Spekulointia ja luottamusta

Jussi Halla-aho (ps) ja Simon Elo (ps) toivat eilen esille sen, kuinka monet muslimimaat ovat kieltäneet maahantulon kaikilta Israelin kansalaisilta ja rinnastivat sen Donald Trumpin paljon kohua herättäneeseen seitsemän muslimimaan asukkaiden maahantulokieltoon Yhdysvaltoihin. Niinpä Halla-aho heitti ilmaan poliittisesti kuuman, vaikkakin sarkastiselta vaikuttavan kommentin: "on varmaan jokin hyvä syy siihen, että tästä ei olla laajemmin närkästyneitä, mutta en lonkalta keksi, mikä se on."

En toki väitä tietäväni Halla-ahon ajatuksia, enkä muutenkaan selitystä hänen ihmettelyynsä. Mutta koska blogeissa on aina harrastettu spekulointia niin sallittakoon se minullekin.

Suoraan sanoen epäilen, että Halla-ahon ihmettelynaiheen taustalla on ainakin osittain Trumpin toiminnasta närkästyneiden ihmisten käsitys muslimeista jonkinlaisina alempina olentoina, joilta ei voi vaatia samanlaista käytöstä kuin meiltä länsimaalaisilta. Eikä heidän huonosta käytöksestään - eikä edes uskonnollisesta rasismista - tarvitse siksi närkästyä.

Samaan tapaan monet hyvää tarkoittavat ihmiset suhtautuvat kehitysmaiden taloudellisiin ongelmiin kuin lasten hoitamiseen. Sen sijaan, että todettaisiin siirtomaa-ajasta kuluneen jo vähintään kaksi sukupolvea, monet hyvää tarkoittavat ihmiset väittävät edelleen kirkkain silmin kehitysmaiden ongelmien johtuvan yli puolen vuosisadan takaisesta imperialismista.

Ei tuollekaan väitteelle ole löydettävissä juuri muuta selitystä kuin se, ettei sen esittäjä pidä kehitysmaalaisia aivan itsensä veroisina toimijoina, vaan huolenpitoa vaativina ressukoina. Siis joinakin sellaisina, joita ei mitenkään voi verrata reilun sadan vuoden takaisiin suomalaisiin, joka perivät lähes vuosituhantisen imperialismin jäljiltä taloudellisesti kehitysmaan asteelle jääneen valtion, mistä osoituksena viimeisessä nälänhädässä 1860-luvulla kuoli ruuan puutteeseen lähes yksi kymmenestä maamme asukkaasta.

Ja missä vuonna 1918 käytiin raaka sisällissota, joka piirsi syvät arvet koko kansakunnan sieluun. Ja joka vuonna 1939 joutui suurvallan hyökkäyksen kohteeksi. Ja joka maksoi valtavat sotakorvaukset ja lopulta nousi yhdeksi maailman vauraimmista valtioista.

Imperialismista selitystä kehitysmaiden ongelmiin hakevat ihmiset eivät siis mitä ilmeisimmin näyttäisi uskovan kehitysmaalaisten kykenevän nostamaan maatansa Suomen tavoin kukoistukseen ilman heitä jollain tavalla etevämpien länsimaiden kehitys- ja muuta apua. Näin tarkastellen monet länsimaalaiset suhtautuvat kehitysmaalaisiin kuin pieniin lapsiin, joiden kaikista tarpeista huolehtiminen on vanhempien vastuulla.

Kolmas esimerkki hyvää tarkoittavien länsimaisten ihmisten kehitysmaalaisiin kohdistuvista asenteista on suhtautuminen kehitysmaista saapuneisiin maahanmuuttajiin. Ei heidänkään oleteta selviytyvän omin avuin uudessa kotimaassaan.

Eikä heidän oleteta olevan itse vastuussa järkyttävästäkään käytöksestä, vaan sellainenkin selitetään milloin milläkin verukkeella - usein jopa uhreja eli meitä länsimaisia ihmisiä syyllistäen. Siis vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi koiran purressa ihmistä syylliseksi katsotaan eläimen omistaja eikä itse lemmikkiä.

Tämä spekuloinnista.

Tosiasia joka tapauksessa on, että länsimainen elintaso on tuottanut niissä eläville ihmisille sellaisen vapauden ja turvallisuuden, ettei enää ole syytä murehtia välittömästä toimeentulosta. Kukaan ei kuole nälkään ja vain harvojen kohdalle osuu edes henkirikoksia. Jopa autoilu on monin verroin turvallisempaa kuin minun lapsuudessani. Eivätkä länsimaiset ihmiset ole aikoihin joutuneet edes sodan uhreiksi paitsi osallistuessaan kehitysmaissa tapahtuviin selkkauksiin.

Näin on tietenkin hyvä. On myös syytä toivoa lastemme takia, että länsimainen hyvinvointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Ja jos sitä jakamaan halutaan kehitysmaalaisia, on meidän hyväksyttävä myös heidät itsemme kanssa samanarvoisiksi ja annettava mahdollisuus rakentaa itse omat hyvinvointiyhteiskuntansa, järjestää omat asiansa sekä odotettava heiltä yhtä vastuullista käytöstä kuin itseltämmekin. Eli luottettava heidän kykyihinsä samalla tavalla kuin omiimme. Sekä paheksuttava heidän käytöstään tarvittaessa täsmälleen samoilla kriteereillä kuin omaammekin.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Islamin on tehtävä pesäero menneisyytensä ja terrorismin kanssa

Maahamme on syntynyt uusi nettilehti. Se on nimeltään Oikea Media. Lehden tavoitteena on pääkirjoittaja Marko Hamilon mukaan antaa ääni "niille suomalaisille, joita valtamedia ei kuuntele ja jotka se suoranaisesti haluaa vaientaa. Me haluamme tehdä hiljaisen enemmistön tietoiseksi siitä, että se on enemmistö, ja että sen ei tarvitse hävetä mielipiteitään ja maailmankatsomustaan."

Kuten viime lauantaina kerroin, tulee tämä Professorin ajatuksia -blogi olemaan osa tuota uutta - ja toistaiseksi vasta betaversiona toimivaa - lehteä. Sen merkkinä on alla oleva teksti julkaistu eilen Uudessa Mediassa.

* * *

Yksi viikonlopun uutistarjonnan suurista kysymyksistä koski islamin ja islamilaisen terrorismin asemaa ja keskinäistä suhdetta maailmassa. Asian nosti esiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kieltäessään Syyrian, Sudanin, Libyan, Somalian, Iranin, Irakin ja Jemenin kansalaisilta pääsyn maahansa - perusteena heidän aiheuttamansa terrorismiuhka.

Käytännössä kaikki viime vuosien näyttävimmät terroriteot ovat olleet muslimien tekemiä: New Yorkin 9/11, Lontoon metro, Madridin juna, Pariisi, Bryssel ja niin edelleen. Lisäksi islaminuskoiset henkilöt näyttävät harrastavan länsimaissa hyvin yleisesti mikrotason terrorismia (raiskauksia ja muuta väkivaltaa), jonka ilmenemismuodot voidaan tulkita suoraan islamin oppeihin liittyviksi. Perusteeksi käy se, että Koraani ja hadithit sanatarkasti tulkittuna oikeuttavat toisuskoisiin kohdistuvan väkivallan.

Muslimeihin kohdistuvaa epäluuloisuutta ei vähennä myöskään se, että uskonoppineet ovat osoittaneet puheillaan joko avoimesti tai suljetusti halveksivansa naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Eivätkä asiaa ainakaan paranna islamin nimeen vannovan ns. kalifaatin sotureiden suorittamat ihmiskunnan yhteisen perinnön tuhoamiset ja raa´at murhat.

Mikäli Donald Trump jatkaa muslimien vastaisella linjallaan, ja monissa Euroopan maissa maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus kasvaa, syntyy maailmaan islaminuskoisten kannalta aivan uudenlainen tilanne. Siinä heidän liikkumisvapautensa maailmalla vähenee, heidän kotimaidensa talous heikkenee ja heidän arvojansa ryhdytään yleisesti pitämään epäinhimillisinä.
Tästä syystä on nähtävä, että Trumpin muslimimaahanmuuttokieltojen merkitys ulottuu paljon laajemmalle kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella. Tilanteen laukaisemiseksi islamilaisen maailmanyhteisön pitäisi lopultakin katsoa peiliin ja pystyä rakentavaan itsekritiikkiin.

Sen askelia olisivat vanhoillisten muslimimaiden selkeä irtisanoutuminen islamistiterroristeista ja sen osoittamiseksi näille suuntautuvan taloudellisen ja muun avun sanktiointi sekä siihen syyllistyneiden näyttävä tuomitseminen. Islamilaisten oppineiden tulisi puolestaan tunnustaa eriuskoisten samanarvoisuus antamalla esimerkiksi yhteinen julkislausuma asiasta ja sulkemalla yhteisönsä ulkopuolelle sellaiset imaamit, jotka kieltäytyvät julkilausuman allekirjoittamisesta.

Tavallisten muslimien kohdalla länsimaihin kohdistuneista terroriteoista riemuitsemisen pitäisi loppua. Tai jos sellaista ilmenee, tulisi paikallisten ja kauempanakin vaikuttavien imaamien tuomita se yksiselitteisesti ja julkisesti islamin vastaisena.

Samoin olisi hyvä, jos islamin uskonoppineet toteaisivat tietyt Muhammediin liittyvät opetukset vanhentuneiksi ja nykypäivään sopimattomiksi. Näihin kuuluvat väkivaltaiseen jihadiin yllyttämisen lisäksi erityisesti alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, naisten pukeutumiseen ja oikeudelliseen asemaan sekä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat.

Mikäli islamilainen maailma ei kykene näihin muutoksiin on vaarana sen sulkeminen erilleen muusta maailmasta ja käpertyminen itseensä. Yhdessä maailman öljyriippuvaisuuden vähenemisen kanssa sellainen tulisi johtamaan erityisesti öljyrikkaiden muslimimaiden paluuseen kohti köyhyyttä ja menneisyyttä. Se ei olisi noiden maiden tavallisten asukkaiden etujen mukaista, eikä myöskään elintasonsa menettämisen takia kapinoivien ihmisten ahdistaman yläluokan intresseissä.

Itse toivon, että Donald Trumpin valtaantulon seurauksena saisimme nähdä syvällisen muutoksen islamilaisessa maailmassa. Näin toimien muslimimaailma voisi integroitua osaksi maailman taloudellista kehitystä ja sellaisena nousta uuteen kukoistukseen. Tällä kertaa kestävästi sekä jakaen muun maailman kanssa näkemyksen yhdessäolon edellytyksistä, uskonnonvapaudesta ja ihmisoikeuksista.

Valitettavasti pelkään, että optimismini islamilaisen maailman muutoksesta osoittautuu vääräksi ja tulemme jatkossa näkemään entistä suurempia ristiriitoja länsimaiden ja islamilaisten valtioiden välillä. Siinä taistelussa lopputuloksen ratkaisee vain yksi osapuoli: se on teknisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sotilaallisesti ylivoimainen länsi.

Mikäli se pitää puolensa, ei islamista ole huolta. Sen sijaan lännen sinisilmäisyyden jatkuessa väestöpaine kehitysmaista ajaa länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin alas, jolloin lopputuloksena syntyy ennalta arvaamattomia kulttuurisia raunioita ja pahimmillaan koko ihmiskunnan kultakauden loppu. Siksi olisi meidän länsimaalaistenkin kannalta tärkeää, että islam katsoisi totuutta silmiin, tekisi pesäeron terrorismiin ja korjaisi sekä uskonnolliset että maaliseen elämään vaikuttavat oppinsa sivistyneiden arvojen kanssa yhteensopiviksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolme näkemystä islamista
Kun minä kuolen...
Demokratiasta ja islamista

Somalian jääpallojoukkue valaisi kotoutumisen olemusta

Usein puhutaan maahanmuuttajien kotouttamisesta tai sen puutteesta. Harvoin on kuitenkaan julkisuudessa pohdittu sitä, mitä kotoutuminen tarkalleen ottaen on.

Ruotsissa on Afrikan sarvesta tulleiden keskuudessa innostuttu jääpallosta jopa siinä määrin, että Somalialla on edustusjoukkue lajin MM-kilpailuiden B-sarjassa. Suurta menestystä ei ole vielä tullut, sillä Ilta-Sanomat kertoi joukkueen kärsineen 19-0 tappion Tshekille. 

Tappio ei kuitenkaan ollut lehden varsinainen uutinen, vaan somalipelaajien pinnan kärähtäminen 16-0 tilanteessa ja sitä seuranneet mailalla vastustajan päähän kohdistetut lyönnit. Tällaista käytöstä ei ole totuttu näkemään jääpallokentillä, joilla luistimilla taidokkaat pelaajat sommittelevat kuvioitaan vain vähäiset suojavarusteet yllään.

Oleellista tässä uutisessa on se, että jääpallokentän tapahtumat osoittavat maahanmuuttajien kotoutumisen olevan paitsi uuden kotimaan tapojen oppimista, mistä jääpalloharrastus on hieno esimerkki, niin myös lähtömaan kulttuurista poisoppimista. 

Vaan mitähän tähän mahtavat sanoa ne, jotka kaipaavat maahanmuuttajien oman kulttuurin tukemista ja ylläpitämistä vastaanottajamaan veronmaksajien varoilla? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Uusturkulaisten liikuntapalvelut

Hyvin kotoutuneita somaleita

Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

Länsimaisen demokratian kiirastuli

Aamun lehti julkaisi joukon kirjoituksia, joita oikeastaan yhdisti kysymys länsimaisen demokratian syvimmästä olemuksesta. Siis siitä hetkestä, jolloin kansa käyttää vaaliuurnilla valtaa valitakseen seuraavien vuosien poliittiset linjaukset.

Demokratian kannalta ja äänestäjän oikeusturvan osalta keskeistä on vaalikampanjassa annettujen lupausten pitäminen. Niiden osalta monissa paikoissa on tullut tavaksi unohtaa lupaukset heti kun on päästy vallan kammareihin.

Tästä lehti tarjosi loistavan esimerkin. En nimittäin muista Suomessa koskaan ennen vaaleja kannatetun koulutuksesta leikkaamista. Ja kuitenkin niin on tehty sekä edellisen että nykyisen hallituksen aikana.

Mikä huvittavinta, eilisessä puoluejohtajien suuressa koulutuskeskustelussa vasemmistopoliitikot sortuivat röyhkeään hömppäpopulismiin joko ilmoittamalla katuvansa edellisen hallituksen leikkauspäätöksiä (Antti Rinne, sd), käyttäneensä tuolloin koko leikkausvaran (Li Andersson, vas) tai suorastaan vastustaneensa Kataisen kabinetissa tehtyjä leikkauksia (Ville Niinistö, vihr).

Kauniiksi lopuksi kaikki osallistujat Sampo Terhoa (ps) lukuun ottamatta lupasivat ehdottomasti pidättäytyä koulutusleikkauksista jatkossa. Terhokaan ei niitä kannattanut, mutta totesi inhorealistisesti, ettei turhia lupauksia kannata antaa, vaan ensin on saatava maan talous kuntoon.

Suomen poliittisessa järjestelmässä lupausten antaminen ja pitäminen lienevät vielä löyhemmässä yhteydessä toisiinsa kuin monissa muissa maissa. Syynä on maamme poliittinen hajanaisuus, joka pakottaa monien puolueiden yhdessä muodostamiin hallituksiin, joita perustettaessa kukaan ei saa läpi kaikkia tavoitteitaan.

Siten meillä kaikki vallanpitäjät joutuvat käytännön pakosta pettämään osan vaalilupauksistaan. Tämä on yhtäältä suuri ongelma, mutta toisaalta myös tae sille, ettei suomalainen poliittinen järjestelmä tuota kovin helposti pahoja ylilyöntejä. Sikäli suomalainen demokratia on ääritapaus Manner-Euroopalle tyypillisestä demokratiasta, joka perustuu useiden puolueiden konsensukselle.

Toisin on kahden mahtipuolueen anglosaksisissa maissa. Siellä on totuttu poliittisiin äkkikäännöksiin koska hallituksen muodostaa yksi ainoa puolue. Toki siinäkin tilanteessa yksittäiset ehdokkaat joutuvat syömään omia lupauksiaan, mikäli ne ovat ristiriidassa heitä mahtavampien puoluepukareiden ajaman linjan kanssa.

Anglosaksisten lupausten pitäminen on saanut viime aikoina aivan uuden ulottuvuuden. Ensin Brittien edellinen pääministeri David Cameron yritti pysyä vallassa lupaamalla kansanäänestyksen maansa suhteesta Euroopan Unioniin. Hän sai tavoittelemansa vaalivoiton ja piti kiinni lupauksestaan. Seurauksena Iso-Britannia ilmoittautui ensimmäiseksi maaksi, joka irtoaa EU:sta.

Tämän aamun lehti tiesi kertoa, etteivät brittipoliitikot halua kävellä kansalaistensa yli vaikka parlamentilla olisikin valta pysäyttää eroprosessi. Taustalla lienevät ainakin osittain mielipidetiedustelut, jotka kertovat tehdyn äänestysratkaisun pitävän edelleen.

Vielä suurempaa kohua aiheuttanut vaalilupausten pitämisepisodi on käynnissä maailman ainoassa todellisessa suurvallassa. Siellä Donald Trump tuli valituksi varsin merkittävien muutosten ajajana. Eikä valtaannousu ole suinkaan johtanut annettujen lupausten pettämiseen, vaan niiden pikaiseen liikkeelle panemiseen.

Aamun lehti kokosi Trumpin ensimmäisen viikon tärkeimmät päätökset eli lupausten pitämiset. Tämän näppäimistön takaa osa niistä näyttäytyy hyvinkin järkevinä, mutta toiset vähintäänkin haastavina niin amerikkalaisille kuin meille ulkomaalaisillekin.

Esimerkiksi Trumpin päätös vaatia eurooppalaisilta Natomailta vahvempaa vastuunottoa omasta puolustuksestaan on amerikkalaisittain ymmärrettävä ja oikeudenmukainen lopettaessaan eurooppalaisten maiden puolustuspoliittisen vapaamatkustamisen setä Samulin suojaavien siipien alla. Samoin hänen linjauksensa korvata syyrialaisten pakolaisuus USA:ssa kriisimaan lähialueille perustettavilla, ja amerikkalaisten tukemilla, pakolaisleireillä on äärimmäisen kustannustehokasta ja järkevää kriisinhoitoa.

Toisaalta Trumpin hyökkäykset maailman vapaakauppaa vastaan eivät lopulta ole eduksi Yhdysvalloille eivätkä ainakaan Suomen kaltaiselle vientikaupasta riippuvalle taloudelle. Amerikkalaisten kannalta ehkä tyhmintä on Meksikon ajaminen talousongelmiin, jotka kiihdyttävät entisestään laittomien siirtolaisten vyöryä kohti pohjoista. Nähtäväksi jää, pystyykö Trumpin lupaama muuri estämään tuon kansainvaelluksen.

Abortin vastustaminen lienee konservatiivisten republikaanien nuoleskelua, koska Trump tarvitsee heidän tukeaan, ja siten muistuttaa niitä lehmänkauppoja joita Suomessa joudutaan tekemään kaikissa hallitusneuvotteluissa. Täältä pohjantähden alta katsottuna linjaus on vakavassa ristiriidassa naisten ihmisoikeuksien kanssa ja muistuttaa pikemminkin paluuta keskiaikaan kuin järkevää poliittista toimintaa, vaikka meilläkin on jopa hallituksessa samaa linjaa ajava puoluejohtaja eli Timo Soini (ps).

Sivumennen sanoen aamun lehden toimitus tunnusti kirjoituksessaan myös punavihreää väriä. Tarkoitan seuraavaa tekstinpätkää: "todellista muukalaisvihaa Trump lietsoo määrätessään viikoittaisia raportteja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Se lietsoo uuteen väkivaltaan."

Toimitus saattaa olla väitteessään oikeassa tai olla olematta. Selvää on kuitenkin, että niin kauan kuin pakolaisia otetaan vastaan humanitaarisista syistä, on koko lystin maksajilla oikeus olla tietoinen myös seurauksista. Näin on Yhdysvalloissa ja myös Suomessa. Toimituksen vaatimukset tiedon pimittämisestä kuuluvat diktatuureihin - eivät demokratiaan.

Poliittista punaviherväriä lehti tunnustaa myös julkaisemassaan kolumnissa. Siinä toimittaja Pirkko Kotiranta kertoilee unettavasta taiteesta ja päättää koko juttunsa virkkeeseen, jonka mukaan "maailmahan makaa nyt niin, että kaikkein mieluiten sitä vaipuisi karhun lailla syvään talvi­uneen. Neljäksi vuodeksi."

Palatakseni itse asiaan. Nyt nähtävillä olevat maailmanpoliittiset tapahtumat osoittavat näiden aikojen muodostavan maailmanpoliittisen kehityksen murroskohdan. Demokratian eri variantit tuottavat hyvin erilaista politiikkaa - siinä missä anglosaksiset kaksipuoluedemokratiat tuottavat dramaattisia äkkikäännöksiä, ovat mannereurooppalaiset monipuoluedemokratiat kriisissä itse rakennettujen ongelmien kanssa.

Lähi-idästä ja osin Afrikasta tulleet humanitaariset maahanmuuttajat sekä Etelä-Euroopan talouskriisit ovat luoneet kansalaisten mieliin vahvan demokratiavajeen. Konsensuspolitiikasta seurannut kyvyttömyys vastata haasteisiin ovat saaneet selkeitä vastauksia ongelmiin tarjoavat kansallista etua ajavat liikkeet, kuten Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue tai Ruotsidemokraatit, yhä suurempaan kannatukseen.

Tämän tien yksi edelläkävijä on ollut Suomen Perussuomalaiset. Puolue saavutti meikäläisittäin suuren vaalivoiton, ryhtyi hallitusvastuuseen, mutta ei pystynyt ainakaan heti pysäyttämään ihmisten kokemia suuria epäkohtia kuten Kreikkaan valutettavia veronmaksajien rahoja tai väkivaltarikollisuutta kasvattavaa maahanmuuttoa kehitysmaista.

Nykyinen länsimaiden poliittinen tilanne jättää avoimeksi kysymyksen länsimaisen demokratian tulevaisuudesta. Kumpi on lopultakin parempi kansalaisille: anglosaksinen epävarmuutta tuottava poukkoilu vai mannereurooppalainen jatkuvuus, jonka kyky reagoida nopeasti ilmaantuviin haasteisiin on luvattoman heikko.

Toisin kuin kolmunisti Kotiranta, itse en haluaisi tämän murroksen koittaessa olla missään tapauksessa syvässä talviunessa vaan seurata kiihkeästi sitä, mitä tulevaisuus tuottaa tullessaan - ja samalla vaikuttaa siihen niillä keinoilla, joita itselläni on käytössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyykö maailman vapain lehdistö demokratian?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Oikea Media

Eläkeläismies ja blogisti Reijo Tossavainen (ps) kertoi viime viikolla Uuden Suomen blogissaan, että "lähiaikoina maassamme aloittaa uusi journalistisesti korkeatasoinen nettilehti. Näillä näkymin se tulee olemaan allekirjoittaneelle pääasiallinen kirjoituspaikka, sillä sinne voi kirjoittaa myös punavihreästä mukasuvaitsevasta "totuudesta" poikkeavia näkemyksiä."

Uuden median markkinoille tuleminen on erinomainen uutinen kaikille meille, joita punavihreä propaganda on alkanut kyllästyttää. Uskon monen lukijani olevan samaa mieltä. 

Oleellista uuden median tulevaisuuden ja merkityksen kannalta on sen uutisoinnin ja muidenkin kirjoitusten taso. Näin siksi, että me tarvitsemme nykytilanteessa kipeästi lehdistöä, joka käsittelee asiallisesti myös yhteiskunnallisen kehityksen ja uutistapahtumien poliittisesti epäkorrektit puolet. Siis sellaisen uutiskanavan ja yhteiskunnallisen keskustelun foorumin, jossa vallitsee todellinen sananvapaus, jota rajoittavat ainoastaan laki, tosiasioiden tunnustaminen ja hyvien tapojen asettamat vaatimukset. 

Olen kirjoittanut lukemattomia kirjoituksia suomalaisen "vastuullisen" valtamedian ilmiselvästä valehtelusta ja harhaanjohtavasta uutisoinnista tietäen, etten ole ainoa joka on nähnyt poliittisten agendojen taakse. Samalla olen kuitenkin epäillyt, etteivät uutisten lukijat ole kaikissa tapauksissa jaksaneet paneutua lähdekritiikkiin eivätkä selvittää uutisten taustoja. 

Siksi toivotan uuden nettilehden tervetulleeksi suomalaiselle mediataivaalle. Enkä pelkästään toivota, vaan osallistun sen mukaantuloon myös itse. Näin siksi, että näen tässä mahdollisuuden nostaa suomalaisen uutisoinnin tason korkeammaksi kuin koskaan ennen. 

Tarkoitan sitä, että jos mediakentälle nousee rehellisen uutisoinnin keinoin menestyvä uusi tulokas, se voi pakottaa myös perinteisen median astetta objektiivisempaan uutisointiin. Näin siitäkin huolimatta, että nykyinen valtalehdistö tulee mitä todennäköisimmin puolustamaan punavihreää markkinakartelliaan ensin mediahiljaisuudella ja - mikäli se ei johda uuden tulokkaan kuolemaan - uuteen lehteen kohdistuvalla mustamaalauskampanjalla.

Arvoisalle lukijalleni siis tiedoksi, että Professorin ajatukset siirtyvät tulevalla viikolla ensisijaisesti uuden median tarjoamalle alustalle. Siirtymävaiheessa tulen kopioimaan tekstini myös tälle blogspotin alustalle, mutta kannustan lukijoitani siitä huolimatta etsiytymään jatkossa Tossavaisen mainitseman tässä jutussa käsitellyn uuden median lukijaksi myös omien ajatusteni osalta. Sitä varten lisään tuleviin blogspotissa julkaistaviin kirjoituksiini linkin vastaavaan tekstiin uudessa nettilehdessä. 

JK 1.2.2017. Tässä vielä linkki uuden nettilehden betaversioon: Oikea Media.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi mediaan ei luoteta?

Miksi suomalainen media vaikenee?

Media ja pahuuden ilmentymät

Seksuaalivalistus ja raiskaukset

Helsingin Sanomat on löytänyt viisaudenkiven nopeasti lisääntyneisiin maahanmuuttajataustaisten raiskauksiin. Tuo lääke on valistus.

Lehden mukaan "epäiltyjen joukossa oli myös monia turvapaikanhakijoita. Tämä osoittaa sen, miten tärkeä osa kotouttamista seksuaali- ja tasa-arvovalistus on. Valistus on tär­keää paitsi seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi myös turvapaikanhakijoiden oman tulevaisuuden kannalta. Yhden tekemä rikos leimaa helposti koko ryhmän."

Humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvästä seksuaaliväkivallasta on puhuttu vuosikausia. Itse kirjoitin aiheesta ensimmäistä kertaa tämän blogin alkumetreillä syyskuussa 2010, ja monet muut jo kauan sitä ennen.

Siksi olisi merkillistä, mikäli tulijat olisi vastaanottokeskuksissa jätetty valistamatta seksuaalisuudesta ja tasa-arvosta - sekä naisiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Jos tilanne epäuskostani huolimatta on ollut tämä, on syytä saattaa vastaanottokeskusten kotouttamisohjelmista päättäneet tahot vastuuseen laiminlyönnistään.

Se on nimittäin vakava. Kuten lehti totesi, joidenkin maahanmuuttajien tekemät rikokset leimaavat koko maahanmuuttajaryhmän. Tai tarkemmin sanottuna ovat jo leimanneet. Ja mikä vielä vakavampaa: jokainen raiskauksen uhri joutuu käymään läpi järkyttävän tragedian, joka pahimmillaan pilaa koko loppuelämän.

Lehti otti kantaa myös eri kaupunkien eroihin seksuaalirikosten selvittämistehokkuudessa. Sen mukaan "eroille voi olla monia selityksiä, mutta mikään niistä ei lohduta raiskauksen ­uhria. Uhrien oikeusturvan kannalta on hyvä, että sisäministeri on pyytänyt Poliisihallitukselta asiasta selvitystä."

Toki rikollisen uhria saatta hiukan lohduttaa syyllisen kiinnijääminen, mutta olen aivan varma siitä, että häntä lohduttaisi vieläkin enemmän, mikäli rikos olisi jäänyt tekemättä. Enkä valitettavasti usko, että pelkällä valistuksella voitaisiin saavuttaa siinä asiassa kovin merkittäviä tuloksia - eikä ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mediakritiikkiä Ylen raiskaus-väitteistä
Maahanmuuttajat raiskaajina
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Norjalainen trilleri

Suomessa on parin päivän ajan seurattu henkeä pidätellen norjalaisen hiihtäjä Therese Johaugin doping-käräjöintiä. Kyse tässä norjalaisessa trillerissä on siitä, onko kielletty anabolinen steroidi joutunut Johaugin elimistöön vahingossa huulirasvan kautta vai tarkoituksella jollain muulla tavalla.

Tarkoituksellisuudella on suuri merkitys, sillä kansainvälisten dopingsääntöjen mukaan anabolisten steroidinen tarkoituksellisesta käytöstä tulee langettaa neljän vuoden kilpailukielto. Vahinkokäytöstä seuraa ainoastaan kaksivuotinen panna. Omituisen käräjistä tekee se, että syyttäjä vaatii vain 14 kuukauden kilpailukieltoa ilmeisesti mahdollistaakseen sääntöjen rikkojalle osallistumisen seuraaviin talviolympialaisiin.

Jo nyt on selvää, että Johaugin tapauksessa kyse on vähintäänkin vahinkokäytöstä. Siten on varmaa, että mikäli norjalainen oikeus ei johda vähintään kaksivuotiseen tuomioon, on kansainvälisen dopingjärjestelmän uskottavuus jälleen kerran koetuksella. Ja norjalainen urheiluhenki voidaan katsoa synonyymiksi Jari Isometsän kuusitoista vuotta sitten lanseeraamalle rehelliselle lapinmiehelle.

* * *

Johaugin käryssä on kaksi mielenkiintoista ja itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa. Niistä ensimmäisen nosti esiin CAS:in välimiehenä toiminut Olli Rauste: hän ihmetteli, miksei huulirasvan vaikutusta dopingtestin tulokseen ole testattu Norjassa, jotta saataisiin selvyys siitä onko edes mahdollista, että rasvan käyttö voisi aiheuttaa havaitun 13 ng/ml konsentraation virtsaan.

Rauste loi siis uuden epäilyksen norjalaisten rehellisyyden ylle: "kun tietää, miten pedanttisesti Norjassa suhtaudutaan lääketieteeseen, tulee mieleen ajatus, onko testi tehty, mutta tuloksia ei haluttu esittää".

Toinen itseäni mietityttänyt yksityiskohta tässä tapauksessa on Norjan maajoukkuelääkärin Fredrik Bendiksen aulius ottaa vastuu koko tapauksesta. Hän irtisanoutui tehtävästään ja on vakuutellut kerta toisensa jälkeen Johaugin käryn johtuneen hänen omasta virheestään.

Minusta lääkärin kohdalla kannattaisi selvitellä mahdollista taloudellista kytköstä hänen käyttäytymiseensä. Onko varmaa, ettei Norjan hiihtoliitto ole sopinut joko etukäteen tai välittömästi Johaugista löytyneen dopingaineen havaitsemisen jälkeen maksavansa hänelle korvauksista vastuun ottamisesta.

Tälle ajatuskululle on olemassa ennakkotapaus, eli Jari Isometsän ja Suomen hiihtoliiton valmennusjohdon välille tehty "saunasopimus", jolla pyrittiin tukkimaan Isometsän suu suomalaisten valmennusmenetelmistä vuonna 2001. Se sopimus ei koskaan mennyt käytäntöön, sillä Isometsän käryn jälkeen testit paljastivat kyseessä olleen laajamittaisen dopingin käytön.

Yhteenvetona totean, että jos minä olisin tutkimassa norjalaisten doping-tapausta, teettäisin tieteellisen huulirasvatestin. Lisäksi tekisin tutkintapyynnön poliisille Bendiksen mahdollisista rahallisista korvauksista tähän tapaukseen liittyen käyttäen perusteena esimerkiksi mahdollista veronkiertoa tai lahjontaa.

Ensimmäisestä saataisiin varmasti tulos, joka joko osoittaisi Johaugin selityksen periaatteessa mahdottomaksi tai mahdolliseksi ja jälkimmäinen saattaisi puhkaista koko norjalaisen hiihdon dopingkuplan - mikäli sellainen on olemassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar
Norjalainen dopingohjelma
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?

Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan

Jussi Halla-aho (ps) on nostanut esille yhden EU:n alueen turvapaikkaryntäyksen keskeisen ajurin. Se on kansalaisjärjestöjen toiminta Välimeren yli lähtevien ihmisten kuljettamisessa Euroopan puolelle.

Tarkalleen ottaen Halla-aho sanoi Helsingin Sanomille, että "Libyan rannikkoa lähellä operoivat kansalaisjärjestöt jo pelkällä läsnäolollaan houkuttelevat ihmisiä lähtemään merelle. Järjestöt jopa yllyttävät ihmisiä olemaan tekemättä yhteistyötä italialaisten viranomaisten kanssa, jolloin heitä ei rekisteröidä mihinkään järjestelmään."

Halla-aho totesi edelleen, että "on hyvin vakava ongelma, että Välimerellä toimii tällainen meritaksipalvelu, joka tuo tuhansittain ihmisiä Eurooppaan, sen sijaan että heidät palautettaisiin takaisin lähtösatamiin...  keskisen Välimeren reittiä pitkin tulleista laittomista maahanmuuttajista suurin osa on taloudellisia siirtolaisia, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun."

Minun nähdäkseni kansalaisjärjestöjen toiminta on ainakin laittoman maahantulon järjestämistä. Siitä on Suomen laissa säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Käytännössä järjestöt tekevät myös yhteistyötä ihmissalakuljettajien kanssa. Salakuljettajathan tekevät miljardiluokan bisnestä, jota järjestöt helpottavat noutaessaan salakuljetetut ihmiset EU:n alueelle kaukaa Välimeren toiselta puolelta. Lisäksi ne ovat rahoittaneet salakuljetusta myös suoraan.

