Väkivalta on tuomittavaa, v

Eilinen päivä oli historiallinen. Vanha suurvalta Espanja käytti väkivaltaa estääkseen hallituksen mukaan laittoman, mutta tosiasiassa demokraattisen, äänestyksen Katalonia itsenäistymisestä. Todennäköisesti juuri sen takia katalaanien ylivoimainen enemmistö äänesti itsenäisyyden puolesta.

Tapahtuneen seurauksena on todennäköistä, että Katalonia itsenäistyy tai saavuttaa ainakin erittäin laajan itsehallinnon ja poliittisen riippumattomuuden keskushallinnosta. Seuraavaksi jää nähtäväksi kuinka sen esimerkki vaikuttaa Baskimaan itsenäisyyspyrkimyksiin: nouseeko sielläkin kansallistunne vai jäävätkö Euroopan kielikummajaiset edelleen keskushallinnon alaisuuteen. Mehän muistamme baskien ääriliikkeen kamppailleen vuosikymmeniä itsenäisyyden puolesta terrorismin avulla.

Ehkäpä eilisen päivän suurin opetus meille eurooppalaisille on siinä, että katalaanit onnistuivat demokratian keinoin siinä, missä baskit olivat epäonnistuneet väkivallalla. Se kertoo demokratian voimasta suhteessa vähä-älyiseen tappamiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös länsimaissa asuvien kiihkomuslimien parissa, jotka eilen tekivät Kanadassa ja Ranskassa terrori-iskut lähes uutispimennossa. Myös islamistiseen väkivaltaan turtuu, kuten aiemmin totesin, eikä tapauksia uutisoitu kovinkaan näyttävästi.

Turtuminen väkivaltaan ei tee siitä hyväksyttävää sen enempää islamisteille kuin demokaraattisesti valituille hallituksille. Siksi myös Suomen valtiojohdon on syytä tuomita ne Espanjassa paljon selkeämmin kuin ulkoministeri teki eilen - eikä kukaan tehnyt Kanadan ja Ranskan tapahtumien johdosta.

Tuomitseminen selvin sanoin kuuluu joko presidentti Sauli Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle tai ulkoministeri Timo Soinille. Muussa tapauksessa näyttää siltä, kuin Suomi hyväksyisi väkivallan poliittisten päämäärien hyväksi. Ja kuten tiedämme, tärkeätä ei ole pelkästään se, miten asiat ovat, vaan myös se, miltä ne näyttävät.

Vai onko sittenkin niin, ettei Suomen valtiojohdossa ole sittenkään kyse siitä, miltä asiat näyttävät, vaan siitä, että se kaikessa hiljaisuudessa hyväksyy niin valtiojohtoisen kuin uskonnollisvetoisenkin terrorismin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa paukahti pommi ja Pariisissa välähti veitsi
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?'
Espanjan terrorisminvastaiset lääkkeet