Totuus turvapaikkabisneksestä

Vantaan Sanomat uutisoi pari päivää sitten, että Helsingin Itäkeskuksessa myydään paluulippuja Irakiin. Uutinen on tietenkin periaatteessa erinomaminen suomalaisen yhteiskunnan kannalta tilanteessa, jossa Lähi-Idän maista tulevat maahanmuuttajat eivät tahdo löytää töitä vaan jäävät veronmaksajien elätettäväksi.

Irakilaisten kotiinpaluussa ei kuitenkaan ole mitään uutta, sillä heitä on jo pitkään palannut irakiin. En siis kirjoittanut tätä juttua varsinaisesti kommentoidakseni maahantulleiden kotiinpaluuta.

Sen sijaan tämän kirjoituksen laukaisi Vantaan Sanomien uutisen kohta, jossa  Maahanmuuttoviraston Verna Leinonen kertoo että "hakijat ilmoittavat peruutuksen syyksi yleensä perhesyyt, mutta olemme myös kuulleet osan tulleen väärin odotuksin ja pettyneen. Heille on tietoisesti annettu väärää tietoa ja annettu ymmärtää, että Suomesta voisi saada heti oleskeluluvan ja töitä".

Luin tekstin useampaan kertaan, sillä se sisälsi uskomattoman tiedonjyvän. Turvapaikkabisnes ei olekaan vastaus ihmisten hätään ja vainoon, eikä se ole syntynyt edes palvelemaan heidän haluaan lähteä tavoittelemaan elintasopakolaisuutta.

Sen sijaan lausahdus kertoo, että turvapaikkabisnes luo itse oman kysyntänsä samaan tapaan kuin mikä tahansa tarpeeton hilavitkutin, jonka kysyntä saadaan aikaan mainoskampanjalla. Siis kuten takavuosien joululahjahitti leipäkone tai lähes kahdenkymmenen vuoden takainen lasten suosikkilelu tamagochi.

Valitettavasti turvapaikkabisneksen tekijät ja heidän hyödylliset idioottinsa ovat tulleet äärettömän kalliiksi. Pelkästään Suomeen on saapunut tänä vuonna 19 857 irakilaista, joista aiheutuvat kulut ovat ministeri Mäntylän arvion (13 200 euroa per hakija) mukaan reilut 262 miljoonaa euroa.

Kaikkiaan turvapaikanhakijoita on saapunut vuoden 11 ensimmäisen kuukauden aikana 30 641 kappaletta, joten mikäli bisneksentekijät ovat toimineet muissakin lähtömaissa samaan tapaan kuin Irakissa, ovat heidän aiheuttamansa kustannukset yli 400 miljoonaa euroa.

Edelle lasketut luvut pitävät paikkansa sillä oletuksella, että ministeri Mäntylä on antanut oikean arvion yhden turvapaikanhakijan aiheuttamista kustannuksista ja että kaikki hakijat ovat Suomessa turvapaikkabisnesmiesten houkuttelemina. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Jos oletamme, että suomalainen turvapaikkaprosessi toimii kuten sen pitäisi, eli se osaa erottaa turvapaikkaa tarvitsevat niitä tarvitsemattomista, on Suomeen saapunut tänä vuonna marraaskuuhun menessä 22 465 elintasopakolaista. Jos he kaikki ovat täällä turvapaikkabisnesmiesten houkuttelemina päädymme suomalaisille aiheutettujen kustannusten määräksi noin 300 miljoonaan euroon.

Irakilaisten osuus tuosta summasta on samalla tavalla laskien yli 190 miljoonaa euroa. Melkoinen summa sekin. Ja olisi sitä, vaikka laskelma olisi pahastikin yläkantissa mitä en usko.

Jos uskomme uutisia ja oletamme, että turvapaikanhakijat ovat maksaneet matkastaan Suomeen keskimäärin 10 000 euroa, on pelkästään irakilaisten turvapaikkabisneksen liikevaihto ollut noin 198 miljoonaa euroa. Kaikkien Suomeen tulleiden vastaavasti 306 miljoonaa. Ei ihme, että homma houkuttaa tekijöitänsä...

* * *

Edellä kirjoittamani karu totuus turvapaikkabisneksestä osoittaa, että länsimaiden hyvää tarkoittava pyrkimys tarjota turvapaikka vainotuille ja hätää kärsiville on johtanut härskin ja erittäin kannattavan bisneksen syntymiseen. Olemme siis jälleen kerran tulleet tahtomattamme osoittaneeksi kuinka sinisilmäisiä ja herkkäuskoisia viedään silloin kun se vain on mahdollista.

Minusta yhteiskunnassa kannattaisi käynnistää keskustelu siitä, haluamme tukea näin suurilla rahasummilla meidän pettämiseemme perustuvaa hämärää bisnestä, joka pahimmillaan on johtanut jopa ihmisten kuolemiin. Ainakin minusta olisi parempi sulkea Euroopan rajat spontaaneilta tulijoilta kokonaan ja hoitaa turvapaikkaa mahdollisesti aidosti tarvitsevien auttaminen jotenkin muuten.

Ja joka tapauksessa meidän kannattaa käyttää paljon nykyistä 230 000 euroa enemmän rahaa turvapaikanhakijoiden lähtömaissa asuvien ihmisten informoimiseen siitä, ettei Suomesta saa helposti eikä varsinkaan nopeasti oleskelulupaa, ettei tänne saa yhdistää perhettä ilman riittävää toimeentuloa ja että tänne tultuaan on kaikkien turvapaikanhakijoiden elettävä pitkän aikaa yhteistiloissa, joista melkein kaikki tulleet palautetaan tutkinnan jälkeen takaisin lähtömaihinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?