Kaiken kukkuraksi järjestöillä on käytännössä yhteys kuolemantuottamuksiin, koska niiden toiminta yllyttää ihmisiä lähtemään Välimerelle kelvottomilla aluksilla, joiden käytön tavoitteena voi olla ainoastaan pyrkimys tulla pelastetuksi lähellä Afrikan rannikkoa. Kuolemantuottamuksesta Suomen laki määrää sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Edellä kuvatun kiistattoman ongelman ratkaisemiseksi Halla-aho kysyi EU:n komissiolta mahdollisista toimenpiteistä kansalaisjärjestöjen laittomien maahanmuuttajien meripelastusoperaatioiden sanktioimiseksi. Kysymys on hyvä, ja odotan suurella mielenkiinnolla komission vastausta siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta
Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes

Hollannin pääministeri teki suuren inhimillisen teon

Hollannin pääministeri Mark Rutte on tehnyt johtopäätöksensä tosiasioista ja saattanut julkisuuteen näkemyksensä, jonka mukaan ne jotka eivät sopeudu maahan tai jotka arvostelevat sen arvoja, tulisi "käyttäytyä normaalisti tai lähteä pois".

Pääministeri totesi myös, että hollantilaiset kokevat olonsa kasvavissa määrin epämieluisaksi niiden Hollantiin muuttaneiden vuoksi, jotka "ahdistelevat homoja, viheltävät lyhythameisille naisille tai leimaavat tavallisia hollantilaisia rasisteiksi". Lisäksi hän totesi en itsestäänselvyyden, että, "jos asut Hollannissa, missä tapamme kohdella toisia ihmisiä tekee hulluksi, sinulla on vaihtoehtoja. Lähde pois, ei täällä ole pakko olla."

Pääministerin sai luultavasti avautumaan kilpailevan puolueen realismi maahanmuuton suhteen. Sen puheenjohtaja  Geert Wilders vastasikin pääministerin ulostuloon toteamalla, että tämä on vastuussa "avoimista rajoista, turvapaikkatsunamista, massamuutosta, islamisaatiosta, valheista sekä petoksesta".

Aika näyttää kuinka kilpailu vallasta Hollannissa ratkeaa. Oleellista tässä vaiheessa on kuitenkin se, että ongelman karut realiteetit on lopulta lausuttu ääneen myös perinteisen poliittisen vallanpitäjän suulla. Se ei voi olla vaikuttamatta niihin lukuisiin kansalaisiin, jotka ovat epäilemättä nähneet ongelman, mutta tukahduttaneet siitä seuraavat loogiset johtopäätökset johtuen julkisuuden paineista poliittisesti korrektiin ajatteluun.

Jos ja kun hollantilaiset nyt tarttuvat käsissä olevaan ongelmaan tosiasioiden pohjalta, astuvat eurooppalaiset pitkän askeleen kohti oman kulttuurinsa ja vapaan länsimaisen elämätavan puolustamista. On vaikea kuvitella suurempaa tekoa inhimillisen Euroopan ja koko maailman puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa
Suomalaiset ovat ainutlaatuisia

Elina Izarra Ollikainen kyseenalaisti maahanmuuttajien karkotukset

Yleisradio kertoi tänään näytelmästä, jossa kyseenalaistettiin karkotukset Suomesta. Näytelmän kirjoittanut Elina Izarra Ollikainen sanoi kokevansa, että kansalaisilla on velvollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, millä perusteilla päätöksiä tehdään.

Olen Ollikaisen kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisten on hyvä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sen sijaan olen pettynyt hänen tapaansa käsitellä aihettaan. Minusta yksi taiteen tehtävistä on nimittäin kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä ja herättää ihmisiä ajattelemaan.

Ollikainen ei kuitenkaan ollut tehnyt näin, vaan oli, ainakin Ylen jutun mukaan, tuottanut puhdasoppista poliittisesti oikeaoppista jargonia. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä eihän ole salaisuus, että suomalainen taideväki tukee maahanmuuttoasioissa lähes yksimielisesti tämän hetken poliittista korrektiutta.

Olisi kuitenkin ollut paljon mukavampaa, jos Yleisradio olisi tänään kertonut näytelmästä, joka pyrkisi herättämään keskustelua maahanmuuton epäkohdista. Sen olisi voinut tehdä vaikkapa kertomalla näytelmästä, joka olisi kyseenalaistanut sellaisia tapauksia, joissa maahanmuuttaja on tehnyt rikoksia, mutta saanut siitä huolimatta jäädä maahamme.

Tai olisihan keskustelua herättänyt myös Ollikaisen esitys, jossa moniavioiset somaliperheet nostaisivat yksinhuoltajille tarkoitettuja yhteiskunnan tukia. Tai dokumentti Suomeen tulleesta rikollisesta maahanmuuttajasta, jolle annettiin kerta toisensa jälkeen mahdollisuus parantaa tapansa, ilman että siihen löytyi halua.

Ehkä vielä edellisiäkin mielenkiintoisemman näkökulman Ollikainen olisi voinut luoda tekemällä näytelmän, jossa suomalainen nainen olisi kasvatettu poliittiseen korrektiuteen ja tullut kasvatuksensa mukaan toimimalla raiskatuksi. Vaikka ihan vain ystävällisen jutustelun seurauksena.

Valitettavasti näin ei tapahtunut, vaan Ylen uutinen vahvisti käsitystäni, jonka mukaan taiteilijakuntamme on lähes yhtenä miehenä ja naisena pelkkä vasemmalle kallellaan oleva poliittinen sätkynukke, joka ei kykene esittämään yhteiskunnallista kritiikkiä, vaan katsoo kerjäävän koiran tavoin rahoittajansa silmiin ja toivoo saavansa ennalta arvattavalla tempulla pienen palkkion.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Taideuutisia
Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa

EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena

Helsingin Sanomat on nostanut tällä viikolla esille yhden terveydenhuollon tulevaisuuden suurimmista uhista. Se on antibioottien tehon katoaminen niiden vastuuttoman käytön takia.

Maanantain lehti kertoi, että satatuhatta suomalaista matkailijaa tuo joka vuosi tuliaisina superbakteerin. Erityisesti Intia on tässä suhteessa ongelmallinen turistikohde.

Uudemmassa jutussa lehti oli haastatellut Turun yliopiston dekaania, jonka mukaan ongelmalle ei oikeasti edes haluta tehdä mitään. Yhdyn tähän näkemykseen, sillä antibioottien tehon katoaminen on kokonaisuudessaan ihmiskunnan itsensä aiheuttamaa. Ja - jos niin haluttaisiin - helposti vältettävissä.

Bakteerien kestävyys antibiootteja vastaan voi syntyä periaatteessa kahdella tavalla. Joko johonkin bakteerin geeniin syntyy mutaatio, jonka seurauksena antibiootti ei enää vaikuta siihen tai vaihtoehtoisesti se saa joltain toiselta bakteerilta kestävyyden aiheuttavan geenin.

Tämä geenien siirtyminen voi tapahtua bakteereilla jopa yli lajirajojen, ja yhdellä kertaa saattaa siirtyä useita eri antibiootteja vastaan kestävyyden aiheuttavia geenejä. Tällöin puhutaan usein resistenssiplasmideista, jotka ovat solun sisällä kromosomista irrallaan olevia DNA-rakenteita, jotka sisältävät useita kestävyysgeenejä. Ja jotka siis siirtyvät pakettina yhdestä bakteerista toiseen.

Bakteerit - aivan samoin kuin ihmisetkin - ovat kehittyneet pitkän evoluution kautta. Sen seurauksena ne ovat lähes optimaalisia eliöitä omaan elinympäristöönsä, joten uusien geenien tai mutaatioiden ilmaantuminen niiden genomiin yleensä vain vähentää elinkykyä.

Se tarkoittaa, että bakteerien välisessä kilpailussa luonnonvalinta suosii antibiooteille herkkiä solulinjoja - ellei elinympäristössä sitten satu olemaan sellaisia suosivaa valintapainetta. Sen taas aiheuttaa useimmiten ihminen syömällä turhaan antibiootteja tai syöttämällä niitä ahneuksissaan karjalle.

Koska antibioottikestävyys voi siirtyä yli lajirajojen, on ihmiselle aina vaaraksi, mikäli hänen elimistössään tai jopa ympäristössään esiintyy antibiooteille kestävyyden aiheuttavia geenejä. Näin on jopa silloin, kun ne sijaitsevat sinänsä harmittomissa tai jopa hyödyllisissä bakteereissa, koska henkilöön tarttuva taudinaiheuttaja voi saada sellaiselta antibioottikestävyyden aiheuttavat geenit ja muuttua kertaheitolla vaikeahoitoiseksi ja tappavaksi kuolemantaudiksi.

Näin pääsemme takaisin turkulaisen dekaanin esille nostamaan asiaan. Jos haluaisimme antibioottien säilyttävän tehonsa kannattaisi meidän ihmiskuntana käyttää niitä vain silloin kun meillä ei ole muita vaihtoehtoja.

Se tarkoittaisi antibiooteista luopumista karjankasvatuksessa tuotantoeläinten vakavia tautiepidemioita lukuun ottamatta, virustauteja vastaan tehottomien antibioottihoitojen lopettamista ja jopa lievistä bakteeri-infektioista parantumista hitaasti elimistön omien keinojen ja levon avulla. Kaikki nämä vältettävät toimintatavat kun johtavat johtavat valintapaineen luomiseen antibiootteja kestäville bakteereille ja sitä kautta niiden lisääntymiseen mikrobiyhteisöissä.

Valitettavasti ihmiskunta ei ole vielä saavuttanut tilannetta, jossa tämä uhka otettaisiin tosissaan. HS:n mukaan pelkästään Euroopassa antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin kuolee 25 000 ihmistä vuodessa. Eikä tämä määrä ole riittävä edes siihen, että eurooppalainen lääkärikunta jättäisi kirjoittamatta antibioottikuuria virusflunssaa sairastavalle sellaista äänekkäästi vaativalle potilaalle.

Ja EU on kuitenkin tässä asiassa sentään maailman vastuullisin yhteisö. Esimerkiksi amerikkalaiset syöttävät antibiootteja jopa terveelle karjalle - ja kuten HS kertoi, monin paikoin antibiootteja voi ostella itse kukin ilman minkäänlaisia rajoitteita. HS:n mukaan tätä perustellaan jopa ihmisten köyhyydellä!

Minä ja arvoisat lukijani olemmekin syntyneet poikkeuksellisen onnellisten tähtien alla. Meidän esi-isämme kuolivat yleisesti bakteeritauteihin (esimerkiksi yksi isovanhemmistani tuberkuloosiin) ja niin tulevat tekemään monet toisen tai kolmannen polven jälkeläisemmekin. Ellemme sitten pysty korvaamaan tehonsa menettäneitä antibiootteja muilla tavoilla kuten bakteriofagihoidoilla tai bakteereita tuhoavilla nanokoneilla.

Aika näyttää minkälaiseen tulokseen antibiootteja kestävien bakteerikantojen tuottaminen johtaa. Ehkä inhimillisen uteliaisuuden ohjaama tiede pysyy jatkossakin askeleen bakteerien edellä, ehkä ei. Joka tapauksessa on selvää, että tiedettä tarvitaan myös tulevaisuudessa ihmiskunnan syvän välinpitämättömyyden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksisarvisia
Kenen tauti hoidetaan?
Mykoplasma

Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla

Tänä aamuna Helsingin Sanomat sortui jälleen politiikan tekemiseen. Aiheena oli eutanasian kannatus eduskunnassa.

