Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä

Helsingin Sanomat tarjosi lukijoilleen tänä aamuna esimerkin niistä ongelmista, joihin Maahanmuuttovirasto törmää tutkiessaan Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden tarinoita. Jutussa kerrottiin raskaana olevasta homoseksuaalista nigerialaisnaista, joka oman kertomuksensa mukaan pakeni tapetun tyttöystävänsä isää, koska tämä oli seurannut häntä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin, minne hän oli paennut ihmisoikeusjärjestön hoiviin. Matkalla pääkaupunkiin nainen oli kertomansa mukaan tullut yhden raiskauskerran seurauksena raskaaksi.

HS:n jutun mukaan naisen puhuttelussa oli tulkkausvaikeuksia, mutta ne koskivat lähinnä sitä, miten nainen oli kokenut lesboutensa vaikutukset jokapäiväiseen elämäänsä homoseksuaalisuuteen vihamielisesti suhtautuvassa Nigeriassa. Edelle lyhentämääni tarinaan ne eivät vaikuttaneet, joten tarkastelkaamme tarinan kiistattoman osan uskottavuutta.

Tarinassa on minun nähdäkseni useita äärimmäisen epätodennäköisiä väitteitä. Niistä ensimmäinen koskee väitetyn tyttöystävän isää: kuinka todennäköistä on, että tyttärensä juuri menettänyt mies haluaisi murhata tämän lesboystävän niin innokkaasti, että seuraisi tätä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin ja muodostaisi tälle kuolemanvaaran siellä. Eikö olisi luontevampaa, että miehen mahdollinen viha kohdistuisi pikemminkin tyttärensä lynkkaajiin?

Toinen epätodennäköinen väite on se, että tyttöystävän isä pystyisi selvittämään naisen oleskelupaikan ihmisoikeusjärjestön suojissa peräti 21 miljoonan asukkaan suurkaupungissa.  Tai vaihtoehtoisesti, ellei mies pystynyt selvittämään naisen olinpaikkaa, että nainen saisi Lagosin kaltaisessa suurkaupungissa tietoonsa miehen aikomukset niin suurella varmuudella, ettei uskoisi olevansa turvassa edes järjestön suojissa.

Kolmas varsin epätodennäköinen kertomuksen osa koskee raskauden alkamista raiskauksen seurauksena. Raskaaksi tuleminen yhden yhdynnän perusteella ei tietenkään ole mahdotonta, mutta melko epätodennäköistä se on: tämän lähteen mukaan terveellä 30-vuotiaalla naisella on 20 prosentin todennäköisyys tulla raskaaksi kerran kuukaudessa.

Koska Suomeen pyrkii vuosittain tuhansia kehitysmaalaisia, joutuvat viranomaiset toimimaan todennäköisyyksien maailmassa. Päätöksen ratkaisee se, onko turvapaikanhakijan kertomus todennäköisesti totta tai valhetta.

Nyt HS:n meille esittämässä tapauksessa tarina on nähdäkseni äärimmäisen epätodennäköinen pelkästään edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella: lopullinen todennäköisyyshän lasketaan kertomalla tyttöystävän isän murhanhimon ajaman toiminnan todennäköisyys naisen löytämisen/tiedonsaamisen todennäköisyydellä ja tämä tulo edelleen yhdellä raiskauksella raskaaksi tulemisen todennäköisyydellä.

Jos niistä ensimmäisen todennäköisyydeksi arvioidaan (nähdäkseni varsin optimistisesti) vaikkapa 10 prosentiksi, toinen niin ikään (optimistisesti) 10 prosentiksi ja kolmas 20 prosentiksi, saadaan tarinan tämän osan todennäköisyydeksi kaksi promillea. Sellainen kertomus ei ole uskottava.

HS kuitenkin toteaa, että päätöksessä olisi ratkaisevana yksityiskohtana pidetty sitä, ettei lesboudesta olisi naisen mukaan ollut ollut haittaa päivittäisessä elämässä. Ja että juuri tässä asiassa olisi ollut tulkkausvirheitä. Minusta asialla ei pitäisi merkitystä tilanteessa, jossa koko muukin tarina on erittäin epätodennäköinen.

* * *

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että koska turvapaikanhakijoissa on sekä aidosti hätää ja vainoa paenneita sekä elintasopakolaisuuteen tähtääviä joutuu Maahanmuuttovirasto toimimaan todennäköisyyksien varassa. Siksi se tarkastelee hakemuksia yksilöllisesti päästäkseen selvyyteen niiden uskottavuudesta eli paikkansapitämisen todennäköisyydestä.

Tästä seuraa se epämiellyttävä tosiasia, että suurilla luvuilla pelatessa epätodennäköinenkin muuttuu vääjäämättömäksi. Siihen perustuu esimerkiksi veikkaus: vaikka lottovoiton osuminen kohdalle onkin äärimmäisen epätodennäköistä, silti Suomessa juhlitaan kymmeniä kertoja vuodessa päävoittoa. Ja onpa päävoitto osunut samalle henkilölle kahdestikin.

Tai käyttääksemme nigerialaisnaisen esimerkkiä: jos maahamme saapuu tuhat turvapaikanhakijaa yhtä uskottavalla tarinalla kuin HS:n jutussa, on heistä kahden tarina todennäköisesti totta. Ja heidät käännytetään väärin perustein.

On siis selvää, että Maahanmuuttoviraston todennäköisyyslaskelmat johtavat myös virheisiin: maahan pääsee sisään elintasopakolaisia ja palautettavaksi joutuu aidosti turvapaikkaa tarvitsevia. Koska kykymme elättää heikoilla sopeutumisedellytyksiä varustettuja tulijoita on rajallinen ja tahdomme kuitenkin auttaa hätää kärsiviä ottamalla heitä maahamme, on tämä tosiasia vain hyväksyttävä. Vaihtoehtoja olisivat ainoastaan Suomen sulkeminen kokonaan spontaaneilta turvapaikanhakijoilta tai maamme rajojen avaaminen kaikille halukkaille.

Siksi on järjetöntä, että lehdistömme nostaa kerta toisensa jälkeen esille yksittäistapauksia, jotka sen mielestä vaikuttavat virhepäätöksiltä. Ja vielä paljon omituisempaa on se, etteivät toimittajamme ole nostaneet ainakaan minun silmieni eteen ensimmäistäkään juttua, jossa se päivittelisi sellaista maahanmuuttoviraston päätöstä, jonka perusteella maahan näyttäisi päässeen elintasopakolainen virhearvion perusteella.

Ehkä lehdistöä ei kiinnosta lainkaan sen lukijoiden eli suomalaisten veronmaksajien kohtaama vääryys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Saido Mohamed - vihreä sisarensa edunvalvoja
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?