HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta

Iltalehti kertoi siitä, kuinka Kemijärven pimeys ja hiljaisuus olivat liikaa Mohammedille, joka palasi Bagdadiin turvallisuusuhista huolimatta. Mies työskentelee irakilaisessa sairaalassa ja kuvaa työtään seuraavalla tavalla: "ajattele nyt tilannetta, jossa käytännössä aseenpiippu ohimolla yrität ensiavussa auttaa haavoittunutta".

Ongelmia irakilaisissa sairaaloissa aiheuttavat militanttiryhmien jäsenet, jotka uhkailevat päästäkseen etuilemaan hoitojonossa. Poliisikaan ei tee asialle mitään, eivätkä etenkään esimiehet, joista Mohammedin mukaan puolet kuuluu militanttijärjestöihin.

Mohammed ei ole mikään sohvaperuna, vaan opiskelee töidensä ohessa insinööriksi. Niinpä hän arveleekin myöhemmin muuttavansa Kanadaan.

Samassa jutussa kerrottiin myös Alin ja Saban perheestä. He olivat lähteneet Irakista, koska heidän kotikaupunkinsa oli shiia-enemmistöinen, mutta palasivat Kauhavalta kotiin kyllästyttyään odottamaan päätöstä vastaanottokeskuksessa. 

Siellä oli kaikki huonosti paitsi vastaanottokeskuksen entinen johtaja. Ja tietenkin lapsi, joka syntyi Kauhavalla. Hänelle he harkitsevat hakevansa Suomen kansalaisuutta. 

* * *

Myös Helsingin Sanomissa kerrottiin Suomesta Irakiin palanneista ihmisistä. 31-vuotias Hamid päätti kertomansa mukaan lähteä Suomeen, koska turvallisuuspalvelun miehet olivat hyökänneet hänen kotiinsa. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan pitänyt hänen pelkoaan objektiivisesti perusteltuna, vaikka mies HS:n toimittajan arvion perusteella pelkää poliisia vielä Irakiin palattuaankin.

Jutussa kerrottiin myös 25-vuotiaasta Zaidista, joka ei myöskään saanut turvapaikkaa Suomesta. Hän oli Suomessa ollessaan ottanut kännykällään valokuvia, jotka levisivät kuulemma myös suomalaisten keskuudessa. 

Hänen kännykässään on myös video poliisimiehen häistä, joissa räjähti pommi. Zaid ei ole uskaltanut palata kotikaupunkiinsa, koska joutui siellä oman kertomansa mukaan pari vuotta sitten ISIS:in ja myöhemmin shiialaisen asejoukon sieppaamaksi.

HS kertoi samassa jutussa lisäksi 36-vuotiaasta entisestä poliisista ja sotilaskarkurista Murtadhasta, joka kaikista edellä mainituista poiketen on shiia-muslimi. Hän ei kuitenkaan halua asua Etelä-Irakissa, koska siellä ei ole hänen sukunsa tai klaaninsa jäseniä. Niinpä hän on päättänyt jäädä Bagdadiin.

Neljäs jutun henkilökuva oli tehty entisestä poliisista Jamelista. Hän lähti Irakista ISIS:iä ja muita jihadisteja pakoon jättäen siten kotimaansa kiihkomuslimien haltuun. 

Suomesta hän kuitenkin palasi takaisin Irakiin koska mukana ollut poika ei viihtynyt vastaanottokeskuksessa vaan kaipasi äitiään. Nyt miehellä ei ole enää mitään, sillä perhekin on Turkissa.

Tosin miehen kotikaupunki on jo vallattu ISIS:iltä takaisin, mutta alueella saattaa Jamelin mukaan olla vielä sen taistelijoita. Niinpä entinen poliisimies ei uskalla palata sinne vaan lähtisi mielellään uudelleen Eurooppaan.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani kaksi lähes samanaikaista juttua jäivät askarruttamaan mieltäni. Miksi ne julkaistiin juuri nyt?

Vastauksen sain HS:n toisesta jutusta. Siinä moitittiin maahanmuuttovirastoa osittain vanhentuneiden toisen käden tietojen käyttämisestä Irakin turvallisuustilanteen arvioinnissa. 

Ja sitten aivan yllättäen paljastettiin, että "Maahanmuuttoviraston on määrä lähiaikoina antaa uusi Irakia koskeva maaraportti. Tuleviin linjauksiin vaikuttaa myös äskettäinen hallinto-oikeuden päätös, joka tulkitsi maatietoa toisin kuin Maahanmuuttovirasto."

Tässä vaiheessa näyttäisi siis siltä, että sekä Iltalehti että Helsingin Sanomat pyrkivät nyyhkykirjoittelullaan vaikuttamaan Maahanmuuttoviraston tulevaan päätökseen. Lisäksi tarkoituksena on epäilemättä vaikuttaa myös taustalla vaikuttavaan äänestysikäiseen Suomen kansaan, joka ei ole valmis ottamaan vastaan lisää irakilaisia.

Tässä tilanteessa on toivottava, että Maahanmuuttoviraston virkamiehet pitävät päänsä kylmänä ja tekevät arvionsa Irakin turvallisuustilanteesta tosiasioiden eikä tunteisiin vetoavien lehtijuttujen perusteella. Tosiasia on, että islamistien valta on sekä Irakissa että Syyriassa heikoilla, joten myös irakilaisten on aika palata rakentamaan kotimaataan. 

Siten myös HS:n ja IL:n toimituksissa olisi hyvä myöntää, että menneiden kauheuksien taakseen jättäminen on ainoa tie palauttaa yli 31 miljoonan irakilaisen elämä jälleen normaaleihin uomiin. Irak on luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas maa, joka olisi valmis nousemaan uuteen kukoistukseen kunhan vain sen asukkaat ymmärtäisivät hellittää hiukan kaikkia muita vastaan suuntautuvasta uskonnollisesta ja maallisesta yhteisöllisyydestään. 

Siksi meidän suomalaisten kannattaa kannustaa kaikkia jihadismia ja muita hirveyksiä paenneita maltillisia irakilaisia palaamaan kotimaahansa täältä, missä heillä ei ole sosiaaliturvaelättiä kummempaa tulevaisuutta. Viemisinä kotimaahansa heillä on malli siitä, kuinka järjestäytynyt yhteiskunta toimii Pohjois-Euroopassa. 

Miksei sitä voisi yrittää soveltaa myös Irakissa? Käytiinhän Suomessakin verinen ja raaka sisällissota heti itsenäistymisen jälkeen, mutta siitä huolimatta kykenimme vain pari vuosikymmentä myöhemmin torjumaan kaikkien yhteistyöllä suurvallan valloitusyrityksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi mediaan ei luoteta?

Kajaanin ja Itäkeskuksen tapaukset on tutkittava ja uutisoitava näyttävästi

Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?