiään.

Jos ja kun tuomio perustui voimassaolevaan lakiin, tulisi eduskunnan pikaisesti korjaamaan laki sellaiseksi, ettei se lisäisi maahanmuuttajien syrjäytymisriskiä. Mikäli tarkoitukseni perusteet ovat jollekin lainsäätäjälle epäselvät, kannattaa hänen lukea bloggarikollegani Jaska Brownin äskettäinen kirjoitus "Lyhyellä tähtäimellä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurinen kansallisraati ja muut maahanmuuttajien kotoutumista ehkäisevät ratkaisut
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille
Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset

Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Ilta-Sanomissa nimimerkki perunarutto tiedusteli perunaruton hävittämisestä. Vastauksessaan lehden asiantuntija kertoo kemiallisen torjunnan välttämättömyydestä sekä muista perunaruton riskiä vähentävistä toimenpiteistä kuten lajikevalinnasta, istutustavasta ja vuoroviljelystä.

Perunaruttohan on perunoiden pahin tuhonaiheuttaja, jonka niskoille on sysätty mm. Irlannin nälänhätä ja Yhdysvaltojen suuren irlantilaisyhdyskunnan synty 1800-luvulla.  Melkoinen sienitauti siis. Tai hetkinen...

Perunarutto ei itse asiassa ole sieni, vaan eräiden aiemmin levinä tai luokittelemattomina alkueläiminä pidettyjen eliöiden kanssa samaan ryhmään kuuluva mikrobi. Sen sukulaisia ovat esimerkiksi rapurutto sekä mansikan tyvimädän ja tammen äkkikuoleman aiheuttavat eliöt. Sen sijaan ihmisen rutto on bakteeritauti, eikä lainkaan sukua perunarutolle.

Elävänä mikrobina perunarutto pystyy siirtymään pellosta ja maasta toiseen kaikessa sellaisessa materiaalissa, joka sisältää tämän mikrobin rihmastoa tai itiöitä. Perunaruton kulkuvälineinä eli vektoreina voivat toimia paitsi saastuneet kasvinosat, niin myös likaiset jalkineet tai autonrenkaat, eli se on erityisen helposti ihmisen mukana kulkeva eliö.

Itse perunaruton aiheuttaa mikrobin elinkierron kasvullisen osan eli solukkoa tappavan rihmaston kasvu, mutta paikasta toiseen leviämistä varten mikrobi tuottaa erilaisia itiöitä. Ne voivat olla sekä suvuttomia eli kasvullisia että suvullisia eli rihmastojen pariutumisen kautta syntyneitä.

Itiöitään perunarutto hyödyntää myös silloin, kun kasvupaikalla ei ole tarjolla sille sopivaa kasvia - kuivuutta kestävät itiöt säilyvät lepotilassa useita vuosia ja heräävät henkiin jälleen kun maanviljelijä päättää seuraavan kerran istuttaa samalle pellolle perunoita (tai tomaatteja). Ja jos kesä on sopivan kostea, ryhtyy perunarutto tuhoamaan satoa ja muodostaa multaan uuden sukupolven itiöitä. Yksinkertaista mutta tehokasta!

Perunarutto on kotoisin sieltä mistä itse perunakin, eli Atlantin tuolta puolen. Sieltä se on saapunut Eurooppaan todennäköisesti kasvatettavaksi tarkoitettujen mukuloiden mukana. Perunarutto on saapunut myös Suomeen jo kauan sitten, mutta esiintyi meillä pitkään ainoastaan suvuttomaan lisääntymiseen kykenevänä.

1990-luvulla Suomen perunaruttotilanne kuitenkin muuttui oleellisesti, kun joku toi maahan myös toisen pariutumistyypin eli "sukupuolen".  Sen jälkeen tämän kasvitaudin torjunta on vaikeutunut oleellisesti, sillä suvullinen populaatio on paljon suvutonta ketterämpi vastaamaan torjunta-aineiden tai kestävyysjalostuksen luomiin haasteisiin.

Kaiken kaikkiaan nimimerkin kysymys koski siis varsin mielenkiintoista kasvitautia, joka on sekä itsessään tuhoisa että sukua monille muille äärimmäisen vakavia kasvien ja eläinten tauteja aiheuttaville eliöille.

Perunarutto ja sen sukulaiset muodostavat epäilemättä myös yhden niistä eliöryhmistä, jotka ovat eniten hyötyneet ihmisen toiminnasta maapallolla. Näin siitä huolimatta, että ihmiskunta käy jatkuvasti tiukkaa torjuntataistelua näitä eliöitä vastaan. Toivottavasti tämä taistelu joskus myös voitetaan.

Sitä ennen voimme ainoastaan välttää näiden mikrobien levittämistä maasta ja maanosasta toiseen. Valitettavasti vapaan kaupan hallitsemassa todellisuudessa kehitys näyttäisi kulkevan pikemminkin päinvastaiseen suuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesä vailla mansikoita?
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Kiertomatka Australian tulimerestä Suomeen

Monikulttuurinen kansallisraati ja muut maahanmuuttajien kotoutumista ehkäisevät ratkaisut

Lappeenrannassa on päätetty perustaa maahanmuuttajille oma kansallisraati. Raadin tehtävänä on pohtia sitä, miten Lappeenrantaan muuttaneet maahanmuuttajat kokevat asumisen kaupungissa ja kuinka he haluaisivat osallistua Lappeenrannan arkeen sekä madaltaa maahanmuuttajien osallistumiskynnystä ja kannustaa heitä ottamaan osaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen.

Mikkelissä puolestaan maahanmuuttajat ovat saaneet oman asiakaspalvelijan kertomaan yhteiskunnan heille tarjoamista palveluista. Äänekoskelle sen sijaan on avattu maahanmuuttajia varten neuvontapiste. Ja kaikkihan muistamme syrjimättömät uimavuorot maahanmuuttajanaisille. 

Näistä maahanmuuttajien omista palveluista voidaan päätellä kaksi asiaa. 1) Maahanmuuttoon liittyy merkittäviä ongelmia, jotka 2) halutaan ratkaista eristyistoimenpiteillä.

Tässä yhteydessä minua ihmetyttää se, miksi suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ei oteta mallia siitä amerikkalaispolitiikasta, jonka avulla somalit ovat kotoutuneet hyvin Fort Morganin kaupunkiin. Siellä onnistuminen on perustunut siihen, ettei maahanmuuttajia varten luoda uusia rakenteita, joissa on etuliite "pakolais-sitä" tai "maahanmuuttaja-tätä", vaan asiat hoidettaan samalla tavoin kuin kantaväestölläkin". 

Eli maahanmuuttajien kotouttamisongelmalle on jo olemassa käytännössä hyväksi osoitettu ratkaisu. Mutta miksi sitä ei sovelleta Suomessa? Siksikö, ettei sellaisen ratkaisun varaan voi kukaan rakentaa verorahoilla pyörivää maahanmuuttobisnestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset

Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan

Suomalaisnuorukainen lensi paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen suloista

Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Yle uutisoi tänään, että julkisen sektorin säästötalkoissa kohdistettaisiin myös yliopistojen toimintoihin supistuksia. Tämä on tietenkin jollain lailla ymmärrettävää ottaen huomioon Suomen julkisen talouden heikon tilanteen, mutta pari kommenttia uutinen kuitenkin vaatii.

Ensinnäkin, kuten juuri muutama päivä sitten ehdin kirjoittaa, olisi Suomen julkisen talouden rakennetta korjattaessa "haettava sellaisia leikkauksen kohteita, joiden välitön vaikutus ei ole kehitystä ehkäisevä". Valitettavasti tutkimuksesta ja koulutuksesta tinkiminen on juuri sellainen kohde, eikä siinä mielessä hyväksyttävä.

Toinen asia on sitten se, että yliopistossa(kin) ovat viime vuosina lisääntyneet erilaiset suunnittelijat ja muut hallintotoimet. Jos ja kun hallituksen kehysriihestä tulee nyt haettavaksi säästökohteita, toivon että yliopistojen hallinto ymmärtää täsmäkohdistaa pakolliset supistukset näihin tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen kannalta toissijaisiin kohteisiin. 

Valitettavasti tässä ei kuitenkaan taideta kuunnella professoreita eikä muitakaan tutkijoita, vaan juurikin näitä suunnittelijoita. Ja kukapa nyt itsensä saneeraisi.

Kolmanneksi toivon, että maamme elinkeinoelämä ymmärtäisi hyötyvänsä tutkimuksesta ja koulutuksesta. Tässä tilanteessa olisikin loistava apu ja yritysten kannalta myös mainio pr-temppu, mikäli esimerkiksi elinkeinoelämän keskusliitton jäsenyritykset päättäisivät tukea yhteisvoimin yliopistoja. Ja miksei oman supistusohjelmansa parissa kamppailevia sektoritutkimuslaitoksiakin. 

Lopuksi se neljäs asia, joka itse asiassa sai minut tällä kertaa tarttumaan sulkakynään eli näppäimistöön. Tarkoitan EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden asemaa maamme yliopistoissa. Heissä on jo pitkään ollut tarjolla erinomainen tulonlähde maamme yliopistoille, mutta jostain syystä Suomen hallitus ei ole saanut tehdyksi päätöstä heidän opiskelujaan kattavan lukukausimaksun säätämisestä. 

No nyt sellainen olisi opetusministeri Krista Kiurun mukaan lopulta tulossa, mutta mitä vielä. Edellä lainaamani Ylen uutisen mukaan vihreät ja vasemmistoliitto vastustavat tällaista lukukausimaksua "jyrkästi". 

Voiko kukaan olla enempää sekaisin? 

Onko tämä ihan oikeasti ymmärrettävä niin, että punaisten ja vihreiden mielestä tässä tilanteessa ulkopuolisten vapaamatkustusoikeus on tärkeämpi kuin mikään muu yliopistojen toiminta? Siis esimerkiksi suomalaista yhteiskuntaa palveleva tutkimus, kansainvälinen huippututkimus, tutkijoiden ja muun henkilöstön työpaikat tai suomalaisten nuorten koulutus.

Sanon ihan suoraan, etten voi mitenkään ymmärtää heidän ajatustensa juoksua - tai oikeastaan punavihreän järjen seisahtuneisuuden tilaa. Annettakoon se minulle anteeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Tieteen innovatiivisuus ja strategisen tutkimuksen rahoitusväline

On surullista, että leipänsä voi ansaita näinkin

Dosentti Johan Bäckman on erikoistunut antamaan poliittisesti värittyneitä ja Venäjää myötäileviä lausuntoja Suomessa ja muualla. Näin hän on onnistunut mm. vaikeuttamaan suomalaisen lastensuojelun työtä ja lisännyt venäläisten ennakkoluuloja suomalaisia kohtaan.

Nyt tämä virkaheitto dosentti on hankkiutunut matkailemaan Krimille Venäjän kutsumana vaalitarkkailijana. Tässä roolissa hän on antanut valheellisia lausuntoja, jotka eivät ansaitse toistamista, mutta jotka ainakin jossain on ilmeisesti ymmärretty Suomen virallisiksi kannoiksi. Tämä on surullista.

Vieläkin surullisempaa on, että leipänsä voi Suomessa hankkia häpeämättä valehtelemalla, kotimaataan mollaamalla, vieraita ihmisiä fasisteiksi nimittelemällä ja kansojen välisiä hyviä suhteita tärvelemällä. Höpöpuheiden maksajaa voi itse kukin vain arvailla; mutta ehkäpä viitteitä kukkaronhaltijasta voi saada desantin puheiden sisällöstä.

Lohdutukseksi tästä kaikesta voi ajatella, että ehkäpä tämä on vain hinta siitä, että suomalaiset saavat elää suhteellisen hyvän sanan- ja yksilönvapauden tajoamassa yhteiskunnassa.  Näin siksi, että kaikista yhteiskunnista löytyy aina joku idiootti käyttämään sen kauneimpia oikeuksia väärin.

Itse en kuitenkaan kehtaisi katsoa peiliin, mikäli olisin Johan Bäckman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Johan Bäckman

Kesä vailla mansikoita?

Herkkusuilla ja mansikanviljelijöillä menee juuri nyt huonosti. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään - mansikanviljelyä harrastan vain vaalimalla kesämökillä muutamien metsämansikoiden kasvupaikkoja.

Kirjoitin jo aiemmin, että pari vuotta sitten Suomeen saapui mansikan punamätä, jota aiheuttava meille aiemmin tuntematon sienilaji kulkeutui Suomeen koska viljelijät kustannuksia säästääkseen ovat jo pitkään turvautuneet tiloillaan hollantilaisiin taimiin.

No, lasku näistä "säästötaimista" saatiin vuonna 2012, jolloin ensimmäiset 50 sienen pilaamaa mansikkamaata löydettiin. Vuonna 2013 vaikeuksiin joutui 55 uutta mansikkatilaa, mutta tutkija epäilee kyseessä olevan ainoastaan jäävuoren huipun, ja saastuneiden tilojen todellisen määrän olevan huomattavasti suuremman.

Vuonna 2004 Suomessa oli 2130 mansikkatilaa (en löytänyt tuoreempaa tietoa). Jos oletetaan niiden määrän olevan edelleen saman, niin ongelmien kynsiin joutuneet yli 100 mansikkatilaa muodostavat noin viisi prosenttia kaikista mansikkatiloista.

Hollantilaisten taimien käytöllä saavutettu säästö ei siis tosiaankaan ole kannattanut mansikkabisnekselle, vaan sen piirissä toimivien olisi ollut järkevämpää pitäytyä kotimaisissa mansikantaimissa. Etenkin, kun myös sellaisia näyttää olevan saatavissa.

Siinä missä punamädän saapuminen Suomeen oli mansikanviljelijöiden oman tyhmyyden seurausta, ei viljelijöillä ole Ylen tämän päivän uutisen raportoimaan uudempaan uhkaan osaa eikä arpaa. Poikkeuksellinen talvi uhkaa nimittäin tuhota mansikantaimet jo ennen kesän saapumista. Näin siksi, että kasvit heräilivät helmikuun leudossa säässä kevääseen ja nyt öiset paukkupakkaset uhkaavat jäädyttää ne.

Olisi mukava tietää, mitä nämä keväisen sään jälkeiset pakkaset tekevät punamädälle. Voisiko toivoa, että myös sienet ovat heränneet kevääseen ja saavat nyt pakkaselta oikein kunnon pureman? Vai onko niin, että poikkeuksellinen talvisää on vain auttanut sen leviämistä ja odotettavissa on entistä kurjemmat ajat niin mansikan viljelijöille että niillä herkutteleville?

Toivokaamme ainakin sitä, ettei meillä ole edessämme kesää vailla kotimaisia mansikoita. Pelkkä ajatuskin hirvittää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Oravatarina
Vieraita tuholaisia metsissä

Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille

Saimme eilen illalla seurata Ylen A-Studiosta Jussi Halla-ahon ja Mohamed Abdirahim "Husu" Husseinin välistä keskustelua. Ohjelman aikana Husu kertoi, että netistä löytyy paljon Halla-ahon sitaatteja ja jopa lukaisi ainakin yhden sellaisen malliksi.

Tästä innostuneena päätin poimia Scriptasta myös muutaman vähemmän tunnetun Halla-aho-sitaatin edelleen käytettäväksi. Kyse ei ole mistään huolellisesti valitusta kokoelmasta, vaan ainoastaan parissa minuutissa löytämistäni virkkeistä tai sellaisten osista.

Halla-ahon mukaan siis "ajat ovat vaikeat....eikä työllistyminen varmasti ole helppoa yritteliäällekään maahanmuuttajalle." Edelleen hän kirjoittaa, että "kaikki somalit ovat töissä" ja "suomalaiset ovat rasisteja, joita pelottaa tumma naama ja vieraat tavat". Lisäksi hän tunnustaa että "asiat olivat kuitenkin oikein mallikkaalla tolalla ennen kuin tulin ja pilasin kaiken". Siitä huolimatta hän esittää röyhkeän väitteen, jonka mukaan "on mukavaa olla hyvä ihminen".

