Kohti parempaa kulttuuria

Iltalehti tuli eilen maininneeksi, että Intiassa kahdeksan miestä oli raiskannut tiineenä olleen vuohen. Vuohi kuoli joukkotyydytyksen seurauksiin.

Uutinen oli sikäli merkittävä, että luulin ennen sitä intialaisten joukkoraiskailevan ja tappavan vain naisia ja pikkutyttöjä. Mutta nyt siis myös vuohia. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole sen enempää geneettinen kuin kulttuurinenkaan erityispiirre, sillä eiväthän kaikki intialaiset raiskaile - eivätkä etenkään tiineenä olevia vuohia.

* * *

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi, että ihmiskaupan uhrien määrä on Suomessa kasvussa. Erityisesti paperittomien hyväksikäyttö on yleistä.

Juttu oli muuten ihan asiallinen ja ongelma todellinen, mutta jäin ihmettelemään sitä, että ketkä sitten ovat noita ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttäjiä? Asia selvisi puolentoista vuoden takaisesta Kirkko ja kaupunki -lehden jutusta. Seuraavassa siitä suoria lainauksia.

"Mies, joka työskentelee maanmiehensä omistamassa pienessä etnisessä ravintolassa pääkaupunkiseudulla ilman hänelle kuuluvia oikeuksia."

"Naisia pakotetaan seksityöhön heidän kulttuuriinsa ja uskomuksiinsa liittyvillä asioilla kuten voodoolla."

"Somalialaisista osa on naitettu vastoin tahtoaan."

"Ihmiskaupan uhreina autetuista thaimaalaisista suurin osa on marjanpoimijoita, joita hankasalmelaisen miehen epäillään pitäneen pakkotyössä." Tästä tapauksesta löytyi toisaalta lisätietoa: "Yrittäjän on ollut luontevaa olla yhteistyössä thaimaalaisten kanssa, koska hänen nykyinen vaimonsa on thaimaalainen. Vaimo on tarvittaessa toiminut tulkkina."

"Meillä on aasialaista yhteisöä, joka omistaa ravintoloita. He tuottavat niihin oman maan kansalaisia töihin."

Toisin sanoen valtaosa ihmiskaupasta on maahanmuuttajien keskinäistä toimintaa, joskin siinä on myös kantasuomalainen vivahde. Kysymys tietenkin kuuluu, että miksei Helsingin Sanomat nähnyt tarpeelliseksi valaista lukijoitansa asiasta, vaan jätti heidät siihen käsitykseen, että ihmiskauppa olisi suomalaisten kulttuurinen ellei suorastaan geneettinen erityispiirre?

* * *

Lopuksi pari sanaa Olli-Pekka Heinosen (kok) kirjoituksesta, jossa hän käsitteli nykyisessä ajassa esille nousseita ongelmia, jotka ovat johtaneet uusien poliittisten voimien esiinmarssiin. Siis arvoliberalismin joutumista haastajan asemaan.

Heinonen oli kirjoituksessaan varovainen, eikä suoraan totea arvoliberaalin yhteiskunnan epäonnistuneen. Hän tuli kuitenkin kiteyttäneeksi ongelman erittäin täsmällisesti.

"Voi olla, että elämme suurempaa maailmankuvan muutosta. Hyväksyttävät ideat eivät enää näytä toimivan, eivätkä toimivat ideat ole vielä hyväksyttäviä."

Saman voisi muotoilla myös siten, että jos tosiasiat ja aate ovat ristiriidassa, niin kumman mukaan meidän tulisi elää? Vastausta voi hakea edesmenneen kokoomuslaisen eli J.K. Paasikiven viisaudesta: "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". 

Valitettavasti kuitenkin ainakin Yleisradion ja Iltalehden toimituskunnat näyttäisivät aloittaneen uuden ristiretken aatteensa puolesta. Yle julkaisemalla kolumnin, jossa ihmisten poliittiset näkemykset tulkitaan epädemokraattisiksi ja vaaditaan aatteen puolustamista "sitkeästi ja tarmokkaasti". Ja IL julkaisemalla vihapuhepääkirjoituksen, jossa perussuomalaisia äänestävien enemmistö rinnastettiin natsien kannattajiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia