Helsingin Sanomat kirjoitti vantaalaisten pientaloasukkaiden taistelusta asuinalueensa muuttumista vastaan. Omakotitalojen viereen ollaan kaavoittamassa kerrostaloja.
Juttu vaatii kaksi lyhyttä kommenttia.
Ensinnäkin jutussa väitetään, että vuoteen 2050 mennessä Vantaan "väestön määrä kasvaisi 370 000:een nykyisestä 220 000:sta. Perusennusteessakin oletetaan asukasluvun nousevan yli 300 000:n. Jostain pitäisi siis kehittää asuntoja 80 000–150 000 uudelle vantaalaiselle."
Minä puolestani väitän, ettei Vantaalle muuta ihmisiä yhtään enempää kuin siellä oleviin asuntoihin mahtuu. Eli logiikka menee toisin päin kuin HS kirjoitti.
Enkä epäile yhtään sitäkään, että Vantaalle muuttaisi 200 000 uutta asukasta, mikäli joku rakentaisi heitä varten asunnot: kyllä pääkaupunkiseudulle on halukkaita tulijoita niin maamme rajojen sisä- kuin ulkopuolellakin.
Jos taas uusia asuntoja ei rakennettaisi lainkaan, jäisi kyllä 300 000 asukkaan raja saavuttamatta, sillä ei juuri kukaan halua Suomen ilmastossa asua savimajoissa tai kovin pitkään toisten nurkissakaan.
Toinen kommentoitava asia on se, että koska pääkaupungin väkiluvun halutaan kasvavan, on uusien ihmisten asuttaminen hyvien liikenneyhteyksien lähistölle yhteiskunnan kannalta perusteltua. Siksi Rekolankin omakotiasujien toiveet omakoti-idyllinsä säilymisestä ovat toiveunta.
Kuten jutusta ilmeni, on kaupunki halukas kaavoittamaan heidän kotiensa lähitienoot nykyistä merkittävästi suuremmalle väkiluvulle. Taikasana sen taustalla on vieressä oleva Rekolan rautatieasema, josta halutaan saada irti täysi hyöty työmatkaliikenteessä. Enkä epäile yhtään, etteikö kaupunki voittaisi tässä asiassa asukkaitaan.
Jos nuo kaksi kohtaa vetää yhteen, päädytään siihen, että mikäli rekolalaiset haluavat jatkossakin asua omakoti-idyllin keskellä, on nyt viimeiset hetket vaihtaa maisemaa jonnekin, missä julkinen liikenne ei ohjaa suunnittelua eikä väestön muuttopaine ohjaa kunnan päättäjiä. Vantaallahan ei ole ollut tapana arvottaa tavallisen ihmisen omistusoikeutta kovinkaan korkealle.
Kysymys kuitenkin kuuluu: onko uuteen omakoti-idylliin lähtevillä töitä sellaisella etäisyydellä, että asukas on valmis sen päivittäin kulkemaan? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta omakoti-idylliä kaipaavan olisi ne kuitenkin pystyttävä ratkaisemaan tavalla tai toisella. Siinä ei ainakaan suomalainen yhteiskunta ole halukas auttamaan millään tavalla, pikemminkin päinvastoin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
VR osoitti tietä pääkaupunkiseudun liikenteen kehittämiselle
Voisiko Koivukylästä tehdä korkeatasoisen aluekokonaisuuden?
Maahanmuutto on Vantaan kaupungin talouden tuhoava voimavara
Laillinen varkaus Vantaalla
Kerrostaloasuminen on siitä paskamainen konsepti, ettei sellaiseen pakotettu voi mitenkään kontrolloida minkälaisten ihmisten välittömässä läheisyydessä joutuu asumaan.
VastaaPoistaNo ei se omakotiasujallakaan välttämättä helppoa ole. Naapureiksi voi sillonkin saada täysiä idiootteja. Tosin tällöin ei seinään hakata liian kovan metelin vuoksi.
VastaaPoistaJos nyt joutuisin valitsemaan asuinpaikan ruuhka-Suomesta, niin Vantaa on taatusti viimeisellä sijalla. Jotenkin vastenmielinen tunne koko kaupungista.
Totta tuokin, tietty otos ihmisistä on käsittämättömiä sekopäitä tai mulkkuja.
PoistaSentään jotain välimatkaa niihin omakotitalossa asuessa, kerrostaloasuminen voi tuntua pahimmillaan jossain vankilassa tai hullujenhuoneessa asumiselta.
Vantaa ei sinänsä ole vastenmielinen paikka. Mielestäni se on kovasti kehittynyt viime aikoina. Suunta voi käydä myös alaspäin, jos kuntaan haalitaan vääränlaisia asukkaita liikaa rakentamispolitiikalla.
VastaaPoistaUudellamaalla ja vähän kauempanakin on tilaa. Jos asuu raideyhteyden tuntumassa, työmatkailu sujuu hyvin kauempaakin. Moottoriteitä ollaan tukkimassa ainakin Helsinkiin tulijoilta, joten sen varaan ei kannata laskea.
Vantaan uusi kaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sd.) on himomamuttaja. Laiskureille rakennutetaan lisää kerrostaloja ja Kela maksaa vuokrat.
VastaaPoista