Hyvien talousuutisten aamu

Tämän aamun lehti oli piristävä poikkeus viime aikojen taloussynkistelyyn. Se nimittäin kertoi harvinaisen monesta valopilkusta suomalaisessa vientiteollisuudessa.

Aloitetaan jo hiukan vanhemmasta uutisesta eli Meyerin Turun telakan saamista 1,6 miljardin euron risteilijätilauksista. Aamun jutun mukaan risteilijöissä on kyse korkean teknologian osaamisesta, ei suinkaan pellinpalojen yhteen hitsaamisesta. Jälkimmäisen osuus teräksineen päivineen on vain seitsemän prosenttia laivan hinnasta.

Sen sijaan vientiin menevien laivojen kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia - laivan hinnasta jää siis leijonanosa pyörittämään Suomen sisämarkkinoita! Tämä on keskeinen asia pohdittaessa laivanrakennuksen kannattavuutta maassamme.

Jutussa kerrotaan myös siitä, etteivät laivojen toimitukset voi juurikaan myöhästyä. Tämä on Suomen kaltaisen järjestäytyneen yhteiskunnan kannalta erinomainen asia, sillä se vähentää korkean teknologian eli osaamistason lisäksi kilpailua etenkin halpatyövoiman varassa toimivilta kilpailijoilta.

Toinen kirjoitus  kertoo puolestaan Valmetin saamasta biomassaa käyttävän kattilalaitoksen sekä biopolttoaineen varasto- ja kuljetinjärjestelmän 150 miljoonan euron tilauksesta. Tämäkin on korkean teknologian tuote, ja osa ns. cleantechiä. Ja myös pieni hyvitys niille menetyksille, joita kasvihuonekaasujen rajoitukset ovat tuottaneet suomalaiselle yhteiskunnalle.

Laitoksen ja sen oheistuotteiden tilanneen Kööpenhaminan tarkoituksena on jutun mukaan muuttua vajaassa kymmenessä vuodessa hiilidioksidineutraaliksi kaupungiksi. Jos tämä tavoite leviää muuallekin maailmaan - ja miksei leviäisi jos kansainväliset sopimukset osoittautuvat toimintaa ohjaaviksi ja fossiiliset polttoaineet jätetään kiinalaisten ja muiden vähemmän ympäristötietoisten kilpailuvaltiksi - on Valmetin cleantech-osaamiselle kysyntää myös tulevaisuudessa.

Nyt saadun tilauksen perusteella Valmet on eturivissä kattilalaitosten osalta. Se johtuu yhtiön sijoituksista tutkimus- ja kehitystoimintaan. Yhtiön oman kertoman mukaan "Valmetilla on yli 400 T&K-ammattilaista ympäri maailman ja noin 1 500 suojattua keksintöä. Vuotuinen T&K-panostus on noin 60 miljoonaa euroa."

Tilaus ei siis tullut ilmaiseksi, vaan teknologisten innovaatioiden ja niihin tehtyjen sijoitusten kautta. Vielä enemmän tutkimuksen ja tuotekehityksen hyödyistä kertoo lehden kolmas uutinen.

Sen mukaan teknillisen yliopiston spinoutina syntynyt Canatu on kerännyt 22 miljoonan euron rahoituksen yksityisiltä sijoittajilta ja Euroopan investointipankilta. Lisäksi se on saanut osaomistajakseen vielä nimeämättömän amerikkalaisen autonvalmistajan. Näin siitä huolimatta, ettei yritys tee voittoa.

Kyseessä on miljoonansa likoon panevien kannalta riskisijoitus. Canatu tekee alkujaan yliopiston ja myöhemmin oman tutkimus ja kehittämistyönsä kautta kehitettyjä kalvoja, joista voi valmistaa esimerkiksi taipuisia kosketusnäyttöjä. Jos Canatun kehittämä teknologia nousee maailmanlaajuiseksi standardiksi, ovat voitotkin valtaisia - ehkä jopa lähes takavuosien Nokia-ihmeen veroisia.

Onnistuminen riippuu kahdesta asiasta. Yrityksen kehittämän teknologian toimivuudesta sekä tehtyjen innovaatioiden markkinoinnista. Amerikkalainen autonvalmistaja on keskeisessä roolissa jälkimmäisen suhteen; yrityksen oma tuotekehitys puolestaan ensimmäisen. Toivokaamme siis parasta molemmissa suhteissa.

Eivätkä hyvä uutiset suinkaan loppuneet tähän, vaan aamun lehti uutisoi lisäksi, että turkulainen terveysalan teknologiayritys Labmaster saa kuuden miljoonan euron rahoituksen eteläkorealaiselta sijoittajajoukolta, joka ostaa enemmistöosuuden suomalaisyhtiöstä.

Taustalla on tässäkin yrityksen tuotekehitys, jonka tuloksena on syntynyt maailmanluokan diagnostiikkatestejä, joiden vienti Aasiaan vauhdittunee uusien omistajien myötä. Vaarana tässä on toki se, että omistajat vievät ajan myötä valmistuksen ja tuotekehityksen kotimaahansa.

Sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, mikäli yrityksen sijainnista Suomessa on etua. Eikä tämä etu voi olla mikään muu kuin suomalaisen tuotekehityksen korkea laatu. Sen varmistamiseksi on tietenkin yrityksen itsensä osattava satsata oikeisiin asioihin.

Mutta myös suomalaisen koulutusjärjestelmän on huolehdittava osaavan työvoiman tuottamisesta. Tämän tavoitteen kannalta hallituksen koulutuksen kaikille tasoille kohdistamat säästöt ovat aika kehno keino.

Lopuksi pieni kurkistus siihen, mitä suomalaiset yritysjohtajat sanovat Suomen tuottavuudesta. En ala selitellä enkä nimetä vastaajia, vaan lainaan HS:n jutusta tähän muutaman suoran sitaatin, joista olen vahvasti samaa mieltä.

"Yritystukienkin ohjauksessa pitäisi huomioida tulevaisuuden potentiaali."

"Normien purkutalkoita pitää jatkaa. Moni asia Suomessa toimii vanhoilla rakenteilla, joiden päälle on vain pystytetty jotain uutta."

"Suomessa pitäisi hakea kasvun keinoja. Kaipaan poliittisilta päättäjiltä ja yritysjohtajilta näkemystä siitä, mihin me olemme menossa ja mitä tavoittelemme. Esimerkiksi pk-yritysten pitää edelleen käydä läpi valtava ilmoitusrumba yritystä perustaessa ja sitä pyörittäessä."

"Suomessa pitäisi uskoa suomalaiseen tekemiseen."

En ollut kaikista yritysjohtajien kommenteista samaa mieltä. Mutta edelle kopioimiini ja kannattamiini lisäisin vielä sen, ettei teknologista kehitystä synny "top down" ohjaamalla eli sosialismin keinoilla vaan tukemalla yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa vapaata tutkimusta ja edistämällä yritysten omaa tutkimusta ja tuotekehitystä. Vain siten voidaan tehdä sellaisia teknologialoikkia, joilla on kysyntää myös maailmalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Menestyksen rakennuspalikoita
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?