Jutun otsikko kuului: "Eutanasia saa eniten kannatusta vihreiltä ja vasemmistoliitolta – selvä enemmistö HS:lle vastanneista kansanedustajista puoltaa aloitetta".

Politiikan tekemiseksi otsikon teki se, että eutanasia saa erittäin korkean kannatuksen kansalaisten parissa. Siten sen liittäminen johonkin puolueeseen antaa poliittista nostetta.

Sekä tietenkin se, että kymmenen yhdestätoista kokoomuslaisesta ja yksitoista viidestätoista demarista kannatti eutanasiaa. Myös perussuomalaisista kahdeksan kolmestatoista ilmoitti kannattavansa sitä.

Sekä Vihreistä että vasemmistoliittolaisista eutanasiaa ilmoitti kannattavansa kahdeksan kahdeksasta kansanedustajasta. Näistä puolueista ei kyselyssä siis löytynyt asian vastustajia.

Nyt nähdyllä otsikoinnilla HS ei siis varsinaisesti valehdellut, mutta antoi ymmärtää, että mikäli kansalainen kannattaa eutanasiaa, hänen kannattaisi äänestää seuraavissa vaaleissa Vihreitä tai Vasemmistoliittoa. Näin siitä huolimatta, että myös Kokoomuksessa eutanasian kannatus oli lähes yksimielistä ja itse asiassa eutanasiaa kannattaneita oli määrällisesti enemmän kuin otsikossa mainituissa puolueissa.

Määrällisesti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa enemmän eutanasian kannattajiksi ilmoittautuneita oli myös demareissa. Perussuomalaisissakin yhtä monta.

Käytännössä lienee niin, että eutanasiaa vastustavat ainoastaan erittäin uskonnolliset kansanedustajat. Niitä ei luonnollisesti löydy Vihreistä tai Vasemmistoliitosta, mutta muista puolueista kyllä. Äänestäjän kannalta eutanasiaa voi edistää äänestämällä minkä tahansa puolueen sellaista ehdokasta, joka ei ole syvässä uskossa.

Poliittisesti neutraali otsikko olisi voinut olla esimerkiksi tällainen: "eutanasiaa kannattavat lähes kaikkien puolueiden kansanedustajat – vain kristillisdemokraattien ja keskustan enemmistö vastustaa sitä". Sellainen vain ei olisi tukenut HS:n toimittajan suosikkipuolueita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat vasemmiston puolesta
Kuinka haluaisit kuolla?
Armokuolema ja kansanvalta

Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016

Kuten kaikki lukijani luultavasti tietävät, oli kulunut vuosi globaalien lämpötilojen mittaushistoriassa (oikeammin estimointihistoriassa) ennätyslämmin. Syynä siihen oli varmuudella vuoteen sattunut poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, mutta ilmastomallien mukaan myös ihmisen toiminnallaan nostattamat kasvihuonekaasupäästöt.

Olen jo vuosia laskeskellut huvikseni ilmakehän hiilidioksidikonsentraation ja globaalin ilmaston keskilämpötilan välistä regressiota koska analyysin avulla on periaatteessa mahdollista testata kasvihuonepäästöihin perustuvan ilmastonmuutoshypoteesin paikkansapitävyyttä.

Edellinen kirjoitukseni aiheesta on reilun vuoden takaa. Totesin siinä seuraavaa: "Tässä vaiheessa analyysini... osoittavat pikemminkin nykyisiin ilmastomalleihin sisällytetyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja maapallon keskilämpötilan väliset riippuvuussuhteet vääriksi."

Tänä vuonna oli siten äärimmäisen kiintoisaa palata globaalin ilmaston ja hiilidioksidikonsentraation välisiin suhteisiin. Olisiko analyysini tuloksissa lopultakin nähtävissä vahva tuki ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle?

Analyysimenetelmistä sen verran, että käytin globaalin ilmaston muutoksen mittarina satelliittimittauksiin perustuvaa RSS-aineistoa ja kasvihuonekaasukonsentraation lähteenä Mauna Loan hiilidioksidimittauksia.

Ja sitten itse asiaan. Seuraavaan kuvaan olen piirtänyt hiilidioksidikonsentraation ja ilmakehän lämpötilojen välisen riippuvuuden tilastolliset merkitsevyydet.

Kuvassa Y-akselilla on vuodesta 2016 taaksepäin ulottuvan aikasarjan pituus ilmoitettuna siten, että esimerkiksi vuoden 2013 kohdalla on laskelmissa huomioitu neljä vuotta eli vuodet 2013-2016. Niiden aikana on hiilidioksidin konsentraation ja ilmaston lämpenemisen välinen korrelaatio ollut tilastollisesti merkitsevä (eli pienempi kuin 0,05).

Verrattaessa kuvaa vuoden 2015 vastaavaan kuvaan (täällä) nähdään, että kaikki tilastolliset merkitsevyydet ovat edellisvuotta pienemmät. Tämä johtuu luonnollisesti ennätyslämpimästä vuodesta 2016, koska hiilidioksidikonsentraatio nousee tasaisesti vuosi vuodelta.

Edelleen nähdään, että 7-22 vuotta eli vuosista 1995-2010 vuoteen 2016 ulottuvien pidempien aikasarjojen kohdalla ei löydy lainkaan tilastollista merkitsevyyttä. Sitä aikaisempien osalta sellaiset taas näkyvät.

Vuoden 2015 kuvassa on edelleen huomattava, että tilastollinen merkitsevyys puuttuu vuodesta 1994 vuoteen 2010 alkaen ja vuoteen 2015 ulottuvista eli 6-21 vuoden mittaisista aikasarjoista. Eli tämän vuoden aikasarjojen tilastollinen merkitsevyys ulottui näinä kahtena vuonna vuotta 1994 lukuun ottamatta samoihin vuosiin.

Tosin eroa on myös aivan viimeisinä vuosina, eli lähivuosien lyhyiden tilastollisesti merkitsevien riippuvuuksien aika on pidentynyt viime vuoden kahdesta kolmeen vuoteen. Tämä johtuu siitä, että näiden vuosien lämpötilaestimaatti on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2011 alkaen pudottuaan silloin vuodesta 2010 noin 0,33 astetta. Kuten vuosi sitten kirjoitin, tämän kehityksen jatkuessa tulisi ilmastonmuutoshypoteesi saamaan aikanaan vahvan tuen myös tässä analyysissä.

Ilmastonmuutoshypoteesin mukaan globaalien lämpötilojen tulisi nousta kiihtyvästi. Siksi on mielenkiintoista verrata edellä käsittelemiäni laskelmia edelliseen huippuvuoteen eli vuoden 1998 tilanteeseen. Piirsin silloisen tilanteen seuraavaan kuvaan.

Kuvasta nähdään, että tuolloin hiilidioksidikorrelaation ja globaalin lämpenemisen välinen riippuvuus näytti aivan oleellisesti nykytilannetta selkeämmältä, sillä tilastollisesti merkitseviä olivat lähes kaikki silloin käytettävissä olleet aikasarjat. Poikkeuksia olivat vain vuodesta 1998 vuosiin 1996, 1995, 1994 ja 1987 ulottuvat aikasarjat. Ei siis ihme, että tuolloin pidettiin ilmaston lämpenemisen ja kasvihuonekaasujen välistä yhteyttä kiistattomana.

Johtopäätöksenä näistä analyyseistä on todettava, ettei ilmastonmuutoshypoteesi saanut ainakaan alkuperäisessä muodossaan edelleenkään tukea. Sellainen olisi vaatinut tilastollisesti merkitsevien aikasarjojen lyhentymistä aiemmista. Näin ei kuitenkaan siis käynyt ainakaan vuoteen 1998 verrattuna.

Mutta jatketaan vielä, koska yhtä vuotta paremman kuvan hiilidioksidikonsentraation ja ilmakehän globaalin lämpötilan välillä saadaan katsomalla muitakin vuosia. Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu ne vuodet, joita pidemmälle ulottuvat aikasarjat ovat tilastollisesti merkitseviä (RSS datan alkuvuoteen 1979 asti).

2016, 1994
2015, 1992
2014, 1992
2013, 1992
2012, 1992
2011, 1992
2010, 1993
2009, 1992
2008, 1992
2007, 1993
2006, 1993
2005, 1993
2004, 1993
2003, 1993
2002, 1992
2001, 1989
2000, 1986
1999, 1990
1998, 1993

Seuraavaan kuvaan olen vielä piirtänyt tilastollisesti merkitsevien aikasarjojen alkamisen ja tarkasteluvuoden erotuksen. Kiihtyvää ilmaston lämpenemistä ennustavan ilmastonmuutoshypoteesi-skenarion mukaan aikasarjan tulisi olla tilastollisesti merkitsevä ajan mittaan yhä lyhyempinä aikasarjoina. Eli kuvaan piirrettyjen pylväiden tulisi lyhentyä vasemmalta oikealle.

Kuvasta nähdään kohtuullisen selvästi, että pylväiden pituudet ennusteen vastaisesti nousevat vasemmalta oikealle eli analyysi falsifioi ajatuksen, jonka mukaan ilmastonmuutos kiihtyisi nousevan hiilidioksidikonsentraation seurauksena.

Tässä tarkastelussa on erityisen mielenkiintoista, ettei edes huippulämmin vuosi 2016 tuonut kokonaiskuvaan oleellista muutosta, vaikka hiukan vähensikin pysyvään tilastollisesti merkitsevään korrelaation vaadittavaa aikaa.

Toisaalta on myös niin, ettei koko ajatusta ilmakehän hiilidioksidin ja globaalin lämpenemisen välillä voida ainakaan vielä hylätä. Niiden välillähän näyttäisi kaikesta huolimatta olevan riippuvuussuhde, vaikka se ei käykään vuosi vuodelta yhä selvemmäksi. Analyysini siis falsifioi ainoastaan sen, että ilmastonmuutos olisi kiihtyvä prosessi, jossa ilmakehän lämpötila olisi vuosi vuodelta yhä enemmän kasvihuonekaasujen dominoima.

Toisaalta on syytä huomata, että 20 vuoden takaiset hiilidioksidin ja globaalin lämpötilan korrelaatiot johtuvat 1980-luvun nykystä selvästi kylmemmistä lämpötiloista ja niiden nopeasta noususta 1990-luvulla. Siksi ilmakehän globaali lämpötila on kiistatta noussut, mutta tässä esitetyn analyysin mukaan saattaa kuitenkin olla, että kohonneille lämpötiloille kannattaisi etsiä muita(kin) syitä kuin ilmakehän kasvihuonekaasujen konsentraation kohoaminen ihmisen toiminnan seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
Ylen ilmastouutinen tilastotiedon valossa
Hiilidioksidikonsentraation ja ilmaston keskilämpötilan välinen korrelaatio ei palannut vuonna 2015

Donald Trump feministien hampaissa

Donald Trump otti viime viikolla vastaan Yhdysvaltojen presidentin viran. Samalla hänen vastustajansa aktivoituivat osoittamaan mieltään.

Ainakin itselleni hieman yllättäen nähtiin heti aluksi kuinka amerikkalainen vasemmisto ryhtyi terrorisoimaan ympäristöään. Ainakin talojen ikkunoita särjettiin ja autoja poltettiin. Tapahtunut kertoo siitä kuinka vaikeaa joillekin näyttää olevan vaikea hyväksyä demokratiaa.

Seuraavassa vaiheessa nähtiin Trumpin sovinististen kommenttien nostattama feministinen mielenosoitus. Sitä varten Washingtonissa järjestettyyn tapahtumaan saapui median mukaan jopa puoli miljoonaa ihmistä. Ja saman verran Los Angelesiin. Voimannäyttö oli siis kiistaton.

Tällä feministimarssilla ihmiset halusivat Helsingin Sanomien mukaan muistuttaa presidenttiä naisten ja vähemmistöjen oikeuksista, ilmastonmuutoksen uhasta ja aseiden vaaroista. Jutussa haastateltu amerikansuomalainen Tiina Itämeri osoitti, ettei hyväksy tai ainakaan ymmärrä Yhdysvaltain liittovaltioluonnetta: "Trumpin pitäisi muistaa, että hän sai vaaleissa vähemmän ääniä kuin Hillary Clinton".

Hän nosti esille myös näkemyksensä, että "naisella pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan ja saada samaa palkkaa kuin mies". Olen samaa mieltä, mutta sillä tarkennuksella, että palkan osalta pitäisi vaatimukseen lisätä sanat "samasta työsuorituksesta".

Feministimarssille osallistuneen miehen mukaan Trumpin valinnan taustalla oli se, että demokraatit unohtivat ihmisten taloudellisen ahdingon ja puhuivat liikaa identiteettikysymyksistä. Hänen näkemyksensä lienee oikean suuntainen.

Tarkoitan sitä, että poliittisen vasemmiston hellimät ihmisoikeuskysymykset ovat aina alisteisia sille tärkeimmälle ihmisoikeuskysymykselle eli välittömän toimeentulon varmistamiselle sekä sen kautta oman ja muiden kunnioituksen saavuttaminen omalla tekemisellä.

Näiden asioiden merkityksestä kertoo esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarien historia. Sen taustalla oli taloudellisen minimiturvan saavuttamisesta seurannut väestönkasvu, joka esti agraariyhteiskunnassa ylöspäin suuntautuvan yhteiskunnallisen urakierron tai edes syntymässä saadun aseman pitämisen. Kunnioituksen hankkimisen ainoaksi tieksi jäi rikollinen toiminta.

Trumpia vastaan suunnatut mielenosoitukset levisivät ympäri maailmaa. Teemat vaihtelivat maittain, eikä aina pitäydytty pelkästään presidentin arvostelussa.

Suomessakin Trumpia kokoontui vastustamaan satojen ihmisten joukko. Osa tapahtuman osallistujista saapui paikalle vastustaakseen Yhdysvaltain uutta presidenttiä, mutta tilaisuudessa oli kyse myös naisten oikeuksien, ympäristöasioiden ja siirtolaisten oikeuksien puolustamisesta.

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että edellisessä virkkeessä ovat sekä naisten oikeudet, että siirtolaisten oikeuksien puolustaminen. Siirtolaisilla tarkoitettaneen turvapaikanhakijoita, joista suurin osa saapuu naista oleellisesti Trumpia vähemmän kunnioittavista kulttuureista.

Naisten oikeuksien ja siirtolaisten oikeuksien yhteen liittäminen viestii vahvasti siitä, että marssijoilta olisi jäänyt huomaamatta jälkimmäisten vaikutus ensimmäiseen. Eli se, että syntymässä olevassa monikulttuurisessa Suomessa yhä useampi nainen välttelee liikkumista tietyissä paikoissa ja tiettyihin kellonaikoihin. Ja että yhä useampi nainen on joutunut seksuaalisesti ahdistelluksi tai jopa raiskatuksi humanitaarisen maahanmuuton lisääntyessä.

On hienoa, että monissa maissa mielen osoittaminen oman tai vieraan valtion presidenttiä kohtaan on sallittu. Tässäkin tapauksessa on selvää, että etenkin Trumpin väheksyvät lausunnot naisista ovat tunteita herättäviä ja sellaisena huomion ansaitsevia. Samoin ovat feminististen marssijoiden keskenään ristiriitaiset näkemykset sallittuja vaikkakin kelvottomia toteutettavaksi.

Onneksi tässä kohkaamisessa Suomen poliittinen johto on pitänyt päänsä kylmänä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) totesi, että maailman poliittisen ykkösmiehen toimintaa tulee arvioida hänen tekojensa pohjalta. Samoilla linjoilla olivat myös ulkoministeri Timo Soini (ps) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok).

Toisin oli Paavo Arhinmäen (vas), Eva Biaudetin (ruots), Ville Niinistön (vihr) ja Ozan Yanarin (vihr) laita. He katsoivat tarpeelliseksi osoittaa mieltään vastavalitulle suurvallan presidentille jo ennen kuin tämän käytännön teoista on näyttöä mihinkään suuntaan. Vai olivatko he sittenkin paikalla ainoastaan puolustamassa naisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpista ja mediavallasta
Trump ja Clinton suomalaisessa mediassa
Mitä Donald Trump tekee voittaakseen Hillary Clintonin?

Moniavioisuuden korkea hinta

Lienee hyvin tunnettu tosiasia, että naiseton nuori mies on uhka ympäristölleen. Tästä esimerkin tarjoaa islamilaisten valtioiden epävakaus. Sen taustalla on yhtenä tekijänä mitä todennäköisimmin islamin miehille sallima polygamia eli moniavioisuus, jonka seurauksena naisia riittää vain osalle miehistä.

Tänä aamuna meille kerrottiin kaksi sukupuolten suhteellisiin osuuksiin liittyvää uutista. Niistä ensimmäinen koski helsinkiläisten nuorten naisten ylimäärää suhteessa samanikäisiin miehiin.

Käytännössä uutinen selittänee osaltaan sitä, miksi Helsinkiä pidetään nykyisin yhtenä maailman turvallisimmista kaupungeista. Siinä suhteessa se on muiden eurooppalaisten kaupunkien joukossa.

Kääntöpuolena Helsingin naisistumisella on suomalaisten maalaismiesten riski jäädä naimattomiksi, mikä saattaa lisätä pikkutaajamien rikollisuutta. Epätervettä kehitystä ehkäisee kuitenkin tehokkaasti väkimäärän yleinen väheneminen, mikä estää nuorten miesten jengiytymistä.

Toinen päivän uutisista kertoi Ruotsin väkiluvun saavuttaneen 10 miljoonan ihmisen rajan. Lisäys on ollut nopeaa, sillä maata asutti tasan yhdeksän miljoonaa ihmistä vain 13 vuotta sitten.

Jutun mukaan selitys väkimäärän kasvulle löytyy sekä Suomea korkeammasta syntyvyydestä, että suuresta maahanmuutosta. Jälkimmäisestä on puolestaan seurannut sukupuolten osuuksien nyrjähtäminen miesvoittoiseksi. Tämä lienee yksi niistä syistä, miksi uusruotsalaisten asuttamissa lähiöissä esiintyy säännöllisesti järjetöntä väkivaltaa ja paikkojen tuhoamista.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista panna merkille myös se, että Suomessa moniavioisuutta esiintyy eniten somaliväestöllä. Somalinaisista lähes puolet on "yksinhuoltajia" eli käytännössä miestensä kakkos- tai kolmosvaimoja. Siten merkittävä osa somalimiehistä on oman kulttuurinsa piirissä naisettomia.

Ongelmaa ei helpota se, etteivät kantasuomalaiset naiset ole juurikaan kiinnostuneita somalimiehistä, vaikka saattavatkin ottaa puolisoikseen muita maahanmuuttajamiehiä. Siten Afrikan sarven uroiden naispulaa ei helpota edes Helsingin naimattomien naisten suuri joukko.

Tässä yhteydessä on huomattava, että somalien kokonaisrikollisuusaste on yli 2,5-kertainen suhteessa kantasuomalaisiin. Rikollisuusaste on samaa luokkaa niinikään moniavioisuutta harrastavien irakilaisten ja iranilaisten kanssa, mutta kuitenkin pienempi kuin merkittävästi vähälukuisempien gambialaisten, sudanilaisten ja kongolaisten.

* * *

Edelle kirjoitettua taustaa vastaan on tietenkin mietittävä, mistä ratkaisu ongelmaan. Perheenyhdistäminen luonnollisesti helpottaisi esimerkiksi somalialaisten naisten ja miesten määrän välistä suhdetta, mutta polygamiasta johtuen ei suinkaan poistaisi sitä. Lisäksi helppo perheenyhdistäminen olisi suuri vetovoimatekijä humanitaarisen maahanmuuton kaapuun verhotulle elintasopakolaisuudelle.

Siksi perheenyhdistämisiä kestävämpi ratkaisu somaleiden ja muiden moniavioisten maahanmuuttajien aiheuttamalle ongelmalle löytyisi kantasuomalaisista naisista. Jos he suostuisivat somaleiden naimakaupoissa tyhjän panteiksi joutuneiden "jäämämiesten" puolisoiksi, saattaisi näiden aiheuttama uhka koko yhteiskunnalle vähentyä. Samalla nuorten helsinkiläisnaisten miespula helpottaisi.

Kestävin ratkaisu lienee kuitenkin Suomeen asettuneiden somalimiesten määrän pitäminen mahdollisimman pienenä. Eli käytännössä heidän humanitaarisen maahanmuuttonsa lopettamista tai ainakin voimakasta rajoittamista.

Ruotsin osalta tilanteeseen on enää vaikea löytää ratkaisua. Voimakas maahanmuutto on johtanut tilanteeseen, jossa maahanmuuttajamiehille ei riitä naisia edes kantaruotsalaisnaisista. Ei etenkään, mikäli sielläkin osa tulijoista on polygamisia.

Tästä(kin) syystä on varsin helppo ennustaa, että 200 vuotta yhtenä maailman vakaimmista yhteiskunnista tunnetusta Ruotsista on tulossa aiempaa epävakaampi. Vielä toistaiseksi maahanmuuttajamiesten aiheuttama levottomuus on keskittynyt tiettyihin meilläkin tunnettuihin lähiöihin, mutta nopeasti kasvava tulijaväestö on parhaillaan kansoittamassa myös vielä ruotsalaisenemmistöisinä pysyneitä kaupunginosia, kokonaisia kaupunkeja ja jopa pikkukyliä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tiettyjen kulttuurien piirissä yleinen polygamia on yksi niistä tekijöistä, joka on syytä muistaa puhuttaessa maahanmuuttopolitiikasta. Mitä yleisempää se on tulijoiden kulttuurissa, sitä suurempi riski tuohon kulttuuriin kuuluvien miesten asuttaminen länsimaiseen yhteiskuntaan on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Gambian diktaattoria kaatamaan, mutta entä sen jälkeen?

Afrikka on tunnettu gepardihattudiktaattoreistaan. Yhden sellaisen aika on nyt tullut täyteen: vaaleissa hävinnyt Gambian presidentti on saanut vastaansa muiden Afrikan maiden johtajat ja tullee pakotetuksi luopumaan vallastaan.

Tässä tilanteessa on toivottava, että ulkomaiden sotavoimien järjestämä vallankaappaus sujuu nopeasti ja tehokkaasti ja että istuvan presidentin kannattajat hyväksyvät väkivaltaisen vallanvaihdon nurisematta. Sekä että johtajaa vaihtamaan tulleiden muiden Afrikan maiden johtajat poistuvat maasta pikaisesti vallanvaihdon jälkeen.

Wikipedian mukaan "Gambiassa elää monia etnisiä ryhmiä, niiden välit ovat varsin hyvät, eikä uskonnollisten ryhmienkään välillä ole ollut suurempia yhteenottoja. Eri ryhmät elävät sekaisin, eikä mikään osa ole vain yhden heimon valta-aluetta. Siksi eri ryhmien tavat ja perinteet ovat sekoittuneet muodostaen yhtenäisen gambialaisen kulttuurin".

