Kari Enqvist spekuloi lapsiverolla

Tavalla tai toisella vihreät ajatuksen näyttäisivät olevan valtavirtaa yliopistoihmisten parissa, koska juuri he ovat niin älykkäitä, vastuullisia ja koulutettuja, että suuret ongelmat hahmottuvat helposti ja niille myös löytyvät ratkaisukeinot.

Edelle kirjoittamani lienee jotain sellaista, jonka suuri osa yliopistojemme tutkijoista allekirjoittaisi - ellei julkisesti niin ainakin salaa mielessään. Niin myös fyysikko Kari Enqvist, ainakin mikäli hänen taannoisesta kolumnistaan voi päätellä jotain.

Enqvist kävi tekstissään voimakkaasti lentoveron kaltaista kosmeettista viherpesua vastaan ja totesi, ettei sellaisella ole mitään merkitystä kasvihuonepäästöihin - ei ainakaan verrattuna kasvavan väestön aiheuttamiin päästöihin. Tässä on positiivista se, että Enqvistkin on huomannut väestöräjähdyksen keskeisen aseman maapallon tulevaisuuden uhkana.

Tässä oivalluksessaan hän ei ole yksin. Olihan meillä 15 000 tieteentekijän allekirjoittama julkilausuma, joka Enqvistin (olikohan hän yksi allekirjoittajista?) tavoin ymmärsi perussyyn, mutta harhautui sitten harhapoluille.

Enqvistin kolumnin harhapolkuna on se, että hän heittää ilmaan ajatuksen kehitysmaiden väestönkasvusta syntyneen ongelman ratkaisemisesta rankaisemalla suomalaisia kolmannen lapsen tekemisestä haittaverolla. Siis tilanteessa, jossa maamme kantaväestön määrä on jo muutenkin kääntynyt laskuun.

Tätä professori perustelee sillä, että "jokainen meri koostuu aina pisaroista. Lisäksi olemme suurempi pisara kuin kuvittelemme. Vähemmän kehittyneisiin maihin verrattuna ekologinen jalanjälkemme on, laskentatavoista riippuen, moninkertainen."

Niinpä niin. Jos haittavero tosiaan toteutettaisiin - ja vieläpä äärimmäisenä - ja suomalaiset sen seurauksena lopettaisivat lisääntymisensä kokonaan, olisi maailmassa sadan vuoden kuluttua noin viisi miljoonaa ihmistä vähemmän. Vastaavasti pelkästään Afrikan väestö olisi kasvanut samaan aikaan noin kolmella miljardilla ihmisellä. Siis kuusisataakertaisesti suomalaisten väkiluvun verran.

Samalla kehitysmaista olisi tavalla tai toisella lähtenyt Eurooppaan nauttimaan maanosamme asukkaiden ekologisen jalanjäljen tuomasta hyvinvoinnista melkoinen joukko - vähätulijaisen vuoden 2017 tasolla jatkuessaan se olisi suurempi kuin koko Suomen väestö vaikka heidän lisääntymistään ei edes huomioitaisi. Puhumattakaan vuoden 2015 tasosta, joka toisi 80 vuodessa maanosaamme 100 miljoonaa uutta jalanjäljen tekijää.

Voidaan siis nähdä, että Enqvistin ajatukset eivät ylettyneet hyvästä yrityksestä huolimatta hänen moittimaansa kosmeettista viherpesua pidemmälle. Mutta kuten jo edellä totesin, pisteet kuitenkin väestöräjähdyksen keskeisen roolin esille nostamisesta.

Ja kyllähän Enqvist älykkäänä ihmisenä itsekin ymmärsi kirjoituksensa rajoitteet. Se näkyi kolumnin loppuriveillä, joilla luki seuraavasti: "meidän on nyt kysyttävä itseltämme kysymyksiä, jotka voivat tuntua vastenmielisiltä. Myös niitä kysymyksiä, joita olen tässä esittänyt. Kysymyksiä, joihin en itse osaisi vastata. Kysymyksiä, joita kuitenkin on kysyttävä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Pentti Linkola tarinoi loogisen epäloogisesti
Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi