Yksi tällaisen uutisoinnin tuottaja on monien mielestä Sanoma-konserni. Mutta onko asia todellisuudessa näin?
Otan tässä käsittelyyn yhden toissakesäisen tapahtuman, joka liittyy vahvasti tunteita herättävään maahanmuuttopolitiikkaan. Näin siksi, että internetin keskuspalstalla nimimerkki "Roope" huomasi aiheen uutisoinnissa tähän asiaan erinomaisesti valoa tuovan uutisparin.
Otan tässä käsittelyyn yhden toissakesäisen tapahtuman, joka liittyy vahvasti tunteita herättävään maahanmuuttopolitiikkaan. Näin siksi, että internetin keskuspalstalla nimimerkki "Roope" huomasi aiheen uutisoinnissa tähän asiaan erinomaisesti valoa tuovan uutisparin.
* * *
Ensimmäinen vertailtava uutinen on Ilta-Sanomista. Se kertoi eräästä ikävästä tapahtumasta 13.8.2012 otsikolla "Kaasusuihku isän naamaan ratikassa – taltutetun miehen purkauksesta nettihitti". Jutussa mainitaan että "ulkomaalaissyntyinen mies nousi raitiovaunuun kahden lapsensa kanssa eikä ostanut kännykkälippua heti kyytiin astumisensa jälkeen. Tarkastajat eivät hyväksyneet lippua, koska se oli ostettu liian myöhään"
Samaan aiheeseen palasi tänä syksynä Helsingin Sanomat otsikolla "Perheenisä kiisti pahoinpidelleensä lipuntarkastajia", jättäen kokonaan mainitsematta pahoinpiteystä epäillyn ulkomaalaistaustaisuuden. Jutun kirjoittanut toimittaja Kerkelä siis jätti jutussaan mainitsematta yhden oleellisen yksityiskohdan noudattaen näin Sanoma-konsernissa maahanmuuttajien aiheuttamiin häiriöihin yleisesti sovellettua linjaa toisin kuin kollegansa Ilta-Sanomissa.
Pikaisesti tarkasteltuna näyttäisi siis siltä, että Sanoma-konsernin palveluksessa työskentelevillä toimittajilla olisi erilaiset työskentelytavat. Tai ainakin erilainen suhtautuminen maahanmuuttoon liittyvään uutisointiin.
Ilta-Sanomien toimittajilla eli parivaljakolla Hietala & Varpela ei tämän mukaan olisi ohjelmassaan monikulttuurisuusagendan edistämistä, joten sen mukaisesti heitä ei epäilytä kertoa matkustajan ulkomaalaisuudesta. Sen sijaan Helsingin Sanomat näyttäisi pyrkivän monikulttuurin edistämiseen salaamalla uutisoinnistaan oleellisen tiedonpalan. Näin tarkasteltuna Hietala ja Varpela näyttäisivät toimivan lähinnä tiedonvälittäjinä ja Kerkelä omaa totuuttaan julistavana mielipidevaikuttajana.
Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole, vaan sekä IS:n että HS:n juttu noudattaa monikulttuurisuutta edistävää Sanoma-konserin linjaa.
* * *
HS:n Kerkelä nimittäin kertoo tapahtumien kulun siten, että jokainen lukija varmasti huomaa kolmikymppisen perheenisän käyttäytyneen sikamaisesti naispuolisia tarkastajia kohtaan sekä teoissaan (" mies riuhtoi, yritti lyödä ja puskea päällään sekä potkaisi tarkastajaa sääreen... yksi tarkastajista joutui saamiensa vammojen vuoksi sairauslomalle kuudeksi viikoksi") että puheissaan ("mies sanoi, ettei vanhempien naisten pitäisi työskennellä lipuntarkastajina").
Voidaan siis nähdä, että HS:n uutisessa kolmikymppisen perheenisän ulkomaalaistaustaisuutta ei mainita, koska näin negatiivisen tapauksen yhteydessä sellainen lähes varmasti vahvistaisi ihmisten negatiivisia asenteita harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.
IS:n juttu sen sijaan antaa ymmärtää, että koko ongelma johtui siitä, ettei kielitaidoton ulkomaalainen ymmärtänyt kuinka hänen tulisi toimia Helsingin julkisessa liikenteessä: "mies ei näyttänyt lipuntarkastajille henkilöllisyystodistustaan, ja oli poistumassa vaunusta lastensa kanssa päätepysäkillään, kun tarkastajat pysäyttivät miehen matkan. Loppujen lopuksi tarkastajat käyttivät geelimäistä kaasua...mies syyttää HSL:n lipuntarkastajia nöyryyttämisestä ja fyysisen väkivallan käyttämisestä...paheksuu sitä, ettei virkavalta hänen mukaansa missään vaiheessa kuullut hänen versiotaan tapahtuneesta ja vei hänet paikalta raudoissa kuin rikollisen....kyseessä on ulkomaalainen, joka asuu Suomessa, eikä hän puhu suomea yhtä hyvin kuin syntyperäiset suomalaiset".
Toisin sanoen IS viestittää, että tapahtumien taustalla on ulkomaalaisen miehen huonosta kielitaidosta johtunut väärinkäsitys, jonka vähäisyyteen nähden virkavallan ja lipuntarkastajien toiminta on kolmikymppisen tekoon nähden kohtuutonta. Toisin sanoen tapaus viittaa virkavallan ja lipuntarkastajien kohtuuttomaan ellei suorastaa rasistiseen käytökseen uhriksi joutunutta ulkomaalaistaustaista kohtaan.
Tällaisen uutisen yhteydessä kolmekymppisen perheenisän ulkomaalaisen taustan mainitseminen luonnollisesti herättää sympatiaa uhria kohtaan ja lisää lukijoiden suopeutta avointa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.
* * *
Kun tähän tapaukseen liittyvä uutisointi on näin avattu, nähdään että koko toimittajakolmikon (Hietala, Varpela & Kerkelä) tapa uutisoida on looginen Sanoma-konsernin avoimeen maahanmuuttopolitiikkaan ja monikultturisuuden edistämiseen pyrkivän toiminnan kannalta tarkasteltuna. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää, vaan yksityisessä omistuksessa olevalla lehdellä on toki oikeus toimia haluamallaan tavalla.
Toisaalta avoimessa tiedonvälitysilmapiirissä myös lehteä lukevilla kansalaisten olisi syytä tiedostaa, ettei median uutisointi aina ole viatonta ja objektiivisuuteen pyrkivää tiedonvälitystä. Sen sijaan se on monissa asiakokonaisuuksissa taitavasti toteutettua tietyn ideologian edistämiseen tähtäävää mielipidevaikuttamista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
JK 12.10.2013: Tiedoksi kiinnostuneille, että Helsingin käräjäoikeus tuomitsi perheenisän 330 euron sakkoon tarkastajan pahoipitelystä sekä määräsi maksamaan tarkastajalle 1200 euroa korvausta ansionmenetyksestä, oikeudenkäyntikuluista ja särystä.
Julkisen tiedonvälityksen tehtävä ei ole ajaa maahanmuuttopolitiikkaa, vaan pyrkiä tasapuoliseen ja virheettömään uutisointiin. Viime viikolla Berlingske Tidenissä oli psykiatri Henrik Day Poulsenin arvostelu Tanskan radion esiteltyä kosovolaisen maahanmuuttajan tarinan. Nuori mies oli saanut karkotuksen, mutta radio tunteili hänen puolestaan, koska henkilö kärsi masennuksesta, ja sai Tanskassa vaivaansa kallista Abilify-lääkettä, mitä ei Kosovossa ole saatavana.
VastaaPoistaDay Poulsen kirjoitti, että Abilify ei ole Euroopassa yleisesti käytetty depressiolääke, vaan antipsykoottinen lääke, mitä korvaavia lääkkeitä on varmasti myös Kosovossa saatavana. Tätä puolta asiasta radio ei kertonut. Haastateltiin sen sijaan pakolaisasianajajaa, joka luonnehti karkotusta laittomaksi.
On epärealistista odottaa, että tanskalaisten verokruunut kattaisivat koko maailman uuden kalliin lääkkeen tarpeen. Juttu oli tehty poliittisista tarkoitusperistä käsin - yrityksenä vaikuttaa Tanskan maahanmuuttopolitiikkaan. Eikä tässä kaikki, vaan ohjelmassa haastateltu oikeusministeri, joka on ollut hakukas tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa, lupasi tässä lähetyksessä tarkastella karkotusmääräystä uudelleen. Siis täysin väärin taustatiedoin käänsi tositilanteessa kelkkansa.
Toimittajilla on toki samanlainen oikeus, vaikkakin vähän moraaliton, oikeus kirjoittaa juttunsa omien arvojensa mukaan kuten blogisteillakin. Tämä toimittaja kunnan vallan murentuminen kiirii ympäri palloa niin Kiinassa kuin arabimaissakin. Sivistyneessä ja yhteiskuntarauhaa arvostavassa Suomessa murros on vähemmän räiskähtelevä ja tunteikas. Silti valtaosa muista paitsi poliitikoista tämän näkevät. Poliitikoille ilmainen medianäkyvyys on houkutteleva vaihtoehto, koska ihmiset uskovat paremmin jos poliitikon mielipiteen toistaa toimittaja kuin että poliitikko itse kirjoittaisi sen blogiinsa.
VastaaPoistaToimittajien maailmankuva on rajusti vasemmalle kallellaan ja siinä hyvä nähdään aina rahan ja materian siirtämisenä köyhälle, vaikka köyhän paras apu on koulutus ja sen jälkeen oma apu. Se että pitää toisien rotujen ja kansojen edustajia kykenemättöminä huolehtimaan itsestään on tietenkin jo ihan määritelmällisesti rasismia. Mutta koska vasemmisto tarvitsee uusia äänestäjiä, heidän kannattaa tukea sellaista maahanmuuttoa, johon voidaan kaataa säkkikaupalla rahaa. Ja koska vsemmisto on siis hyvien puolella, ei siellä voi esiintyä rasismia.