Uskonnoista islam on hallitseva: sen kannattajia on peräti 90% väestöstä. Kristittyjä on vain yhdeksän prosenttia, joten heidän asemansa saattaa vaarantua mikäli maahan syntyy pysyvämpi sekasorto. Siksi nopea ja kivuton vallanvaihto olisi erityisesti heidän kannaltaan tärkeää.

Tuleva presidentti Adama Barrow on Wikipedian mukaan länsimaisen koulutuksen saanut liikemies, joka on luvannut tehdä maahansa demokraattisia uudistuksia sekä kunnioittaa riippumattoman oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden vapautta. Sekä luopua vallastaan yhden kauden jälkeen.

Mikäli vallanvaihtoa avustaneiden maiden johtajilla ei ole omia likaisia intressejä ja Barrowsta käytettävissä olevat tiedot pitävät paikkansa, on mahdollista että Gambian tulevaisuus on kohtuullisen valoisa. Mutta koska puhutaan Afrikasta, valoisan tulevaisuuden toteutumisen puolesta ei kannata lyödä vetoja kovin suurilla rahasummilla. Toivoa kuitenkin aina voi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa
Onko Ghanalla malttia vaurastua?

On hyväksyttävä islamistitaistelijoiden vapaa liikkuvuus

Eilen kuultiin yksi nykyaikaisen kansainvaelluksen järisyttävimmistä uutisista. Tarkoitan Saksan sisäministeri Thomas De Maizièren kommenttia, jonka mukaan saksalaisten on hyväksyttävä se tosiasia, että islamistitaistelijoita liikkuu vapaasti ympäri maata.

Menin sanattomaksi ja jäin miettimään kuinka kauan kestää, että myös Suomessa nostetaan kädet pystyyn ja todetaan täälläkin hyväksyttävän islamistitaistelijoiden vapaa liikkuvuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle

Orlandon opetukset ja islam

Mikä on tyhmempi kuin islamisti?

KHO ohjasi lakien tulkinnan kaltevalle pinnalle

Aamun lehti kertoi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan "vain aavistuksen liian pienet tulot eivät estä maahanmuuttajaperheen yhdistämistä". Tapaus koski perhettä, jonka isällä oli Suomesta turvapaikka ja säännöllinen työ, mutta käytössä olevaan perheenkokoamisen ohjeeseen nähden 250 euroa kuussa liian pienet tulot.

Lehden mukaan KHO:n päätöksen taustalla oli käsitys, jonka mukaan mikään ei viitannut siihen, että perhe joutuisi turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Tämän johtopäätöksen logiikkaa lehden kirjoituksessa ei kuitenkaan avattu millään tavalla.

Selvää lienee kuitenkin, ettei yhden hengen talous tule toimeen samalla rahalla kuin nelihenkinen. Siten johtopäätöstä ei voi tehdä ainakaan sen perusteella, että perheen kokoaja ei Suomessa yksin eläessään ole joutunut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Sellaisen johtopäätöksen voisi tehdä ainoastaan, mikäli hänelle on jäänyt tuloistaan säännöllisesti kolmen lisähengen elättämiseen tarvittava osa "sukan varteen".

Minun nähdäkseni tässä tapauksessa suurin ongelma ei kuitenkaan ole arvaus yhteiskunnan tuen tarpeesta. Sen sijaan ihmettelen oikeuden linjausta siitä, ettei maahanmuuttoviraston työtä ohjaavalla tulorajalla ole sitovaa merkitystä, vaan linjaus jätetään korostuneen epämääräiseksi käyttämällä sanaa "aavistus".

Siksi päätöksestä seuraa mitä todennäköisimmin joukko jo muutenkin ruuhkaantuneita lakitupia kuormittavia oikeustapauksia, joissa tullaan hakemaan "aavistuksen" kokoa eli sitä ohjeen alittavaa tulorajaa, joka vielä mahdollistaa perheen yhdistämisen Suomeen. Nythän on osoitettu, ettei raja ole ainakaan ohjeessa mainittu 2600 euroa, koska myös 2350 euroa/kk riittää. Siten "aavistus" on ainakin 9,6 prosenttia eli noin kymmenys koko summasta. Mutta voisiko se olla vieläkin enemmän?

Eli riittäisikö 2300 euroa? Entä 2200? Vai kävisivätkö suorastaan pyöreät 2000 euron kuukausitienistit nelihenkisen perheen kokoamiseksi? Entä 1000 euron tulot, jos lupaa syödä vain alennustuotteita, hankkia vaatteet kirppikseltä ja elää roskakatoksessa?

En tiedä millä perusteella nykyinen 2600 euron raja on määritetty. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyvä, mikäli sisäministeriö määrittäisi uuden tulorajan, jonka se katsoisi pitävän korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Yksi mahdollisuus olisi ottaa oikeuden linjaama 2350 euroa tulorajaksi. Tätähän oikeastaan edellyttää nyt nähdyn oikeuden päätöksen jälkeen jo ihmisten tasaveroinen kohtelu, elleivät perheenyhdistämispäätöksen perusteet osoittaudu vääräksi.

Siksi olisi tärkeää, että KHO:n linjauksen kautta yhdistyneen perheen pysymistä yhteiskunnan tuen ulkopuolella seurattaisiin jatkossa ja mikäli tukeen jouduttaisiin turvautumaan, tulisi asia viedä tavalla tai toisella KHO:n tietoon ja päätettäväksi. Olisi siis huolehdittava siitä - mikäli tukeen on turvauduttu - että tuloraja nostetaan takaisin sellaiselle tasolle, mikä ei johda yhteiskunnan elätettäväksi ajautuvien perheiden yhdistämistä Suomeen.

On valitettavaa, ettei oikeutta tunnu kiinnostavan päätöstensä yleiset vaikutukset, eikä se epämääräisen päätöksen sijasta ottanut tulorajoihin selvää kantaa, jonka mukaan perheenyhdistämisen käytännöt voitaisiin linjata jatkossa. Kaiken kaikkiaan KHO:n päätös oli siten melkoinen tappio suomalaisen maahanmuuttopolitiikan päätöksenteolle ajaessaan perheenyhdistämispäätökset kaltevalle pinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?

Koulutus ei takaa ymmärrystä

On hämmentävää kuinka ymmärtämättömiä korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla. Esimerkiksi tämän aamun lehdessä pakolaisbisneksestä taloudellisesti hyötyvän lääkärin Ari Mönttisen mukaan kaikille Suomeen saapuville henkilöille tulisi antaa heti kättelyssä työlupa ja verokortti, jotta he voisivat hankkia itse toimeentulonsa.

Mönttisen mieleen ei ole ilmeisesti juolahtanut ajatustakaan siitä, mistä nämä verokortilliset kielitaidottomat ja usein myös lukutaidottomat saisivat sen työpaikan, josta maksetulla palkalla he voisivat elättää itsensä? Eiväthän pelkkä työlupa ja verokortti kai ketään elätä, vaikka kotoutustoimena jonkinlainen työnteko esimerkiksi vastaanottokeskuksen ruokaa ja asumista vastaan olisikin todennäköisesti hyvä. Sitä Mönttinen tuskin kuitenkaan tarkoitti.

Mönttinen moitiskeli myös viranomaisten pyrkimystä poistaa maastamme ne tulijat, joiden kohdalla oikeus turvapaikkaan ei ole täyttynyt. Erityisesti työpaikan löytäneiden poistamista hän piti "järjenvastaisena".

Mönttinen on oikeassa siinä, että työpaikan löytänyt turvapaikanhakija, jonka työnantaja haluaa pitää yrityksessään töissä, saattaisi olla suomalaiselle yhteiskunnalle hyödyksi. Kuten viimeksi pari päivää sitten kirjoitin, tätä eli työperäistä maahanmuuttoa varten on maahamme luotu ihan oma järjestelmä, jonka kautta asia voidaan järjestää. Hänen mainitsemaansa ongelmaa ei siis todellisuudessa ole olemassa.

Aamun lehdessä oli myös opiskelijan kirjoitus. En tiedä minkä tason opiskelijasta oli kyse, mutta myös hänen kohdallaan ymmärryskyky näytti olevan peräti rajallinen.

Hän nimittäin halusi poistaa turvapaikanhakijalta velvollisuuden osoittaa turvapaikantarpeensa. Tämä siis tilanteessa, jossa oleskelulupia myönnetään paperinsa hukanneille vain sen perusteella, että heidän kertomuksensa on looginen ja yksityiskohdiltaan uskottava. Ja epäselvissä tapauksissa tulkinta tehdään aina turvapaikanhakijan eduksi.

Molempia aamun lehden mielipidekirjoittajia yhdistää se, etteivät he ymmärrä vapaan maahanmuuttopolitiikan johtavan humanitaarisen maahanmuuton räjähdysmäiseen kasvuun. Tämä nähtiin joitain vuosia sitten kun maahanmuuttajien saaman käteisen rahan väheneminen johti Suomeen suuntautuneen tulijavirran kääntymiseen Ruotsiin.

Räjähdysmäisen humanitaarisen maahanmuuton seuraukset taas johtavat epäterveisiin ilmiöihin, kuten vaikkapa Ruotsin maahanmuuttajalähiöistä tai Ranskan ja Saksan terroriteoista voidaan päätellä. Sellaista tuskin toivoo kukaan Suomeen, eivät edes edellä mainittu lääkäri ja opiskelija.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimitusjohtaja Pauli Salminen afgaanipoikien asialla
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

Rasismin määrä julkisessa liikenteessä on nyt mitattu

Silloin tällöin näkee väitettävän, että julkisissa liikennevälineissä esiintyisi yleisesti rasistista käytöstä. Minkäänlaista kvantitatiivista dataa en ole asiasta kuitenkaan havainnut.

Länsiväylä kertoi, että espoonunkarilainen insinööri olisi saanut rasistiset haukut bussissa. Väite perustui insinöörin omaan kertomukseen, eikä sitä ole vahvistettu esimerkiksi silminnäkijähavainnoin. Uskon väitteen kuitenkin olevan tositapahtumiin perustuva.

Tavallista mielenkiintoisemmaksi jutun teki se, että Länsiväylä oli liittänyt siihen mielipidetiedustelun, jonka aiheena oli rasistiseen käytökseen törmääminen liikennevälineissä. Tätä kirjoitettaessa 57% eli 836 vastannutta ei ollut sellaista havainnut kun taas 43% eli 621 oli törmännyt rasismiin.

Kyselyssä ei oltu asetettu aikarajaa "rasismiin törmäämiselle", joten vastaukset perustuvat koko eletyn elämän ajalle. Siten kyselyn tulos osoittaa selvästi rasismin olevan kohtuullisen (ellei suorastaan erittäin) harvinaista julkisissa liikennevälineissä.

Tätä johtopäätöstä tukevat sekä omat, että insinöörin havainnot. Itse en ole törmännyt julkisessa liikenteessä kertaakaan rasismiin. Eikä ollut myöskään Länsiväylän jutun lähteenä ollut espoonunkarilainenkaan ennen jutussa kerrottua tapahtumaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Räp-artistin äidin uhriutumiskohtaus osoittautui valheeksi
Karin Creutz ja rasistinen huutelu
Vähäinen viharikos Ranskassa

Toimitusjohtaja Pauli Salminen afgaanipoikien asialla

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kaksi mielenkiintoista mielipidekirjoitusta. Niistä ensimmäisessä loimaalainen toimitusjohtaja Pauli Salminen kertoi joukon turvapaikkaa hakeneita afgaanipoikia kotoutuneen hyvin ja löytäneen työtä elintarviketuotannon ja metalliteollisuuden piiristä.

Hänen mukaansa Afganistaniin palauttaminen olisi katastrofi pojille, joista ainakin osa kirjoituksesta päätellen saapunut Iranista asuttuaan siellä pitkään. Kirjoittajan mukaan palautus olisi myös suuri menetys suomalaiselle yhteiskunnalle, koska "juuri tällaisia työteliäitä nuoria teollistunut ja harmaantunut maaseutumme kaipaa".

Loimaalaisen toimitusjohtajan kirjoitus osoittaa, ettei hän ymmärrä lainkaan turvapaikkapolitiikan perusteita. Itse asiassa epäilen vahvasti, etteivät sitä ymmärrä kovin monet muutkaan sellaiset, jotka puhuvat ja toimivat maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden Suomeen jäämisen puolesta.

Asiasta on kuitenkin saatavilla tietoa - ja vieläpä helposti. Tänään asiasta kertoi Maahanmuuttoviraston Esko Repo aamun toisessa mielipidekirjoituksessa.

Hänen mukaansa "halu jäädä Suomeen tai motivaatio tehdä työtä ei riitä oleskeluluvan saamiseksi kansainvälisen suojelun perusteella... työperusteiselle maahanmuutolle on erillinen menettely, ja oleskelulupaa työnteon perusteella voi hakea jo kesken turvapaikkaprosessin".

Jos loimaalainen toimitusjohtaja siis haluaa pitää afgaanipoikansa, on hänen vain ohjattava heidät hakemaan oleskelulupaa työnteon perusteella. Mikäli työntekijöiden tarve Loimaalla on todellinen eli täyttää lain määräykset ulkomaisen työvoiman käytölle, ei asiassa pitäisi syntyä ongelmia.

* * *

Loimaalaisen kirjoituksessa oli vielä toinenkin kommenttia kaipaava näkökulma. Hän ei nimitäin "näe yhtäkään syytä, miksi meidän pitäisi lähettää tänne kotiutuneita ihmisiä kuolemanvaaraan, kun järkisyyt puoltavat oleskelua Suomessa". Hän myös totesi, että "yhteiskunta, joka ei pysty erottelemaan jyviä akanoista puolessatoista vuodessa, on epäonnistunut tehtävässään".

Olen hänen kanssaan samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä: suomalaisen yhteiskunnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää erottaa potentiaaliset terroristit, raiskaajat ja muut rikolliset harmittomista tai jopa yhteiskunnan kannalta hyödyllisistä turvapaikanhakijoista. Pelkään pahoin, ettei meidän turvapaikkaprosessimme kuitenkaan kykene tähän, joten ainoa keino säilyttää suomalainen yhteiskunta toimivana on rajata humanitaarinen maahanmuutto käytettävissä olevien resurssien mukaisesti siten, että ne riittävät kaikkien tulijoiden tehokkaaseen kotouttamiseen - juuri nyt olemme käsittääkseni ylittäneet tämän rajan selvästi.

Lopuksi totean, että loimaalaisen ehdotuksesta voisi johtaa ajatuksen, että turvapaikan saaneiden tilanteita tarkasteltaisiin säännöllisesti myös myönteisen oleskeluluvan jälkeen ja pidempiaikainen oleskelu Suomessa sallittaisiin vain, mikäli henkilö on päässyt omilleen, eli on löytänyt työpaikan tai perustanut yrityksen jonka kautta hän saa toimeentulonsa. Keskeistä olisi siis vapautuminen yhteiskunnan tuesta jokapäiväisessä elämässä.

Tällainen menettely epäilemättä motivoisi turvapaikanhakijoiden kotoutumista tai ainakin työllistymistä. Ikävänä kääntöpuolena se saattaisi kelvottomien yrittäjien omistamissa firmoissa johtaa humanitaaristen pakolaisten väärinkäyttöön eli työehtojen polkemiseen tai kelvottomien palkkojen maksamiseen. Tämä heijastuisi ennemmin tai myöhemmin myös kantasuomalaisten työntekijöiden työehtoihin.

Menettely olisi myös varsin raaka esimerkiksi vammaisia tai lukutaidottomia kohtaan: heidän mahdollisuutensa työllistymiseen kun ovat hyvin heikot. Lisäksi on muistettava, ettei edes akateeminen menestys takaa ihmisen olevan yhteiskunnan kannalta turvallinen. Tämän osoittavat viime vuosien menestyneimmät terroristit, joita ei millään kriteereillä voi pitää syrjäytyneinä.

Tosiasia lienee, että nykyinen järjestelmä, jossa Suomen kannalta hyödylliselle maahanmuutolle on omat reittinsä ja maailmanparantamiselle siitä erillinen turvapaikkaprosessi, on kohtuullisen hyvin toimiva ja inhimillinen järjestelmä. Näin myös maahanmuuttajien puolesta puhuvien kannalta, mikäli he vaivautuisivat ajattelemaan humanitaarista maahanmuuttoa tosiasioiden valossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Pelko valtaa alaa Ruotsissa

Helsingin Sanomat otsikoi tänään näyttävästi, kuinka "turvattomuuden tunne yleistyy Ruotsin kaduilla". Itse jutussa kerrottiin kyselytutkimuksesta, joka on osoittanut asian.

Tarkalleen ottaen tutkimus osoitti noin kolmanneksen ruotsalaisnaisista kokeneen turvattomuuden tunnetta kulkiessaan kotikulmillaan myöhään illalla. Turvattomuuden syitä ei kovin tarkasti pohdittu, mutta jutussa mainittiin muun muassa rikollisjengien välienselvittelyt ja seksuaalirikosten määrän viimeaikainen lisääntyminen.

Tutkimuksen tehnyt viranomainen oli neuvoton. Hänen omien sanojensa mukaan "mitä tarkasti pitäisi tehdä emme osaa sanoa".

Ruotsissa päivystävä toimittaja Elina Kervinen puolestaan halusi nähdä asiat toisin. Hänen mukaansa varjoon on jäänyt todellinen Ruotsi, "jossa talous kasvaa kovaa vauhtia, työttömyys vähenee ja koulutulokset ovat yhä parempia. Kaduillakin yli 80 prosenttia kokee yhä olevansa turvassa."

Meillä Suomessa vuoden 2015 turvapaikkasirkus on tunnetusti rauhoittunut. Tosin tulijatulvan jäljiltä maahan on jäänyt epämääräinen joukko laittomia maassaolijoita, jotka aiheuttavat sisäministerin Paula Risikon (kok) mukaan turvallisuusuhan.

Vaikka tämän kirjoituksen alussa linkitetty juttu ei sitä suoraan mainitsekaan, aiheuttaa tietyistä kulttuureista tuleva maahanmuutto joka tapauksessa turvallisuusuhan naisille. Sen osoittaa esimerkiksi Suomen tuore tilasto, jonka mukaan ilmoitettujen ulkomaalaisten tekemien seksuaalisten ahdistelujen määrä kasvoi maassamme viime vuonna peräti 202 prosenttia.

Tätä taustaa vasten aamun lehden huolestuttavin uutinen kertoi Italiasta. Sen mukaan Eurooppaan Italian kautta tulevia oli viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin - kaikkiaan 181 000 ihmistä. Kreikan kautta tulijoita oli melkein yhtä paljon, yhteensä 175 000.

Eurooppaa uhkaava tulijavyöry ei siten ole suinkaan loppunut, vaikka Turkin kanssa tehty sopimus onkin toiminut tehokkaasti. Riskinä kuitenkin ovat sekä muiden reittien vilkastuminen, että varsinkin Turkin kanssa tehdyn sopimuksen kaatuminen ja sinne patoutuneiden tulijoiden vyöry Unionin alueelle.

Suomen osalta on siksi tärkeää, että maamme vetovoimatekijät pidetään minimissään. Onneksi tämän tuntui ymmärtäneen myös sisäministeri, jonka mukaan "emme voi ajatella, että nykyinen toimeentulotukilaki koskisi laittomasti maassa olevia".

Lisäksi hän linjasi omia periaatteitaan näin: "jos me rupeamme kovasti täällä jakamaan tukimuotoja, se on signaali. Sana kiirii. Ei Suomen pidä olla houkuttelevampi kuin muiden maiden, mutta meidän pitää kantaa vastuumme ja auttaa kantokykymme mukaan."

Juuri nyt tuo vastuu ja kantokyky on loppuun asti käytetty. Sopii siis toivoa, että maamme poliittisilla päätöksentekijöillä ja viranomaisilla on valmius pysäyttää mahdollinen uusi tulijaryntäys riittävillä keinoilla, jotta vuoden 2015 tapahtumat jälkiseurauksineen eivät toistu.

Tai että Suomen vetovoimatekijät on saatu pudotetuksi niin alas, ettei elintason perässä tulevia enää kiinnosta edes pyrkiä tänne. Tai että EU-maiden väliset rajat pitävät niin, etteivät tulijavirrat edes ulotu tänne pohjolan perukoille.

Lisäksi olisi hyvä, jos seuraavasta talvesta syntyisi laittomasti Suomeen jääneille sen verran karu kokemus, että he päättäisivät suunnata kulkunsa kohti etelää - joko kotimaihinsa tai muualle EU-maihin. Jälkimmäistä voidaan edistää minimoimalla laittomasti maassa oleskeleville suunnattava hätäapu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsiin maahanmuuttovaalit, entä Suomeen?

Pelastaako veganismi maailman?

Suomalainen lihantuottaja kertoi meille kaupunkilaisille kuinka maidon ja naudanlihan tuotanto liittyvät toisiinsa tiiviisti. Näkemys pitää paikkansa maitokarjan osalta, mutta ei sellaisen lihakarjan, jota ei lypsetä.

Tuottaja teki näkemyksestään loogisen johtopäätöksen, jonka mukaan naudanlihasta eettisistä syistä kieltäytyvän olisi luovuttava myös kaikista maitotuotteista. Näkemys on loogisesti oikea ja perusteltu maitokarjan osalta.

Nostaisin tässä esille myös eilisen kolumnin, jossa kirjoittaja totesi koiran hankittuaan päättäneensä vähentää lihan syöntiä. Yhtenä perusteena hän kertoi, että "oman koiran hankkiminen on muuttanut suhtautumista eläimiin. Monen kasvissyöjän periaate on, ettei syö mitään sellaista, minkä kanssa voi kommunikoida ja mitä voi silittää. Ymmärrän heitä hyvin."

Kolumni toi mieleeni yhden tämän ajan huvittavimmista ilmiöistä eli koiraa lemmikkinään pitävän vegaanin, joka perustelee ruokailuvalintojaan eettisillä syillä. Koirahan on lähes puhdas lihansyöjä, joka kyllä rouskuttaa lihaa menemään omistajansakin puolesta. Siksi älyllisesti rehellinen eettisesti ruokavalionsa perusteleva vegaani jättäisi hankkimatta lemmikseen koiran tai muun petoeläimen.

Todettakoon lopuksi, että itse olen tavallinen sekasyöjä, jolla ei ole koiraa, mutta kuluttaa terveyssyistä paljon kasviksia sekä herkuttelee käytännössä joka päivä myös kotimaisella lihalla tai kalalla. Näin aion tehdä myös jatkossa, sillä maailma ei pelastu lihansyöntiä vähentämällä vaan pysäyttämällä holtiton väestönkasvu ja sen seurauksena syntyvän liikaväestön levittäytyminen myös sinne, missä ongelmaa ei sisäsyntyisesti ole.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua