Oberstdorfin kisaennakko

Oberstdorf on Saksan eteläisin kunta, joka sijaitsee Allgäun Alpeilla Baijerin osavaltion lounaisosassa Saksassa. Kunta sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa  ja sen maisemaa hallitsevat Nebelhornin ja Fellhornin huiput. Kunnalla on meikäläisittäin sikäli mielenkiintoinen historia, että kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin suurvalta-armeija - mukanaan epäilemättä myös suomalaiset - terrorisoi paikkakuntaa. 

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut ovat alkamassa Oberstdorfissa. On siis jälleen tullut aika spekuloida suomalaisten maastohiihtäjien menestysmahdollisuuksilla muun maailman parhaita vastaan. Pärjäämmekö paremmin kuin kaksi vuotta sitten, vai onko edessä vieläkin katkerampia hetkiä?

Käyn siis jälleen läpi joukkueemme mies mieheltä ja nainen naiselta. Ja pidän sitä tehdessäni yllä realismia lievään optimismiin puettuna. Sekä toivon, että saamme yhtä miellyttäviä yllätyksiä kuin viikko sitten päättyneistä alle 20-vuotiaiden vastaavista karkeloista.

Aloitetaan siis meidän terävimmästä syömähampaastamme Iivo Niskasesta. Hän on ehdoton mitalisuosikki kisat päättävällä perinteisellä hiihtotavalla sivakoitavalla viiden peninkulman matkalla. Valitettavasti vain Iivon aseet saattavat jäädä tylsiksi Alexander Bolshunovia vastaan, koska tämä on Iivon lailla kestävyysihme, mutta loppusuoralla selvästi suomalaista vahvempi. 

Niinpä veikkaukseni on, että Niskanen ottaa päätösmatkalta hopeaa. Lohdutuksena meille kaikille tämän realismin edessä on se, että on jopa realistista odottaa norjalaisten jäämistä kokonaan mitaleiden ulkopuolelle tai ainakin "vain" kipuamista matalimmalle pallille.

Iivolta voi odottaa myös muilla kestävyysmatkoilla hyviä hiihtoja. Niistä yhdistelmäkilpailu on hänelle vahvempi kuin 15 km vapaa. Siltäkin matkalta mitali olisi kuitenkin yllätys, joten veikkaan Niskaselle yhdistelmähiihdossa sijoitusta kuuden joukkoon ja vapaalla kymmenennen tienoille selviämistä. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä matkoja, joilla Niskasella on realistinen mahdollisuus positiivisiin yllätyksiin.

Joukkueen toinen perinteisen hiihdon spesialistimies on Ristomatti Hakola. Hän tuli hiihtomaailmaan puhtaana sprinttihiihtäjänä, mutta miehen vauhti ei ole enää viime aikoina riittänyt parhaita vastaan. Siten hyvänä onnistumisena voidaan pitää sijoittumista 12 parhaan joukkoon. 

Toisin kuin sprintissä, on Hakolan meno vuosien mittaan parantunut pidemmillä matkoilla. Siten hänellä olisi 15 kilometrin perinteisen kisassa jopa mitalin mahdollisuus, mikäli sellainen hiihdettäisiin Oberstdorfissa. Mutta kun ei hiihdetä. 

Sen sijaan perinteisellä hiihdetään viisi peninkulmaa, mikä lienee Hakolalle liikaa, paitsi jos silloin sattuu yllättämään lumisade, jolloin matka taaperretaan hissukseen. Silloin Risen sprinttiominaisuudet pääsevät esille ja jopa mitali on mahdollisuuksien rajoissa. Vapaalla viidellätoista ja yhdistelmähiihdossa mies on ynnä muiden joukossa - mikäli edes pääsee hiihtämään niitä.

Tämän kauden komeetta, varsinkin viime vuoden puolella, oli Joni Mäki. Hänellä, samoin kuin ikätoveri Lauri Vuorisella, on perinteisen sprintissä mahdollisuus aina kuuden parhaan joukkoon. Toistaiseksi hänen taktinen osaamisensa on kuitenkin ollut sen verran heikkoa, ettei miehelle voi mitenkään ennustaa mitalia. Tässä asiassa voi kuitenkin hyvillä mielin toivoa olevansa väärässä. Vuorisella taas en usko nopeuden riittävän mitaleille. 

Joni Mäki - toisin kuin Vuorinen - omaa menestysmahdollisuudet myös 15 km vapaan kilpailussa. Siinä hän taistelee hyvänä päivänä kymmenen joukkoon pääsystä, mutta realistisempaa on veikata miestä sijojen 10 ja 20 välille. Yhdistelmähiihdossakin Mäki lienee kahdenkymmenen joukossa, mikäli pääsee hiihtämään. 

Myös Perttu Hyväristä voi odottaa sijoille 10 - 20 kaikilla matkoilla 15 kilometristä ylöspäin, ellei kunto ole tehnyt äkillistä hirmuhypähdystä ylöspäin. Mitali ei siinäkään tapauksessa ole hänelle realistinen tavoite.

Miesten joukkueeseen kuuluu edellisten lisäksi Juho Mikkonen, Markus Vuorela ja Lauri Lepistö. En näe, että heistä kenelläkään olisi edes huippupäivänä mahdollisuuksia mitaleille tai edes kymmenen parhaan joukkoon. Toivottavasti he kuitenkin saavat - mikäli ladulle pääsevät - aikaiseksi kauden parhaita hiihtojaan ja osoittavat pessimismini aiheettomaksi. 

