Sauli Niinistöstä tuli tänään Suomen tasavallan presidentti. Onnittelut hänelle!
Pari sanaa itse vaaleista. Nähdäkseni palasimme pitkästä aikaa normaaliin vaalikäytäntöön oikeisto-vasemmisto-jakoineen. Asia toki selviää myöhemmin vaalikäyttäytymiseen paneutuvista tutkimuksista, mutta olen jo nyt valmis veikkaamaan, että Niinistö keräsi kannatuksensa perinteisen oikeiston kannattajilta ja Pekka Haavisto perinteisen vasemmiston (sisältäen vihreät) kannattajilta ryyditettynä voimakkaalla ruotsinkielisten tuella. Näin siistä huolimatta, ettei Haavisto ajatuksineen liene kovinkaan vasemmistolainen.
Edellisen kerran samanlaista aikaa taidettiin elää vuoden 1956 presidentinvaaleissa, jolloin Kekkonen nousi valtaan. Kekkosen aika oli varsin epädemokraattista noottikriiseineen ja poikkeuslakeineen. Sen seurauksena hän valtansa loppuaikoina keräsi ääniä läpi koko puoluekentän.
Kekkosta seurasi Mauno Koivisto, jonka jopa minä murrosikäisenä poikasena jo 1970-luvun puolivälissä arvelin seuraavan Kekkosta ja löin asiasta jopa satasen vetoa. Ja näin todella kävi vuonna 1982 .
Koivistoa seurasi vuonna 1994 epäpoliittiseksi luonnehdittu Martti Ahtisaari, joka keräsi kannatuksensa politiikkaan kyllästyneiltä. Tarja Halonen taas mobilisoi kauniimman sukupuolen edustajat poliittisista näkemyksistään riippumatta itsensä taakse vuonna 2000 ja uudelleen 2006. Mutta tänään siis palattiin normaaliaikaan.
Lopuksi toivon Niinistön onnistuvan presidenttinä toimimaan koko kansan parhaaksi. Ja koko kansan antavan hänelle tukensa tässä tärkeässä tehtävässä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentivaalien ensimmäisen kierroksen tulos
Onko tosiasioiden tunnustaminen viisautta?
areena.yle.fi/video/1329772414746
VastaaPoista(Yhden miehen rauha; Haavisto ja Somalian rauhanneuvottelut. Pääosassa toki suomensomalialainen Abdullahi Farah.)
Jos et katsonut...