Suomessa on pian kuntavaalit. Meillä vasemmisto porskuttaa yhtä vahvasti kuin ennenkin, sillä esimerkiksi Ylen viimeisimmässä kannatusmittauksessa demarit saivat 18,8 %, Vasemmistoliitto 8,3 % ja Vihreät 13,3 % kannatuksen. Se tekee yhteensä hiukan yli 40 % kokonaiskannatuksen suunnitelmatalouden kannattajille.
Tilannetta voidaan verrata ylipolitisoituneen 1970-luvun kuntavaalituloksiin, jolloin vasemmistopuolueet saivat yhdessä noin 35 % (1972) ja 43 % (1976) kannatuksen. Lukemat osoittavat Suomen poliittisen järjestelmän uskomattoman stabiiliuden: maassamme on vasemmistolla ollut lähes aina noin 40 % kannatus.
Poikkeuksiakin on - esimerkiksi vuoden 1966 eduskuntavaalissa silloinen vasemmisto sai niukan enemmistön äänistä, minkä aikaansaamat reaalielämän vaikutukset selittänevät leijonanosan edelle kirjatun vuoden 1972 kuntavaalien vasemmistolle heikohkon vaalituloksen. Sosialismi ehti tuolloin ilmeisesti osoittaa todellisen karvansa heti valtaan päästyään.
* * *
Niin tai näin, eurooppalaisen vasemmiston luisu alaspäin tuskin näkyy ensi viikonvaihteena Suomessa. Vasemmisto säilyy valtakunnallisesti tarkasteltuna vähemmistönä, mikä lienee kaikkien kannalta hyvä asia.
Talouspoliittisen jakolinjan oikealla puolella kiinnostavin kysymysmerkki liittyy Perussuomalaisten menestykseen. Ylen gallup osoitti Soinin vetäytymisilmoituksen saaneen puolueelle uusia kannattajia - vai olisiko puolueen mitatun suosion kasvussa sittenkin kyse tilastovirheestä, sillä muutoksen suuruus sisältyy kannatusmittauksen virhemarginaaliin.
Joka tapauksessa Perussuomalaisten ja muiden puolueiden välillä on yksi selkeä poliittinen rajalinja, eli minkälaista maahanmuuttopolitiikkaa ne ajavat Suomen kuntiin. Sen rajalinjan yhdellä puolella ovat kaikki muut puolueet oikeistosta vasemmistoon ja toisella puolella Perussuomalaiset.
Siinä missä muut puolueet olisivat valmiita ylläpitämään tai jopa lisäämään Suomen korkeaa vetovoimaa turvapaikanhakijoiden piirissä ja tarjoamaan pakolaisille suuriakin määriä sijoituspaikkoja, olisivat Perussuomalaiset valmiita heikentämään koko maan vetovoimaa ja sen mukaisesti välttämään suurien pakolaismäärien asuttamista kuntiin.
Yhteistä kaikille puolueille on kuitenkin positiivinen suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon - joskin myös siinä on vivahde-eroja. Siinä missä kaikki muut puolueet näkevät tarvetta lähinnä erityisosaamista tuovalle työvoimalle, ainakin osa kokoomuslaisista näyttäisi kaipaavan myös halpatyövoimaa.
Toki puolueiden välillä on paljon muitakin eroja. Siksi arvoisan lukijani on syytä ennen äänestyspäätöstä pohtia, minkä puolueen kautta saisi suunnatuksi kuntansa politiikkaa mahdollisimman pitkälle itse haluamaansa suuntaan.
Siinä toimivat hyvänä apuna vaalikoneet, edellyttäen että ymmärtää miten niitä kannattaa hyödyntää. Annan tässä yhden itse käyttämäni vinkin, joka liittyy siihen, ettei meillä äänestäjillä ole selkeää saati perustelua näkemystä kaikista vaalikoneisiin sisällytetyistä kysymyksistä. Siten niihin vastaaminen vain hämärtää lopputulosta itselle tärkeiden asioiden suhteen.
Ainakin Ylen vaalikoneessa on mahdollista jättää vastaamatta osaan kysymyksistä. Sitä mahdollisuutta kannattaa käyttää laajamittaisesti hyödyksi.
Eli suosittelen arvoisalle lukijalleni kannan ottamista vain niihin kysymyksiin, joista itsellä on selvä käsitys. Näin oman poliittisen tahdon signaali tulee mahdollisimman vahvaksi ja ehdokasvalinta omiin perusteltuihin näkemyksiin nähden oikeaksi.
Lopuksi muistutan, että äänestää kannattaa aina. Se tukee demokratiaa ja auttaa poliitikkoja suuntaamaan politiikkaa kansan tahdon suuntaan. Ja ehkä toimii myös medialle signaalina siitä, että uutisointia kannattaisi suunnata mielipidevaikuttamisen sijaan tiedonvälitykseen.
Jännittävää vaalinalusviikkoa kaikille lukijoilleni!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
Selkeät vastaukset vaalikoneen kysymyksiin nostavat suosikeiksi epäuskottavia henkilöitä. Politiikassa pärjää, kun sanoo, että 2+2 on jokseenkin 5. Neljä olisi liian jyrkkä ja ehdoton kanta.
VastaaPoista