Nöyristelyn aika on ohi

Kansainväliset sopimukset ovat tulleet muotiin ympäristöpolitiikassa. Näin siitä huolimatta, että päästöoikeuksien kauppaan tehty järjestelmä on toiminut yskähdellen ja tuottaen lopputuloksena hankalia ja ilmeisesti myös päättäjät yllättäneitä ja jopa ympäristön kannalta vahingollisia seurauksia.

Tällä kertaa ollaan sopimassa metsiin liittyviä hiilinieluja Euroopan Unionin puitteissa. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa ansiokkaasti pääkirjoituksessaan, joten seuraavaksi pari poimintaa sen kannanotosta.

"Suomen metsät sitovat enemmän hiilidioksidia ilmakehästä kuin vapauttavat sitä ja toimivat siten hiilinieluina. Metsäpinta-ala kuitenkin vähenee, ja ja hiilinielu on pienentynyt huippuvuosista, jolloin hakkuut olivat laman vuoksi alhaisella tasolla."

Ongelma on syntynyt siitä, että EU esittää vertailuvuodeksi loppumassa olevan laman syvää aallonpohjaa eli vuotta 2009. Silloin teollisuutemme kärsi Ruotsin kruunun alhaisesta (eli euron korkeasta) tasosta ja metsähakkuut olivat valuuttakurssien aiheuttaman teollisuuden heikon kilpailukyvyn takia paljon alhaisemmat kuin maamme hallituksen ajama biotaloustavoitteiden raaka-ainetarve edellyttää tulevaisuudessa. Valuuttakurssikehitys selviää katsomalla Suomen pankin sivuilta löytämääni kuvaa.

Suomi siis kärsi ensin eurosta aiheutuneen laman ja sen jälkeen EU haluaa rangaista teollisuuttamme siitä, että se on nousemassa uudelleen jaloilleen. Tämä siksi, että metsien kohdalla EU:n tavoite on "kehittää yhtenäinen päästöjen raportointimenetelmä, jota kaikki maat velvoitettaisiin seuraamaan".

"Tilanne on nurinkurinen. Suomen metsät ovat joka tapauksessa Euroopan suurimpia hiilinieluja. Puunkäyttöä on tarkoitus lisätä nimenomaan ilmastosyistä. Olisi erikoista, jos tästä rangaistaisiin."

Tämä lainaus nyt vain veti yksinkertaisesti sanattomaksi. Ja taitaa kertoa vähän liikaakin EU-komissioon valittujen eltaantuneiden poliitikkojen ja heitä palvelevien byrokraattien kyvykkyydestä.

Samaan hengenvetoon on todettava, että jo tällä hetkellä, ennen tulossa olevien suurten investointien valmistumista, maamme metsäteollisuus tuottaa noin 20 prosenttia Suomen vientituloista. Puhumme siis maamme taloudelle elintärkeästä sektorista.

Edelleen on huomattava, että hiilen pitkäaikainen varastointi tihentyvissä ja ikääntyvissä metsissä on riskialtista, koska sellaisissa puuston kasvu hidastuu ja ikääntyneet metsät ovat alttiimpia myrsky- ja hyönteistuhoille. Näin ollen ne voivat muuttua hiilinieluista hallitsemattomiksi päästölähteiksi. Tästä esimerkin löydämme Kanadasta.

Edellä kuvattua taustaa vastaan Helsingin Sanomien muotoilu, jonka mukaan "Suomi toivookin, että nielujen laskentamalli perustuisi luonnontieteeseen" tuntuu kummalliselta. Ei Suomi voi eikä saa tässä tilanteessa toivoa.

Toivomisen sijasta Suomen pitää yksinkertaisesti todeta, ettei se tule hyväksymään esitettyä laskentamallia. Sekä ilmoittaa, että mikäli malli otetaan kaikesta huolimatta käyttöön EU:ssa, ei Suomi tule allekirjoittamaan eikä noudattamaan sopimusta. Eikä se tule myöskään maksamaan noudattamatta jättämisestä mahdollisesti koituvia sanktioita.

Tämä asia jos mikä osoittaa, että Suomen kohdalta EU-byrokratian nöyristelyn ajan on oltava ohi. Järjettömät, epäreilut ja hyvin todennäköisesti myös tarkoitustaan vastaan toimivat sopimukset on vakaasti torjuttava ja neuvoteltava niiden sijaan tieteellisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ratkaisu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marita Laukkanen unohti
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle


"