Helsingissä kulki torstain vastaisena yönä kaksi miesjoukkoa sotkemassa paikkoja. Heidät saatiin kuitenkin kiinni maalit mukanaan. Yhdeltä löytyi myös marihuanaa. Töhrimisen laatua ei uutisessa kerrottu, joten suuri yleisö ei voi tietää oliko nyt kiinni jääneillä poliittis- vai taiteellisluonteinen tavoite.
Asiasta kertoneen lehden mukaan miehiä epäillään vahingonteosta ja marihuanaa mukanaan kuljettanutta lisäksi huumausaineen käyttörikoksesta. Uutisessa käytetty sana "miehiä" puolestaan tuntuisi osoittavan, etteivät kyseessä ole lapset, vaan teoistaan vastuussa olevat aikuiset.
Uutista lukiessani jäin miettimään sitä, kuinka erilaisessa todellisuudessa nyt kiinni jääneet porukat elävät. Itselleni, aikuisille lapsilleni tai ystäväpiirilleni ei voisi missään tilanteessa edes juolahtaa mieleen toisten tai julkisen omaisuuden töhriminen nyt nähdyllä tavalla. Eikä ainakaan siihen etukäteen valmistautuminen ostamalla tai muuten hankkimalla töhrimistarvikkeet töhrimistarkoitusta varten.
Jäin tapauksesta luettuani miettimään minkälaisten ajatusten varassa nyt kiinni jääneet tekevät poliittisia päätöksiään kuten valitessaan ehdokasta ja puoluetta vaaleissa. Vai ajattelevatko he lainkaan asiaa eli jättävät vaikutusmahdollisuutensa kokonaan käyttämättä?
Joka tapauksessa paikkojen töhriminen osoittaa, ettei näiltä ihmisiltä voi odottaa kovin rationaalista ajatuksenjuoksua poliittisia tai muita ratkaisuja tehdessään. Mieleen tulee lähinnä sanonta siitä, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Läntisessä demokratiassa näilläkin miehillä on kuitenkin äänioikeus - ja jopa oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Onko siis ihme, etteivät kaikki kansanedustajat kunnanvaltuutetuista puhumattakaan tunnu aina hallitsevan asioita, joista he tekevät päätöksiä. Tai edes osaavan käyttäytyä.
Tämä on kuitenkin demokratian luonne: päätöksiä meidän puolestamme tekevät ihmiset, jotka tavalla tai toisella saavat riittävän kannatuksen. Missään ei järjestetä älykkyystestiä tai muuta soveltuvuusarviointia päätöksentekijöille.
Demokraattisen päätöksenteon dilemma löytyykin juuri tästä: miten on mahdollista, että kansanvaltainen päätöksentekojärjestelmä on kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta onnistunut luomaan kaikki ne yhteiskunnat, joissa eläminen on vaurainta, turvallisinta ja suhteellisen tasa-arvoista. Jopa tämän jutun synnyttäneistä... hmm... haasteellisista henkilöistä pidetään huoli.
Tähän eivät ole pystyneet teokratiat, diktatuurit tai sosialistiset valtiot. Ei siitäkään huolimatta, että ainakin diktatuurien ja sosialismin luonne varmistaa sen, että vallanpitäjä on varmuudella yhteiskunnan eliittiä. Niissä järjestelmissä kun johtajiksi ei valikoiduta katuvarsia tai liikennevälineitä töhrimällä.
Olisiko siis kuitenkin niin, että demokratian voima ei ole parhaiden yksilöiden valtaan nostamisessa vaan moraalisesti ja motiiveiltaan ongelmallisimpien henkilöiden ja ideologioiden valtaannousun estämisessä. Siis sellaisten, joista vallankumousten ja sisällissotien kautta valikoituu diktaattoreita tai valistuneita etujoukkoja?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Kyllä kansa tietää
Älytöntä ilkivaltaa
Koska nk. ihmisoikeusfundamentalistit pyrkivät ulottamaan sellaiset oikeudet kaikkiin mahdollisiin etuihin, olisi tässä heille toivomus:
VastaaPoistaEläminen töhertelemättömässä ympäristössä tulee ilman muuta kuulua ihmisoilkeuksiin.
Graffitti-taiteilijoiden tuokiotaide pitää poistaa sitämukaa, kun sitä syntyy. Laskua siivoamisesta ei kuitenkaan pidä lähettää minulle (tai maksamilleni veroille), koska kyse on perusoikeudesta, vaan sen maksakoot taiteilijat itse tai ne jotka siitä saavat esteettistä nautintoa, tai muut k.o. taiteen suosijat/ymmärtäjät.
Niin hullulta kuin se tuntuukin, demokratia on paras hallintotapa, joka on keksitty. Tosin demokratia ei ole mikään selkeä käsite vaan pikemminkin jollain tavalla ameebamainen ja se voi saada erilaisia muotoja. Yksinvallassa ja diktatuurissa eliitin kosketus yhteiskuntaan heikkenee ja rajoitusten puuttuessa oman edun tavoittelu saa kohtuuttomat mittasuhteet. Tämän taustalla on ihmisen psykologinen rakenne, minkä merkitystä kommunismista 1800-luvulla unelmoineet teoreetikot eivät ymmärtäneet. Tietysti demokratiakaan ei ole vapaa ihmisen psykologian tuomista ongelmista, mutta se sisältää mekanismeja, jotka rajoittavat pyrkimyksiä päästä rohmuamaan valtaa ja varallisuutta.
VastaaPoistaOleellista demokratiassa on, että kansan koulutustaso on riittävän korkea. Alhainen keskimääräinen koulutustaso, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa tai lähi-idän maissa, on demokratian kannalta ongelmallista. Heikosti koulutetut ihmiset voi saada helpommin mukaan erilaisiin hullutuksiin kuin sellainen väki, joka on oppinut analyyttiseen ajatteluun. Tosin kyky analyyttiseen ajatteluun voi tuskin olla kovin laajaa. Ajatellaanpa vaikka iltapäivälehtiä, joiden oleellisena sisältönä on, mitä joku Jessica tai Marco on viime aikoina puuhaillut. Näiden juttujen runsas määrä viittaa siihen, että suuri osa kansasta kykenee tarkastelemaan maailmaa vain yksilötasolla.
Enkelihoitoihin uskovia meillä on aina keskuudessamme, ja myös heillä on äänioikeus, mutta jos enemmistö kansasta uskoo enkelihoitoihin tai muuhun vastaavaan, valtakuntaa johtamaan päätyy helposti kykenemätöntä väkeä.
Toinen professori
Mitä professorit ajattelevat siitä, että korkean koulutuksen maissa kuten Ruotsissa ja Hollannissa esiintyy sellaista epädemokraattista menoa, että jotkut vaaleissa menestyneet puolueet suljetaan kokonaan ulos päätöksenteosta - Ruotsissa ruotsidemokraatit ja nyt vasta saadun tiedon mukaan jo etukäteen ennen vaaleja Hollannissa Vapauspuolue? Meille suomalaisille on tuttua varsinkin ruotsalaisten suusta kuultuna ylemmyydentunnon sävyttämät kommentit heidän ihanasta korkeatasoisesta demokratiastaan.
PoistaEn tiedä muista professoreista, mutta minusta se on lapsellista ja harkitsematonta.
Poista