Ruokafasismia Helsingissä

Punavihreä ruokafasismi ja vaihtoehdottomuus elävät ja voivat vahvasti Helsingissä. Tästä saatiin uusi todiste eilen, kun valtuusto päätti puolittaa pääkaupungin lihansyönnin ja maidonjuonnin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi helsinkiläiskouluissa kuuden viikon kiertävällä ruokalistalla pääruuista on kasvisruokia 59,3 prosenttia, lihapääruokia 30,5 prosenttia ja kalapääruokia 10,2 prosenttia.

Lisäksi tavoite lihan ja maidonkäytön puolittamisesta on hyvin haasteellinen, ellei markkinoille tule uusia korvaavia tuotteita. Kouluruuanhan pitäisi täyttää nykyiset ravitsemussuositukset, mikä on mahdollista vain siinä tapauksessa, että proteiinipitoisia kasvisraaka-aineita tulee tarjolle olennaisesti paremmin kuin nyt. Lisäksi uusien ruokien pitäisi läpäistä makutestit - mikä ei vielä tarkoita, että ne maistuisivat myös lapsille.

Lisäksi tutkimustieto kertoo meille, ettei esimerkiksi kaurajuomien ilmastovaikutus ole sen pienempi kuin maidon tai maitotuotteiden. Eli myös niiden käyttöä tulisi rajoittaa samoilla perusteilla kuin maidon.

Kun itsekin olen isä, niin voin kertoa mitä tästä seuraa: yhä useampi nuori turvautuu muuhun kuin kouluruokaan, eli käy ostamassa itselleen lounaan vapailta markkinoilta, koska ei jaksa kouluruualla läpi päivän. Se ei tarkoita sitä, että heidän lounaansa olisi terveellisempää, mutta varmasti energiapitoisempaa.

Tästä huolimatta näiden lasten vanhemmat joutuvat maksamaan veroissaan ruokafasistien vaatimat kasvispöperöt. Itse aikanaan jouduin toteamaan tilanteen ja lupasin maksaa jälkeläiselleni kasvisruokapäivinä kunnollisen aterian. Katsoin tämän vaihtoehdon paremmaksi kuin lihapiirakat ja muut vastaavat rasvapommit, mihin hänen taskurahansa riittivät.

Laajemmassa kuvassa eilinen päätös vahvistaa käsitystäni siitä, ettei järjen käyttö ole enää kovin tavallista. Yhä useampi päätös yhteiskunnassamme tehdään yhden asian fanaatikkojen toimesta, eikä seurauksista välitä kukaan. Nähtäväksi jää, reagoivatko ihmiset tähän jollain tavalla kevään vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ympäristöjalanjäljestäni
Vegaaniarmeija?
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä