Sanna Pelliccioni: "suomalaistenkin täytyy kotoutua tähän muuttuneeseen maailmaan ja Suomeen"

Vantaan Sanomista sattui silmiini kulttuuriuutinen. Se kertoi kuvittaja ja tuottaja Sanna Pelliccionin ja kirjailija Katri Tapolan kirjaan perustuvasta näyttelystä, jossa "on perinteisiä suomalaisia tuoksuja ja myös appelsiinin ja santelipuun tuoksuja. On lukunurkka suomen- ja arabiankielisine kirjoineen, aito erämaassa käytössä ollut beduiiniteltta ja soliseva metsälampihuone."

Pelliccioni näkee näyttelyn sanomalla laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä. Hänen mukaansa "suomalaistenkin täytyy kotoutua tähän muuttuneeseen maailmaan ja Suomeen. Kotoutumisen pitäisi voida tapahtua ilman pelkoa."

* * *

Juttu herätti minussa muutaman kysymyksen.

Kuka on päättänyt, että Suomen - eikä tulijoiden - kulttuurin on muututtava turvaa hakevien ihmisten maahanmuuton myötä?

Miksi minun täytyy kotoutua kotimaahani minulta lupaa kysymättä mutta minun kustannuksellani tulleisiin yhteiskunnallisia oloja heikentäviin muutoksiin? Miksei minulla ole oikeutta kieltäytyä sellaisista?

Mitä tehdään niille suomalaisille, jotka eivät halua kotoutua uuteen Suomeen, vaan haluaisivat elää siinä vanhassa työntekoon, koulutukseen, osaamiseen, yhteiskuntarauhaan ja ihmisten keskinäiseen luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa? Voidaanko sellainen palauttaa, mikäli uusi uljas yhteiskunta osoittautuu epäonnistuneeksi?

* * *

No, totuus lienee se, että suomalainen yhteiskunta on jo nyt muuttunut jonkin verran. Ruotsin esimerkistä näemme, että tämän kehityssuunnan lopputuloksena on etnis-uskonnollisesti jakautunut yhteiskunta, jossa väestöryhmien välillä on vahvoja ja ajoittain väkivaltaiseksi leimahtavia jännitteitä.

Muutoksesta aiheutuneita ongelmia peitellään esimerkiksi vääristelemällä koululaisten todistuksia tai osoittamalla mieltä raiskaajien kokemaa halveksuntaa vastaan välittämättä sellaisten vaikutuksesta maan kansalaisten valmiuteen vastata osaamisperusteisen maailman haasteisiin tai naisten ja lasten turvallisuuteen.

Jos siis suomalainen maahanmuuttopolitiikka epäonnistuu ruotsalaisen vastineensa tavoin, saattaa kehitysmaapiirteitä omaavaan yhteiskuntaan sopeutuminen lopulta olla Suomessakin välttämätöntä. Kaltaiseni vähän vauraampi väki voi esimerkiksi rakentaa muurein ja piikkilangoin eristetyn kodin tai ainakin muuttaa sellaisilla varustetulle asuinalueelle ja liikkua paikasta toiseen omalla autolla tai taksikyydissä. Sen sijaan köyhemmät kansalaiset joutuvat tyytymään jatkuvaan epävarmuuteen ja rauhattomuuteen. Kaikkien, ja etenkin naisten, on joka tapauksessa supistettava elinpiiriään.

En millään pysty näkemään miksi edellä kuvaamaani tilanteeseen pitäisi oikein pyrkiä. Eikö olisi parempi, että mitoittaisimme maahanmuuton kulttuurisen integrointikykymme mukaan siten, ettei lopputuloksena ole Ruotsin kaltainen monikulttuurisuushelvetti vaan jossain määrin monietninen mutta monin tavoin hyväksi todettuun suomalaiseen yhteiskuntamuotoon perustuva elämänmeno?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?
Lapsille parempi tulevaisuus!