Epäilen pankin motiivina olleen sijoitusten siirtämisen sellaisiin instrumentteihin, joista se saa itselleen hoitokulut - pörssiosakkeistahan ne ovat vähäisemmät. Lesken menetykset eivät kuitenkaan jääneet maksettaviin veroihin, vaan pankin toteuttamat sijoitusinstrumenttivaihdokset johtivat lisäksi hänen sijoitustuottojensa vähenemiseen - siis aivan suoraan rahanmenetykseen.
* * *
Kävin itse joskus kolmekymppisenä kertaalleen kuuntelemassa pankiiriliikkeen "infotilaisuutta", jossa vielä itseänikin nuorempi sijoistuneuvoja kuvasi minulle kuinka todelliset ammattilaiset hyödyntävät erityyppisiä sijoitusinstrumentteja. Hänen analyysinsä olisi ollut periaatteessa oikea, ellei huomioida osakekurssien ja korkoktasojen vaikeaa ennustettavuutta. Pelin henki kävi ilmi siinä vaiheessa, kun hän rupesi kauppaamaan minulle eläkevakuutusta - epäilemättä jonkinlaisen myyntiprovision toivossa.
Olen käynyt muutaman kerran keskustelua myös oman pankkini sijoitusneuvojien kanssa. Myös niissä on poikkeuksetta käynyt ilmi pankin halu myydä omia sijoitusinstrumenttejaan. Näin siksi, että vaatimattomat säästöni ovat aina olleet sijoitettuna suoraan pörssiin.
Olen tietenkin kuunnellut kohteliaasti kaikkia sijoitusneuvojia, mutta heistä huolimatta pitänyt omaisuuteni hyvän osinkotuoton tarjoavissa osakkeissa. Lisäbonuksena olen saanut niiden kurssinousun, joka jo yksistään on ollut pitkällä aikavälillä suurempi kuin tyypillisistä sijoitusrahastoista olisi ollut saatavissa.
Aamun jutussa kerrottiin myös, että Nordea oli suositellut rahastoratkaisua sen vaivattomuuden takia. Jäin itsekseni ihmettelemään mitä vaivaa sitten aiheuttaa osinkotuoton perusteella valitun osakesalkun ylläpitäminen?
Pörssiosakkeethan ovat arvo-osuustilillä ja osingot siirtyvät pankkitilille ilman eri vaivaa kerran vuodessa. Eivät kaikki osakkeenomistajat kyylää silmä kovana osakekursseja, eivätkä osta ja myy omistuksiian kahdesti päivässä. Eikä sellaiseen nollasummapeliin ole edes tarvetta niin kauan kuin sijoitukset ovat varmalla pohjalla olevissa pörssiyhtiöissä - toki jonkin verran hajautettuina yksittäisen yrityksen odottamattomien vaikeuksien varalta.
* * *
Olen usein ihmetellyt koko sijoitusneuvonnan mielekkyyttä. Onhan selvää, että mikäli joku pystyy oikeasti ennakoimaan markkinoiden liikkeitä, kannattaa hänen keskittyä palkkatyön sijaan pelaamaan omaa sijoituspeliään sataprosenttisella panostuksella.
Toiseksi on selvää, että mikäli neuvojalla tai hänen työnantajallaan on intressejä jonkin sijoitusinstrumentin suhteen, on hänellä motiivi vaikuttaa sen arvoon. Minusta tämä on näkynyt vuosien varrella useita kertoja esimerkiksi suursijoittaja Björn Wahlroosin julkisuuteen antamissa kommenteissa.
Toki sijoitustoiminnan yleiset lainalaisuudet on hyvä tuntea, mutta se ei tarkoita, että sijoitusneuvojalle tulisi antaa valta oman sijoitusvarallisuuden suhteen. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin kun neuvoja ottaa esiin oman intressinsä mukaisten sijoitusinstrumenttien - kuten vaikkapa työnantajansa rahastojen tai eläkevakuutusten - "erinomaisuuden" sijoitusportfolion hajauttamisen kannalta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Biohit - Suomen seuraava menestystarina?
Samoja kokemuksia sijoitusneuvonnasta kuin Professorilla. Itse olen niinikään sijoittanut veronmaksun ja elinkustannusten jälkeen jääneet roposet suoraan ja hajautetusti osakkeisiin.
VastaaPoistaPeriaate on ollut (en muista kuka tämän on alunperin lanseerannut):
" Osta ja unohda ".
Aika hoitaa loput, kunhan EI osta velkarahalla, ainakaan siten, että esim oma asunto vakuutena saattaisi mennä alta (vrt Kansallis-anti markka-aikana...).
-Beowolf-
Tasan sama kokemus proffan kanssa, koskien "pankin ammattineuvojia". Kuuntelin kohteliaasti rahastojen autuutta, kiitin ja poistuin paikalta. Pörssi on oman käsitykseni mukaan "rottien taistelu juustonpalasesta" ja olen yrittänyt näykkiä murusia esille laitetuista juustoista. Yritän parhaani mukaan löytää maukkaita rakettijuustoja, koska jos sellaisen löytää, niin sijoitetun kyhnyn voi saada monikertaisesti takaisin. Parhaimmassa tapauksessa. Isot rotat repivät tietysti ne isoimmat palaset ja pienemmät (meikäläinen) rotat saavat tyytyä pienempiin (voittoihin) palasiin. Pörssi on armoton ja sen ymmärtäminen vaatii yleensä muutaman vuoden harjoittelun. Hyväuskoiset ja kokemattomat oppivat (suurin osa) sen kantapään kautta. Kuten itsekin. Osakerahastot ovat kuitenkin varmempi sijoitus kokemattomille. Voitot ovat ehkä pieniä, mutta osakerahasto harvemmin konkkaa.
