omistamana voittoa tavoittelemattomana erityistehtäväyhtiökkönä.
Toisin sanoen suomalainen soveltava tekninen tutkimus tullaan jatkossa irrottamaan valtion suorasta ohjauksesta. Muut valtion tutkimuslaitokset sen sijaan suitsetaan entistä tiukempaan tulosohjaukseen, jonka tärkeänä työkaluna tulee olemaan strategisen tutkimuksen rahoitusväline, jonka vuotuinen käyttöpääoma on 70 miljoonaa euroa.
Tämän rahan käytön suuntaviivoista päättää itse valtioneuvosto eli maan hallitus käyttäen apunaan hyväksi näkemiään asiantuntijoita. Näin se "rahoittaa ongelmakeskeistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ongelmiin".
Minusta tämä kuulostaa perineuvostoliittolaiselta ajattelulta, jossa poliittisella johdolla nähtiin olevan kaikki viisaus, joka viisivuotissuunnitelmien kautta ohjattiin koko valtion ja sen väestön hyväksi. Toivottavasti Suomen poliittinen eliitti onnistuu pyrkimyksissään Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroota paremmin. Epäilen.
* * *
Jotta en kuulostaisi räksyttävältä rakilta totean, että nyt päätetyn rahoitusmallin riskejä ovat ainakin seuraavat.
Ensinnäkin tutkijat ovat (tai ainakin heidän tulisi olla) niitä henkilöitä, jotka ainakin Suomessa tuntevat oman alansa tulevaisuuden mahdollisuudet parhaiten. Jos ja kun näin on, on heillä poliitikkoja ja muita tutkimustiedon käyttäjiä parempi käsitys myös siitä, mihin asioihin panostamalla on mahdollista saavuttaa sellainen tieteellinen läpimurto, joka tuottaa parhaiten teollisia tai muita innovaatioita.
Toiseksi poliitikkojen avustajakuntineen olisi hallittava koko sektoritutkimuskentän tarpeet sekä tutkimuslaitosten henkilöstön ammatilliset mahdollisuudet. On itsestään selvää, ettei näin ole, vaan tutkijoiden kyvyt ja osaaminen tulevat hyödynnetyksi vain osittain.
Kolmanneksi ja edelliseen liittyen näen erityisen suurena riskinä sen, että tutkimusrahoitus muuttuu entistä epävakaammaksi. Jos esimerkiksi yhtenä vuonna valtioneuvosto haluaa lisätä merkittävästi bioenergiaan liittyvää tutkimusta se julistaa haettavaksi niin paljon rahaa, ettei suomalaisen tutkimuskentän ammattitaito mahdollista sen tehokasta hyödyntämistä. Jos hankkeen päätyttyä "muotiala" on vaihtunut, maan hallitus voi päättää satsata vaikkapa yhteiskunnallisten yritysten tutkimukseen ja unohtaa kokonaan bioenergian tutkijat, jotka ollessaan juuri pääsemässä läpimurtoon jäävätkin vaille riittävää rahoitusta.
Riskit eivät lopu tähän, mutta teen ehdotuksen jolla tämä uusi rahoituskanava voisi toimia koko Suomen eduksi. Ehdotan, että valtioneuvosto avustajineen luopuu neuvostoliittolaistyylisestä roolistaan suuntaviivojen antajana.
Poliittisen etujoukon viisauden sijasta uuden rahoitusinstrumentin rahoituspäätökset tulisi tehdä tutkijoiden avointen rahoitusesitysten pohjalta käyttäen kriteerinä erityisesti odotettavissa olevien tutkimustulosten hyödynnettävyyttä, innovatiivisuutta ja toteuttamiskelpoisuutta. Näin strategisessa tutkimuksessa hyödynnettäisiin koko suomalaisen tutkimuskentän osaamista ja innovaatiokykyä; eikä jouduttaisi toimimaan pienen edelläkävijäjoukon väkisinkin rajallisen ymmärryskyvyn varassa.
* * *
Valtioneuvoston periaatepäätösten hälyttävin uudistus on kuitenkin 12,5 miljoonan euron korvamerkitseminen rahoitusapparaattiin, joka on päätöksentekijöiden vapaasti käytettävissä erilaisiin selvityksiin. Olen pahoillani, mutta luettuani tästä apparaatista ensimmäinen mieleeni tullut asia oli surullisen kuuluisa Himasen raportti.
Tulevien ministerien ei siis jatkossa tarvitse Kataisen tavoin pakottaa normaaleja rahoituskanavia laillisuutta hipoviin ratkaisuihin, vaan he voivat ongelmitta pyytää ystäviltään erilaisia raportteja. Toki tällaista rahoitusta voi käyttää järkevästikin, mutta väärinkäytön houkuttelevuus on silmiinpistävä.
Lopuksi. Koska uusi rahoitusinstrumentti vaatii myös hallinnon (Suomen Akatemian yhteyteen perustettava strategisen tutkimuksen neuvosto), lisää nyt tehtävä uudistus tutkimukseen liittyvää hallintobyrokratiaa. Toisin sanoen itse tutkimukseen jää tämän uudistuksen jälkeen entistä vähemmän varoja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turhan tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hyödyttömyydestä
Miksi Katainen valehteli Himas-kohussa?
Tutkimustuloksesta tuotteeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.