Luin Science lehdestä raportin Kiinan yhden lapsen politiikasta. Siinä oli paljon tuttua: väestönkasvu on hidastunut, ikäpyrämidi vääristynyt ja tyttöjen ja poikien suhde kääntynyt noin viidesosalla poikien hyväksi. Jutussa oli kuitenkin myös sellaisia aspekteja, joista en ollut koskaan tiennyt tai niitä ajatellut.
Ensimmäinen minulle uusi asia oli se, että yhden lapsen politiikkaa edelsi kausi, jolloin väestönkasvua pyrittiin hillitsemään pehmeämmin keinoin. Näin naisten fertiliteetti saatiinkin laskemaan 1970-luvun aikana 5,5 stä 2,7:sään. Melkoinen saavutus siis.
Itse yhden lapsen politiikka pantiin käytäntöön vuonna 1980, ja sen tunnetut ongelmat seurasivat nopeasti. Niinpä politiikkaa alettiin aika pian löyhentämään niin, että nykyisin on 22 eri syytä, joilla voi hankkia laillisesti useamman kuin yhden lapsen. Sen seurauksena kiinalaiset naiset saavat keskimäärin noin 1,5 lasta - siis saman verran kuin sveitsiläiset tai kanadalaiset, ja vain hiukan vähemmän kuin suomalaiset.
Yhden lapsen politiikka oli alun perin aiottu määräaikaiseksi. Siitä oli tarkoitus luopua sitten kun väestönkasvun aiheuttamat ongelmat on voitettu; noin yhden sukupolven aikana. Nyt on siis tullut aika arvioida politiikan jatko.
Minulle tietämätön seikka on ollut myös yhden lapsen politiikkaa toteuttamaan perustetun poiittisen elimen (vapaasti käännettynä "kansallinen väestö- ja perhesuunnittelun komissio") koko on valtava: palkkalistoilla on noin puoli miljoonaa ihmistä. Ja lisäksi sen liepeillä pyörii kuusi miljoona eri tavoin komissiota avustavaa ihmistä. Melkoinen puulaaki siis.
Mitä politiikan vapauttamisesta seuraisi? "Baby-boom" ja sen seurauksena ennennäkemättömän suuri ikäluokka?
Ei ainakaan niiden paikallisten tutkimusten perusteella, joita politiikan liberalisointia kannattavat tiedemiehet ovat tehneet. Noin 18000 hengen kyselyssä naiset halusivat keskimäärin vain 1,46 lasta; siis käytännössä nykytilaa. Noin neljännes piti parhaana perhekokona kahta lasta, mutta yli puolet oli yksilapsisuuden kannalla. Jälkeläisten määrää tärkeämpänä pidettiin sitä, että perheellä olisi varaa satsata ainoan lapsensa koulutukseen ja tulevaisuuteen. Pitkälti näinhän asia nähdään myös kaikissa länsimaissa.
Aika näyttää muuttuuko Kiinan politiikka. Ja mitä siitä seuraa. Jos väestötutkijoiden toiveet politiikan vapauttamisesta joskus toteutuvat, voi olla ettei mitää kovin radikaalia tapahdu, eikä väkiluku Kiinassa käänny uudelleen nousuun sen enempää kuin muissakaan alhaisen syntyvyyden maissa.
Kiinassa riittää ihmisiä ja alhainen väestönkasvu on aivan erinomainen asia pitkäksi aikaa eteenpäin. Sen sijaan viiden miljoonan suomalaisen syntyvyyden aleneminen nykyisestä tulisi vaarantamaan harvaan asutun Suomen jatkuvuuden länsimaisena yhteiskuntana muutamassa sukupolvessa. On siis syytä pitää huoli siitä, että Suomessa lasten tekeminen on tulevaisuudessa sekä arvostettua että taloudellisesti mahdollista ilman suuri henkilökohtaisia uhrauksia. Vain näin voimme varmistaa kulttuurimme jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.