VastaaPoistaOsakkeisiin ja rahastoihin pätee sama kuin muuhunkin pelaamiseen; Pelaa vain sillä rahalla jonka olet valmis häviämään.
VastaaPoistaMinullekin yrittivät aikansa myydä noita instrumenttejaan, kunnes aloin aina vastata että olen kiinnostunut jos räätälöitte minulle sellaisen missä kulut eivät syö pääomaa vaan ainoastaan noita teidän mainostamia varmoja tuottoja.
Sitä tarjousta edelleen odottelen. Vähän hiljaisempaa meinaan ollut sen jälkeen.
Minä olen muutaman kerran esittänyt että saan jokaista menetettyä 5000 € kohti katkaista nuevojalta yhden sormen. Jostain syystä tässä vaiheessa kukaan ei enään tunnu uskovan kauppaamansa sijoitustuotteen ylivertaiseen varmuuteen ;)
PoistaKun aloin laittamaan ensimmäisen lapsen lapsilisiä sijoituksiin niin ensin valittiin pari rahastoa juuri Nordealta. Katselin kehitystä pari vuotta, mutta kun rahastot kyntivät paikallaan ja samalla oma aktiivisesti hoidettu salkku nousi niin siirsin myös hänen sijoituksensa suoriksi pörssisijoituksiksi. Alun perin oli ideana että ei pääse minua syyttämään jos menee pieleen, mutta pankkien rahastot vaan ovat pankeille välineitä joilla kupataan hallinnointipalkkiona kaikki tuotto pois. Muiden lasten lapsilisät ovatkin menneet sitten suoriin osakesijoituksiin, kunnes tuli Nordnetilta maksuton sijoitusinstrumentti Suomen indeksiä seuraava rahasto, ja nyt on sitten mennyt siihen. Ei tarvita neuvojaa, tikkaa heittävä apina olisi pärjännyt paljon paremmin kuin Nordean sijoitusrahastot.
VastaaPoistaTämä samainen skandinaavinen pankkikonserni ja nimenvaihtaja (Kansallis-Osake-Pankki -> Merita -> Nordea) on vuosina 1889–1995 toiminut suomalaisena liikepankkina. Tämä perustettiin suomalaisuusliikkeen vastineeksi ruotsinkielisten Yhdyspankille.
VastaaPoistaSiellä on minulla ollut ”säästötili” pikkupojasta lähtien ja pankkiketjun nimien vaihdoista huolimatta kaikki palkkarahat on sinne kannettu tunnollisesti vuosikymmeniä. Olen maksanut pankille säntillisesti niin opinto-, auto- kuin asuntolainat.
Ns. sijoituneuvoissa pankkikonserni on yllättänyt, varsinkin Nordea-kaudellaan. Mistään en ole saanut niin huonoja tarjouksia ja "neuvoja" kuin sieltä ja heidän henkilökohtaiselta pankkineuvojaltaan.
2016 vuoden marraskuun alusta lukien pitkäaikaisena asiakkaana saan tehdä vain neljä(4) maksutonta oman rahan nostoa omalta tililtäni kuukaudessa.
Tämä entinen oravapankki on ulkoistanut valuutanvaihtotehtävänsä – ruotsalaiselle Forexille. Tämä rahanvaihtoketju on tullut tunnetuksi siitä, että konttoreista voi lähettää rahaa hetkessä ulkomaille edustamansa Western Union – rahansiirtoyrityksen kautta.
Sinne ”Afrikan sarveen” on vuosien aikana useampi miljoona meidän veronmaksajien ja laittomasti maahantulleille ja laittomasti täällä notkuville vastikkeetta annettuja Kelan rahoja hävinnyt.
Nyt skandinaavinen pankkikonserni parantaa palvelua ja lopettaa tunnuslukukorttien käytön ja lähettelyn. Olisi kuulema siirryttävä nykyaikaan ja sanottava hyvästit yliviivaukselle sekä ottaa käyttöön tunnuslukusovellus, joka kulkee mukanani - mobiililaitteessani. Eli älykännykässä, jota minulla ei ole ja jota en aio tarvita.
Kiitos tästä kaikesta.
heppa
Eikös tämä Nordea ole se pankki, jonka johtajan mukaan pienasiakkaat tuovat vain hiekkaa pankkisalin lattialle? Kohtelu näyttää olevan ainakin sen mukaista.
VastaaPoistaOmat rahani olivat Postipankissa ja Yhdyspankissa. Siirsin ne jälkimmäisestä ensinmainittuun sen alkaessa muuttua joksikin lehmännimiseksi, ja Postipankin alkaessa tehdä samaa siirryin Osuuspankin asiakkaaksi.
Minulla ei ole ollut varsinaista moitittavaa, johtuneeko Osuuspankin yllättävän suurista rahkeista: jokin aikaa sitten tehdyssä kansainvälisessä pankkien suorituskykyvertailussa Osuuspankki pääsi sijalle kahdeksan.
Siis: pieni suomalainen Osuuspankki osoittautui maailman kahdeksanneksi suorituskykyisimmäksi pankiksi, jättäen taakseen lukuisia huomattavan paljon suurmepia pankkeja. Nordean sijoitusta en tiedä.
Tokihan oikeustoimikelpoinen kansalainen saa tehdä omilla varoillaan kuten parhaaksi näkee. Eräs naispuolinen sukulaiseni (avioliiton kautta tosin) koki asialliseksi ilkkua 1990-luvulla Osuuspankkia "turvenuijien pankiksi". Hänen puoluekantansa oli ja on tietääkseni edelleen SDP, ja hänen rahansa olivatkin ns. punapääomassa, jonka romahtamisen myötä hän ne myös menetti.
Olen ilomielin turvenuija.