Naisten puolella ei juuri valopilkkuja ole nähtävissä. Krista Pärmäkoskella on ohuenohuet mitalimahdollisuudet, mikäli hänen menonsa on parantunut oleellisesti kauden aiemmista kilpailuista. Realismia lienevät kuitenkin sijoitukset kymmenen joukossa kestävyysmatkoilla, erityisesti kisat päättävällä kolmellakympillä. Sprinttiä hän tuskin hiihtää.

Joukkueen suurin jokerikortti saattaakin Pärmäkosken sijaan olla Johanna Matintalo, joka voitelun onnistuessa ja täydellisen päivän sattuessa saattaa hiihtää 30 km perinteisellä yllättävän lähelle mitalisijoja - ehkä jopa viiden parhaan joukkoon. 

Muista hiihtäjistämme Jasmi Joensuu luo Matintalon ohella valoa tulevaisuuteen ja saattaa hyvänä päivänä sijoittua sprintissä kymmenen joukkoon. Muista suomalaisista tuskin on samalla tasolle millään matkalla. 

Maamme naishiihdon tason suhteen kuvaavaa on, että yli nelikymppinen Riitta-Liisa Roponen mahtui joukkueeseen - mistä toki kunnia joukkueen vanhimmalle, vaikka hänenkään kohdallaan tuskin puhutaan yhdellä numerolla kirjoitettavista sijoituksista edes vapaalla hiihdettävällä 15 km päämatkalla.

Yksi arvoituksellisimmista hiihtäjistämme on Katri Lylynperä, joka omaa mahdollisuudet Joensuun tavoin kymmenen joukkoon sprintissä. Tämä edellyttää kuitenkin täydellistä onnistumista välinehuollosta ja lisäksi Katrille hyvää päivää. Huonona päivänä hän ei kuitenkaan pääse edes karsinnasta jatkoon.

Opintomatkalla näissä kisoissa on Vilma Nissinen, jolle toivon kilpailuista positiivisia tuntemuksia, jotka kannustaisivat tulevaan harjoitteluun kohti maailman huippua. Sen sijaan Anne Kyllönen on sekoittanut kroppansa todennäköisesti liian vähäisellä levolla ja Laura Monosen parhaat päivät hiihtäjänä ovat jo takana. Siten heistä ei liene hätyyttelemään yksinumeroisia sijoituksia millään matkalla.

Entä joukkuekilpailut eli viestit?

Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin on miesten viesti. Joukkue lienee tällä kaudella hyväksi todettu Hyvärinen, Hakola, Niskanen ja Mäki - näillä näkymin tässä hiihtojärjestyksessä. Se lähtee kilpailuun kolmantena mitalisuosikkina Norjan ja Venäjän jälkeen. Lähellä on kuitenkin monia joukkueita, joten sen enempää rikkoontumis- kuin epäonnistumisvaraakaan suomalaisilla ei ole.

Naisten viestijoukkueessa hiihtävät ainakin Johanna Matintalo ensimmäisellä ja Krista Pärmäkoski toisella tai kolmannella osuudella sekä Jasmi Joensuu ankkurina. Viimeisestä viestipaikasta on kova kilpailu ja niihin hiihtäjät ratkaistaneen kisojen aikana. Itse veikkaan neljänneksi viestinaiseksi Riitta-Liisa Roposta, jolloin Pärmäkoski hiihtäisi toisen osuuden. 

Joka tapauksessa naisten mitalimahdollisuudet lienevät menneet Kerttu Niskasen loukkaantumiseen. Siten realismia on taistelu sijoista 4-6 - ja jo nekin edellyttävät hyvää onnistumista. 

Parivistit käydään vapaalla hiihtotavalla, enkä näe kummallakaan Suomen joukkueella niissä menestymisen mahdollisuuksia, etenkään nyt kun Iivo Niskanen ei ole matkasta kiinnostunut, vaan satsaa kaiken menestykseen viidelläkympillä. Pariviestiin ei ole kiinnostusta osoittanut sen enempää myöskään ykkösnaisemme Krista Pärmäkoski. 

Niinpä saattaa olla, että miesten joukkueen muodostavat sprinttiominaisuuksillaan Lauri Vuorinen ja Joni Mäki, ellei vielä jälkimmäistäkin päätetä lepuuttaa pitkää viestiä ajatellen, jolloin hänen tilalleen voitaisiin vaihtaa joku sellainen, jolle ei muuten ole juurikaan muita matkoja tarjolla. Naisten hiihtäjinä pariviestiä vievät samalla perusteella Katri Lylynperä ja Jasmi Joensuu. 

Parivistissä naisten joukkueella saattaa olla tekemistä jo loppukilpailuun pääsemisessä, miesten sen sijaan voi ainakin Vuorinen/Mäki-parivaljakolla olettaa selvittävän ensimmäisen kynnyksen ongelmitta. Loppukilpailussa ei kuitenkaan kannata haaveilla mitaleista.

Mikäli edelle kirjoittamiani tuntuu arvoisasta lukijastani turhan pessimistiseltä muistutan, että kirjoitin tekstin optimismin viittaa ylläni pitäen. Tosiasia kuitenkin on, että maastohiihtomme on juuri nyt jonkinlaisessa aallonpohjassa.

Tilanne ei silti muistuta 20 vuoden takaista, sillä joukkueessa on useita kehityskelpoisia nuoria hiihtäjiä, joista ainakin jonkun voi odottaa nousevan vuoden-parin aikana aivan maailman terävimmälle huipulle. Lisäksi alle 20-vuotiaiden MM-hiihtojen tulosten valossa myös nuorempien miesten ikäluokissa on sellaista lahjakkuutta, jonka pohjalta tulevaisuus näyttää juuri nyt hyvältä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuokatin kulta
Kuinka tästä eteenpäin, suomalaiset hiihtovaikuttajat?
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko