Helsingin Sanomien toimittaja Olli Pohjanpalo kiinnitti tämän aamun jutussaan huomiota perussuomalaisten ja sinisten väliseen keskinäiseen riitelyyn. Lokaa heitellään molemmin puolin, mikä on herättänyt toimittajassa ihmetystä "vihan" määrästä.
Itse ymmärrän, että lähes nollasta kannatusta etsivän Sinisen Tulevaisuuden piirissä etsitään kansan huomiota myös roisilla kielenkäytöllä. Sen sijaan on vaikeampaa nähdä, mitä hyötyä kahtiajaosta voittajana selvinneet halla-aholaiset voisivat voittaa kovalla sanailullaan.
Päinvastoin, sivistymättömästi muotoillut kommentit herättävät valtamedian huomion, jopa ansaitusti, ja nostavat entisestään muutenkin Perussuomalaisia poliittisesti epäkorrektina puolueena pitävien ihmisten kynnystä heidän äänestämiselleen. Eihän Suomessa ole koskaan arvostettu kilpailijoiden julkista sättimistä.
Jos itse olisin perussuomalainen, jättäisin Sinisen Tulevaisuuden ja sinne loikanneet mahdollisimman vähälle huomiolle. Mikäli aihetta löytyisi, kommentoisin asia-argumentein ilman henkilöön kohdistuvia kuvailuja.
Jos taas olisin sininen, pyrkisin tekemään itsestäni luotettavan poliittisen vaihtoehdon. Se tarkoittaisi oman agendan luomista tosiasioiden pohjalle. Erityisesti pyrkisin vakuuttamaan äänestäjät siitä, että kuluvan hallituskauden jälkeen puoluetta ei enää vietäisi hallitukseen ilman, että sille tärkeät hallitusohjelman tavoitteet tulisivat täytetyiksi hallituskumppaneiden siihen tuomien asioiden tavoin.
Siinä suhteessa paras mahdollinen lähestymistapa olisi nykyisestä hallitusohjelmasta kiinni pitäminen huolimatta Sipilän ja Orpon vastahangasta. Tosin tehtävä saattaa olla mahdoton kansan kannatuksen puuttuessa ja oppositioon siirtymishalujen ollessa ilmeisen vähäiset.
Tosiasia kuitenkin on, ettei Sinisten lisäksi myöskään Keskusta ole nykykannatuksellaan halukas valtioneuvoston kaatamiseen tai ainakaan uusiin vaaleihin. Se saattaisi antaa vipuvartta myös Kokoomuksen pakottamiseksi hallitusohjelman linjoille, sillä onhan selvää, että myös siellä tunnetaan vetovoimaa ministeriauton takapenkkiä kohtaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Simon Elo muunteli olkiukkoa
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Siniset ovat vain ja sen vuoksi hallituksessa että hallitusohjelmaa ei tarvitse noudattaa. Jussi olisi halunnut noudattaa hallitusohjelmaa mutta se ei kelvannut hallitukselle ja Jussi sai kenkää. Uuvatinsiniset istuvat hallituksen polvella ja saavat karkkia kun toimivat isin tahdon mukaan. On selvää että äänestäjät karsastavat santalaatikkotasolla kirkuvaa rupuporukkaa. Jos persut haluaisivat toimia sivistyneesti niin he jättäisivät uuvatinsiniset omiin oloihinsa ja keskittyisivät kehittämään omaa puoluetta. Jussi on "Niistämätön Karju" ja odotan häneltä paljon tulevaisuudessa. Hänellä on älyllistä kapasiteettia vaikka muille jakaa ja sillä pääsee pitkälle.
VastaaPoistaEn tiedä, onko PS:n ja sinisten riitely ennenkuulumatonta ottaen huomioon sen, että kyse on pesänjaosta. Aikoinaan Suomessa vähemmistö- ja enemmistökommunistit riitelivät keskenään, vaikka olivat 'veriveljiä'. Vielä kauempana historiassa Saksassa katujen herruudesta tappelivat kaksi totalitaristista sosialistilahkoa, kommunistit ja kansallissosialistit.
VastaaPoistaKiistan alle piiloutuu merkittävimpänä poliittisena väärinkäytöksena se, että PS:n hajottaminen maan hallituksen pönkittämiseksi oli presidentin, pääministerin ja muiden ministerien keskinäinen, ennalta sovittu juoni. Siinä kaapattiin PS:n äänestäjien mandaatti käyttöön, jota äänestäjien pääosa ei galluppien mukaan ole hyväksynyt.
Niin sinisten kuin Perussuomalaistenkin kannattaisi muistaa, että edes kansallisissa kilpailuissa ei pärjää sellainen seura, joka keskittyy etupäässä jäsenten välisiin otteluihin. Ei se keskinäinen vihanpito tuonut menestystä sen enempää SKDL:lle taistolaisten aikaan kuin myöskään demareille sen TPSL:n aikaan.
VastaaPoistaMolempien puolueiden intressinä on, ainakin pitäisi olla, maahanmuuton saaminen kontrolliin, turvapaikkakustannusten saaminen kuriin ja katuturvallisuuden parantaminen. Keskinäiseen tappeluun keskittymällä se ei onnistu. Perussuomalaisten puoli näyttää olevan sitä mieltä, että Siniset on tuossa asiassa liian lepsu. Voi tuossa olla jotakin perää, mutta jotakin on saatu aikaankin. Varmaa on, että jos hallituksessa olisi ollut nykyisten sinisten ministerien tilalla demareita tai vihreitä, tilanne olisi paljon huonompi. On myös selvää, että Halla-Ahon valinnan jälkeen hallitus olisi hajonnut, elleivät siniset tuota manööveriään olisi tehneet. Sen seurauksena olisivat olleet uudet vaalit tai demarien ja/tai vihreiden ottaminen hallitukseen. Molemmat vaihtoehdot olisivat saaneet aikaan maahanmuuttopolitiikan löystymisen, mahdollisesti jopa merkittävästi. Toki perussuomalaisten kiukustuminen on tässä tilanteessa ymmärrettävää, mutta vihanpito kannattaa pitää hyvin, hyvin maltillisena sillä media kyllä kaivaa esiin ja paisuttaa kaikki mahdolliset eripuran ilmaukset ja rankka riitely syö vaikutusmahdollisuuksia.
Ei se keskinäinen nokittelu näy presidentinvaalikampanjoinnissa, kun Soinin sintuilla ei ole omaa ehdokasta.
VastaaPoista