Kokonaisuutena tarkastellen näistä asiayhteydestään irrotetuissa sitaateista saa varsin erilaisen kuvan Jussi Halla-ahon ajattelusta kuin Husun lukemasta. En väitä, että se vastaa sen paremmin todellisuutta, jos ei huonomminkaan.

Oleellista edelle keräämissäni sitaateissa on kuitenkin se, että niitä tarkastellessa syntyy väistämättä kysymys siitä, vastaavatko myöskään Husun löytämät ja asiayhteydestään irrotetut sitaatit Halla-ahon ajattelua sen paremmin. Vai jopa päin vastoin?

Itse asiassa asiayhteydestään irrotettuja sitaatteja lainaamalla luodut mielikuvat ovat helposti harhaanjohtavia. Juuri siksi niitä käytetään niin paljon omien tarkoitusperien saavuttamiseksi.

On hyvä ymmärtää, että tämä koskee myös Husun käytöstä ja tarkoitusperiä eilisessä keskustelussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset
Suomalaisnuorukainen lensi paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen suloista
Oma klaani mansikka, muu klaani mustikka

Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi

Suomen ja etenkin Suomen valtion ja muun jukisen sektorin taloustilanne on nyt sellainen, että hyvät neuvot ovat tarpeen. Talous hiipuu, ja valtion velka kasvaa päivä päivältä. Jos luottoluokittajat tekevät loogisen johtopäätöksen katoaa pian myös kolmen A:n luokitus, jolloin valtion korkomenot kasvavat hankaloittaen tilannetta entisestään.

Hallitus on onneksi tietoinen ongelmasta, mutta muutaman miljardin leikkaus/veronkorotuspuheista huolimatta korjauskeinoista ei ole selvyyttä. Siltä varalta, ettei omia keinoja pian löydy, annan tässä muutaman suuntaviivan.

Ennen noita suuntaviivoja huomautan kuitenkin, että meidän on erotettava lyhyen ja pitkän tähtäimen toimet toisistaan. Lyhyellä tähtäimellä tehtävänä on akuutin kriisin ratkaiseminen kun taas pitkällä tähtäimellä on tavoitteena oltava tuottavuuden kasvu. Keinot näihin tavoitteisiin pääsemiseksi ovat erilaiset.

Lyhyellä tähtäimellä on ensinnäkin leikattava julkista kulutusta. Nämä leikkaukset kannattaa kohdistaa siten, ettei samalla tuhota tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia. On siis haettava sellaisia leikkauksen kohteita, joiden välitön vaikutus ei ole kehitystä ehkäisevä eikä julkiselle sektorille toisaalla epäsuoria kuluja aiheuttava.

Esimerkkejä tällaisista leikkauksista ovat kaikki mukavuuspalvelut, kuten kulttuurin tuki, humanitaariset maailman pahuutta helpottavat toimet, kansalaisten hyvinvointipalvelut ja julkisen sektorin sisäisten kulujen vähentämistoimet.

Säästötoimia voidaan siis kohdistaa vaikkapa kulttuurirakennusten rakentamiseen, pakolaisten määrään, turvapaikanhakijoiden majoitukseen, kehitysapuun, kalleimpiin erikoissairaanhoidon lajeihin, byrokratian toimintamalleihin, julkisen sektorin virkamiesten palkkoihin jne...

Samalla on nostettava työllisyysastetta, jotta nyt työttömien elättämiseen kuluvia verovaroja voidaan säästää. Tämä voi tapahtua ainoastaan helpottamalla ihmisten palkkaamista yrityksiin.

Siihen tehoavat monet keinot kuten irtisanomissuojan laskeminen, minimipalkkojen alentaminen ja työttömuusturvan tason laskeminen. Myös uusien yritysten perustamista tulisi edistää esimerkiksi vähentämällä siihen liittyvää paperisotaa.

Lyhyen tähtäimen toimia tehtäessä on kuitenkin muistettava, ettei Suomen perimmäisenä etuna eikä siis myöskään tavoitteena voi olla hintakilpailukyky alhaisen palkkatason maihin nähden. Pitkällä tähtäimellä on siis nostettava työn tuottavuutta. Tämä voi tapahtua ainoastaan kehittämällä sellaisia tuotteita ja palveluita, joihin ei kohdistu kilpailua muualta maailmasta.

Avainasemassa pitkän tähtäimen selviytymisstrategiassa ovat siis tutkimus, koulutus ja uusimman tutkimustiedon varaan rakentavien riskiyritysten perustamisen helpottaminen. Näistä koulutus on selkeästi julkista toimintaa ja hoidettava julkisista varoista tinkimällä vähemmän tarpeellisista yhteiskunnan toiminnoista.

Myös tutkimus on paljolti julkista toimintaa, mutta myös yksityisellä sektorilla on siinä merkittävä rooli. Tässä tilanteessa yritysten panostuksen soisi kasvavan sekä suoraan kutakin yritystä kiinnostavan tuotekehitykseen ja soveltavaan tutkimukseen että myös uusia mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä tarjoavaan perustutkimukseen.

On muistettava, että juuri vapaa perustutkimus on luonut pohjan nykyiselle länsimaiselle hyvinvoinnille, jollaista ei saavutettu soveltavaan tutkimukseen voimakkaasti satsanneessa sosialistisessa blokissa saati tutkimutietoa lähes halveksivassa öljyrikkaassa islamilaisessa maailmassa.

Uusiin innovaatioihin perustuvien riskiyritysten perustamisen suurimpina esteinä ovat epäilemättä siihen kykenevien ihmisten valmiiksi korkea palkkataso toisen palveluksessa sekä yritystoimintaan liittyvä epäonnistumisen riski. Jälkimmäistä tehostaa yhteiskuntamme armottomuus epäonnistuneita kohtaan. Tarvitaan siis palkanalennuksia myös yksityiselle sektorille sekä inhimillistä kohtelua epäonnistuneille yrittäjille.

Pitkällä tähtäimellä oleellista on myös jo olemassa olevan yritystoiminnan tuottavuuden nostaminen. Tässä suhteessa erityisesti metsäteollisuuden tilanne näyttää valoisalta, kunhan poliitikkomme sekä EU:n että Suomen tasolla vain ymmärtävät pitää yllä teollisuuden toimintaedellytykset ja niiden ennustettavuuden.

Jos toimimme oikein, ovat tulevaisuuden vihreään kultaan perustuvia Suomen hyvinvoinnin lähteitä esimerkiksi pakkausmateriaalit, bioenergia ja hiukan pidemmällä aikavälillä mitä erilaisimmat nanoselluun perustuvat tuotteet.

Edellä kirjoittamani perusteella Suomella on moninaisia keinoja lamasta selviytymiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin myös tulevaisuudessa. Ongelmina ovat vain järjettömät poliittiset intohimot, saavutettuihin etuihin hirttäytyminen ja ymmärtämätön kansa, joka rankaisee poliitikkoja lyhyellä tähtäimellä ikävien päätösten tekemisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Säästöjä vai ei?
Kataisen kutsu oppositiolle - keinot on, mutta onko rohkeutta, ymmärrystä ja viisautta?

Laiton lakko Uudessakaupungissa

Suomen talouden suuri ongelma on teollisuustyöpaikkojen nopea väheneminen. Ongelma johtuu osittain kansakunnan väärästä tuotevalikoimasta mutta ehkä kuitenkin enemmän muihin verrattuna huonosta kilpailukyvystä.

Suomen heikenneen kilpailukyvyn syinä ovat epäilemättä sekä euron korkea kurssi että Suomen viime vuosina nopeasti noussut ansiotaso. Euron kurssille on aika vaikea tehdä mitään Suomesta käsin, mutta suomalaisen yhteisvastuun perinteitä kunnioittaen ansiotaso-ongelmaan tartuttiin viime vuonna sopimalla poikkeuksellisen matalista palkankorotuksista.

Tässä tilanteessa tuntuu uskomattomalta, että Uudessakaupungissa on viime viikkoina lakkoiltu toistuvasti peräti 30 prosentin palkankorotusten saamiseksi. Lakkoilu on todettu työtuomioistuimessa laittomaksi, mutta se ei ole päättänyt työtaistelua.

Ilmeisesti siksi, että määrätty sakko oikeudenkäyntikuluineen on vain 5000 euroa. Toisin sanoen ei juuri mitään.

Tilanteen tekee merkilliseksi se, ettei kumpikaan osapuoli kiistä sitä, että tehtaalla on voimassaoleva työehtosopimus ja työläisillä sen mukaiset palkat, eli kaiken järjen mukaan asioiden pitäisi olla kunnossa. Näin myös lain mukaan, kuten oikeuden päätös osoittaa.

Lakkoilun takana ei olekaan sopimusriita, vaan silkka ahneus. Laittomasti työntekonsa lopettaneiden työläisten mukaan heidän palkkansa ovat nimittäin elintarviketeollisuuden keskipalkkoja alemmat. Ehkä, mutta Suomessa ei noudatetakaan samapalkkaisuuspakkoa.

Looginen tosiasiahan on, että mikäli palkoissa on vaihtelua, siitä seuraa että yksillä palkansaajilla on keskipalkkoja alemmat ja toisilla niitä korkeammat tulot. Tämä pätee myös alakohtaisessa tarkastelussa.

Kaikkiaan tuntuisi siltä, että Uudenkaupungin tehtaan ammattiosaston ja työntekijöiden olisi aika tunnustaa tosiasiat ja palata normaalisti töihin sovittuja työehtoja kunnioittaen. Palkankorostusneuvottelujen aika on vasta sitten, kun nykyinen sopimus päättyy.

Jos silloin sitten lakkoillaan ja vaaditaan vaikka kuuta taivaalta, se ei kuulu minulle eikä muille ulkopuolisille, sillä kyseessä on työntekijöiden lakiin kirjattu oikeus. Mutta laiton lakkoilu on yhteiskunnan vaiettu mätäpaise, jonka ainoa seuraus on Suomen kilpailukyvyn ja sitä kautta koko maan hyvinvoinnin heikkeneminen.

Tästä syystä Uudenkaupungin soijatehtaan lakko on erinomainen demonstraatio siitä, kuinka täydellisesti työehtosopimuksen rikkomisesta annettu laki on epäonnistunut. Tarkalleen ottaen virhe on siinä, että ay-liikkeelle lain rikkomisesta annetut rangaistukset ovat jotain naurettavan ja olemattoman väliltä.

Ongelma on onneksi helppo poistaa. Laittoman lakon seurausten moninkertaistaminen takaisi nykyistä paremmin rauhan työpaikoille, mutta ei koskisi lailliseen lakko-oikeuteen. Näin koko yhteiskunta toimisi nykyistä paremmin; ja säilyttäisi kaikki työntekijöiden nykyiset lailliset oikeudet.

Tällaisen yksiselitteisesti epäonnistuneen lainsäädännön korjaamisen luulisi olevan oikeudenmukaiselle ja rehelliselle lainsäätäjälle helppo tehtävä. Tai mikäli jonkun poliitikon mielestä näin ei ole, katsokoon sitten peiliin nähdäkseen epäoikeudenmukaisen, epärehellisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille vahingollisen poliitikkobroilerin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtavalo Oy palautti tuotannon Kiinasta Suomeen - mutta mitä sanoo laki julkisista hankinnoista
Ei naisten vaan taloudellisen hyödyn takia
Alahärmän junaseisake eli PowerParkin pysäkki

Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset

Iltalehti uutisoi lyhyesti, että maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestöön kuuluvien lasten välinen ero Pisa-tutkimuksissa on Suomessa suurempi kuin missään muussa maassa. Tämä on tietenkin ikävää ja ei-toivottavaa. Olisihan kaikkien etu, että maahanmuuttajalapset oppisivat koulussa yhtä hyvin kuin muutkin ja sitä kautta löytäisivät paikkansa yhteiskunnan rakentavina jäseninä.

Ihmettelin kuitenkin hiukan sitä, mistä tuo maahanmuuttajataustaisten lasten huonompi osaaminen IL:n uutisen mukaan johtuu. Tarkastellaanpa asiaa yksityiskohtaisesti.

Lehden mukaan "moni maahanmuuttajaperheiden koululainen kokee, että opettajat odottavat heiltä vähemmän kuin muilta lapsilta". Ongelmasta syyllistetään siis näiden lasten kanssa työskenteleviä opettajia.

Lisäksi lehden mukaan "voi kysyä, ovatko opettajat saaneet vastaavasti kulttuurisen osaamisen lisäkoulutusta". Ongelma on siis siinä, etteivät opettajat osaa oppilaidensa kulttuuria. Eli jälleen uutinen syyllistää maahanmuuttajalasten kanssa työtään tekeviä opettajia. 

Tuo kulttuuriväite on sikälikin hassu, että koulussa pitäisi minun käsittääkseni opettaa kaikille lapsille samoja opetussuunnitelman mukaisia parhaaseen tietoon perustuvia asioita, eikä kullekin heidän kulttuurinsa mukaan suodatettuja tarinoita.

Erityisen silmiinpistävää uutisessa on se, ettei siinä mitenkään pohdita sitä, voisiko itse maahanmuuttajissa olla syitä heidän huonoon menestykseensä. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, "että maahanmuuttajia on mahdollista tukea koulussa tehokkaammin". 

Merkille pantavaa on, että myös tällä lauseella syyllistetään maahanmuuttajalasten kanssa työskenteleviä opettajia. Hiukan mietityttää se, miltä tämä kaikki mahtaa tuntua uutisen lukevasta monikulttuurisen luokan opettajasta?

* * *

IL:n jutussa ei mainita, koskevatko huonot oppimistulokset kaikkia maahanmuuttajanuoria, vai pelkästään tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvia koululaisia. Koska epäilin vahvasti jälkimmäistä, katsoin löytyisikö netistä kättä pidempää. Ja löytyihän sieltä vahvistus. 

Aiheesta väitelleen Elina Kilpi-Jakosen mukaan: "maahanmuuttajaryhmien välillä on kuitenkin eroja, ja esimerkiksi monista Aasian maista kotoisien olevat eivät eroa keskimäärin valtaväestöstä. Huomionarvoista on myös se, että niin sanotut kahden kulttuurin lapset eivät myöskään eroa valtaväestöstä. Monien maahanmuuttajaryhmien huonompi koulumenestys voidaan pitkälti selittää vanhempien resurssien avulla: mitä alhaisempi vanhempien koulutustaso, sosioekonominen asema ja tulotaso, sitä alhaisempi lapsen koulumenestys."

Ongelmana ei siis sittenkään näyttäisi olevan opettajien lapsiin kohdistamat erilaiset vaatimukset eikä edes heidän huono kulttuuriosaamisensa, vaan maahanmuuttajalasten tausta. Vaikuttaa pään pensaaseen työntämiseltä, ettei tähän ilmiselvään asiaan kiinnitetä minkäänlaista huomiota havaitusta ongelmasta uutisoitaessa.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota siihen, että IL:n uutisen mukaan "viime vuosina maahanmuuttajien määrä kouluissa on jyrkästi lisääntynyt." Jos tämä yhdistetään siihen tosiasiaan, että suomalaisten menestys Pisa-testeissä on niinikään viime vuosina heikentynyt, voidaan syy tälle katoavalle menestykselle päätellä aika helposti, vaikka tuo syy aikanaan nimenomaisesti kiellettiin. 

Kaikkiaan tässä käsittelemäni uutisen mukaan vaikuttaisi siltä, etteivät kaikki suomalaiset ole sisäistäneet edesmenneen presidentti Paasikiven tunnettua lausahdusta, jonka mukaan "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". 

Kun se kuitenkin kiistatta pitää paikkansa, olisi myös maahanmuuttajiin liittyvän päätöksenteon jatkossa hyvä perustua hyvien tarkoitusten sijaan kylmille faktoille. Se olisi myös maahanmuuttajien ja heidän lastensa etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Hyvin kotoutuneita somaleita

Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Erotetun opettajan tapaus

Suomalaiset ovat ainutlaatuisia

Palaan vanhaan aiheeseeni suomalaisten alkuperästä, koska siitä on jälleen saatu uutta kiehtovaa tietoa.

Ensimmäinen uutinen ehti jo olla julkisuudessa. Sen mukaan nykyistä Espanjaa 7000 vuotta sitten asuttaneet ihmiset olivat enemmän suomalaisten ja ruotsalaisten kuin muiden eurooppalaisten sukulaisia. Mielenkiintoista kyllä, heidän silmänsä ovat olleet siniset mutta ihonväri varsin tumma.

Tämä tieto vahvistaa sen, että olemme niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka asuttivat Eurooppaa ennen kuin maanviljelyn keksineet heimot tunkeutuivat raivaamaan meidän metsästävien ja keräilevien esi-isiemme metsästysmaita omiin tarkoituksiinsa. Tai ainakin, että me olemme noiden ihmisten jälkeläisiä enemmän kuin muut eurooppalaiset.

Toista uutista en sen sijaan ole havainnut valtamediasta. Se kertoo tutkimuksesta, jossa selvitettiin niitä nykyihmisen genomissa esiintyviä DNA-sekvenssejä, jotka ovat alkujaan peräisin neandertalilaiselta.

Tutkimuksen mielenkiintoisin havainto oli se, että noin viidennes neandertalilaisen genomista on edelleen olemassa - tosin palasiksi pirstaloituneena eri ihmisten genomeihin. Voidaan siis todeta, että vaikka maapallolla ei olekaan enää neandertalilaisia, elävät monet heidän geeninsä meidän sisällämme.

Tutkimuksessa havaittiin (tai oikeastaan siis ei havaittu) myös laajoja neandertalilaisen genomisia alueita, joista ei löydy jälkeäkään nykyihmisessä. Nämä DNA-sekvenssit ovat siis syystä tai toisesta olleet haitallisia neandertalilaisen ja nykyihmisen risteymille ja siten joutuneet luonnonvalinnan poistamiksi. Yksi sellainen on geeni, jolla on tärkeä merkitys ihmisen puheenmuodostuksessa.

Ja mikä jännittävintä, kaikista tutkituista eurooppalaisista suomalaisissa oli eniten neandertalilaisen geenejä! Olemme siis tässäkin suhteessa erikoisia eurooppalaisia!

Iloa himmentää tosin hiukan se, että aasialaisissa neandertalilaisten geenejä on vielä selvästi enemmän kuin suomalaisissa. Aasiaan suunnanneet anatomisesti modernit ihmiset olivat siis vielä meidänkin esi-isiämme hanakampia risteytymään kohtaamiensa neandertalilaisten kanssa.

Lopuksi tutkimusraportti kertoo, että neandertalilaisista on periytynyt nykyeurooppalaisiin sellainen ihonväriin vaikuttava geeni, jota ei esiinny lainkaan aasialaisissa. Toisaalta aasialaisiin on samasta lähteestä periytynyt ihoon vaikuttava geeni, joka puuttuu lähes kokonaan eurooppalaisilta.

Afrikan ulkopuolisen ihmisen pinta näyttäisi siis olevan vahvasti neandertalilaista alkuperää. Mahtaisikohan tämä olla syy siihen, että ihmisen väri herättää monissa niin voimakkaita intohimoja?

Kaikkiaan tutkimuksen tämänhetkisessä vaiheessa näyttää siltä, että me suomalaiset olemme suurista eurooppalaisista kansoista kaikkein alkuperäisimpiä eurooppalaisia. Toisaalta meitä voidaan pitää myös Euroopan muinaisimpina ihmisinä. Ja kolmanneksi me lienemme eurooppalaisista kauimpana afrikkalaisista, sillä näiden genomista puuttuu kokonaan neandertalilainen geeniperimä.

Niin tai näin. Ainakin me olemme niin erikoisia, että ellemme olisi elinvoimainen kansa ja kansakunta, meidät pitäisi suojella tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten neandertalilainen poikkesi meistä?
Ristiretkeläisten jäljillä
Suomalaisten alkuperästä

Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Katselin äsken Ylen TV-uutisia. Lähetyksessä useammankin ukrainalaisen huolena tuntui olevan se, että joku hullu tai ajattelematon (ukrainalainen) ampuu laukauksen, joka voisi sytyttää sodan.

Suomalaisena oli omituista kuunnella tätä. Eiväthän venäläiset ole koskaan tarvinneet ulkopuolisen tekoja oman aggressionsa aloittamiseen. Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Venäläiset puolestaan kertoivat uutisissa Krimin olevan osa historiallista Venäjää. No jaa, pitäisiköhän jonkun kertoa venäläisille, että siinä missä venäläiset aikanaan varastivat Krimiin tataareilta, miehittivät mongolit lähes koko Venäjän.

Venäläisellä logiikalla voidaan siis todeta lähes koko Venäjän kuuluvan Mongolialle. Olisikohan jonkun pitänyt kertoa venäläisille edes pääasiat heidän omasta historiastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan

Venäjä on osoittanut röyhkeää aggressiivisuutta Ukrainan uutta hallintoa kohtaan. Sen seurauksena Krim siirtynee Venäjän hallintaan joko suoraan tai jonkinlaisena Ukrainaan muodollisesti kuuluvana autonomisena alueena.

Krimin lisäksi Venäjä on uhkaillut suoraan Ukrainan uutta hallintoa, joka syrjäytti maan aiemman venäjämielisen gepardihattuhallinnon. Ellei länsi tee mitään konkreettista Ukrainan hallituksen puolesta, on mahdollista että Ukrainaan palaa venäläismielinen nukkehallitus. Pelkät keskustelut ja suunsoitto tuskin riittää.

Oleellista meille suomalaisille on huomata muutama asia.

Ensinnäkin Venäjä on käyttänyt Ukrainan venäläistä vähemmistöä aggressionsa tekosyynä. On selvää, ettei tämän jälkeen ole mahdollista sallia rajoittamatonta maahanmuuttoa Venäjältä Suomeen. Myös venäläisten viime vuosien Itä-Suomen tonttien ja asuntojen ostaminen on tavalla ta toisella saatava loppumaan.

Toiseksi on Suomen puolustuskyvystä pidettävä huoli. Nykyisessä taloustilanteessa on saatava rahoitus tähän tarkoitukseen lisäämällä säästöjä yhteiskunnan muista menoista.

Itse puolittaisin ihan ensimmäiseksi kehitysavun ja muuttaisin spontaanien maahanmuuttajien tuen kokonaan laitoshoidoksi. Näin kehitysmaista parempia elinolosuhteita hakevien maahanmuuttajien määrä pienenisi murto-osaan nykyisestä. Niin myös kustannukset.

Kolmanneksi pyrkisin välttämään investointeja Venäjälle. Maa näyttää olevan pysyvästi arvaamaton, joten mahdollisessa konfliktitilanteessa Suomen kanssa se todennäköisesti sosialisoisi maassaan olevan suomalaisomistuksen. Investointeja Venäjälle kannattaa tehdä vain, mikäli rahan voi odottaa kotoutuvan Suomeen muutamassa vuodessa. Tällaiset rahasammot ovat harvinaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!
Homoseksuaalien urheilijoiden turvallisuus on taattava myös tulevaisuudessa

Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!

Ukrainan tilanne on parhaillaan kireä, eikä liene epäilystä venäläisten osuudesta tapahtumien taustalla. Toivottavasti maan tapahtumat eivät kuitenkaan etene laajamittaisen verenvuodatuksen asteelle, vaan Ukrainan nykyjohto pystyy löytämään Vladimir Putinin ja Ukrainan venäläisvähemmistön kanssa kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että Ukraninan demokraattisilla vaaleilla valittu entinen presidentti Viktor Janukovitš on osoittautunut tyypilliseksi gepardihattudiktaattoriksi. Gepardihatut eivät siis ole pelkästään afrikkalaisten riesa, vaan sellaisia esiintyy myös Euroopassa.

Janukovitšin paljastuttua kelvottomaksi gepardihatuksi tuli heti mieleen meitä hiukan lähempänä maataan hallitseva Valko-Venäjän diktaattori. On syytä epäillä, että myös Aljaksandr Lukašenka on elänyt herroiksi alamaisiltaan kerätyillä varoilla. 

Sosialismia ihailevan Lukašenkan johtaman Valko-Venäjän talous on hänen tiukassa talutusnuorassaan, eikä länsimaille tyypillistä taloudellista vapautta juurikaan esiinny. Hänen hallintonsa parhaisiin ystäviin kuului Venezuelan edesmennyt demokraattinen presidentti Hugo Chavez, joka varmisti Valko-Venäjän energiahuollon Lukašenkan suhteiden heikennyttyä Venäjän niinikään demokraattisesti valitun presidentin Vladimir Putiniin.

Venezuelasta voisi kommentoida sen verran, että Chavezia seuranneen demokraattisesti valitun presidentin Nicolás Maduron aikana maan sosialistinen talous on ajautunut syöksykierteeseen. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä sosialistinen menestystarina odottaa edelleen ilmaantumistaan - koko marxilaisen talousaatteen käytännön historiahan on ollut kulkua taloudellisten ja ihmisoikeudellisten katastrofien kautta kokonaisten kansakuntien ahdinkoon.  

Sosialismissa minua hämmästyttää ainoastaan se, että edelleen myös Suomessa on puolue, joka avoimesti julistaa tätä maailman epäonnistuneimpiin kuuluvaa aatetta ja saa lähes kymmenesosan kansasta äänestämään itseään. Tästä saisi epäilemättä aikaiseksi äärettömän mielenkiintoisen ihmistieteellisen tutkimuksen.

Mutta palatakseni Ukrainaan. Sen parhaillaan nähtävillä oleva kehitys osoittaa kuinka vaarallista on, mikäli demokraattinen prosessi johtaa huonon johtajan valintaan. Esimerkki ei ole ensimmäinen, eikä tänä päivänäkään ainoa - kuten edeltä ilmenee. 

Samalla kun toivomme ukrainalaisten saavan maansa rauhoitettua kaikkia tyydytävällä tavalla, on meidän syytä huomioida epäonnistuneen johtajan riski demokratian uhkana. Ainakin erilaisten sosialismin versioiden nimiin vannovia poliitikkoja on tähänastisen kokemuksen mukaan syytä kavahtaa, vaikka meillä aatteen ykkösmies onkin viime aikoina profiloitunut lähinnä viinamäen miehenä ja lahjakkaana istualtaan nukkujana. 

Varotoimia ei kuitenkaan ole syytä rajoittaa pelkästään sosialisteihin, sillä Janukovitš tunnetaan markkinaehtoisen talouspolitiikan kannattajana. Tästä huolimatta myös hän onnistui ajamaan maansa talouden katastrofaaliseen tilanteeseen.

Olkaapa äänestäjät siis tarkkana äänestyskopissa. Seuraavaksi toukokuisissa EU-parlamentin vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta
Nelson Mandelan omaisuus jaettiin - mutta mitä me opimme siitä?
Kiakkovieraat ja itsenäisyys