Helsingin Sanomissa kerrottiin aamulla sellainen itsestäänselvyys, että "Vasemmistoliitto tavoittelee kannatuksen nousua erityisesti Vihreiden äänestäjistä". Tämä on luonnollista, sillä äänestäjävirta on luonnollisesti suurempaa aatteellisesti läheisten kuin kaukaisten puolueiden välillä.
Otsikon mukaan Vasemmistoliiton keinona ovat "terveyskeskusmaksut pois, päivähoito maksuttomaksi". Siis perinteinen jakopolitiikka, vaikka sanaa sosialismi ei juuri enää mainitakaan. Edistystä kai sekin?
Vihreiden ja Vasemmistoliiton väliset suhteet kertovat Suomen kaltaisen puoluetilkkutäkkimaan paradoksista. Vaikka eri poliittiset äärilaidat ovat keskenään itse asioiden kannalta selkeimmät vaihtoehdot, näyttäytyy tilanne äänestäjille aivan erilaisena. Ja siten puolueiden keskinäinen kamppailu ei juurikaan kohdistu todellisten poliittisten vaihtoehtojen välille vaan rajoittuu melkein kokonaan samankaltaisten kilvoitteluun.
Ehkäpä edellä kuvaamani paradoksi kertoo myös siitä, miksi suomalainen poliittinen kenttä on ollut vuosikymmenestä toiseen aivan uskomattoman stabiili. Tosin ihmisten turhautuminen yksittäisiin asioihin, kuten vanhojen puolueiden ryvettyneisyyteen ja holtittomaan maahanmuuttoon, jotka nostivat Perussuomalaiset suurten puolueiden joukkoon ja lopulta hallitukseen, saattavat saada aikaiseksi suurempia muutoksia.
Kuntavaalit ovat aivan pian. Niissäkään ei ole odotettavissa oleellisia muutoksia, vaan puolueiden kannatukset säilynevät perinteisen kaltaisina - vain Perussuomalaiset nostanut protestimieliala on näillä näkymin jättämässä heitä äänestäneitä nukkuvien puolueeseen, koska jytkyn syistä alkaa olla aikaa ja ainakin vanhojen valtapuolueiden ryvettyneisyys on jo unohtunut monilta.
Tästä huolimatta kannustan arvoisaa lukijaani käyttämään äänioikeuttaan. Vain sen avulla voi vaikuttaa moniin kotikunnan keskeisiin asioihin.
Jos haluat jakopolitiikkaa tai holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, äänestä vasemmistoa. Jos taas et, on sinun valittava ehdokkaasi jostain muusta kohdasta poliittista kenttää - vaikka toki maahanmuuton suhteen on käytännössä vain yksi vaihtoehto.
Ja kyllä puoluekannatusten muutokset vaikuttavat myös valtakunnanpolitiikkaan, sillä ne aiheuttavat niin hallitus- kuin oppositiopuolueissa paineita, jotka äärevoittävät niiden harjoittamaa politiikkaa. Se puolestaan näkyy koko Suomen tasolla tavalla tai toisella.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Terhi Kiemunki haitanaiheuttajana
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
On kerrassaan harmillista, että tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattavalle on tarjolla vain yksi vaihtoehto. Eihän muiden asiakysymysten tai esimerkiksi talouspoliittisten mielipiteiden tulisi olla sidoksissa maahanmuuttolinjaan. Rajojen sulkeminen elintasopakolaisilta ja hallitsemattomalta muuttovirralta on tosiasiassa sekä vasemmiston että oikeiston intressien mukaista.
VastaaPoistaVallitsevassa tilanteessa Helsingissä asuvilla on nähdäkseni nyt todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin äänestämällä Jussi Halla-aholle massiivisen henkilökohtaisen äänivyöryn ja jättämällä muut Perussuomalaiset vaille ääniä. Ihan vain pieneksi vinkiksi puolueen lähestyvään puheenjohtajavaaliin.
VastaaPoistaLyhyellä tähtäimellä tämä voi olla haitallista kaupungin- ja kunnanvaltuustojen mahdollisesti punavihertyessä, mutta tähtäin onkin asetettava kahden vuoden päähän eduskuntavaaleihin, jossa Halla-ahon määrätietoista ja tinkimätöntä maahanmuuttokriittistä politiikkaa tehnyt PS voi ottaa megajytkyn, kuten sitä seuraavissa kuntavaaleissa.
Uudet valtuutetut ovat päättämässä vain vuoden 2018 budjeteista, jotka ovat muhkeita sote-palvelujen aiheuttamista menoista. Sitten jauhetaan loppukausi koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmista.
VastaaPoista