Viime vuosien Suomeen suuntautuneessa ns. humanitaarisessa maahanmuutossa on tärkeimpänä lähtömaana ollut Irak. Maa on uskonnollisesti ja etnisesti monikulttuurinen, mutta on nyt saavuttanut pitkän sekasortoisen kauden jälkeen rauhan tilan, joten ihmiset ovat käyneet iloisin mielin ja toinen toisiaan tukien rakentamaan uutta yhteiskuntaa. Vai ovatko?
Epäilykseni syntyi kun Yle kertoi uutisessaan, että Irakissa on ollut väkivaltaisia mellakoita, joissa kansa on vaatinut päättäjiltä työpaikkoja, puhdasta vettä ja loppua jatkuville sähkökatkoille. Pelkään pahoin, että uutinen kertoo liiankin karua totuutta irakilaisista ja heidän hakeutumisestaan tänne kauas pohjoiseen.
Eli voiko todella olla niin, että irakilaiset kuvittelevat työpaikkojen, veden ja muun infran tulevan kuntoon osoittamalla väkivaltaisesti mieltä? Tai että poliitikkojen valheelliset lupaukset olisivat jotenkin irakilaisspesifinen ilmiö?
Tai etteivät ihmiset itse voisi vaikuttaa mainittuihin asioihin? Tai ettei huomion siirtäminen maailmankatsomuksellisista eroista yhteistyöhön sunnien ja shiiojen - tai kurdien ja muiden irakilaisten - välillä olisi eduksi ratkaisujen löytämiselle?
Jos irakilaisten asenne todellakin on edellä kuvaamani kaltainen, niin onko mikään ihme, että Irakissa on kurja elää? Ja että se toimii elintasopakolaisuuden runsaana lähteenä?
Ja etteivät sen myötä Suomeen tulevat ihmiset sopeudu länsimaiseen yhteiskuntaan, vaan ajautuvat myös täällä valittamaan vastaanottokeskuksen puurosta ja elelemään maamme turvaverkoston varaan. Ja jopa turvapaikan haettuaan hakemaan turvapaikkaa uudelleen väärällä nimellä vastaanottorahan toivossa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden
Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn
Tuhkaa luki myös tuon artikkelin, ei näytä hyvältä. Tilastojen mukaan Irakilaisten keskimääräinen IQ on 87 pistettä. Joten maa ei tuota kovin montaa huippuja joilta tulisi invaatioita.
VastaaPoistaTalous on aika paljon öljyn varassa. Teollisuutta ja tuotantoa tarvitaisiin, mutta aasian suuret tuottajamaat ovat sen nurkan aika hyvin vallanneet. Joten siitä ei ole Irakin talouden pelastajaksi saati työllistäjäksi.
Se voi olla että öljytuloilla pyörivä julkinen työllistäjä on aina joka toimisi vähän aikaa. Koska Irakilla ei ole yksityisiä yrityksiä jotka voisivat kilpailla maailman markkinoilla.
Tuhka kirjoitti itse aiemmin siitä miten robotisaatio tuhoaa yli puolet etelä-aasian teollisuustyöpaikoista seuraavien 20 vuoden aikana. Joten Irakilla ei ole juuri mahdollisuuksia.
Sen lisäksi maan eri ryhmien väliset riidat ovat väkivaltaisia ja tulevat varmasti pahenemaan kun tilanne etenee. Sen lisäksi lähinaapurit eivät halua pakolaisia irakista. Irak itsekkin rakentaa muuria Syyrian rajalle estämään islamistejä sekä varmasti myös pakolaisten tuloa tulevaisuudessa.
Irakin täytyisi tehdä massiivinen yhteiskunnallinen muutos joka kattaisi kaiken että se voisi alkaa pärjätä saati edes vakiintua. Sitä Tuhka pitää epätodnnäköisenä.
Kyyneliin tämä vain päättyy
Toisaalta voisimme kysyä, kuvittelemmeko me suomalaiset todellakin olevan niin, että tuhoisa maahantunkeutumispolitiikka saadaan kuriin kirjoittelemalla Internetissä anonyyminä?
VastaaPoistaTai ettei huomion siirtäminen asiasta valittamisen sijasta siihen vaikuttamiseen äänestämällä Perussuomalaisille ensi keväänä samanlainen vaalivoitto, kuin unkarilaiset heidän veljespuolueelleen Fideszille olisi eduksi ratkaisujen löytämiselle?
Kuten mainittu, ihmiset todellakin VOIVAT vaikuttaa asioihin. He ovat tehneet niin Unkarissa, Tšekissä, Slovakiassa, Puolassa, Itävallassa ja Italiassa.
Jos meidän suomalaisten asenne todellakin on, ettemme me voi tehdä samoin ensi keväänä, niin onko mikään ihme että ensi vuonna tähän aikaan Suomessa on entistä kurjempi elää?
Ja että maamme toimii entistä herkullisempana elintasosiirtolaisuuden runsaudensarvena?
Onko tosiaan niin?
Onko?
Jos on, voimme silloin alkaa rasvata köyttä. Koska siinä tapauksessa olemme todellakin orjia, joiden kuuluukin mennä kyykkyhyppyä portaita ylös alas vierasmaalaisen herran niin käskiessä.
Vaikka ei olisi mikään pakko!
Olen äänestänyt perussuomalaisia, niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa lähemmäs 20 vuotta, siitä alun somali-invaasiosta lähtien kun sen lopputulema ja vaikutus valkeni minulle.
PoistaHitaasti vaan tuntuu laiva kääntyvän...
heppa
Kansa saa sitä mitä vaaleissa pyytää. Toivon tämän anonyymiblogin saavan ihmiset ajattelemaan mm. tätä tehdessään äänestyspäätöstään.
PoistaKaikilla annetuilla äänillä on merkitystä. Vaikka tiedostin, ettei Laura Huhtasaari todennäköisesti voi voittaa Sauli Niinistöä presidentinvaaleissa, äänestin kuitenkin Lauraa. Moni muukin teki varmaan samoin ja Lauran kasvavan suosion syitä jouduttiin miettimään muissakin puolueissa ja kansan keskuudessa. Vain ääni ratkaisee myös vaaleissa.
VastaaPoista